Hurskaita ja oppineita naisia kirjojen äärellä

Suomen kirjahistoriallisen seuran XXI kirjahistoriallinen seminaari 8.11. 2013 pureutui kirjalliseen kulttuuriin naisten elämässä. Seminaarin aloitti Turun yliopiston Suomen historian profesori Kirsi Vainio-Korhonen, joka tunnetaan paitsi Ruotsin ajan käsityöläiskulttuurin myös naisten elämän tutkijana. Hän on viime vuosina julkaissut tutkimuksia niin Sofie Munsterhjelmista kuin Sophie Creutzistakin. Tällä kertaa hän esitelmöi viime vuonna palkitun kätilökirjansa (Ujostelemattomat – kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa) pohjalta. Synnytykset olivat luontainen osa naisten elämänkaarta ja niinpä niissä avustavia henkilöitä ryhdyttiin kouluttamaan jo varhaisessa vaiheessa. Koulutukseen oli hyödyllisintä ottaa nuoria naisia, joiden työura olisi oletettavasti mahdollisimman pitkä. Ajan ja synnytysvälineistön erilaisuudesta huolimatta osa koulutukseen liittyvistä käytännöistä, muun muassa kätilöksi pätevöitymiseen riittävä synnytysten seuraaminen ja itsenäinen avustaminen muistuttivat paljolti edelleen voimassa olevia käytäntöjä. Koulutuksessa keskeisiä olivat myös aiheesta kirjoitetut oppikirjat lukuisine havainnollisine kuvineen.

 

Synnytysten keskeltä siirryttiin sujuvasti varhaisten naistenlehtien maailmaan Aalto-yliopiston median professori Maija Töyryn johdatuksella. Kuulijat saivat hyvän läpileikkauksen suomalaisten naistenlehtien historiasta, joka alkoi jo 1780-luvulla 16 numerona ilmestyneestä lehdykäisestä Om konsten att rätt behaga. Varsinainen naisten lehtien aikakausi ajoittui kuitenkin myöhempään ajanjaksoon, 1800-luvulle. Vaikka lehtien ilmestymistiheys ja muoto poikkesi monin tavoin nykyisestä aikakauslehdistöstä, myös naistenlehtien kohdalla voidaan nähdä aiheita, jotka ovat kiinnostaneet niiden kirjoittajia ja lukijoita jo vuosisatojen ajan.

 

Kahvitauon jälkeen siirryttiin tarkastelemaan uskonnollisten tekstien merkitystä naisten elämässä 1700-1800-luvuilla. Osuuden aloitti dosentti Esko M. Laine kertomalla 1600-1700-lukujen vaihteen pietistisistä ylhäisönaisista ja näiden lukuharrastuksesta. Esitys lähti liikkeelle saksalaisten radikaalipietistien ryhmästä, johon kuului myös monia naisia. Naisilla oli pietismissä merkittävä rooli sekä kirjojen lukijoina että välittäjinä ja naiset myös omaksuivat jo varhain omaperäisen uskonnollisen kirjallisuuden lukutavan. Lukeminen oli naisille tärkeä väylä myös oppineisuuden saavuttamiseen. Myös Suomesta tunnetaan lukeneita pietistinaisia. Esimerkkinä tästä esitelmöitsijä käytti muun muassa suomalaisen radikaalipietisti Petrus Henrikinpoika Schäferin päiväkirjaa, jota tämä piti ollessaan Turun linnan vankilassa. Schäfer antoi sekä tapaamisissa että kirjeiden välityksellä runsaasti ohjeita naisille erityisesti Raamatun lukemiseen liittyvistä kysymyksistä.

 

Iltapäiväseminaarin päätti filosofian maisteri Eeva-Liisa Bastman, joka valmistelee paraikaa väitöskirjaa kotimaisen kirjallisuuden oppiaineeseen 1700- ja 1800-luvun pietistisestä virsirunoudesta. Sen kautta hän tutkii virren poetiikka ja virsilajin vaikutusta suomenkieliseen lyriikkaan. Hän otti esimerkikseen kaksi 1800-luvun suomalaista naisrunoilijaa, KaisaJuhantyttären ja Helena Tuomaantyttären,  joiden kirjoittamien tekstien avulla hän avasi sekä naisten lukemis- että kirjoittamisprosesseja. Eeva-Liisa Bastman on yksi äskettäin julkaistun kirjan Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa kirjoittajista.  Kolmentoista tutkijan yhteinen teos suomalaisten kansankirjoittajien hyvin monenlaisista teksteistä runosta proosaan ja arkkiveisuista näytelmiin antaa runsaasti uutta tietoa itseoppineen kansanosan kirjallisesta harrastuneisuudesta aikana, jolloin omaehtoinen lukeminen kirjoittamisesta puhumattakaan ei ollut mikään itsestäänselvyys.

 

Useiden samaan aikaan olleiden päällekkäisten tieteellisten tapahtumien vuoksi osallistujajoukko seminaarissa jäi tällä kertaa tavallista pienemmäksi. Keskustelu oli kuitenkin erittäin vilkasta ja kuulijat tyytyväisiä päivän tarjontaan. Huhtikuun alussa kirjahistoriallinen seura järjestää yhdessä Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran kanssa yhteisen oppikirjoihin liittyvän seminaarin.