Mikä olisi sinun viestisi Itämerelle, jos sinua pyydettäisiin sitä hetki miettimään ja kirjoittamaan se sen jälkeen rantakalliolle? Oletko huolissasi Itämeren tulevaisuudesta? Vai iloinen siitä, että Itämeren rehevöitymiskehityksessä on näkynyt positiivista suuntausta? Haluatko tunnustaa jotain, jota olet merelle tehnyt, mutta toivoisit, että olisit jättänyt tekemättä? Vai haluaisitko kiittää merta siitä, että se on ja sinnittelee kaikesta siihen kohdistuvasta paineesta huolimatta?
Vietimme Itämeripäivää torstaina 26.8.2021 Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla merialan opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa. Osana EU-rahoitteista monitieteistä hanketta CreaTures toteutimme pienen hetken meren äärellä – A Moment with the Sea. Hetki alkoi lyhyellä pohdinnalla siitä miksi olemme tulleet opiskelemaan tätä alaa tai miksi teemme työtämme Itämereen liittyvien aiheiden parissa? Mitkä ovat pohjimmaiset syyt vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuneen tutkimustyön takana? Pohdinnan jälkeen jokainen osallistuja sai mahdollisuuden kirjoittaa katuliidulla viestinsä Itämerelle aseman viereiseen rantakallioon. Rantakalliosta viestit huuhtoutuivat ensimmäisen sateen tullen mereen. Katuliitu, joka on valmistettu kalsiumkarbonaatista ja puskuroi happamuutta, toimi myös pienenä, mutta kauniin symbolisena eleenä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa merten happamoitumista vastaan. Vastaava tapahtuma toteutettiin yleisölle Hanasaaressa, Espoossa, sekä itsenäisesti toteutettuna sosiaalisessa mediassa (#itämeripäivä #östersjödagen).
Koin itse tämän yhteisen pysähtymisen hetken tärkeänä kohtaamisena ja yhteisöllisenä osoituksena siitä, että jopa tieteessä on sallittua tuntea ja välittää. Luonnontieteen alan tutkimuksessa näitä hetkiä, joissa aidosti pysähtyisi miettimään omaa kokemustaan työstään ja tutkimuskohteestaan ei välttämättä usein tule vastaan. Luonnontieteellisessä tutkimuksessa kun tutkija itse on lähinnä sivustaseuraaja, joka sotkee mittaustulokset, jos jollain tavalla sekoittaa itsensä tutkimusprosessiin.
Tässä monitieteisessä tiedettä ja taidetta yhdistävässä yhteistyöprojektissa on mielestäni ollut tärkeää se, että Hetki meren äärellä -tyyppiset luovat tapahtumat, joita sen puitteissa olemme toteuttaneet, ovat antaneet osallistujille mahdollisuuden toimia ja tavoittaa luontoon ja ympäristöön liittyviä ajatuksia ja tunteita. Tunne siitä, että minun kokemuksellani ja teoillani on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä tai merten tilan parantamisessa saattaa olla jopa loppuelämää muuttava kokemus. Myös yhteisöllisyyden kokemus saattaa olla osallistujalle voimaa antava: yksin en pysty maailmaa pelastamaan, mutta yhdessä me voimme sen tehdä.
