Helsingin yliopisto
Oppijoita on yhtä paljon kun on ihmisiä. Koululuokassa taustoja löytyy yhtä paljon kun on oppilaita. Homo sapiens on tunnettu kyvykkyydestään oppia, muistaa ja sopeutua. Olemme kaikki ihanteellisia oppijoita. Haaste onkin luoda ympäristö jossa toisistaan poikkeavan taustan omaavilla oppijoilla olisi mahdollisuus säilyttää uteliaisuutensa opetuksen sisältöä kohtaan. Tässä tekstissä keskitymme oppijoihin jotka luokitellaan ihmisryhmään – maahanmuuttajat. Maahanmuuttajiksi määritellään ne lapset jotka: ovat muuttaneet muusta maasta pitkäaikaisesti Suomeen tai vähintään toinen vanhempi on kotoisin muualta.
Segregaation seurauksena alueet muuttuvat väestöltään yhä homogeenisemmiksi. Helsingin Sanomien artikkelissa Tutkimus: Suomenkieliset pikkulapsiperheet muuttavat pois Helsingin heikko-osaisilta alueilta (3.10.2019) kerrotaan asuinalueiden eriytymisestä lapsiperheiden näkökulmasta. Muuttoliikenne on vaikuttanut suoraan matalimman tulo- ja koulutustason alueiden koulujen oppilasainekseen. Tutkimuksen mukaan Helsingin alueiden ja koulujen väliset erot syntyvät luultua aiemmin. Erot näkyvät jo ennen lasten kouluikää. Voimakkainta muuttaminen on perheissä, joissa lapset ovat vielä vauvoja ja taaperoita. Muuttoalttius laskee tasaisesti esikoulikään asti, kommentoi Helsingin kaupungin kanslian tutkimuspäällikkö Katja Vilkama.
Oppilasaines muodostuu suurimmaksi osaksi alueella asuvista lapsista. Alueilla, jonne keskittyy alhaisen sosioekonomisen aseman omaavat ihmiset, on havaittu olevan tarvetta keskittää enemmän resursseja koulun toimintaan. Paremman tulostason omaavat oppilaat (esim. PISA -tulokset) keskittyvät alueille, joissa väestö on korkeammin koulutettuja ja tulot suurempia.
Maahanmuuttajalapset sekä -nuoret tarvitsevat keskitettyjä lisäresursseja koulunkäyntiin. Miksi? Muun muassa kielitaidon puutteellisuus näkyy jokapäiväisessä arjessa niin koulussa kuin sen ulkopuoplella haastavina tilanteina ja väärinymmärryksinä. Kulttuurieroista johtuvat käytänteet vaikeuttavat integroitumista suomalaiseen kulttuuriin, johon kuuluu vahvasti koulutus. Perheen tietämättömyys koulutuksen kentällä rajoittaa kodilta tarvittavaa tukea koulunkäyntiin; sillä kodin ja koulun välinen yhteys on tärkeää ylläpitää.
Entä sitten ratkaisut asian tiimoilta? Valmistavissa luokissa opiskeltavan ajan pidentäminen, jotta nuoren kielitaito saisi rauhassa karttua. Resurssien kohdistaminen kouluihin, joissa maahanmuuttajataustaisia oppilaita on keskivertoa enemmän. Kulttuurisensitiivisyyden molemminpuolinen harjoittaminen. Kodin ja koulun yhteyteen ylläpitoon ja jatkuvuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota keksimällä uusia ratkaisuja; esimerkiksi vanhemman ja nuoren kanssa toimivien aikuisten keskinäisillä tapaamisilla. Kouluihin tulisi lisätä avustajien määrää, jotka tuovat lisätukea koulunkäynnin ohjaukseen. Resurssiopettajien lisääminen haastaville luokille. Maahanmuuttajalapsia pitäisi innostaa aloittamaan harrastuksia koulun ulkopuolella, tämä takaa paremman integraation. Harrastukset mahdollistavat tutustumisen mukavissa merkeissä valtaväestön kanssa leikkien ja pelien saattelemana.
Kaiken kaikkeaan oppilasaineksen haastavuus pakottaa koulut omaksumaan uusia toimintatapoja. Segregaation voimistuminen aiheuttaa väestömme jakautumista kahteen leiriin. Näkyykö tämä tulevaisuuden koulussa? Onko tulevaisuudessa aihetta olla huolissaan koulujen jakautumisesta alueellisten stigmojen mukaan: gettokoulu vs eliittikoulu. Kumpaan sinä haluat lapsesi laittaa?
Laura & Sharon / Maahanmuuttivat
Lähteet:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006259846.html?share=736f2d39ad01380d14a83058f7d36686