Toisella kurssikerralla aherrettiin eri karttaprojektioiden ja aineistojen visualisoinnin parissa. Projektiot ovat aina olleet minulle vähän sellainen välttämätön paha: niistä pitäisi olla jyvällä, mutta samaan aikaan tekisi mieli vältellä asiaa, koska se on hieman hankala ja vaatii siis aivojumppaa. Nyt jouduin siis tarttumaan härkää sarvista.
Tehtävä olikin lopulta varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Kaltaiselleni visuaaliselle ihmiselle asiat menevät perille parhaiten visualisoimalla – näin nytkin. Ensin siis tutkittiin eri projektion vaikutusta karttapinta-aloihin ja -pituuksiin. Tätä varten piirrettiin Suomen kartalle viiva ja alue, joiden pituus/pinta-ala kirjattiin eri projektioissa. ETRS89-TM35FIN on Suomen uusin virallinen karttaprojektio eli eurooppalaisen koordinaattijärjestelmän ETRS89:n kansallinen realisaatio, jota suurin osa valtakunnallisista organisaatioista käyttää (Häkli ym. 2009). Tämän projektion lukuihin vertasin siis muita.
Mercatorin lieriömäinen projektio on tunnettu siitä, että siinä pinta-alat vääristyvät, mitä lähemmäs maapallon napoja mennään. Tätä ominaisuutta on saatettu aikojen kuluessa hyödyntää hieman kyseenalaisissa tarkoituksissa eli on tietoisesti haluttu korostaa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa Afrikan ja Etelä-Amerikan kustannuksella (Maanmittauslaitos 2021). Toisaalta siinä alueiden muodot säilyvät likimain oikeina. Robinsonin projektio puolestaan ei vääristä pinta-aloja samaan tapaan kuin Mercator, mutta kuten kurssitoveri Harmonen (2021) toteaa, se onkin eräänlainen kompromissiprojektio, jossa on koitettu minimoida sekä muotojen että pinta-alojen vääristymät (Maanmittauslaitos 2021). Etenkin tilanteissa, joissa esitetään pinta-alaan suhteutettuja tietoja, on tilanteeseen sopivan projektion valinta erityisen tärkeää. Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Amanda Salmensuu (2021) blogissaan.
Taulukoiden 1 ja 2 konkretisoivat, kuinka valtavia eroja voi tulla, jos projektion valinta ei mene ihan nappiin. Samoin huomaa, kuinka Mercatorin projektio oikeasti liioittelee pohjoisten (ja eteläisten) alueiden pinta-aloja. Nämä luvut siis tasoprojektiolta, ei ellipsoidin pinnalta mitattuina.
Samaan hengenvetoon tehtiin vielä aiheesta visualisoinnit. Näissä pääsi tekemään karttaharjoituksia sydämensä kyllyydestä 😊! Visualisoin eri projektioiden pinta-alaeroja verrattuna ETRS89- TM35FIN-projektioon (kuvat 1 ja 2). Lisäksi vertasin vielä Mercatorin pinta-aloja Robinsonin projektioon (kuva 3). Aika moninkertaisia lukuja, huh! Pohjois-Lapin kuntien pinta-alat ovat siis Mercatorissa esitettynä pahimmillaan yli 5-kertaisia verrattuna ETRS89-TM35FIN-projektioon.
Käytin visualisoinnissa seitsemää eri luokkaa, paljon sen enempää sävyjä ei olisikaan enää pystynyt erottamaan samalla väriskaalalla. Muutamalla luokalla taas alueelliset erot eivät olisi erottuneet ehkä yhtä hyvin. Kannattaa huomata, että vaikka väriskaala on kartoissa sama, lukujen asteikko on eri.
Lukuja ja projektioita pyöritellessä piti olla tarkkana, että vertailut tuli tehtyä oikein päin. Ihan en mene takuuseen, että illan hämyssä kaikki meni nappiin. Suosittelen siis suhtautumaan em. lukuihin terveen kriittisesti.
Ja loppukevennyksenä voi vielä hämmästellä, kuinka Suomi-neidon muodot kartalla muuttuvat eri projektioissa:
Lähteet:
Harmonen, R. (2021). <https://blogs.helsinki.fi/harmoroo/>. Viitattu 30.1.2021.
Häkli, P., Puupponen, J., Koivula, H., & Poutanen, M. (2009). Suomen geodeettiset koordinaatistot ja niiden väliset muunnokset. Geodeettisen laitoksen tiedote 30, versio 10.12.2009. 126 s.
Maanmittauslaitos (2021). <https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/ajankohtaista/lehdet-ja-julkaisut/tietoa-maasta/maailma-venyy-ja-paukkuu.> Viitattu 30.1.2021
Salmensuu, A. (2021). <https://blogs.helsinki.fi/salmeama/>. Viitattu 30.1.2021.