Kirjoittanut: Laura Yöntilä
Etsin tulevalle generalisti-teologille – itselleni – sopivaa harjoittelupaikkaa. Mieleeni juolahti, että vanha lapsuudenkaverini on pitkään työskennellyt alalla, joka saattaisi olla kiinnostava. Rupesin pyörittelemään mielessäni harjoittelun mahdollista sisältöä ja soitin saman tien kaverilleni. Tilanne vaati ensin päivitystä: ”niin tosiaan, opiskelen nyt teologiaa, harjoittelupaikka olisi hakusessa, miltä kuulostaisi jos vaikka…”
Puhelimessa on hetken ajan hiljaista. ”Tämä on sitten hengellistä?” kaveri kysäisee jossain vaiheessa. Rupean hätäisesti selittämään, että vaikka kyse on teologiasta, ei harjoittelun tarvitse liittyä kristinuskoon, uskonnollisuuteen tai hengellisyyteen. Selitän jotain epämääräistä uskonnontutkimuksen(kin) lähestymistavoista, mutta esimerkit jäävät ohuiksi ja sattumanvaraisiksi.
Keskustelu oli avartava. Jälkeenpäin ymmärsin, että juuri tätä me olemme teologian työelämäkurssilla käsitelleet: miten esitellä oma osaaminen, omat ideat ja teologinen generalistiharjoittelu niin, että asia tulee mahdollisimman selkeästi ymmärretyksi. Vaikka keskustelukumppanina olisi minut hyvin tunteva henkilö, ei hänkään pysty – tietenkään – lukemaan ajatuksiani tai automaattisesti ymmärtämään, mistä teologien osaamisessa ja harjoittelun tavoitteissa lopulta on kyse.