Moiksun moi ja tervetuloa lukemaan meikäläisen blogia Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssille! Jos herää mitään ajatuksia mun teksteistä tai kartoista niin kommentit on oikein lämpimästi tervetulleita ja oikeastaan jopa hyvin toivottuja (pls help).
Ensimmäisellä kurssikerralla Herra Paarlahti alkoi tutustuttaa meitä avuttomia raukkoja ja muutamaa joukon synnynnäistä GIS-velhoa QGIS-paikkatietojärjestelmään. Edeltävässä periodissa käyty Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssi aiheutti minulle, kuten varmasti monelle muullekin, turhautumisen ja epätoivon hetkiä, mutta kuten kokeneemmilta opiskelijoilta sain kuulla, ettei TEM-kurssi olisi vielä mitään verrattuna tulevaan, eli tämän blogin aiheeseen, GEM1-kurssiin. Aiemmin saimme taiteilla CorelDraw:illa kauniita karttaluomuksia ja toteuttaa taiteellisia unelmiamme. Nyt kuitenkin edessämme häämöttää pitkä tie paikkatiedon monimutkaiseen mutta kiehtovaan maailmaan.
Itse en ollut koskaan kuullut sovelluksesta (tulevasta pelastusrenkaastani) nimeltä QGIS. Ensikohtaamiseemme sisältyi useita hämmästyksen, pettymyksen ja turhautumisen tunteita. En ymmärtänyt QGIS:in toimintoja, eikä välillemme tuntunut löytyvän yhteistä kieltä. Kuitenkin, oppitunnin edetessä arvoisan Hra Paarlahden opastuksella aloimme jokseenkin ymmärtää toisiamme, vaikka salaa ikävöinkin ystävääni Corelia.
Teimme koko ryhmän kanssa rautalangasta vääntäen ominaisuustiedoiltaan samanlaiset, joskin visuaalisesti toisistaan pikkeavat, kartat Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöistä. Karttaa tehdessä en suoraansanottuna tiennyt mitä olin tekemässä, ja miksi joitakin valintoja tehtiin, ja esimerkiksi pluginien lisäämisen merkitys on minulle edelleen suuri mysteeri. En myöskään ehtinyt ajatella tekemäni kartan sisältöjä juuri lainkaan, sillä yritin kaikkeni pysyä mukana ohjeistuksessa. Myöhemmin tuotostani tutkaillessani huomasin, ettei luomastani kartasta oikein selviä, mitä tekemistä typen arvoilla on minkään kanssa. Onneksi kuitenkin Tuuli Lahin blogissaan selventää, että luvut kuvaavat eri valtioiden osuuksia Itämeren typpipäästöjen kokonaismäärästä.
Karttani on mielestäni visuaalisesti melko selkeä, lukuunottamatta Itämeren syvyyskäyriä. Niistä ei oikein saa selvää, ja kartan Itämeri näyttää huvikseen kuvioidulta. Värivalinnat niin merelle kuin syvyyskäyrille olisivat siis voineet olla paremmat.
Kaikkein heikoin osa kartassa on kuitenkin legenda. Kartasta selviää, että Puolassa typen osuus on huomattavasti suurin, ja jaetulla toisella sijalla pitkän välimatkan päässä ovat Venäjä, Ruotsi ja Liettua. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään päästöistä, vaan pelkistä typen suhteellisista määristä jossain paikassa tai tilassa X. Kartta on siis tiedon visuaalisena esityksenä erittäin epäpätevä. Tulevaisuudessa paremmin.
Kiitos kaikille lahjakkaille,
-Varpu
Lähteet:
Lahin, Tuuli: Ensimmäinen kurssikerta (17.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/2018/01/17/ensimmainen-kurssikerta/ (Luettu 21.1.2018)