Viikko 2: projektioiden maailma

Heips!

Täällä taas tämän viikon postauksen kanssa. Tämän viikon harjoitukset aiheuttivat lievästi sanottuna harmaita hiuksia, mutta niistä selvittiin kuitenkin kunnialla ja kavereiden avulla.

Tämän viikon tarkoituksena oli perehtyä syvemmin QGIS ohjelmiston ihmeisiin ja pääpointtina olikin eri projektiot, joita voidaan vaihtaa silloin kuin tarve vaatii. Eeva Raki kertoi blogissaan  (2022) hyvin kuinka karttaprojektiot toimivat.

“Maapallo on muodoltaan litistynyt geoidi ja täten kolmiulotteinen. Kolmiulotteista pintaa on mahdoton siirtää kaksiulotteiselle tasolle ilman, että pinnan muodot vääristyisivät. Jotta maanpintaa pystyttäisiin kuvaamaan mahdollisemman todenmukaisesti, on luotu karttaprojektioita. Karttaprojektiot pyrkivät kuvaamaan maanpintaa kartalle mahdollisimman todenmukaisesti. Jokainen projektio kuitenkin vääristelee totuutta, joka näkyy kartoissa ja karttajärjestelmissä.” – Eeva Raki, 2022.

Käsittelimme tunnilla myös rajapintapalveluita, jotka osoittautuivatkin helposti ymmärrettäviksi ja oikeastaan erittäin hyödyllisiksi palveluiksi paikkatieto-ohjelmien käytössä. Niiden avulla siis haetaan erilaista dataa suoraan palvelimelle ja osoitteet voidaan tallentaa myöhempää käyttö varten ohjelmaan. Tyypillisiä rajapintapalveluita ovat WFS, WMS, WMTS sekä WCS.

Projektioita ja vähän lisää projektioita

Tavoitteenamme tunnilla oli verrata eri projektioiden aiheuttamia vääristymiä verrattuna Suomessa käytössä olevaan ETRS-TM35FIN projektioon. Tämä tehtävä aiheutti tuskan hikeä ja turhautumista, sillä tunnilla nopeasti ja mekaanisesti käydyt ohjeet menivät täysin ohi fokuksen ollessa perässä pysymisessä. Onnekseni jäin tekemään kampukselle kavereiden kanssa yhdessä karttoja ja saimme ne tehtyä alun vaikeuksista huolimatta.

Karttoja saatiin siis ihme kyllä valmiiksi ja ensimmäinen niistä on Mercatorin projektion vertailu ETRS-TM35FIN projektioon (kuva 1). Kartasta voidaan nähdä, että erot pinta-aloissa kasvavat pohjoiseen mentäessä ja erot ovat yleisesti melko suuria. Vääristymän kasvu johtuu siitä, että projektio on lieriöprojektio ja sen vääristymät ovat pienimpiä lähellä päiväntasaajaa. Tällöin siis ei olekaan ihme, että napoja lähellä olevien alueiden pinta-alat vääristyvät merkittävästi.

Seuraavana vuorossa oli Winkel I ja ETRS-TM35FIN projektioiden vertailua (kuva 2). Kuten kuvasta 2 nähdään, eroja kyllä on, mutta erot eivät ole läheskään niin suuria kuin Mercatorin projektiossa. Tässäkin projektiossa voidaan nähdä se, että vääristymät kasvaa kohti pohjoista. Kartan kääntyminen vasemmalle selittyy sillä, että projektio on pseudosylinterimäinen, jonka koodinaatit lasketaan sinimuotoisten ja tasakulmaisten projektioiden keskiarvona (Esri, 2016).

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä kokeilin verrata Bonne projektion eroa ETRS-TM35FIN projektioon (kuva 3). Tässä on selvä ero edellä mainittuihin, koska pinta-alojen eroavaisuudet kulkevat itä-länsi -suunnassa. Erot ovat kuitenkin minimaalisen pieniä, kun katsotaan legendaa. Karttakuva hiukan hämää lukijaansa. Olisin ehkä voinut kokeilla yhtä vähemmän luokkia, jolloin erot olisivat ehkä näkyneet loogisemmin.

No, opinko jotain?

Pakko myöntää, vaikkei alussa siltä tuntunutkaan, että opin kyllä aika paljonkin. QGIS ohjelmana alkaa pikkuhiljaa selkiytymään ja toistojen määrä kyllä ehdottomasti lisäsi käytettyjen toimintojen osaamista ja oppimista. Vaikka alussa turhauttikin, etten osaa mitään ja enkä voi mitään oppiakaan, niin lopulta kuitenkin tuntuu, että jotain tästä jäi käteen.

Moni muukin tuntui tällä viikolla painivan QGIS:n toimintojen kanssa, joten yhteisesti kaikille tsemppiä! <3

Nyt kuitenkin minun puolesta ensi viikkoon! 🙂

 

Lähteet:

Esri (2016). Winkel I, Arc Map (luettu 27.1.2022), saatavilla https://desktop.arcgis.com/en/arcmap/10.3/guide-books/map-projections/winkel-i.htm

Raki E. (2022) 2. kurssikerta: Aineistojen pyörteissä, Oppimassa geoinformatiikkaa -blogi, (luettu 27.1.2022), saatavilla https://blogs.helsinki.fi/eevaraki/