Tekijä: Rosa-Maria Laitinen

 

Aiheemme on oppimistilat, tämän takia olemme pohtineet, mitkä ovat meille parhaita opiskelutiloja. Meitä on iso ja monipuolinen porukka, jonka takia meille hyviä opiskelupaikkoja löytyy yhtä monta. Yksi tykkää opiskella Tiedekulmassa, toinen kirjastossa, kolmas junassa tai bussissa, ja muutaman lempipaikka löytyy kotoa ruokapöydän äärestä tai sohvalta. Ryhmätöiden parissa opiskelu sujui hyvin Minervan oppimiskeskuksessa tai kahvilassa.  

 Parhaaseen opiskelupaikkaan saattaa vaikuttaa moni asia. Opiskelijan elämä on usein kiireistä, joten ajankäyttö pyritään maksimoimaan. Hyvin ehtii opiskella kotimatkalla junassa. Kotona opiskelu tai lyhyt matka opiskelupaikkaan, kuten lähikirjastoon, myös antaa lisäaikaa opiskeluun. Melun määrä myös vaikuttaa mieluisaan opiskelupaikkaan. Toinen tykkää hieman hälystä, toinen taas tarvitsee hiljaisuutta opiskelun sujumiseen.  Kotona opiskelussa nähdään hyvänä puolena kodin mukavuudet, kuten keittiö kahvinkeittoon on lähellä. Mieliala myös usein vaikuttaa paikkaan, jossa on sinä hetkenä hyvä opiskella. Myös maisemat ja luonto mainittiin asioina, jotka vaikuttavat opiskelutilassa viihtymiseen.  

 Parhaiksi oppimistiloiksi valikoituivat hyvin perinteiset tilat, mutta erikoista on, että meistä kukaan ei maininnut hyväksi oppimistilaksi opetustilaa, kuten luentosaleja tai muita luokkatiloja. Nähdäänkö opiskelu luentojen ulkopuolisena asiana? Vai eikö opetustilat ole meistä tarpeeksi miellyttäviä, jonka takia opiskelu niissä ei suju niin hyvin, kuin muissa tiloissa?  

Mitkä ovat teidän mielestä parhaita opiskelutiloja ja minkä takia? Mitkä asiat vaikuttavat sinun opiskeluviihtyvyyteen?   

 

Mukavia opiskeluhetkiä! 

• Tilaspesialistit 

Aito osallistuminen opetus- ja oppimistilojen kehittämiseen tuottaa hyvinvointia!” Tässä on väite, joka kokosi kymmenen uteliasta opiskelijaa muodostamaan ryhmän. Kuuden kotitalousopettajaopiskelijan ja kolmen käsityöopettajaopiskelijan lisäksi joukostamme löytyy myös yksi yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelija. Jokainen ryhmäläinen koki päässeensä mielenkiintoisen aiheen pariin, sillä kaikilta löytyi paloa tilojen kehittämiseen. Tästä keksimmekin ryhmämme nimen Tilaspesialistit.  

 

Huomasimme heti alkuun oman oppimistilamme toimimattomuuden, sillä iso kaikuva tila hankaloitti ryhmätyöskentelyämme. Ryhmätapaaminen alkoikin juuri sopivasti teemaan liittyvällä haasteella ja laukaisi todella antoisia keskusteluita tiimimme kesken oppimistiloista. Jaoimme tapauksia siitä, miten omat tai vaikkapa lasten opetustilat eivät toimineet lainkaan tarkoituksenmukaisesti ja aiheuttivat pahoinvointia, tai vähintäänkin hankaluuksia opiskeluissa. Ihmettelimme avointen tilojen trendiä sekä työ- että koulumaailmassa, koska suurin osa meistä koki oman keskittymiskykynsä heikentyvän, jos saatavilla ei ollut edes mahdollisuutta meluttomaan tai yksityiseen tilaan. ​ 

 

Ryhmän esittely jäi hieman jalkoihin, kun innostuimme keskustelemaan ryhmätehtävän lööpistä “Aito osallistuminen opetus- ja oppimistilojen kehittämiseen tuottaa hyvinvointia”. Pohdimme, mitä aito osallistuminen oikeastaan tarkoittaa. Muutamalla meistä oli kokemusta siitä, miten olimme teoriassa osallistuneet opetus- tai oppimistilojen kehittämiseen esimerkiksi antamalla palautetta tilan suunnittelijalle, mutta sillä oli ollut vähäiset tai mitättömät vaikutukset tilan parantamiseksi.  Onneksi myös positiivisia kokemuksia löytyi. Johtopäätöksenä koimme, että tilasuunnittelijan ja toteuttajan välinen yhteistyö on riittämätöntä ja keskustelu loppukäyttäjän kanssa vähäistä. Tutustumisen sijaan me siis menimme suoraan aiheeseen ja tutustuimme toisiimme aiheen kautta.  

​​ 

Ryhmämme on motivoitunut tehtäväämme. Tästä on hyvä jatkaa pohdintoja aiheesta ja saada ryhmätehtävää eteenpäin​.  

 

Terveisin Tilaspesialistit  

Rosa-Maria, Annika, Emma, Kirsi, Kaisa, Piia, Säde, Salla, Suvi, Saala