Sirkka Kuisma, Madagaskar
Madagaskar – eksoottiset eläimet, biodiversiteetin hot spot ja trooppiset sademetsät. Kuulostaako tutulta? Mutta oletteko kurkistaneet kasvillisuuskarttaan tai ilmakuvaan Madagaskarista? Monelle tulee varmasti yllätyksenä se, ettei saari olekaan kauttaaltaan niin vihreä kuin saattaisi luulla, vaan maata koristaa vain kapea metsävyöhyke pohjois-eteläsuunnassa.
Kun matkustaa eteläisestä Mahajangasta pääkaupunkiin Antananarivoon, voi havaita silmänkantamattomiin puutonta maisemaa ja etsiä vain siellä täällä esiintyviä pieniä metsäsaarekkeita riisipeltojen lomasta. Tässä karussa vuoristomaisemassa on oma viehätyksensä, mutta täytyy myöntää, että vihreyttä ympärilleen kaipaavana kurkin innoissani auton ikkunasta vehreämpää maisemaa matkalla Ranomafaan ja sieltä Manomboon.
Manombo on ainut itärannikolla jäljellä oleva alavan alueen primaarisademetsä, joka lonkalta heitettynä muodostaa noin 20 000 hehtaarin kokoisen metsäalueen. Jotta pääsisi tämän metsän siimekseen, on taivallettava kuumuudessa noin 45 minuuttia ja ylitettävä jokia kahlaamalla. Mutta patikointi on vaivan arvoista! Metsässä näkee värikkäitä sieniä ja puita, joiden juuret ovat osittain ilmassa. On mahtavaa hyppiä suurten lahopuiden päältä, puikkelehtia mitä erilaisimman kasvillisuuden lomassa ja pulahtaa jokeen vilvoittelemaan. Alueen eliölajistosta kertoo se, että ainakin 20 vuotta sitten siellä esiintyi eniten nilviäisiä hehtaaria kohti. Olisi mukavaa nähdä myös makeja ja lintuja kurkkimassa puiden oksilla, mutta koska Manombo on erityinen suojelualue, eläimet ovat siellä arempia kuin kansallispuistossa. Olisinkin aika uskomatonta ja toisaalta epäluonnollista, jos eläimet tulisivat joka paikassa niin lähelle kuin sifakat Ankarafantsikan kansallispuiston teltta-alueella.
Illalla auringonlasku, bungalowit meren rannalla ja pullo kylmää juotavaa kruunaavat päivän. Paluumatkalla takaisin sateiseen Ranomafaan ja telttaelämään on kuitenkin taas aika palata todellisuuteen. Köyhät kylät, siellä täällä pilkottavat metsänhakkuualueet ja kaskenpolton pistävä haju nostavat taas suuret kysymykset huulille. Halu pelastaa jäljellä olevat metsät on suuri, mutta luonnonsuojelun ja kyläläisten elinehdon yhdistäminen on kuitenkin moniulotteinen tehtävä. Nyt viimein on aika ryhtyä toimeen ja panostaa eri osapuolet huomioivaan kestävään suojelualueiden suunnitteluun!
Tämän merkinnän kirjoitti Sirkka Kuisma, opintojensa loppuvaiheessa oleva ympäristöekologian opiskelija, jonka opinnot ovat suuntautuneet luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Kenttäkurssi Madagaskarilla on ollut jo tähän mennessä upea ja silmiä avaava kokemus!