Kurssikerta 4 – 8.2.2023

Rasteriaineistoa ja ruututeemakartta esityksiä

Tällä kurssikerralla perehdyimme rasterimuotoisen aineiston käyttöön QGIS-sovelluksessa.

Ruutukartassa alueen tiedot esitetään saman kokoisin ruuduin. Tilastokeskus esittää asian näin: “Aluejakona käytetään tilastoruudukkoa, joka  ei ole minkään hallinnollisen tai temaattisen jaon mukainen. Karttakoordinaatistoon perustuvat ruuduittaiset tilastoaineistot tarjoavat mahdollisuuden tarkastella alueellisia ilmiöitä hallinnollisista aluerajoista riippumatta”. Siis ruututeemakartta sopii erityisesti luonnonmaantoeteellisetn ilmiöiden tarkasteluun, jotka eivät noudata esimerkiksi valtioiden rajoja.

Ruutukartta on homogeeninen eli ruutukot eivät vaihtele ja siksi kartalla on luvallista esittää absoluuttisia arvoja. Onko tämä kuitenkaan järkevää?

Mielestäni ruurutukoko tekee paljon. Absoluuttisten arvojen esittäminen ruututeemakartalla on kyseenalaista, koska ruutualueiden absoluuttinen arvo on yleistys koko ruudun alueelta eikä näin välttämättä kerro koko totuutta. Jos on suuri ruutukoko, tulos on sitä kyseenalaisempi. Joissain vektorikartoissa taas alueiden rajat pyrkivät mahdollisimman tarkasti kulkemaan oikeiden rajojen mukaan. Verrattuna aikaisemmin tehtyihin koropleettikarttoihin, mielestäni rasteripohjainen aineisto ei ole alueiden jaossa yhtä tarkka.

Kuitenkin ruututeemakartta on luettavuudeltaan helppo. Eri väriset rasteriruudut yleistävät alueen ominaisuusjakoa. On helppo katsoa alueen eri ominaisuuksia sen tummuusasteikolla.

Aikaisemmin pidin vektorimuotoisen aineiston kanssa työskentelystä. Koen, että se on selkeämpi ja yleistettävämpi kuin monet rasteriaineistot. Tosin monissa rasteriaineistoissa tieto on tarkkaa, koska jos rastereita eli pieniä ruutualueita on paljon, alueesta on paljon alueellista tietoa.

Kuva 1. *PK-seudun asukasmäärä ruututeemakartalla.

Kartalla 1 näkyy kaikki PK-seudun asukkaat, joista suurin osa on sijoittunut Helsingin ydinkeskustaan.

Kuva 2. Pk-seudun kaikki yli 85-vuotiaat asukkaat ruututeemakartalla esitettynä.

Kartalla 2 näkyy PK-seudun kaikki yli 85-vuotiaat ja heidän sijoittumisensa. Suurin osa henkilöistä on sijoittunut myös Helsingin ydin keskustaan.

Kartat 1 ja 2 tein samalla ruutukoolla. Koin, että ruutukoko oli sopiva, jos halusi selkeän esityksen. Kuitenkin pienemmällä ruutukoolla kartta olisi ollut eri tavalla luettavissa. Pienempi ruutukoko olisi voinut olla tarkempi ja totuudenmukaisempi.

Jos sama aineisto olisi vektorimuotoisena esimerkiksi koropleettikartan muodossa esitettynä, olisi se omasta mielestäni selkeämpi. Kuitenkin jos ruutukoot olisivat kartalla 2 pienempiä, olisi se myös visuaalisesti mukavampi katsoa, ja ehkä totuudenmukaisempikin.

Pyrin tekemään molemmat kartat (kuva 1 ja 2) saman muotoisiksi ja näköisiksi. Näin niitä voi hyvin vertailla keskenään. Selkeästi karttoja 1 ja 2 tulkittaessa voi huomata, että yli 85-vuotiaat asuvat enemmän keskustassa. Koko PK-seutua tarkasteltaessa asutus on jakautunut tasaisemmin. Vanhemmat ihmiset asuvat usein hyvien kulkuyhteyksien päässä tai vanhainkodissa, mikä voisi selittää heidän asumisen jakautumista Espoon, Vantaan ja etenkin Helsingin ytimeen.

Lisäisin kartalle suurimmat tieliikenneväylät, jotta esimerkiksi kehätiet hahmottuisivat, josta voisi päätellä asuuko vanhemmat ihmiset lähellä hyviä tieyhteyksiä. Kartalle voisi lisätä myös hoivakoteja symboleilla, jotta voisi katsoa, kuinka moni vanhoista henkilöistä asuu vanhainkodissa ja kuinka moni kotioloissa.

Vaikka käytin kartoissa eri värejä ruuduissa, ovat ne kuitenkin lähivärejä väriympyrässä, joten visuaalisesti kartta on hyvin luettavissa. Myös erittäin tumma ero suurimman ja pienimmän luokan välillä auttaa hahmottamisessa, vaikka luokkien värit eivät olisikaan saman värin eri sävyjä.

Itse en tehnyt karttaa suhteellisten lukuarvojen mukaan, mutta lukemalla muiden blogeja huomasin eron absoluuttisesti ja suhteellisesti esitetyissä ruututeemakartoissa. Esimerkiksi Erikan blogissa (2023) kerrottiin kuinka visuaalisesti jakauma olisi hyvin erilainen kartoilla ja arvojen keskittymät täysin eri paikoissa, jos tutkittaisiin keskenään absoluutisia ja suhteellisia arvoja. Tämä olisi siitä syystä, että esimerkiksi ydinkeskustassa asuu paljon ihmisiä, mutta jokin tietty joukko samalla alueella on suhteellisen pieni. Toisaalta alueella, jolla asuu vähemmän ihmisiä, suhteellisesti sama joukko voisi olla alueella yleisempi ja täten arvo suurempi.

Jos ruutukartalla halutaan tarkastella esimerkiksi ruotsin kielisiä Helsingin alueella niin usein paljon tapauksia löytyy ruudusta jossa muutenkin asuu paljon ihmisiä. Todennäköisyyksien mukaan siis ei ole ehkä järkevää tutkia tätä käyttämällä ruututeemakarttaa. Toisaalta jos käyttäisi suhteellista menetelmää visualisoinnissa, olisi tulos eri. Omasta mielestä PK_seudun yli 85-v asukkaat on järkevää esittää ruututeemakartalla myös absoluuttisesti ja luettavuus on suhteellisen hyvä, jos kartalle lisäisi vielä joitain yllä mainitsemiani asioita.

Rasteriaineistosta korkeuskäyriä ja rinnevarjostusta

Teimme kurssikerralla rinnevarjostuksen Pornaisten  seudun rasterimuotoiseen aineistoon. Yhdistimme rasteriaineistoon korkeuskäyrät vektorimuotoisesta peruskarttalehdestä. Lisäsin karttaan 3 (kuva 3) korkeuskäyräaineiston, mutta rinnevarjostus ei ollut tallentunut, joten sitä en saanut mukaan. Kartalle tuli lisätä tiet sekä rakennukset, joiden kanssa oli paljon ongelmia, jotka lopulta sain näkyviin. Lisäsin myös joen.

Kuva 3. Pornaisten kartta, jossa näkyy esimekiksi korkeusvaihtelu ja suurimmat tiet ja rakennukset.

Pornaisten Lampisuo on keidassuo, mikä näkyi selkeästi kartalla korkeuskäyriä tutkimalla. Korkeuskäyrät ovat osittain liiankin tarkat, mikä vaikeuttaa luettavuutta, esimerkiksi joissain kohdin kartalla ne näyttävät saahavan näköisiltä. Korkeuskäyristä huomaa joen molemmin puolin havaittavat erot. Joen toinen puoli on korkeusvaihtelultaan suurempi kuin toinen, mikä voi selittyä joen pengertämisestä ja läheisten peltojen urista.

Ensi kertaan!

 

Lähteet:

Lindblom E. 2023, 4. Kurssikerta (12.2.2023)

https://blogs.helsinki.fi/lierika/2023/02/12/4-kurssikerta/, viitattu 13.2.2023

Kurssikerta 3 – 1.2.2023

Uuden tiedon tuottamista ja karttojen tekoa

Aineiston (Afrikka) ominaisuustietojen tulkintaa

Aloitimme kolmannen kurssikerran käsittelemällä tietokantoja. Kurssikerran aikana kertasimme tiedon yhdistämistä eri tietokannoista QGIS-soellukseen ja tuotimme laskemalla uutta tietoa ladattujen tietokantojen pohjalta.

Kuva 1. Timanttikaivosten ja öljykenttien sijainnit sekä konfliktien sijoitus Afrikassa yhteensä noin 50 vuoden ajalta.

Tutkimme Afrikkaa ja aineistoina käytimme timanttikaivosten ja öljykenttien sijaintia sekä konfliktien esiintymisiä eri Afrikan valtioissa (Kuva 1). Ensin voisi ajatella, että valtion varallisuus öljykenttien ja timanttikaivosten myötä lisäisi alueen konflikteja, muttei näin ole läheskään joka maassa. Esimerkiksi Afrikan pohjoisosan ölykenttäalueella Libyassa on ollut alueellisesti suhteutettuna vähän konflikteja verrattuna esimerkiksi vieressä sijaitsevaan Algeriaan. Toisaalta Etelä-Afrikan timanttikaivokset eivät ole merkittävästi lisänneet alueen konfliketja, vaikka alueella onkin ollut niitä jonkin verran. Kuten Afrikan sarvesta näkee, alueen monet konfliktit eivät näytä riippuvan varallisuudesta öljyssä ja timanteissa, vaan jostakin muusta. Syitä voi olla huono valtionjohto, köyhyys ja ilmasto-olot.

Tutkiessa Afrikan ominaisuustaulukkoa (Kuva 2), voi huomata, että maissa, joissa ei ole tapahtunut konflikteja, on joko todella vähän timanttikaivoksia tai ei yhtään. Taulukossa näkyy myös konfliktien määrän lisäksi se, monta vuotta konfliktit ovat kestäneet yhteensä. Jos taulukossa näkyisi vielä esimerkiksi konfliktin laajuus kilometreinä, voisi siitä päätellä, miten se on yhteydessä muihin konflikteihin ja kuinka tuhoisa se on ollut. Voisi siis olettaa, että näillä eri tiedoilla voisi olla mahdollinen yhteys.

Kuva 2. (osa 1) Ominaisuustaulukko aineistosta, josta näkyy esimerkiksi maa sekä konfliktien ja timanttikaivosten määrä.
Kuva 2. (osa 2) Ominaisuustaulukko aineistosta, josta näkyy esimerkiksi maa sekä konfliktien ja timanttikaivosten määrä.

Tulvaindeksi harjoitus

Tämän viikon harjoituksessa tutkimme Suomen tulvaindeksiä kartalla ja sen liittymistä Suomen järvisyyteen. Joona Korhonen blogipostauksessaan Viikko 3 (2023) selittää hyvin, mikä tulvaindeksi on: “Tulvaindeksi kuvaa joen virtaaman vaihtelua ja sen avulla on mahdollista selvittää kuinka moninkertainen on virtaaman huippu verrattuna kaikkein kuivimpaan aikaan”.

Meidän piti laskea QGIS:illä attribuuttitaulukkoon tulvaindeksi. Laskukaavana toimi keskiylivirtaama jaettuna keskialivirtaamalla, joiden  tiedot saimme aineistosta. Karttaa (Kuva 3) tehdessä virheellisesti kirjoitin valumaindeksi, mutta toisaalta idea on sama. Tulvaindeksi kuvaa virtaamavaihtelua ylivirtaamasta (tulvimisesta) alivirtaamaaan (kuiva kausi). Virtaama kertoo, kuinka paljon vettä kulkee tietyssä aikamääreessä uoman poikkileikkauksen läpi. Wikipedia (2020) kertoo, että “termi valuma taas tarkoittaa valuntaa alueen pinta-alaa kohden. Valuman tunnus on q ja yksikkö litraa sekunnissa neliökilometrillä.” Tulvaindeksi kartalla on kerrottu koroplettikartan muodossa ja alueet ovat jaettu eri valuma-alueisiin.

Kuva 3. Tulvaindeksi koropleetteina ja järvisyyden määrä prosentuaalisesti pylväinä yhdessä Suomen kartalla.

Jos maallikkona katson karttaa (Kuva 3), huomaan, että Turun ja Helsingin seudun alueet ovat tulvaherkimpiä, koska tulvaindeksi on näillä alueilla kaikista korkein (tumman sininen/musta). Kun taas keskisuomessa tulvaindeksi on pieni, jolloin tulvimistakin tapahtuu harvemmin ja pienemmissä määrin. Alueen topografiasta voidaan päätellä, että Turun seudulla on matalampaa kuin keski- tai pohjois-Suomessa, mikä vaikuttaa tulvaindeksiin. Myös pohjanmaalla kuten muuallakin rannikolla on erittäin matalaa, mikä johtaa siihen, että tulvaindeksi on suuri ja näin ollen tulvariski kasvaa.

Tulvaindeksi on pieni alueilla, joilla on suuri järvisyys. Ajattelisin juuri tästä sen, että järvistä vesi valuu kohti rannikkoa Itämerellä jokia pitkin, jolloin tulvaindeksi kasvaa, kun mennään kohti rannikkoa. Siksi karttaa katsoessa voisi olettaa, että järvisyydellä ja tulvaindeksillä on jokin yhteys.

Olen kokenut, että MacBookilla omalla koneella QGIS:in käyttö on haastavampaa. En saa avattua vanhoja keskeneräisiä tiedostoja, joita tuotan koulun koneilla ja jotka tallennan OneDriveen. Viimeksi QGIS jäi omalla koneella jumiin. Karttojen tekeminen koulun suurella näytöllä on paljon helpompaa ja tehokkaampaa. Kuitenkin hyvillä mielin ensi kertaan ja sormet ristissä ettei QGIS tule kaatumaan jatkossa!

 

Lähteet:

Korhonen J. 2023, blogipostaus: Viikko 3, https://blogs.helsinki.fi/kojoona/2023/02/01/viikko-3/

Wikipedia, Valunta 2020, https://fi.wikipedia.org/wiki/Valunta

Kurssikerta 2 – 25.1.2023

Projektioiden vertailua koropleettikarttojen myötä

Tällä kurssikerralla koin, että QGIS:in käyttö oli jo haasteellisempaa kuin aiemmin. Kokeilimme uusia komentoja ja esimerkiksi uutta tapaa tuoda aineistoa sovellukseen. Kopioin latauspalvelusta (esimerkiksi Tilastokeskuksen) aineiston osoitteen QGIS:iin luomalla uuden WFS yhteyden.

Vääristymiä kartoissa kokeilimme ensin mittaamalla tietyn välimatkan Suomesta eri projektioita käyttäen. Siitä huomaa jo, miten suuria eroja välimatkoissa Suomen kaltaisessa pienessä valtiossa voi tapahtua projektiota vaihtamalla. Varsinkin Suomen Lapissa välimatkojen erot olivat suuret verrattuna Etelä-Suomeen, sillä pitkulaisen muodon vuoksi Lappi paljon pohjoisempana projisoituu pallon pinnalla dramaattisemmin.

Ensimmäisessä tehtävässä vertailin samaa mitattua matkaa (km) eri projektioiden välillä, ja arvot muuttuivat paljonkin. Mitatun matkan otin mittatyökalulla QGIS-ohjelmassa noin Keski-Suomen päältä vertikaalisesti.

Taulukko 1. Janan pituus eri projektioissa ja niiden osuudet Suomea hyvin kuvaavan projektion (TM35) janasta.

Vertailin myös pinta-aloja projektioiden välillä. Alueen otin pohjoisimmasta Lapista, jotta suhteelliset erot näkyisivät mahdollisimman hyvin.

Taulukko 2. Pinta-alat eri projektioissa ja niiden osuudet Suomea hyvin kuvaavan projektion (TM35) pinta-alasta.

Vertailemalla eri projektioiden pinta-aloja ja pituuksia voi huomata, että muita Suomea hyvin kuvaavia projektioita on esimerkiksi Azimunthal (world equidistant), koska sen arvot ovat lähellä samoja arvoja kuin TM35-projektiossa (Taulukko 1 ja 2). Toisaalta Mercator-projektio kuvaa Suomea huonosti. Arvoista näkee, että alue Lapissa on 86,9% suurempi kuin TM-35 projektiossa (Taulukko 2). En pystynyt jostain syystä QGIS-ohjelmalla muokkaamaan ja vaihtamaan sitä, katsotaanko Suomea ellipsoidin vai tason pinnalla (ellipsoid/cartesian).

Ensimmäisenä tarkasteluun otin Mercatorin sekä ETRS-TM35 projektioiden välisen suhteen. TM35 tarkoittaa “Transverse Mercator, jossa Mercator projektio on projisoitu poikittaisen lieriön mukaisesti eikä pystyssä olevan. Lieriön “kosketuspinta” pallolla on noin Suomen keskikohdalla. Tällöin pitkulainen Suomi saadaan sopusuhtaisemmaksi.

Kuva 1. Vääristymäkerroin Mercatorin ja TM35-projektioiden välillä Suomessa

Kartasta huomaa, kuinka vääristymäkerroin kasvaa aina pohjoisempaan mennessä. Etelä-Suomessa ero on vain noin 0,34% kun taas ihan pohjoisessa se on jopa 1,25%.

Kuva 2. Vääristymäkerroin Robinsonin ja TM35-projektioiden välillä Suomessa

Käytin karttaa 2. tehdessä myös seitsemää luokkaa, jotta erot kuva 1. ja kuva 2. välillä voisi huomata helposti. Käytin myös kaikkia karttoja tehdessä samaa väritystä, jotta niitä voisi helposti vertailla keskenään. Molemmista kartoista huomaa, että Pohjois-Suomi vääristää Suomen kuvaa eniten. Kartoista voi kuitenkin päätellä sen, että Mercatorin projektion vääristymäkerroin on suuri tasaisemmin Suomessa, kun taas Robinsonin projektio vääristää enemmän Suomen kuvaa Pohjois-Suomessa. Punaiset alueet ovat laajemmalti esiintyviä kuvassa 2. kuin kuvassa 1.

Robinsonin projektion vääristmäkerroin taas on melko vähäinen. Puhutaan vain noin 0,1% tai alle vääristymistä koko maassa. Robinsonin projektioissa vääristymät navoilla ovat melko suuret, mutta vähenevät nopeasti etelämpään mennessä. Siksi Pohjois-Suomi on taas vääristyneempi muuhun Suomeen verrattuna. Projektio ei ole oikeapintainen, eikä missään suhteessa oikeapituinen tai -kulmainenkaan, vaan se on kompromissi näistä kaikista tarkoituksena luoda sopusuhtainen kuva maailmasta.

Kun vertaillaan kuvaa 2. ja 3. voidaan huomata, miten eri luokkien määrä vaikuttaa kuvan visuaaliseen tulkintaan. Kun luokkia on vain neljä, tulokset eivät näy yhtä selkeämmin tai jopa dramaattisemmin kuin kuvassa 2. Kuvassa 3. näyttää siltä, että vääristymäkerroinluokat jakautuisivat tasaisesti Suomeen, kun taas kuvassa 2. näyttää siltä, että punaisemmat alueet olisivat enemmistössä. Siksi kuvaa 2. katsellessa näyttää siltä, että vääristymät ovat voimakkaammat. Kuvassa 3. taas näyttää siltä, että on vain neljä eri väriä kuvaamassa eri luokkia eikä siirtymää värien ja sen mukaan arvojen välillä suuresta pieneen tapahtuisi.

Kuva 3. Vääristymäkerroin Robinsonin ja TM35-projektioiden välillä Suomessa. Luokkia on vain neljä.
Kuva 4. Vääristymäkerroin WGS84 ja TM35-projektioiden välillä Suomessa

WGS84 projektio, tarkemmin Pseudo Mercator/Web Mercator on lieriömäinen projektio. Se eroaa normaalista Mercator projektiossa siinä, että se suoritetaan pallolla. Tätä projektiota käytetään esimerkiksi Google Mapsissa. Tämä projektio ei ole oikeakulmainen tai -pituinen, mutta oikeapintainen. Siksi, että tämä on oikeapintainen, erot eivät näy kovin suurina.

Tarkastellessa WGS84 (Pseudo-Mercator) ja TM35 projektioiden välistä eroa, huomaa kuinka samanlainen se on verrattuna Robinsonin ja TM35 projektioiden eroon. Kuvat 2. ja 4. näyttävät miltei samalta. Kuitenkin arvot poikkeavat. Kuvasta 4. nähdään, kuinka vääristymä on suurempi WGS84 projektiossa kuin Robinsonin projektion kanssa. Robinsonin projektion suhteet ovat siksi niin pienet verrattuna TM35 projektioon, sillä Robinsonin projektio pyrkii juuri tasasuhtaiseen kuvaan maapallosta.

Kiia Korpisen blogia lukiessa huomaa hyvin erottuvan kuvan, jossa vertaillaan TM35-projektiota sinusoidaaliseen (oikeapintainen Mercatorin projektio). Vaikka arvot eivät poikkea paljon Suomea hyvin kuvaavasta projektiosta, kuitenkin kuva on hyvin eri näköinen, sillä väriluokat soljuvat nyt vertikaalisesti. Sinusoidaalinen projektio kuvaa siis Suomea hyvin verrattuna esimerkiksi Mercatorin projektioon.

Tällä kurssikerralla muistelin vanhoja opittuja asioita projektioista. Ja opin taas uutta QGIS:in käytöstä. Haasteelliseksi tätä tehtävää tehdessä koin sen järjestyksen, milloin tuli lisätä uusi taso, milloin vaihtaa projektiota tarkasteluun ja milloin laskea pinta-alojen suhde. Tätä kun toisti muutaman kartan verran, se alkoi jo onnistua, muutaman epäonnistumisen jälkeen. Helpommaksi taas koin kartan visualisoinnin, sillä sitä harjoiteltiin jo edelliskerralla hyvin.

Kiva jos luit <3

 

Lähteet:

Korpinen K. (31.1.2023). Kurssikerta 2. Geoinformatiikan menetelmät 1, 2023 https://blogs.helsinki.fi/kiiakorp/

Kurssikerta 1 – 18.1.2023

Ensimmäiset työt

Ensimmäisellä kurssikerralla geoinformatiikan menetelmät kurssia teimme QGIS ohjelmalla kartan (Kuva 1.). Kartalla näkyy Itämeren rannikolla sijaitsevien maiden typpipäästöt prosenttiosuuksina kyseiseen vesistöön. HELCOM on suojeluyhdistys Itämeren maiden välillä.

Kuva 1. HELCOM maiden typpipäästöosuudet %.

Typpeä pääsee vesistöön eniten maatalouden tuotannosta. Viro erottuu selkeästi vähiten typpeä päästävänä maana. Toisaalta Viro on vähemmän asuttu ja vähemmän vauras maa kuin monet HELCOM maat. Suurimpina päästöjä tuottavina maina esiintyvät Ruotsi, Venäjä ja Puola, jotka ovat vauraita maita ja joiden väkiluku on korkea, jolloin maataloustuottoa on myös paljon. Suomestakin pääsee Itämereen paljon typpeä. Suomella onkin pitkä rantaviiva Itämereen, joka vaikuttaa asiaan paljon. Venäjä tuottaa paljon typpipäästöjä vesistöön, vaikka sillä onkin vain vähän rantaviivaa. Kuitenkin Venäjällä on paljon typpeä päästävää laivaliikennettä Itämerellä.

Tyyne Turusen blogissa (2023) Tyyne huomauttaa hyvin, kuinka luokkien koot eivät ole suhteessa samat, vaan niitä on jouduttu muokkaamaan, jotta kartta toimisi visuaalisesti hyvin. Samanlaista käytäntöä toteutin tehdessäni karttaa 2 (kuva 2). Tällöin se antaa mahdollisimman aidon kuvan kartan sisällöstä, kun luokkarajat ovat luonnollisesti jaoteltu aineiston arvojen mukaisesti.

Kotitehtävänä oli tehdä vapaaehtoinen koropeettikartta Suomen eri tilastoista valitsemalla. Ensin tein kartan ruotsinkielisten osuudesta Suomen kunnissa, mutta päädyin siihen tulokseen, että kartta näytti tylsältä, sillä ruotsinkielisiä on niin vähän. Siispä valitsin Suomen väkiluvun suhteutettuna eri kuntiin. Väkiluku oli aineistossa kokonaislukuina, joten muutin sen prosenttiosuuksiksi. Kartalla näkyy selvästi Etelä-Suomen asutustiheys korkeampana verrattuna esimerkiksi Itä-Suomeen ja Lappiin. Suuret kaupungit ja kaupunkiseudut näkyvät myös kuten Oulu, Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Turku.

Kuva 2. Suomen väkiluku % vuonna 2021.

Ohjelman käyttäminen jäi kurssikerralla hyvin muistiin, joten prosenttiosuuksien laskeminen ja uuden sarakkeen tuottaminen onnistui hyvin. Katsoin ensin statistics paneelista Suomen tarkan väkiluvun ja laskentatyökalulla laskin prosenttiosuudet kullekin kunnalle. Sitten koostin niistä sopivat viisi luokkaa ja sopivat värit. Halusin värien olevan selvästi toisistaan erottuvia, mutta kuitenkin samaa sävyluokkaa, jotta vaihtuvuuden luokkien välillä huomaa selkeästi.

Kuva 3. QGIS ohjelma. Tässä kohdassa käytin styling paneelia, jossa muodostin sopivat luokat prosenttiosuuksille.

Opin sen, että kartan ulkonäkö värimaailmasta lähtien on tärkeä asia panostaa, sillä se vaikuttaa siihen, miten karttaa tutkii. Käytin karttaa 2 (kuva 2) tehdessä paljon aikaa sen visuaaliseen ulkonäköön, jotta se olisi katsojalle mieluinen. Luin muiden kirjoittamia blogeja ja huomasin, että Tatu Jentze kertoo blogissaan (2023) linkistä informatiiviselle ArcGIS Blogin sivulle How to Make Smart Color Choices in Your Maps. Tatu huomaakin hyvin, miten tärkeää on kartan suunnitteluvaihe, jossa suunnitellaan, mitä värejä kartassa kannattaisi käyttää. Värit antavat kartan lukijalle mielikuvan sen sisällöstä ja eri värit toimivat eri kartoissa eri tavoin.

Attribuuttitaulukon katsominen ja tutkiminen on nyt paljon helpompaa. Käsitteet esimerkiksi QGIS:issä selkenivät kurssikerran jälkeen kuten sarake ja paneeli. Myös aineiston lataaminen koneelle ja QGIS ohjelmaan on nyt paremmin muistissa. Koin, että ohjelman käyttö oli paljon selkeämpää kun kartan teki toisen kerran käyttäen samaa taktiikkaa kuin tunnilla tekemässä kartassa.

Kiva jos luit <3

 

Lähteet:

Jentze T. (24.1.2023). Luento 1 – 18.1.2023. MAA-203 Tatu. https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/01/23/luento-1-18-1-2023/

Turunen T. (24.1.2023) 1. harjoituskerta 18.1.2023 https://blogs.helsinki.fi/ttyyne/