Pala palalta pirstaleista toimiviin kokonaisuuksiin

Henri Koivunen
Henri Koivunen

”Ei kenenkään rakennus, tunkkainen museo, kolkot käytävät ja sisällöttömyys, unohdettu kruununjalokivi”

Muun muassa näillä määreillä vuoden 2018 syksyllä haastattelemani reilut 150 yliopistolaista kuvasivat päärakennusta, sen olemusta ja roolia yhteisömme keskeisenä maamerkkinä. Rakennuksen ja sen toiminnan tilaa pidettiin osin surullisena tuhlauksena ja palveluita kotikutoisina, joskin esimerkiksi vahtimestaritoimen osalta päivittäin rakennuksen toiminnan ongelmia ratkaisseet henkilöt saivat pääosin erittäin positiivista palautetta. Tietynlaisen pettymyksen ja alennustilaan kyllästymisen vastapainona lähes kaikki päärakennuksen nykytilannetta kommentoineet arvostivat suuresti rakennuksen merkitystä yliopistolle ja sen roolia osana Senaatintorin lähes kansallismaisemaan suhteutettavaa näkymää pääkaupunkimme sydämessä.

Oma taustani yliopiston laajassa vaikutuspiirissä aikuiseksi kasvaneena helsinkiläisenä, opiskelijana ja sittemmin työntekijänä antaa luonnollisesti omakohtaisen tunne- ja kokemuspohjan päärakennuksen toimintaan ja olemukseen noin laajemminkin. Aiheen tiimoilta kohtaamani yliopistoyhteisön jäsenet arvostivat rakennuksen perinteitä, historiallista merkitystä ja yleinen näkemys oli, että päärakennus tulisi saada kaikessa komeudessaan kunnolla käyttöön. Tähän johtopäätökseen uskon suurimman osan yhteisömme jäsenistä voivan helposti samaistua ja samalla odotukset päärakennuksen tulevaisuutta kohtaan ovat hiljalleen kasvaneet.

Näistä lähtökohdista aloitin vuoden 2018 syksyllä kehittämään palveluiden ja toiminnan osalta tulevaisuuden päärakennusta. Tarvittavan alkusysäyksen pitkään tarpeessa olleelle kehittämiselle antoi nurkan takana odottanut monivuotinen peruskorjaushanke ja sen aiheuttamat mullistukset koko keskustakampuksen toiminnalle. Remontin vaiheittaisuus ja suhteellisen pitkä ajallinen kesto tuovat oman värinsä tilanteeseen, haastaen koko projektin lähestymään tilannetta monin osin laatikon ulkopuolelta katsottuna. Pitkä aikajänne on erityisen haasteellinen ajateltaessa jo esimerkiksi oppimisessa tapahtuvia muutoksia tai tiloihin opetusteknologian osalta hankittavaa varustelua, puhumattakaan palvelukokonaisuuksien kyvystä vastata käyttäjien tarpeisiin peruskorjauksen valmistuessa vuoden 2023 syksyllä.

Päärakennuksen monisyinen, lonkeromaiseksi kokonaisuudeksi vuosien varrella muodostunut toimintakenttä oli omassa mahdottomuudessaan tullut tiensä päähän ja massiivinen peruskorjaus tarjosi osaltaan oivan paikan ravistella palvelurakennetta. Käyttäjien näkemykset palveluiden kehittämisestä uudelle tasolle ovat tähänastisen selvitystyön perusteella olleet varsin yhteneväisiä ja vahvasti nykytilanteen haasteita peilaavia. Uusien palvelukokonaisuuksien luominen niin päärakennuksen kuin koko yliopiston toimintaa ajatellen on ollut koko projektin osalta keskiössä yhdessä käyttäjien entistä parempien vaikutusmahdollisuuksien kanssa.

Ainoastaan yhteistoiminnan ja tulevaisuuteen katsovan kehittämisen kautta on mahdollista saavuttaa toimivia lopputuloksia.

Lähtökohtana lähes kaikkien palveluiden kehittämiselle on hyvä pitää rohkeaa visiointia ja päärakennuksen kohdalla tulevan toiminnan hahmottelemista eri näkökulmista. Ratkaisu, jossa aiemmin kolkoksi ja kenellekään kuuluvaksi koettu rakennus muokataan toiminnaltaan perinteitä kunnioittavasti oppimisen ja akateemisten tapahtumien ja juhlien taloksi, yhdistää monella tapaa historian ja nykyhetken.  Mietittäessä keskeisiä kehityskohteita niin visioinnin kuin konkreettisen toiminnan suunnittelun kannalta, on nostettava esille eri käyttäjäryhmien (opiskelijat, henkilökunta, koko yliopistoyhteisö ja vierailijat) viihtymisen mahdollistaminen niin tilaratkaisujen kuin toimivien palvelukokonaisuuksien kautta. Oli kyse sitten päärakennuksen tulevista aula- tai ravintolapalveluista, on kaikkien toimintojen palvelut saatava pois nykyisistä siiloista ja kohti yhteistä koordinaatiota. Ainoastaan yhteistoiminnan ja tulevaisuuteen katsovan kehittämisen kautta on mahdollista saavuttaa toimivia lopputuloksia.

Käyttäjien rooli palvelukehittämisen keskiössä on nähdäkseni korvaamaton. Etenkin yliopistoyhteisön monipuolisuus, erityislaatuisuus ja monista muista organisaatioista eroavat toimintamallit asettavat kuitenkin myös osallistamiselle aivan omanlaisensa haasteet. Päärakennuksen osalta toimintaa ja palveluita onkin pyritty kehittämään yliopistokontekstin mukaisesti mahdollisimman monipuolisesti ja erilaisilla tulokulmilla, siten että mahdollisimman monta kiveä olisi onnistuttu kääntämään jo etupainotteisesti. Muun muassa lukuisat käyttäjähaastattelut, erilaisilla kohderyhmillä ja lähestymistavoilla toteutetut kyselyt, osallistavat tilakävelyt ja tilankäyttömittaukset ovat tähän mennessä toimineet taustana kehittämiselle. Pienemmille käyttäjäryhmille ja erityisiin aiheisiin keskittyneet työpajat ovat osaltaan tukeneet tavoitteita matkalla kohti toimivaa palvelukokonaisuutta.

Palveluiden kehittäminen ja uuden luominen on monessa kohtaa eräänlaiseen asemasotaan joutumista, jossa eri osapuolet useimmiten ovat jumittuneina poteroihinsa pitäen tiukasti omistaan kiinni. Päärakennuksen ja väistämättä hieman yliopistonkin toimintaa kehitettäessä on kuitenkin toimittava tämän vallitsevan järjestyksen vastaisesti. Eri yliopistoyhteisön osapuolten ja ulkopuolisten palveluntarjoajien kohdalla on pyrittävä saumattomaan yhteistyöhön ja parhaimpien käytäntöjen löytämiseen, esimerkiksi tiukkojen palvelu- tai toimialarajojen tuijottamisen sijaan.

Näen omasta roolistani käsin päärakennuksen tulevaisuuden olevan hyvin valoisa ja elämäntäyteinen. Nyt tehtävillä ratkaisuilla toteutetaan käyttäjien toiveet rakennuksen saamisesta käyttöön ja toiminta suunnitellaan erityispiirteitä kunnioittaen, moderneilla mausteilla.

Henri Koivunen
Projektipäällikkö, yliopiston Tilat ja kiinteistöt -toimiala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *