Helsingin yliopisto
Huhhuh. Mistähän tämän kaiken aloittaisi…?
Tuntuu siltä, että pitäisi samaan aikaan kiivetä Kilimanjarolle ja olla Norjan vuonoilla vaeltamassa. Toisin sanottuna siis toteuttaa jotain mahdotonta. Yleisesti ottaen yliopisto-opinnotkin tuntuvat vielä näin alkuun haastavalta kokonaisuudelta hahmottaa, etenkin kun kaikki meidän ryhmästämme, ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ja meillä on menossa ensimmäinen opiskelukuukausi Helsingin yliopistolla, käsityönopettajan opintosuunnassa. Välillä olisikin kiva nähdä tulevaisuuteen, jotta osaisi pohjustaa näitä opintojen alun työvaiheita tulevia tehtäviä silmällä pitäen, eikä ainoastaan rimpuilla sokkona yhtä osiota kerrallaan valmiiksi.
Oli kyseessä sitten kuntosalille lähtö, uuden käsityön aloittaminen tai vaikkapa blogitekstin kirjoittaminen, alku on nimenomaan se, mikä tuntuu monelle haastavimmalta, vaikka kyseessä olisikin lopulta jokin miellyttävä asia. Yksi syy tälle saattaa olla epäonnistumisen pelko. Jos uskoo itseensä edes hitusen ja keskittää ajatukset positiiviseen ja siihen että onnistuu, on lopputulos varmasti aivan toinen. Sillä se että pelkää etukäteen epäonnistuvansa jossakin, saattaa toimia esteenä yrittämiselle. On nimittäin mahdotonta elää koskaan missään epäonnistumatta. Epäonnistuminen voi olla iso kolaus itsetunnolle, kun ympärillä kaikki muut tuntuvat saavuttavansa kaukaisempiakin unelmiaan, mutta se ottaako vastoinkäymiset ja epäonnistumiset hyödyllisenä palautteena vastaan voi kääntää kuitenkin kaiken eduksi.
Oikeastaan, olisikin parempi, mikäli ei ajattelisikaan epäonnistumisia epäonnistumisina, vaan kokeiluina jotka eivät syystä tai toisesta toteutuneet halutulla tavalla. Etenkin juuri tuollaiset hetket, ovatkin niitä parhaita paikkoja oppia jotain uutta. Mikäli ei koskaan poistu omalta mukavuusalueeltaan, uusien asioiden saavuttaminen voi olla todella haastavaa, jopa lähes mahdotonta. Myös siksi, isompien asioiden tavoittelu kannattaa esimerkiksi pilkkoa pienempiin osiin ja aloittaa sopivan kokoisella haasteella ja pitää mielessä, että vaikka ei täysin onnistuisikaan niin kokeilemalla oppii. Ja hei, pilkottiinhan mekin bloginkirjoitusvuorot ryhmän kesken osiin, jotta niitä olisi helpompi hallita!
”En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään.”
-Thomas Edison
Avaamme tällä viikolla seuraavassa blogipostauksessa enemmän lööppimme avainasemassa olevaa kokeilukulttuuri -termiä ja sitä, miten kokeilu edistää ideoiden jalostumista ja pyrkii pääsemään epäonnistumisen pelosta eroon. Mikä sinulle/teille on aloittamisessa haastavinta? Miten ylität sen esteen?
Martina, Anniina, Tiina ja Rita / Kokeileva Käsityö