Helsingin yliopisto
Virtuoosien edellisessä postauksessa Heidi avasi ryhmämme käsitteiden ymmärtämisen haasteita ja sitä, kuinka tärkeää keskeisten käsitteiden määritteleminen on tutkimusta tehdessä. Samojen haasteiden kanssa ovat myös muutkin ryhmät kamppailleet, mikä onkin ihan hauska kuulla. Emme ole asian kanssa täysin yksin!
Tämän viikon ryhmätapaamisessa totesimme, että olemme kuitenkin edenneet hyvin käsitteiden kanssa ja saaneet niihin selkoa; kiitos ryhmätehtävien, yhteisten pohdintojen ja ”Tutkimuksen voimasanat” –kirjan.
“Virtuaaliset mallit” on yksi keskeisistä teemoistamme ja siten lukeutuu myös keskeisimpiin käsitteisiimme. Lööpin saatuamme lähdimme yhdessä pohtimaan, mitä nämä “virtuaaliset mallit “oikein ovat. Lopulta päädyimme määrittelemään käsitteen näin: “Digitaalinen kolmiulotteinen kuvaus fyysisestä objektista. Se ei ole sidoksissa tiettyyn aikaan tai paikkaan, mutta mahdollistaa useiden toimijoiden samanaikaisen työskentelyn sen parissa ja/tai virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen sen tarkastelussa.”
No sittenhän perehdyimmekin nimikkotutkijamme eli Sami Paavolan artikkeliin ”Dynamics of design collaboration: BIM models as intermediary digital objects”. Artikkelissa esiintyi useasti otsikostakin tuttu “BIM” eli “Building information modelling”. Lähdimme lukemaan tekstiä erityisesti muutama kysymys mielessämme: Onko Paavola yhdessä tutkijakollegansa kanssa määritellyt virtuaalisen mallin samoin kuin me? Onko “BIM” sama asia kuin virtuaalinen malli vai onko se mahdollisesti vain yksi esimerkki virtuaalisesta mallista?
Tutustuimme saamaamme artikkeliin ja ymmärsimme “BIM”:n tarkoittavan rakennusalan tietomallintamista. Tähän ajatukseen saimme myös Samilta vahvistuksen tavatessamme hänet kyseisen artikkelin tiimoilta. “BIM” on siis yksi esimerkki virtuaalisesta mallista ja rajattu rakennusalalle kuuluvaksi. Rakennuksen tietomallintamisella tarkoitetaan rakennuksen kolmiuloitteista mallintamista eli sitä, että rakennushankkeen eri alan asiantuntijoiden suunnitelmat tallennetaan yhteiseen tietomalliin. Tämä tietomalli mahdollistaa rakennuksen tarkastelun jo ennen sen konkreettista rakentamista. Jokaisella suunnitteluprosessin toimijalla (arkkitehdit, putkimiehet, ilmastointisuunnittelijat yms.) on käytössään oma ohjelmistonsa, joiden pohjalta yhteinen malli koostetaan yhteisiä kokouksia varten. Mallit ovat kolmiulotteisia, mutta niiden tarkastelussa ei hyödynnetä virtuaalitodellisuutta.
Tämä eksplisiittinen eli yksiselitteinen ja poissulkeva määritelmä “BIM:lle” on auttanut käsitteen ymmärtämisessä. Olemme sulkeneet pois virtuaalitodellisuuden ja rajanneet käsitteen rakennusalalle. Pikkuhiljaa käsitteet alkavat siis selkeytyä ja toisaalta myös linkittyä toisiinsa. Saimmekin idean käsitteiden keskinäisiä suhteita havainnollistavasta kuviosta, joka entisestään edisti käsitteiden yhtenäistä ymmärrystä ryhmässämme. Pohdimme sitä, mitkä ovat ylä– ja mitkä alakäsitteitä sekä millainen kokonaisuus niistä muodostuu. Näistä kuulette lisää ensi viikon lähitapaamisessa!
Vaikka tällä hetkellä käsitteemme ovat rakennusalalle rajattuja, olemme pohtineet niiden mahdollisia merkityksiä laajemmin myös opetuksen, oppimisen ja kehittämisen ympäristössä. Sähköisiä ympäristöjä ja erilaisia virtuaalisia malleja hyödynnetään jo opetuksessa, mutta olemme myös miettineet (ja vähän testanneet!), miten virtuaalitodellisuutta voisi hyödyntää oppimisen tukena. Kokeilimme VR-laseja, joiden avulla pääsimme voimistelijana tekemään rekkitangolla voimisteluliikkeen. Tämä sai meidät pohtimaan, voisiko VR-laseja hyödyntää esimerkiksi taitoharjoittelussa. Nopeuttaisiko se uusien liikkeiden opettelua? Tai mitäpä jos VR-lasien kautta pääsisikin kirjasta luettavan historiatekstin sijaan hyppäämään suoraan keskiajan kaduille; tukisiko tämä visualisointi itse oppimista?
Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä oppimisessa tai työelämän yhteistyössä on vielä toistaiseksi hyvin vähän tutkimusta. Sami Paavola kyllä vinkkasi meille, että tutkimusta ollaan tekemässä paraikaa eli voimme saada näihin kysymyksiin piankin vastauksia.
Loppuun haluaisimmekin kuulla vielä hieman teidän mielipiteistänne virtuaalitodellisuutta koskien:
Kiinnostaisiko sinua tietää miten virtuaalitodellisuutta voitaisiin hyödyntää oppimisessa tai oletko kenties törmännyt aiheeseen liittyviin tutkimuksiin? Oletko sinä kokeillut VR-laseja?
Lisätietoa BIM-tutkimusryhmän toiminnasta: https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/digitaalinen-oppiminen-ja-tyo/rakentamisen-tietomallintaminen-building-information-modelling-bim
-Riikka / Virtuoosit
Blogitekstissä lähteinä on käytetty Sami Paavolan ja Reijo Miettisen artikkelia ”Dynamics of Design Collaboration: BIM Models as Intermediary Digital Objects” (2012) ja kurssilla käytettyä ”Tutkimuksen voimasanat” -teosta.
Mielenkiintoisat pohdintaa. Minua kiinnostaa uusien teknologioiden hyödyt ja erilaiset käyttömahdollisuudet. Kun ajattelen VR-laseja ensimmäiseksi tulee mieleen Linnanmäen vuoristorata ja pelaaminen. Pelimaailmassa VR lasit ovat jo vuosien ajan olleet kovaa kamaa. Miten esimerkiksi toimintapelit muuttuisivat, jos pelaaja juoksisi juoksumatolla, menisi kyykkyyn jne. Virtuaalitodellisuudella on varmaan mahdollisuuksia lyödä koulumaailmassa ja työelämässä läpi ja odottelen mielenkiinnolla Sami Paavolan tutkimuksen tuloksia. Mitä kaikkia loputtomia käyttötarkoituksia Paavola tutkimusryhmineen mahtaakaan löytää?
Konsta/Cogitem
Konstaa lainaten, minullekin ensimmäisenä VR-laseista tulee mieleen Linnanmäen yksi vuoristoratalaitteista. Ehkäpä sen takia, että se on minulle ollut ainoita, ellei ainoa, kosketukseni VR-lasien tarjoamaan hämmästyttävään virtuaalimaailmaan.
En ihmettelisi lainkaan, että virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen kouluissa ja oppimisessa voisi aikanaan tehdä läpimurron opettamisessa. Vaikka nämä virtuaaliuudistukset ovat ”kovaa kamaa”, luulen, että niiden saattaminen koulumaailmaan virallisiksi oppimisvälineiksi/-metodeiksi, kestää vielä jonkin tovin. Vaikka uudistaminen ja kehitys ovatkin jatkumoita ja mahdollisuuksien kirjo on kiehtovaa ja jännittävää, täytyy ensin riisua vanhat aatteet, uskomukset ja käytännöt – jos ei kokonaan, niin ainakin osittain – pois uuden ja tuntemattoman tieltä. Ja tässä uskon esiintyvän haastetta ja vastakkainasettautumista monella osa-alueella.
Purkamassa tajunnanvirtaa näin yön tunteina.
Sonja/Cogitem
@Sonja aiheeseen liittyen keskustelussa ystäväni kanssa kävi ilmi, että joissain kouluissa virtuaalitodellisuus on jo osana opetusta. Ystäväni opiskelee maalariksi ja hänen koulussaan on olemassa virtuaalihuone jossa oppilaat opettelevat virtuaalilasien avulla maalaustelineiden kokoamista. Tosin, ystäväni ei ollut täysin vakuuttunut tämän mahdollisuuden hyödyllisyystä. Mielestäni onkin tärkeää pohtia tuoko virtuaalisuus toivottua lisäarvoa ja mitkä sen antamat hyödyt koulumaailmassa todella ovat. Innostumme aina kovasti uudesta teknologiasta, mutta aina oppilaiden saaminen mukaan ei mene toivotulla tavalla. Juttelin äskettäin ylä-koulu opettajan kanssa joka kertoi oppilaiden reaktiosta: ” Ei taas!” kun opettaja toi innoissaan luokkaan tabletteja. Toivottavasti tämä kommentti ei kuulosta liian teknologia vastaiselta, koska sitä en oikeasti ole. 😀