Helsingin yliopisto
Oppijoita on yhtä paljon kun on ihmisiä. Koululuokassa taustoja löytyy yhtä paljon kun on oppilaita. Homo sapiens on tunnettu kyvykkyydestään oppia, muistaa ja sopeutua. Olemme kaikki ihanteellisia oppijoita. Haaste onkin luoda ympäristö jossa toisistaan poikkeavan taustan omaavilla oppijoilla olisi mahdollisuus säilyttää uteliaisuutensa opetuksen sisältöä kohtaan. Tässä tekstissä keskitymme oppijoihin jotka luokitellaan ihmisryhmään – maahanmuuttajat. Maahanmuuttajiksi määritellään ne lapset jotka: ovat muuttaneet muusta maasta pitkäaikaisesti Suomeen tai vähintään toinen vanhempi on kotoisin muualta.
Segregaation seurauksena alueet muuttuvat väestöltään yhä homogeenisemmiksi. Helsingin Sanomien artikkelissa Tutkimus: Suomenkieliset pikkulapsiperheet muuttavat pois Helsingin heikko-osaisilta alueilta (3.10.2019) kerrotaan asuinalueiden eriytymisestä lapsiperheiden näkökulmasta. Muuttoliikenne on vaikuttanut suoraan matalimman tulo- ja koulutustason alueiden koulujen oppilasainekseen. Tutkimuksen mukaan Helsingin alueiden ja koulujen väliset erot syntyvät luultua aiemmin. Erot näkyvät jo ennen lasten kouluikää. Voimakkainta muuttaminen on perheissä, joissa lapset ovat vielä vauvoja ja taaperoita. Muuttoalttius laskee tasaisesti esikoulikään asti, kommentoi Helsingin kaupungin kanslian tutkimuspäällikkö Katja Vilkama.
Oppilasaines muodostuu suurimmaksi osaksi alueella asuvista lapsista. Alueilla, jonne keskittyy alhaisen sosioekonomisen aseman omaavat ihmiset, on havaittu olevan tarvetta keskittää enemmän resursseja koulun toimintaan. Paremman tulostason omaavat oppilaat (esim. PISA -tulokset) keskittyvät alueille, joissa väestö on korkeammin koulutettuja ja tulot suurempia.
Maahanmuuttajalapset sekä -nuoret tarvitsevat keskitettyjä lisäresursseja koulunkäyntiin. Miksi? Muun muassa kielitaidon puutteellisuus näkyy jokapäiväisessä arjessa niin koulussa kuin sen ulkopuoplella haastavina tilanteina ja väärinymmärryksinä. Kulttuurieroista johtuvat käytänteet vaikeuttavat integroitumista suomalaiseen kulttuuriin, johon kuuluu vahvasti koulutus. Perheen tietämättömyys koulutuksen kentällä rajoittaa kodilta tarvittavaa tukea koulunkäyntiin; sillä kodin ja koulun välinen yhteys on tärkeää ylläpitää.
Entä sitten ratkaisut asian tiimoilta? Valmistavissa luokissa opiskeltavan ajan pidentäminen, jotta nuoren kielitaito saisi rauhassa karttua. Resurssien kohdistaminen kouluihin, joissa maahanmuuttajataustaisia oppilaita on keskivertoa enemmän. Kulttuurisensitiivisyyden molemminpuolinen harjoittaminen. Kodin ja koulun yhteyteen ylläpitoon ja jatkuvuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota keksimällä uusia ratkaisuja; esimerkiksi vanhemman ja nuoren kanssa toimivien aikuisten keskinäisillä tapaamisilla. Kouluihin tulisi lisätä avustajien määrää, jotka tuovat lisätukea koulunkäynnin ohjaukseen. Resurssiopettajien lisääminen haastaville luokille. Maahanmuuttajalapsia pitäisi innostaa aloittamaan harrastuksia koulun ulkopuolella, tämä takaa paremman integraation. Harrastukset mahdollistavat tutustumisen mukavissa merkeissä valtaväestön kanssa leikkien ja pelien saattelemana.
Kaiken kaikkeaan oppilasaineksen haastavuus pakottaa koulut omaksumaan uusia toimintatapoja. Segregaation voimistuminen aiheuttaa väestömme jakautumista kahteen leiriin. Näkyykö tämä tulevaisuuden koulussa? Onko tulevaisuudessa aihetta olla huolissaan koulujen jakautumisesta alueellisten stigmojen mukaan: gettokoulu vs eliittikoulu. Kumpaan sinä haluat lapsesi laittaa?
Laura & Sharon / Maahanmuuttivat
Lähteet:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006259846.html?share=736f2d39ad01380d14a83058f7d36686
Kattava kooste aiheestanne ja tärkeästä asiasta. Olen itse hieman huolissani tästä eriytymiskehityksestä, sillä nähdäkseni tasapuolisuus ja eriytymättömyys on ollut Suomen peruskoulun onnistumisen kulmakiviä. Olen myös itse asunut Englannissa, jossa peruskoulut ovat todella eriytyneitä ja se ei ole vaikuttanut kovin hyvältä systeemiltä. Siellä nimenomaan on sekä eliitti- että ghettokouluja. Koulun valinta vaikuttaa lapsen koko tulevaisuuteen. Huonommassa koulussa voi joutua hyvin vääränlaiseen seuraan. Englannissa kyse ei edes niinkään ole väestön etnisestä taustasta vaan sosiaalisesta taustasta. Niissä ns. ghettokouluissa ollaan köyhässä asemassa ja riski päihteille, väkivallalle ja muille rikoksille on huomattavasti suurempi kuin niissä ns. keskivertokouluissa. Yksityiskouluissa puolestaan maksetaan jo koulupuvuista satasia ja lapset opiskelevat enemmän kieliä ja luonnontieteitä. Ihan kiva niille, joiden vanhemmat ovat laittaneet heidät yksityiskouluun, mutta tasa-arvoistahan tämä meininki ei ole nähnytkään. Siksi toivonkin jotenkin naiivisti, että tämä Suomen eriytymiskehitys pysähtyisi tai edes hidastuisi.
Toinenkin asia tuli mieleen. Koulutus, yhteiskunta ja kulttuuri -kurssilla vieraileva luennoitsija sanoi, että jopa valmistava luokka voidaan nähdä maahanmuuttajaistavana (=lokeroi ihmisiä maahanmuuttajiksi vastoin heidän tahtoaan). Itse en pitäisi valmistavaa luokkaa pahana asiana, sillä jotenkinhan on pakko järjestää pehmeä lasku suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomenkieliseen kouluympäristöön. En olisi itse kuvitellutkaan, että joku voisi nähdä valmistavan luokan kielteisenä. Mitä mieltä olette tästä?
Unohtui mainita ryhmä! Hups.
Essi/ Sensitiiviset
Hei, ompa hyvä tuoda keskusteluun mukaan vastakkainen näkökulma asiaan. Valmistaville luokille menevät ne jotka todella ovat vieraammasta kulttuurista eikä tietoa tai taitoja integraatioon ole tarpeeksi ilman apua jota nämä luokat tarjoavat. Mielestäni on ajatus siitä että tällainen ihminen ajattelisi ensin lokeroitumistaan maahanmuuttajaksi ja toissijaisesti sitä miten tarpeellinen valmistava koulu onkaan sopeutumiseen liittyen on hieman absurdi. Ja jos joku valmistavalle luokalle pääsevä näin ajattelee tulisi ajatusta muuttaa tiedon jakamiselle siitä miten paljon mahdollisuuksia valmistavat luokat avaavat tulevaisuuteen.
Sharon/ Maahanmuuttivat
Hei Essi!
Mielenkiintoista kuulla omakohtaisesta kokemuksestasi Englannin peruskouluista. Nostat etnisen taustan sijaan sosiaalisen taustan esiin ja tämä tuokin aiheeseen heti uutta näkökulmaa. Eriytymistä voi siis tapahtua hyvin monella tasolla, eikä rajanveto näiden välillä olekaan välttämättä kovin selkeää. Ghetto- ja eliittikoulut toimivat hyvänä ääripäinä havainnollistamassa eroavaisuuksia arjen tasolla esimerkiksi päihteiden ja koulupukujen suhteen, kuten tuot ilmi. Todellisuudessa näiden ääripäiden väliin mahtuu varmasti portaittain eritasoisia kouluja ympäri maata mutta ääripäiden tuominen lähemmäksi toisiaan hidastaisi osaltaan eriytymiskehityksen vauhdittumista.
Liität hyvin aiheeseen toiselta kurssilta poimimasi mielenkiintoisen teeman valmistavasta luokasta. Tämä onkin itseasiassa ollut ryhmässämme puhututtava aihe ja se voikin jakaa mielipiteitä moneen suuntaan. Alun perin hyvään tähtäävä tarkoitus voikin muuttua huomaamattomasti negatiivisesti ja vahvistaa eriytymisen kokemuksia. Toisaalta soluttautuminen suoraan kantaväestön kanssa saman tasoiseen opetukseen voi ruokkia yksilössä huonommuuden tunteita, jos opinnoissa menestyminen tuntuu kaukaiselta jo lähtöasetelman vuoksi. Valmistava luokka taas voisi tarjota vertaistukea ja realistisemman kuvan opintojen tasosta. Olisinkin mielenkiintoista kuulla muilta ajatuksia tähän liittyen erityisesti, jos jollain on ruohojuuritasolla kokemusta joko itse oppilaana tai työntekijänä valmistavassa luokassa.
Mayling / Maahanmuuttivat
Hei, erittäin hyvää pohdintaa teillä. Itseäni jäi vain mietityttämään, millä nämä pidennetyt opiskeluajat ja lisäavustajista aiheutuvat kulut olisi tarkoitus kattaa? Tulisiko edellä mainittuja tarvitseville jo peruskoulutuksesta maksullista?
Maija / Helikopterit
Rahoitushan tulee siivuna valtion budjetista. Jotta rahoitusta valuisi koulutuksen suuntaan enemmän täytyisi puolueiden ehdokkaiden ottaa parempi koppi koulutuspolitiikan tienoilta ja sen, demokraattisessa Suomessamme, saada riittävästi kannatusta mennäkseen läpi eduskuntaan vaikuttamaan. Tietoisuuden lisääminen, tulevaisuuden haasteiden erittely, sekä koulutus tärkeänä suomalaisena arvona vahvemapa osana tulevia eduskuntavaaleja, puolueiden politiikkaa.
Sharon / Maahanmuuttivat
Sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on varmasti haastavaa jokaiselle maahanmuuttajalle. Siksi olisi ehkä tärkeää, että nuoret ja lapset saisivat kouluissa toteuttaa omaa kulttuuriaan. Opettajana tähän voi kiinnittää huomiota opetuksen toteutuksessa, etenkin taitoaineissa. Tällöin voisi hälvetä paine sopeutua ja piilottaa omaa erilaisuutta sulautumalla osaksi uutta kulttuuria. Tämä voisi helpottaa uusiin harrastuksiin tarttumista ja siten ihmissuhteiden muodostumista.
Hyvä postaus! Koulujen suurin haaste onkin liian vähäiset resurssit. Olipa kyse oikeastaan mistä vain ongelmasta kouluissa voidaan puhua resurssien puutteesta. Opettajien tulee tehdä luovia ratkaisuja, jotta opetus onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomalaiset vanhemmat haluavat ja hoitavat lapsensa parhaisiin kouluihin esimerkiksi muuttamalla, sillä he pitävät koulutusta erityisen tärkeänä. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole, jonka takia köyhemmille alueille jää enemmän haasteellista oppilasainesta. Tämä lisää entisestään haasteellisen oppilasaineksen osuutta kouluissa, ja vielä enemmän olisi tarvetta lisäresursseille. Tämä on todella harmillista. Parempi olisi, jos maahanmuuttajia olisi suunnilleen saman verran joka koulussa, eikä kerääntyneenä alueittain.
Rosa-Maria/Tilaspesialistit
Olette hyvin nostaneet esille koulumaailman haasteita.
Monia hankkeita on suunnitteilla ja toiset ovat olleet käytössä jo vuosia. Helsingissä on ollut vuodesta 1999 käytössä alueellisia eroja tasaava positiivisen diskriminaation tuki(pd-raha). Nykyinen tutkija Venla Berneliuksen kehittämä malli on ollut käytössä vuodesta 2008. Mallin laskutapaa on päivitetty vuosien varrella useaan otteeseen. Mallista on vähän tutkimustietoa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on Sillimanin 2017 kvalitatiivisessa tutkimuksessa saanut tuloksen, jossa todetaan, että pd-raha on parantanut merkittävästi oppilaiden todennäköisyyttä hakeutua perusasteen jälkeisiin opintoihin. On myös todettu, että vaikutus on erityisen suuri maahanmuuttajataustaisilla ja pojilla
Itselläni on ollut ilo työskennellä vuosia koulussa, joka on ollut pd-rahoituksen piirissä. Pd-rahalla on saatu muodostettua pienempiä opetusryhmiä, hankittu lisäresurssia ja luotu kaikille toimivampaa opiskeluarkea.
Matias Manner on 13.9.2019 kirjoittanut opettaja.fi-sivuilla mielenkiintoisen artikkelin otsikolla: ”Hyödyllistä erityiskohtelua- näin positiivinen diskriminaatio toimii”
https://www.opettaja.fi/tyossa/hyodyllista-erityiskohtelua-nain-positiivinen-diskriminaatio-toimii/
Kiitos hyvästä blogipostauksesta Maahanmuuttivat!
Kommenttini menee hieman asian vierestä, mutta koen tässä olevan pienesti samoja aineksia juttunne kanssa.
Olen itse pieneltä paikkakunnalta pohjoisesta, missä oli yhdet luokat per luokka-aste ja pieni 40 opiskelijan lukio, mikä pyöri ylä-asteen opettajilla. Mietin monesti kuinka epäreilua on hakea korkeakouluopintoihin ja kilpailla paikoista niiden opiskelijoiden kanssa, jotka ovat olleet esim. luonnontieteitä painottavassa lukiossa, koska kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia vrt. pohjoinen ja etelä, etenkään alaikäisenä. Kuten luennollakin opettaja sanoi, että erillisellä haulla haettaviin peruskouluihin tai toisen asteen opintoihin eriarvoistaa oppilaita.
Kaikille Suomessa asuville täytyisi tarjota samanlaiset mahdollisuudet oppimiseen ja taata koulutus vaikka se veisi enemmän resursseja jossain toisessa koulussa!
Jenni/Digimonit
Jäin miettimään blogin loppukysymystä: ”…gettokoulu vs eliittikoulu. Kumpaan sinä haluat lapsesi laittaa?”, sekä Essin kokemuksia englantilaisista kouluista: ”Niissä ns. ghettokouluissa ollaan köyhässä asemassa ja riski päihteille, väkivallalle ja muille rikoksille on huomattavasti suurempi kuin niissä ns. keskivertokouluissa.”
Jos vaihtoehtona todellakin olisi vain kaksi ääripäätä, niin ehdottomasti valitsisin eliittikoulun turvatakseni lapselle hyvän hoidon ja kasvatuksen, sekä suojellakseni häntä väkivallalta. Tämä valinta pohjautuu moraaliseen vastuuseeni vanhempana ja nojaa samalla lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1 § (8.2.2019/190)
Lapsen huolto). https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Tietenkin oikeasti toivon, että minun ei ikinä tarvitsisi tehdä valintaa hyvän ja huonon koulun välillä. Tärkeämpänä pidän sitä tavoitetta, että Suomi löytää keinot taata korkealaatuisen opetuksen jokaiseen kaupunkiin ja kaupunginosaan. Pd-raha näyttää olevan yksi todistetusti toimiva keino, mutta sellaista rahamäärää ei taida olla, joka muuttaisi ihmisten ennakkoluuloja tai asenteita.
Kirsi / Tilaspesialistit
Hei!
Mahtava kommentti. Pidin erityisesti kriittisestä ja pohtivasta kirjoitusotteestanne. Kommenteissa on tullut esiin monia tärkeitä pointteja, jotka liittyvät alueellisen segregaation onglemiin. Erityisen hienoa on, että olette pohtineet myös ratkaisuja tilanteeseen sillä niitä on usein hyvin vaikea löytää. Rosa-Marian tapaan itselleni nousivat mieleen myös koulujen liian vähäiset resurssit, joita on vuosien mittaan kavennettu entisestään. Yhtä selkeää vastausta tietynlaisen oppilasmassan keskittymiseen ei ole mutta yksi suuri tekijä on rasismin ehkäisy. Tämä koskee tietenkin kaikkia muitakin instituutioita, ei pelkästään koulutuslaitosta. Pradadoksaalista onkin, että koulu olisi erinomainen paikka rasismin ehkäisylle mutta segregaation myötä oppilasaines homogeenistyy. Koulut tarvitsisivat hirveästi lisää rahaa ja resursseja, jota jokaiselle lapsielle pystyttäisiin tarjoamaan laadukas ja tasa-arvoinen koulutus. Itse suhtaudun koulutuksen tulevaisuuteen melko varauksellisesti. Koulutus yksityistyy kovaa vauhtia ja määrärahoja vähennetään edelleen.