Tekijä: Riikka H M Hormu

 

Virtuoosien edellisessä postauksessa Heidi avasi ryhmämme käsitteiden ymmärtämisen haasteita ja sitä, kuinka tärkeää keskeisten käsitteiden määritteleminen on tutkimusta tehdessä. Samojen haasteiden kanssa ovat myös muutkin ryhmät kamppailleet, mikä onkin ihan hauska kuulla. Emme ole asian kanssa täysin yksin! 
 
Tämän viikon ryhmätapaamisessa totesimme, että olemme kuitenkin edenneet hyvin käsitteiden kanssa ja saaneet niihin selkoa; kiitos ryhmätehtävien, yhteisten pohdintojen ja ”Tutkimuksen voimasanat” –kirjan. 

“Virtuaaliset mallit” on yksi keskeisistä teemoistamme ja siten lukeutuu myös keskeisimpiin käsitteisiimme. Lööpin saatuamme lähdimme yhdessä pohtimaan, mitä nämä “virtuaaliset mallit “oikein ovat. Lopulta päädyimme määrittelemään käsitteen näin: “Digitaalinen kolmiulotteinen kuvaus fyysisestä objektista. Se ei ole sidoksissa tiettyyn aikaan tai paikkaan, mutta mahdollistaa useiden toimijoiden samanaikaisen työskentelyn sen parissa ja/tai virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen sen tarkastelussa.” 

No sittenhän perehdyimmekin nimikkotutkijamme eli Sami Paavolan artikkeliin ”Dynamics of design collaboration: BIM models as intermediary digital objects”. Artikkelissa esiintyi useasti otsikostakin tuttu “BIM” eli “Building information modelling”. Lähdimme lukemaan tekstiä erityisesti muutama kysymys mielessämme: Onko Paavola yhdessä tutkijakollegansa kanssa määritellyt virtuaalisen mallin samoin kuin me? Onko “BIM” sama asia kuin virtuaalinen malli vai onko se mahdollisesti vain yksi esimerkki virtuaalisesta mallista? 

Tutustuimme saamaamme artikkeliin ja ymmärsimme “BIM”:n tarkoittavan rakennusalan tietomallintamista. Tähän ajatukseen saimme myös Samilta vahvistuksen tavatessamme hänet kyseisen artikkelin tiimoilta. “BIM” on siis yksi esimerkki virtuaalisesta mallista ja rajattu rakennusalalle kuuluvaksi. Rakennuksen tietomallintamisella tarkoitetaan rakennuksen kolmiuloitteista mallintamista eli sitä, että rakennushankkeen eri alan asiantuntijoiden suunnitelmat tallennetaan yhteiseen tietomalliin. Tämä tietomalli mahdollistaa rakennuksen tarkastelun jo ennen sen konkreettista rakentamista. Jokaisella suunnitteluprosessin toimijalla (arkkitehdit, putkimiehet, ilmastointisuunnittelijat yms.) on käytössään oma ohjelmistonsa, joiden pohjalta yhteinen malli koostetaan yhteisiä kokouksia varten. Mallit ovat kolmiulotteisia, mutta niiden tarkastelussa ei hyödynnetä virtuaalitodellisuutta. 

Tämä eksplisiittinen eli yksiselitteinen ja poissulkeva määritelmä “BIM:lle” on auttanut käsitteen ymmärtämisessä. Olemme sulkeneet pois virtuaalitodellisuuden ja rajanneet käsitteen rakennusalalle. Pikkuhiljaa käsitteet alkavat siis selkeytyä ja toisaalta myös linkittyä toisiinsa. Saimmekin idean käsitteiden keskinäisiä suhteita havainnollistavasta kuviosta, joka entisestään edisti käsitteiden yhtenäistä ymmärrystä ryhmässämme. Pohdimme sitä, mitkä ovat ylä– ja mitkä alakäsitteitä sekä millainen kokonaisuus niistä muodostuu.  Näistä kuulette lisää ensi viikon lähitapaamisessa! 

Vaikka tällä hetkellä käsitteemme ovat rakennusalalle rajattuja, olemme pohtineet niiden mahdollisia merkityksiä laajemmin myös opetuksen, oppimisen ja kehittämisen ympäristössä. Sähköisiä ympäristöjä ja erilaisia virtuaalisia malleja hyödynnetään jo opetuksessa, mutta olemme myös miettineet (ja vähän testanneet!), miten virtuaalitodellisuutta voisi hyödyntää oppimisen tukena. Kokeilimme VR-laseja, joiden avulla pääsimme voimistelijana tekemään rekkitangolla voimisteluliikkeen. Tämä sai meidät pohtimaan, voisiko VR-laseja hyödyntää esimerkiksi taitoharjoittelussa. Nopeuttaisiko se uusien liikkeiden opettelua? Tai mitäpä jos VR-lasien kautta pääsisikin kirjasta luettavan historiatekstin sijaan hyppäämään suoraan keskiajan kaduille; tukisiko tämä visualisointi itse oppimista?  

Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä oppimisessa tai työelämän yhteistyössä on vielä toistaiseksi hyvin vähän tutkimusta. Sami Paavola kyllä vinkkasi meille, että tutkimusta ollaan tekemässä paraikaa eli voimme saada näihin kysymyksiin piankin vastauksia. 

Loppuun haluaisimmekin kuulla vielä hieman teidän mielipiteistänne virtuaalitodellisuutta koskien: 

Kiinnostaisiko sinua tietää miten virtuaalitodellisuutta voitaisiin hyödyntää oppimisessa tai oletko kenties törmännyt aiheeseen liittyviin tutkimuksiin?  Oletko sinä kokeillut VR-laseja?

Lisätietoa BIM-tutkimusryhmän toiminnasta: https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/digitaalinen-oppiminen-ja-tyo/rakentamisen-tietomallintaminen-building-information-modelling-bim 

 

-Riikka / Virtuoosit

Blogitekstissä lähteinä on käytetty Sami Paavolan ja Reijo Miettisen artikkelia ”Dynamics of Design Collaboration: BIM Models as Intermediary Digital Objects” (2012) ja kurssilla käytettyä ”Tutkimuksen voimasanat” -teosta. 

 

Virtuaaliset mallit tuovat konkreettisuutta työelämätoimijoiden yhteistyöhön oli lööppi, joka kokosi juuri meidät yhdeksän opiskelijaa kohti tutkivaa työpajaa -kurssin yhdeksi työryhmäksi. Kukaan ryhmäläisistä ei kokenut aihetta kohtaan suurta paloa, mutta näimme neutraalin suhtautumisen aiheeseen enemmänkin tulevana vahvuutenamme.

 

Heti ensimmäiseksi aloimme ryhmässä pohtimaan aihetta ja sitä, mitä lööpissä olevilla sanoilla oikeastaan tarkoitetaan. Tämän keskustelun lomassa syntyi myös ryhmämme nimi. Muutaman nimi-idean jälkeen virtuaaliset sanasta muotoutui virtuoosi, joka oli koko ryhmän mielestä osuva nimi tiimille. Ja jes ensimmäinen tehtävä suoritettu!

 

Virtuoosit tiimiin kuuluu opiskelijoita sekä yleis- ja aikuiskasvatustieteistä että käsityötieteiden linjalta. Merja, Riikka, Heidi, Anssi ja Noora edustavat yleis- ja aikuiskasvatustieteitä ja heistä EI tule opettajia (okei never say never) kun taas Linuksen, Niilon, Marjon ja Ernan on tarkoitus joku kaunis päivä valmistua käsityönopettajiksi Helsingin yliopistosta. Tiimiläisten taustalla on värikäs kirjo erilaista työkokemusta sekä opintoja ja jopa tutkintoja eri aloilta niin kansanopistosta, opistosta, ammattikorkeakoulusta kuin yliopistostakin. Ryhmäläisten erilaiset taustat antavat varmasti monipuolisia näkemyksiä tiimin työstöihin ja niiden tuotoksiin ja auttavat eirtyisesti juuri tähän teemaan syvennyttäessä.

 

Tästä se yliopistomainen tutkiva yhdessä työskentely voi alkaa!

 

– Merja, Riikka, Heidi, Anssi, Noora, Linus, Niilo, Marjo ja Erna