Vuoden aikana olen saanut olla mukana useammassakin hauskassa kirjaprojektissa. Kirjat ovat avoimesti saatavilla, joten niitä pääsee lukemaan myös yliopistojen ulkopuolella!
Artikkelissa tarkastelemme eri keinoja ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan. Perinteinen informaatio-ohjaus on useissa yhteyksissä todettu riittämättömäksi keinoksi: esimerkiksi tieto omasta energiankulutuksesta johtaa usein vain muutamien prosenttien vähennyksiin kotitalouksien energiankäytössä, ja älykäs mittarointi toimii vain, jos käyttäjät ovat siitä kiinnostuneita ja heillä on osaamista tiedon hyödyntämiseen. Viime aikoina paljon innostusta herättänyt “tuuppaaminen” (nudging) voi puolestaan olla hyvinkin tehokas ohjauskeino, jos sitä käytetään esimerkiksi muuttamalla kestävät vaihtoehdot (kuten ekosähkö) oletusarvoiksi ja vaatimalla kuluttajilta aktiivisia toimenpiteitä, jos haluavat valita vähemmän kestävän vaihtoehdon. Vaikka menestystarinoita löytyy runsaasti, tuuppaaminen silti kohdistuu kerrallaan vain tiettyyn toimenpiteeseen, eikä kestävyysajattelu välttämättä leviä kulutuksen muille osa-alueille.
Käytäntöteoreettinen lähestymistapa on viime vuosina noussut yhä voimakkaammin esiin kulutuksen ohjaamisessa. Lähtökohtana on, että kulutuksen muuttamiseksi tulee muuttaa arkista toimintaa ohjaavia sosiaalisia normeja, tottumuksia, infrastruktuureja ja teknologioita, sekä tietoja ja taitoja. Erona edellisiin näkökulmiin käytäntöteoriassa pyrkii eroon yksilön käyttäytymiseen keskittyvästä otteesta sekä tunnistaa, että esimerkiksi energiaa käytetään aina joidenkin tarpeiden tyydyttämiseen, jolloin kulutuksen muuttamiseksi on keskityttävä näihin tarpeisiin ja arkisiin toimintoihin, joilla tarpeita tyydytetään. Lupaavista tuloksista huolimatta käytöntöteoriaan pohjautuvat interventiot ovat kuitenkin toistaiseksi olleet mittakaavaltaan pieniä, eikä ole selvää miten käytöntöjä voitaisiin muuttaa laajemmassa mittakaavassa.
Yhteenvetona toteamme, että kulutuksen ohjaamisessa tulisi kiinnittä huomiota yhteisöihin ja yhteisöjen voimaan kestävien kulutuskäytäntöjen valtavirtaistamisessa. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää siihen, miten muut kuin energia-, ilmasto- tai ympäristöpolitiikat vaikuttavat kulutuksemme ympäristövaikutuksiin. Miten esimerkiksi verotus tai työpolitiikka ohjaavat asumistamme ja liikumistamme, ja siten näiden kestävyyttä? Ja miten esimerkiksi asuinpinta-alaan (ja siten asumisen ympäristövaikutuksiin) voitaisiin vaikuttaa kannustamalla siirtämään kotona tapahtuvia toimintoja, kuten pyykinpesua tai saunomista, yhteisiin tiloihin?
Käytäntöjen näkökulma voi auttaa ymmärtämään, miten eri käytännöt ovat kytkeytyneet yhteen ja millaiset tekijät estävät niitä muuttumasta. Vaikka kokeiluja tehtäisiin pienimuotoisesti, voi yhdessä kotitalouksien kanssa tehtävä kokeileminen paljastaa niitä normeja, odotuksia ja osaamisia, jotka estävät muutoksen, jolloin näihin olisi mahdollista erilaisilla poliittisilla ohjauskeinoilla puuttua.
ENERGISE-hankkeen osana kirjoitettu kirja kertoo, mitä energiamurros tarkoittaa käytännössä eri Euroopan maissa. Kirja perustuu hankkeessa toteutettuun, yli tuhannen energiakokeilun tai -toimenpiteen avoimeen tietopankkiin sekä siitä tehtyyn yhteenvetoon.
Omassa artikkelissamme esittelemme lyhyesti, millaista energiapolitiikkaa Suomessa tehdään sekä millaisessa kontekstissa kotitalouksien energiankulutus Suomessa tapahtuu. Lisäksi esittelemme esimerkkinä Fiksu Kalasatama -hankkeen ja sen roolin kestävän energiankulutuksen edistämisessä. Hanke on osoittanut, miten tärkeää on kuntien ja muiden paikallisten toimijoiden rooli kestävän kulutuksen edistämisessä, ja miten tärkeää näitä toimijoita on tukea sillä heiltä saattaa usein puuttua osaamista ja resursseja toteuttaa toimenpiteitä sekä skaalata oppeja laajemmalle.
Viime vuoden puolelta kuvaan päätyi myös artikkelimme, jossa tutkimme Euroopan laajuista Horisontti 2020 -rahoitusohjelmaa sekä sitä, miten yhteiskunta- ja humanistiset tieteet (social sciences and humanities, SSH) huomioidaan hakukuulutuksissa, millaisen roolin nämä tieteenalat saavat rahoitusohjelmassa sekä miten tämä ohjaa sitä, miten tutkimussuunnitelmia kirjoitetaan ja millaisia seurauksia tällä on itse hankkeiden toteutukselle. Esimerkkinä käytämme omaa, Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoituksen saanutta ENERGISE-hankettamme.
Ehdotamme, että SSH -alat tulisi huomioida paremmin tulevissa rahoitusohjelmissa myös siten, että niiden rooli ei olisi ainoastaan “päälleliimattu”, vaan tarjoaisi mahdollisuuden tutkia esimerkiksi kulutuksen taustalla vaikuttavia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Tämä marraskuun lopussa julkaistu kirja ei ehtinyt kuvaan eikä valitettavasti ole edes avoimesti saatavilla. Artikkelimme keskittyy interventioihin joiden tavoitteena on energiankulutuksen vähentäminen. Käymme läpi systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja meta-analyyseja erityisesti siitä näkökulmasta, miten näissä interventioissa on huomioitu erilaiset kontekstuaaliset tekijät.
Artikkelissa tarkastelemme kolmentyyppisiä konteksteja: kodin ja työpaikan konteksti, maantieteellinen konteksti sekä käytäntöjen konteksti. Intervention tulokset riippuvat aina näistä kaikista konteksteista, ja tämä intervention ja eri kontekstien monimutkainen suhde olisi tärkeää tunnistaa, kun toteutetaan toimenpiteitä kulutuksen muuttamiseksi. Lisäksi kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat siihen, miten interventiot ja niistä saadut opit skaalautuvat ja leviävät – interventio voi olla menestyksekäs yhdessä kontekstissa (tai kontekstien yhdistelmässä) mutta epäonnistua toisaalla.
Kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat monella tapaa. Esimerkiksi sosiaalinen vaikutus on aina läsnä, esimerkiksi perheen sisäisessä dynamiikassa tai työpaikan hierarkiassa. Sosiaaliset normit voivat estää muutoksen kulutustottumuksissa, jos muutokseen ei ole sitouduttu yhteisössä laajemmin. Maantieteellinen konteksti kattaa paitsi fyysisen ympäristön, myös paikallisen kulttuurin, ja tämä vaikuttaa siihen millaista tietoa kaivataan tai arvostetaan ja miten palaute vaikuttaa energiankäyttöön. Lisäksi on tärkeää muistaa, että myös valtioiden sisällä on erilaisia maantieteellisiä konteksteja ja esimerkiksi erot kaupunkien ja maaseudun välillä voivat olla suuria. Käytäntö kontekstina puolestaan kuvaa sitä, miten vallitsevat käsitykset normaaliudesta ja siitä, mikä on “oikein”, ohjaavat kulutusta ja mahdollisuuksia kulutuksen muutokselle.
Näitä erilaisia kontekstuaalisia tekijöitä on mahdollista ymmärtää kuuntelemalla niitä, joiden käytäntöjä halutaan muuttaa: kotitalouksia, yhteisöjä, naapurustoja. On tärkeää ymmärtää, miten käytännöt ovat historiallisesti rakentuneet ja millainen on se yhteiskunnallinen ympäristö, jossa kulutus tapahtuu. Lisäksi tutkijan, kuten kenen tahansa intervention toteuttajan, on tunnistettava oma roolinsa ja vaikutuksensa intervention tuloksiin. Kun kontekstuaaliset tekijät tunnistaa, ne voivat auttaa intervention onnistumisessa sen jarruttamisen, tai laajenemisen estämisen, sijaan.