Psykologi Satu Kumpulainen on tutkinut Predo-aineistossa äidin ja lapsen terveyden ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Satu havaitsi muun muassa yhteyden äidin alkuraskauden painon ja masennusoireilun välillä: normaalipainoisilla äideillä oli muita vähemmän masennusoireita sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeen. Lue lisää Satun tuloksista Helsingin Sanomista.
Satu väittelee Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta perjantaina 25.1.2019 klo 12 Yliopiston päärakennuksessa (Unioninkatu 34). Juuri valmistuneessa väitöskirjassaan Satu kiittää kaikkia Predo-tutkimukseen osallistuneita perheitä, jotka ovat tehneet tällaisen tutkimuksen mahdolliseksi.
Päivät pitenevät ja Predon tiedonkeruu etenee vauhdilla! Tässä alakouluikäisten seurantavaiheessa kutsumme kaiken kaikkiaan hieman yli 1000 perhettä: ensin postitamme kutsukirjeen perheelle, sitten soitamme äidille. Kutsukirje on nyt lähetetty jo yli 600 perheelle ja puhelimitse on tavoitettu heistä noin 470. Näistä perheistä lähes kolme neljäsosaa on kertonut haluavansa mukaan, ja reilut kaksisataa perhettä on saanut osallistumisensa jo pakettiin!
Kuva Anna Pruzhevskaya
Hieman yli puolet kutsuttavista perheistä asuu Uudellamaalla, ja näitä perheitä kutsummekin mukaan koko seurantavaiheen ajan. Toinen puolikas asuu eri puolilla Suomea, ja tutkimusavustajat ovatkin jo matkustaneet tutkimaan lapsia aina Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti. Seuraavaksi tutkimusavustajien matkat alkavat suuntautua myös Päijät-Hämeeseen ja Keski-Suomeen.
Seurantatutkimuksissa tutkijat aina jännittävät, kuinka moni osallistujista saadaan jälleen mukaan: osallistumisaste vaikuttaa valtavasti siihen, mitä aineistosta voidaan päätellä ja kuinka luotettavia tulokset ovat.
Tässä Predon vaiheessa perheiltä pyydetään monenlaista vaivannäköä, ja on ollut ilo huomata, että valtaosassa perheitä molemmat vanhemmat ja lapsi ovat luvanneet osallistua kaikkiin seurantavaiheen osioihin. Lasten neuropsykologiset tutkimukset kiinnostavat selvästi perheitä, jotka saavat niistä myös palautetta. Myös lasten ja äitien biologisten näytteiden sekä äidin kyselylomakkeen kohdalla osallistumisaste on ollut todella korkea. Predon yksi erityispiirre on se, että molemmat vanhemmat ovat olleet tutkimuksessa vahvasti mukana jo lasten ensimmäisestä elinvuodesta lähtien. Isien osallistuminen ei kuitenkaan tässä seurantavaiheessa ole ollut yhtä aktiivista kuin äitien ja lasten. Esimerkiksi, jotta ymmärtäisimme perinnöllisten tekijöiden vaikutusta lasten hyvinvointiin, sekä isien että äitien biologiset näytteet ovat hyvin tärkeitä – toivommekin kovasti tällä hetkellä, että isät saataisiin vielä useammin innostumaan mukaan!
Kuva: Woodley Wonderworks
Tässä seurantavaiheessa kutsumme ensimmäistä kertaa myös Predo-lasten opettajia mukaan tutkimukseen. Opettajan kyselyn lähettämiseen kysytään aina ensin lapsen vanhemman lupa, ja lähes kaikkien lasten kohdalta tämä lupa onkin saatu. Lähettämistämme opettajien kyselyistä on toistaiseksi kuitenkin palautunut vain noin kolmasosa. On ymmärrettävää, että opettajien päivät ovat hyvin kiireisiä, ja “ylimääräistä” arviointia ja paperityötä tahtoo kertyä enemmän ja enemmän. Meille kuitenkin opettajalta saatava tieto on todella arvokasta: usein juuri oma opettaja osaa aivan erityisellä tavalla arvioida, miten lapsi tulee toimeen ikätoveriensa kanssa ja miten päättely-, tarkkaavuus- ja muistitaitojen kehitys sujuu. Nämä ovat hyvin keskeisiä asioita, kun halutaan selvittää miten raskausajan tapahtumat vaikuttavat lapsen myöhempään hyvinvointiin – ovathan ne lapsen kehityksen kannalta aivan keskeisiä kehityksen osa-alueita.
Olemme kovasti siis miettineetkin, miten isiä ja opettajia voitaisiin vielä enemmän innostaa mukaan tutkimukseen – tuleeko Sinulle jokin idea mieleen?
Kiitämme jälleen lämpimästi tutkimukseen osallistujia! Hyvää kevättä kaikille!
Predo-tutkimuksen keskeisiä tavoitteita on selvittää, miten perinnölliset ja psykologiset tekijät, kuten raskauden ajan stressikokemukset ja äidin mieliala- tai ahdistuneisuusongelmat vaikuttavat raskauden kulkuun ja syntyneen lapsen ominaisuuksiin, kehitykseen ja hyvinvointiin.Tutkimukseen osallistuu kaiken kaikkiaan noin 4800 äitiä ja perhettä eri puolilta Suomea, ja tällä hetkellä keräämme alakouluikäisten lasten seuranta-aineistoa.
Tietoa kerätään monin eri tavoin. Tutkimuskäynnillä perheet palauttavat kotona täytetyt kyselylomakkeet, joissa kysytään esimerkiksi lapsen kehityksestä, vanhemman ja lapsen hyvinvoinnista, ominaisuuksista, terveydestä ja ravitsemuksesta, sekä perheen elämäntilanteesta. Tutkimukseen osallistuvat perheet ottavat kotona itse sylki- ja ulostenäytteet, ja tutkimusavustaja ottaa käynnillään suun limakalvolta pyyhkäisynäytteen sekä toisen sylkinäytteen. Näiden näytteiden avulla voimme tutkia esimerkiksi suolistomikrobikantaa, “stressihormoni” kortisolin vaihteluja ja perimää. Lapsilla voi olla myös käytössään aktiivisuus- ja verenpainemittarit.
Tutkimusavustaja Niina tutkimusvälineiden äärellä
Lapsen neuropsykologinen tutkimus on monen mielestä tutkimuskäynnin kiinnostavin osuus. Lapsi pääsee tekemään erilaisia päättely- ja muistitehtäviä psykologiksi opiskelevan tutkimusavustajan kanssa. Tutkimuksessa käytetään hyviksi todettuja menetelmiä, joita suomalaiset psykologit käyttävät laajasti lasten kanssa työskennellessään. Tehtävät sisältävät esimerkiksi palikoilla rakentelua ja piirtämistä, ja ovat lasten mielestä yleensä mukavia ja mielenkiintoisia. Osa tehtävistä on helppoja, toiset taas saattavat tuntua lapsesta hieman vaikeammilta. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että lapsi osaisi tehtävistä ihan jokaisen.
Tutkimuskäynti toteutetaan aina lapsen ehdoilla ja taukoja pidetään tarpeen mukaan yksi tai useampi. Työskentelyyn pyritään järjestämään rauhallinen tila, jossa keskittyminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuskäyntejä toteutetaan yliopiston tiloissa Kruununhaassa, jolloin vanhemmat voivat odotella tehtävien ajan yliopiston tiloissa. Moni perhe kutsuu tutkimusavustajan myös kotiinsa, jolloin tehtäviä voidaan tehdä esimerkiksi lapsen omassa huoneessa. Neuropsykologisella tutkimuksella kartoitetaan lapsen ajattelu- ja oppimistaitoja, joista vanhemmat saavat halutessaan myös yksityiskohtaisen palautteen tutkimuskäynnin jälkeen.
Lämmin kiitos vielä kaikille Predo-perheille – kanssanne on ilo työskennellä!
/ Predon tutkimusavustajat Milla Saari, Niina Vähäaho, Julia Malin, Matias Laurila, Tessa Tolonen ja Oona Ojanne, sekä tohtorikoulutettava Sara Sammallahti
Osoitamme tuoreimmassa Predo-tutkimuksessa, että jos äiti raskausaikana kärsi masennusoireista, hänen lapsensa riski kärsiä psykiatrisista ongelmista varhaislapsuudessa kasvoi.
Äidin masennusoireet raskausaikana ennustivat erilaisia lapsen psykiatrisia ongelmia: sekä ns. internalisaatio-oireita (kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, ja vetäytymistä) että eksternalisaatio-oireita (kuten aggressiivista käytöstä ja tarkkaavuuden ongelmia). Tämä yhteys säilyi senkin jälkeen, kun tilastollisesti huomioitiin mm. äidin masentuneisuus lapsen arviointihetkellä ja ennen raskautta, äidin koulutustausta, raskauskomplikaatiot sekä raskaudenaikainen tupakointi ja alkoholinkäyttö, sekä lapseen liittyviä syntymänaikaisia tekijöitä, kuten syntymäpaino ja raskauden kesto. Tutkimuksessa tarkasteltiin 2296 Predo-tutkimukseen osallistunutta äitiä sekä heidän lapsiaan, jotka olivat arviointihetkellä n. 2-6-vuotiaita.
Kuva: Joe Green
Masennusoireet raskausaikana ovat yleisiä: jopa yli 20% naisista kuvaa kärsivänsä merkittävistä masennusoireista raskaana ollessaan. Näiden tutkimustulosten valossa on tärkeää arvioida äidin psyykkistä hyvinvointia raskausaikana ja tarjota apua masentuneille äideille jo raskausaikana – niin äidin, kuin kehittyvän lapsenkin sikiönkin hyvinvoinnin kannalta.
Yksi Predo-tutkimuksen kiehtovimmista piirteistä ovat istukka- ja napanuoraverinäytteet, joiden kerääminen Predo-lasten syntyessä oli varsinainen tutkijoiden ja synnytyssairaaloiden työntekijöiden voimainponnistus.
Innostunut tutkija ja epigenetiikan saloja selvittävä siru
Näistä näytteistä pystymme selvittämään muun muassa sitä, millaisia epigeneettisiä muokkauksia sikiön solujen DNA:ssa on tapahtunut raskausaikana. Epigeneettisillä muokkauksilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että DNA:han lisätään tiettyihin kohtiin pieniä “merkkejä”, metyyliryhmiä, jotka auttavat solua päättämään, mitä geenejä luetaan ahkerammin ja mitä ei käytetä.
Näytteiden valmistelua analyyseja varten – monivaiheinen ja pitkä prosessi
Vaikka yhden ihmisen kaikissa eri soluissa on lähtökohdiltaan samanlaiset DNA-ketjut ja siten myös ihan samanlaiset geenit, epigeneettisten muokkausten avulla solujen on mahdollista erilaistua niin, että eri solut tuottavat erilaisia asioita – hermosolu versoaa yhteyksiä toisiin hermosoluihin, karvatupen solut puskevat hiusta, ja niin edelleen. Eri solut käyttävät eri geenejä eri tavalla, oman roolinsa ja tarpeensa mukaan. Voisi ajatella, että DNA on ikään kuin keittokirja, ja epigeneettisten muokkauksien avulla solut voivat oman ympäristönsä ja tarpeidensa mukaan päättää, mitä reseptejä siitä keittokirjastaan käyttävät. Epigeneettisten muokkauksien avulla yksilö voi myös pyrkiä sopeutumaan ympäristöönsä: esimerkiksi raskausajan tapahtumat voivat vaikuttaa siihen, millaisia epigeneettisiä muokkauksia kehittyvän sikiön soluissa tehdään.
Münchenin Max Planck -instituutti on arvokas yhteistyökumppani Predolle (kuva MPI)
Epigeneettistä tutkimusta on jännittävää tehdä, mutta se on myös haastavaa. DNA:ssa on satoja tuhansia kohtia, jotka voidaan metyloida, ja kunkin näistä yhteyttä vaikkapa raskauden kestoon voidaan tarkastella.
Predossa olemme analysoineet näytteet ja niistä saatavan tiedon yhteistyössä arvostetun psykiatrian Max Planck -instituutin kanssa. Tällä viikolla minä (väikkärintekijä Sara) ja tutkimusavustaja Tuomas pääsimme paikan päälle Müncheniin opettelemaan instituutissa lisää tällaisen tiedon analysoinnista. Välillä tuntuu ihmeelliseltä, miten jänniä juttuja sitä saa työkseen tehdäkin!
