Susanna Reitamo: Näkökulmia uuteen työhön

Teemana kurssin toisella viikolla oli uusi työ ja tulevaisuuden näkymät työelämässä.

Uudella työllä tarkoitetaan työtä, jossa ei ole säännöllisyyttä työajan, palkan ja paikan suhteen. Tästä seuraa työ, jossa oletetaan työntekijän olevan jatkuvasti työnantajan tavoitettavissa työhön liittyen ja samalla myös työn ja vapaa-ajan välinen raja on häilyvä. Vaatimukset, odotukset ja kova kilpailu kuormittavat työntekijää. Työ on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon ja uusi työ tuo uudenlaisia haasteita erityisesti työn ja vapaa-ajan erotteluun.

Viikon teeman avauksena Janne Saarakkala piti luennon työn kehittymisestä vanhasta työstä uuteen työhön ja uuden työ eri puolista ja tavoista, sekä kertoi omista työkulttuuria ja sen muutoksia käsittelevistä esityksistään. Myös Minna Hokkasella oli puheenvuoro liittyen työhön kiinnitettynä näyttelijänä isossa laitoksessa. Iltapäivällä pääsimme pienryhmissä keskustelemaan aiheesta vapaamuotoisesti. Oli kiinnostavaa kaikessa rauhassa pohtia työtilannetta, sen tulevaisuuden näkymiä ja omia toiveita tulevasta työelämästä.

Uuden työn teema jatkui läpi viikon ja uutta työtä käsiteltiin erilaisista näkökulmista. Muita puhujia aamupäivän luennoilla olivat Eetu Viren (yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija ja kääntäjä Työstäkieltäytyjäliitosta), Tero Toivanen (tutkija, BIOS-tutkimusyksikkö), Jari Ehrnrooth (kirjailija, kulttuuritutkija), Päivi Uljas (historioitsija, ay-toimihenkilö ja kansalaisaktivisti). Eetu Viren tuli Työstäkieltäytyjäliitosta, jonka mukaan työstä kieltäytyminen on elämän ottamista omiin käsiin. Työstä kieltäytyminen myös vapauttaa aikaa mielekkäämpään toimintaan ja se on yhdistyksen mukaan myös ympäristöteko kieltäytyä palkkatyöstä.

Toisenlaisesta näkökulmasta työn tulevaisuuteen puhui Tero Toivanen, jonka aiheena oli työ ekologisen jälleenrakennuksen aikakaudella. Toivanen mainitsi työn suurina muuttajina tulevaisuuteen muun muassa automatisaation, teknologian kehityksen, prekarisaation, globalisaation, sekä työn ja elämän epävarmemmaksi muuttuminen. Hän puhui myös työn merkityksen muutoksesta ja isot kysymykset kuten työajan lyhentäminen, perustulo tai (palkka)työn mielekkyys palaavat. Toivasen mukaan työn tarve ei tule kuitenkaan vähenemään teknologian kehityksen myötä, vaan jälleenrakennus synnyttä uutta työtä ja vaatii uutta osaamista.

Jari Ehrnrooth lähestyi työtä erilaisesta, jopa hieman provosoivasta näkökulmasta: Hänen mukaansa työlle pitää antaa kaikkensa ja kaikki on yksilön vastuulla. Yksilön vapaus on Ehnroothin mielestä korkeampi kuin kollektiivisen standardin mukaan eläminen. Ehrnrooth on kirjoittanut teoksen 10 vaatimusta vapaalle ihmiselle, jota hän tällä luennolla myös käytti pohjana ja siteerasi. Vaatimuksina oli muun muassa: Pidä huoli, että kaikki lahjasi tulevat käyttöön ja annat parhaasi ennen kuin kuolet, sekä älä koskaan alistu. Päivi Uljas taas käsitteli luennollaan työn muutosta 1950-luvulta tähän päivään, aiheena oli uuden työn vaikutukset vanhan työn rakenteissa. Uljas käsitteli työn muuttumista historian saatossa, ay-liikkeen vaiheita sekä myös uutta työtä tänä päivänä ja ammattiliittoja. Myös yrittämisen ja palkkatyön eroja sivuttiin luennolla, Uljas näytti laskurilla esimerkiksi kevytyrittäjyyden laskutusta verrattuna palkkatyöhön.

Iltapäivät käytettiin pienryhmissä kohtausten kehittelyyn, joiden aiheena oli tietysti uusi työ. Alussa lähdettiin liikkeelle ryhmän ajatuksista työelämästä tänä päivänä ja tulevaisuudessa ja niistä ajatuksista tehtiin kohtaus. Näitä kohtauksia kehitettiin eteenpäin viikon aikana ja hiottiin ehjemmiksi kokonaisuuksiksi. Lopussa yleensä esitimme ehdotukset kohtauksista muulle ryhmälle, ja kommenttien perusteella työskentelyä jatkettiin seuraavana päivänä. Kohtauksissa toistuivat teemat uuden työelämän haasteista. Esiin nousi ajatuksia esimerkiksi kutsumustyön haasteista, ilmaisesta työnteosta palkkatyön toivossa, yhden ihmisen kohtuuttomasta työmäärästä pienillä resursseilla ja stressistä ja epäreiluista työnhauista.  Kohtauksissa käsiteltiin työelämää muun muassa seuraavien pohdintojen kautta: Minkälaiseen työelämään olemme valmistumassa? Mitä olemme valmiita tekemään työn eteen ja mitä uhraamaan? Mikä on oma asemamme työmarkkinoilla?

Kohtauksissa ja ryhmän keskusteluissa esiin nousi huoli työllistymisestä ja samalla lukuisista päällekkäisistä projekteista, kun kaikkeen ei ehdi antaa itsestään niin paljon kuin haluaisi, huolestuttavia näkymiä pätkätöistä, lyhyistä projekteista, epävarmuudesta, palkkakuopasta. Mutta samalla kuitenkin jäi toiveikas olo siitä, että tulevaisuus tuo varmasti paljon hyvää mukanaan ja mahdollisuuden toteuttaa itseään laaja-alaisesti. Uuden työn ja samalla teknologian kehittymisen myötä työn mielekkyys kasvaa, kun saadaan automatisoitua monia rutiinitöitä, ja se tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia taiteen alan osaajien potentiaalin entistä monipuolisempaan hyödyntämiseen.

Susanna Reitamo, Helsingin yliopiston teatteritieteen opintosuunta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.