Kirjoittajat: Teemu Junttila, Meri Jokiranta, Mira Mäntynen, Aliisa Lindbohm, Mikael Torvinen ja Aapo Häkkinen
ERI POLKUJA TYÖELÄMÄÄN
Maatalouden alalla työtehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Meillä opiskelijoilla on iso liuta vaihtoehtoja mistä valita, kun mietimme, mitä haluamme ja pystymme valmistumisen jälkeen tekemään. Polkuja erilaisiin työtehtäviin on vähintään yhtä paljon erilaisia kuin on opiskelijoitakin: yksi haluaa valmistua mahdollisimman nopeasti ja suorittaa kursseja ennätystahtiin, kun toinen taas keskittyy mieluummin ainejärjestötoimintaan tai työntekoon eikä aikatauluta opiskelua ja valmistumista niin tiukasti. Haastattelimme kuutta maatalous- ja elintarvikealan alumnia, jotka toimivat tällä hetkellä toimitusjohtajan, erityisasiantuntijan, konsultin, yrittäjän, myyntipäällikön sekä kehityspäällikön viroissa. Kysyimme heiltä, mikä on saanut heidät lähtemään valitsemalleen alalle, ovatko he tällä hetkellä unelma-ammatissaan ja valitsivatko he opiskeluaikana kursseja sen mukaan, mihin he olisivat halunneet opiskelun jälkeen työllistyä. Vastauksissa ryhmällemme tuli yllätyksenä se, että kaikki haastateltavat kertoivat ikään kuin ajautuneensa nykyiseen tilanteeseensa: kenelläkään ei ollut opiskeluaikana valmista suunnitelmaa työllistymisen suhteen, ja kursseja valittiin sen mukaan, mikä kuulosti kiinnostavalta. Parasta oli se, että he kaikki kertoivat nauttivansa tämänhetkisestä työstään.
Asia, joka ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, ja mitä alumnit kehottivat meitäkin lämpimästi tekemään, olivat ainejärjestötoiminta ja verkostoituminen. Sanaa “verkostoituminen” jankataan opiskelijoille yliopiston ensimmäisestä syksystä alkaen kyllästymiseen ja turtumiseen asti, mutta sen tärkeyttä ei voi väheksyä. Tästäkään huolimatta verkostoituminen ei ole täysin absoluuttinen tie menestykseen, vaan muitakin polkuja työelämään voi löytää. Eräs alumni kertoi pitäneensä useamman vuoden tauon opiskeluista hiihtourheilu-uran takia, ja kilpauran jälkeen perhe-elämä tuli elämässä etusijalle. Kyseinen alumni kertoi, ettei hän tainnut käydä Viikki-vuosien aikana yksissäkään opiskelijakekkereissä. Suurin osa alumneista kertoi haastatteluissa, kuinka he ovat työllistyneet opiskeluaikaisen verkostoitumisen kautta ja miten he ovat sitä kautta myös saaneet pitkäaikaisia ystäviä.
“Kenelläkään ei ollut opiskeluaikana valmista suunnitelmaa työllistymisen suhteen, ja kursseja valittiin sen mukaan, mikä kuulosti kiinnostavalta.”
Mitä meidän sitten tulevaisuudessa kannattaisi osata? Useat alumnit olivat sitä mieltä, että liiketoimintaosaamisen hallinta on yksi tulevaisuuden tärkeä taito. Esimerkiksi markkinointia on hyvä hallita tasapainoisessa liiketoiminnassa. Moni alumni myös korosti sitä, että opiskelujen aikana meidän kannattaa kerätä tietoa eri tieteenaloilta, jolloin poikkitieteellisyyden kautta syntyy moniosaajia. Poikkitieteellisyys hyvin erilaisten alojen (kuten esimerkiksi luonnontieteet ja sosiaalitieteet) välillä tuli tärkeänä teemana esiin. Osa haastateltavista kuitenkin otti esiin sen, että tarvetta on aina myös sellaisille työntekijöille, jotka tuntevat juuri oman alansa läpikotaisin.
Alumnihaastattelun jälkeen olo oli ihanan rauhallinen ja helpottunut, sillä näimme, miten alan nykyiset rautaiset ammattilaisetkaan eivät vielä opintojen aikana tienneet, mihin ammattiin ja minkälaisiin työtehtäviin he valmistumisen jälkeen päätyvät. Meille kaikille rakentuu omanlainen polku niistä asioista, jotka meitä kiinnostavat ja motivoivat.
