Häkeltynyt endeemisyydestä

 Tuomas Aivelo, Madagaskar

Suomalaisessa metsässä eläimet ovat piilossa. Ne eivät näy ja korkeintaan vähän kuuluvat. Hyttyset kuuluvat ja näkyvät. Madagaskar on toista maata.

Täällä eläimet tulevat lähes iholle. Makit tulevat uteliaina viereen, linnut lauleskelevat lähimmän oksan nokassa ja kameleontit hengailevat parin metrin korkeudessa puiden oksilla. Ja ne hyttyset ovat äänettömiä ja pieniä.

Ensimmäisen luontokohteemme sijaitsi parin tunnin matkan päässä Mahajongasta etelään. Ankarafantsikan kansallispuisto on saksalaisten sponsoroima suojelualue, joka on ainoa kuiva suojeltu trooppinen metsä Madagaskarilla. Puistoon ei pääse ilman opasta, mutta onneksi täkäläinen hintataso ei ole päätähuimaava. Oppaamme avulla teimmekin useita käyntejä metsään ja venereissu järvelle.

Vaikuttavin kokemus oli puiston alueella seisovat neljä apinanleipäpuuta. Jälkikäteen tosin jouduimme kokemaan pienen pettymyksen, koska oppaamme hivenen liioitteli puiden merkitystä. Opas kertoi, että puut olisivat lajinsa viimeiset edustajat. Tarinaan kuului, että niiden pölyttäjä, eräs lintulaji, on kuollut aikoja sitten sukupuuttoon, eivätkä puut voi enää lisääntyä. Asian tarkastaminen jälkikäteen netistä muutti asioita: IUCN:n Punainen lista ei tunne koko lajia, eikä muutenkaan lajista löydy muuta tietoa kuin saksalaisen matkatoimiston tieto, että puut ovat lajia Adansonia madagascarensis var. boiensis. Jos jollakulla on lisää tietoa asiasta, voi kommentoida.

Ympärillä riekkuvat endeemiset, eli vain Madagaskarilla esiintyvät eläimet, saivat pään pyörälle. Mitään tämänkaltaista ei ole koskaan ennen päässyt kokemaan. Ruokailu puiston vieressä sijaitsevassa Ampijoroan kylässä oli piste i:n päälle. Maittavaa riisiä paistettujen kasvisten kanssa kynttilänvalossa tunnelmallisessa mökkerössä. Ja ruuan kanssa tarjottava riisin keitinvesi oli parasta tähän mennessä.

Huomenna alkaa varsinainen kurssi, kun siirrymme Ranomafanan kansallispuistoon, etelään Antananarivosta. Tuolta lähtien kirjoittamme blogimerkintöjä niin, että muutkin kurssilaiset pääsevät ääneen. Tarkoituksena on antaa pieniä näytteitä siitä, mitä luonnonsuojelualueiden suunnittelu nykyään on ja miltä Madagaskar eri näkökulmista näyttää. Matkasta kuulee myös Ylen Radio 1:n jokaviikkoisessa Tiedelinko-ohjelmassa neljän seuraavan viikon aikana. Ensimmäinen kurssilaisen haastattelu tulee ulos perjantaina 21.11. klo 11.00 alkavassa ohjelmassa.

1 thought on “Häkeltynyt endeemisyydestä

  1. Hei!

    Sain osoitteesi isältäsi koulussa – olen taas kerran keskeyttänyt eläkkeellä olon ja ollut sijaisena!

    Todella mielenkiintoista lukea blogimerkintäsi alueesta, jossa ei luultavasti koskaan tule itse käytyä. Kävin silloin 2006 Sri Lankassa ja 2007 Nicaraguassa, joten jonkinlaista kokemusta sademetsistä on kertynyt, mutta ei noin runsaista eläinkunnista kuin kuvailit.

    Seuraan tästä lähtien mielenkiinnolla vaiheitanne ja elämyskurssianne.

    Tervehtien Sirkka-Liisa Savinen
    Itä-Porin eläkeläisopettaja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *