Kirjoittajat: Fanni Ylä-Autio, Julia Pelin, Konsta Kulmala, Silja Alamikkotervo ja Veera Mäkipää
Suomalaiset työnantajat arvostavat korkeakoulutettuja työntekijöitä, joilta löytyy jo opiskeluaikaista työkokemusta. Tämän vuoksi opiskeluaikainen työskentely ja verkostoituminen on merkittävässä roolissa valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Opiskelujen aikana on hyvä kerryttää työkokemusta muun muassa opintoihin liittyvillä harjoitteluilla sekä kesätöillä oman alan yrityksissä. Opintojen ohella voi myös tehdä osa-aikaisia töitä, esimerkiksi opiskelijoiden osuuskunnassa. Pääasia kuitenkin on, että töitä tehdään, ja varsinkin opintojen alkuaikana on toissijaista, liittyvätkö työtehtävät omaan alaan. Kaikesta työkokemuksesta on hyötyä.
Haastattelimme viittä Helsingin yliopistosta valmistunutta agronomia aina vastavalmistuneesta eläkeiän saavuttaneeseen asti. Haastateltavat korostivat työllistymisen ja verkostoitumisen merkitystä opintojen aikana. Työtehtävät opintojen aikana ohjasivat haastateltavien urapolkuja kohti nykyisiä työtehtäviä. Haastateltavien käsitys opintojen jälkeisestä työelämästä vaihteli suuresti, kun opinnot olivat vielä kesken.
Opiskelujen aikaisella työllistymisellä oman alan yrityksessä, josta valmistumisen jälkeen aukesi vakituisten töiden tie, erinomaisen esimerkin antoi tällä hetkellä tuoteryhmäpäällikkönä Hankkijalla työskentelevä agronomi. Kesätyöt opiskelujen aikana avasivat valmistumisen jälkeen ovet markkinoinnin työtehtäviin maatalouskaupassa. Haastateltavan itse kuvaama useamman vuoden kestänyt syrjähyppy Faballa kuitenkin vei pari vuotta sitten takaisin Hankkijalle, jossa nykyisessä työssä yhdistyvät jo opiskelun aikaiset kiinnostavat työtehtävät viestinnästä sekä koiraharrastus, joka oli alku myös kotieläintieteen opiskeluille.
Muutama vuosi sitten valmistuneen, nykyisen maataloustyöntekijän, tulevaisuuden haaveet säilyivät muuttumattomina koko opintojen ajan. Vaikka oman perheen maatilalla töiden teko oli alusta asti tavoitteena, on työkokemusta haettu opintojen aikana myös muualta, muun muassa Maa- ja metsätalousministeriöstä. Autokaupan alalla uransa tehneen, jo eläköityneen, agronomin urahaaveet opintojen alussa liittyivät puolestaan maatalouspolitiikkaan ja maatalouden edistämiseen kehitysmaissa. Opintojen aikana saatujen kontaktien avulla hän pääsi näkemään, mitä käytännön kehitysapu on, ja urahaaveet siirtyivät kaupalliselle puolelle. Verkostoituminen opiskeluaikoina oli tärkeässä roolissa tulevaisuuden haaveiden muodostumisessa.
Yksi haastateltavistamme toimii opettajana Helsingin yliopistossa. Hänelle muotoutui opintojen loppuvaiheessa ajatus siitä, että hän haluaisi toimia tutkijana opintojen jälkeen. Opintojen aikana hän teki paljon kesätöitä muun muassa keinosiementäjänä. Opintojen jälkeen ura alkoi rehutehtaassa. Myöhemmin urapolku johti tutkijan hommiin, joissa hän toimi vuosina 1991-2011. Nykyään hän on opettajan tehtävissä yliopistolla. Maatalousyrittäjänä sekä sivutoimisena lammastalouden opettajana ja lammasneuvojana työskentelevä haastateltu koki opintojen aikaisen työkokemuksen erittäin hyödyllisenä. Työt lomittajana ja työskentely useilla eri tiloilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin antoivat varmuutta oman maatilayrityksen perustamiseen heti opintojen jälkeen, ja lisäksi töistä sai hyvää käytännön kokemusta maatalousalan opettajana toimimiseen.
Vaikka haastateltaviemme urapolut poikkeavat selvästi toisistaan, löysimme myös kaikkia yhdistäviä tekijöitä. Haastatteluissa tuli esiin, että työkokemus erilaisilta työpaikoilta on tuonut varmuutta päätöksentekoon nykyisissä työtehtävissä ja yrittäjänä toimiessa. Itsevarmuus karttuu vain kokemuksen myötä, joten kokemusta on hyvä hankkia jo ennen valmistumista. Opiskeluajan työpaikat ovat olleet tärkeitä välineitä verkostoitumiseen. Hyvien verkostojen avulla työpaikkoja ei välttämättä edes tarvitse hakea, vaan parhaassa tapauksessa niitä tarjotaan hakemattakin. Kokemusta erilaisista organisaatiosta arvostetaan, ja jopa yrittäjät pitävät oman yrityksen ulkopuolista työkokemusta vahvuutena.