Viikkiin kylvettiin alkukesällä valkolupiinin ja vehnän seosta noin seitsemän hehtaarin alalle. Loppukesällä tämä kasvusto olisi tarkoitus tehdä säilörehuksi ja myöhemmin tutkia mitä lehmät tuumaavat moisesta eväästä. Kasvivalintojen ideana on tutkia mahdollisuuksia täyttää Suomen valkuaisomavaraisuudessa olevaa aukkoa ja napata ilma(i)sta typpeä. Uusilla lajeilla saataisiin myös vaihtelua viljelykiertoihin. Tuskinpa kenelläkään on tähän ajatukseen nokan koputtamista. Vai onko kuitenkin?
Satojen valkoposkihanhien ryhmittymä on keksinyt majoittua juurikin tälle koelohkolle ja laiduntaa nyt kasvustoa varsin päättäväisesti. Koeala on syöty lähes kokonaan vain muutamassa päivässä. Hanhia on kyllä muillakin Viikin pelloilla, mutta koealueilla ne ovat erittäin harmillisia. Virkamiesten hyväksymät keinot lintujen karkottamiseen ovat vähissä. Ainakin sellaiset, joita voisi käytännössä edes harkita.
Valkolupiinin ja vehnän seos näyttää maistuvan ainakin valkoposkihanhille hyvin. Lehmien osalta asia saattaa jäädä vielä arvoitukseksi.
Aiheesta uutisoitiin myös Maaseudun Tulevaisuudessa, Helsingin Sanomissa ja MTV:n uutisissa.
Aikoinaan 1970 luvulla metsäammattlaisia opetettiin metsämaan hoitoon. Eräs luennoitsija jakoi luentonsa päätteeksi lupiinin siemeniä, ja kehoitti kylvämään metsiin. Lipiinihan sitoo typpeä niin kuin palkokasvit. Ei metsissä kuitenkaan lupiinia juuri tapaa. Sehän on valokasvi, joka viihtyy teiden varsilla kaunistaen suomalaista luontoa.