Uniridersin vuosi 2024 pärähti käyntii legendaarisen ja perinteisen Alppireissun merkeissä 6.-13.1.2024. Tänä vuonna reissukohteena oli Itävallan Zillertal!
Viralliselle reissulle lähti tällä kertaa 20 skimbaajaa ja varjoilijoita oli mukana huikeat 15! <3 Reissu käynnistyi varhain lauantaiaamuna Unirizlerien kokoontuessa tuttuun tapaan Helsinki-Vantaan Oak Barrellissa. Tällä kertaa oli niinkin aikainen lähtö reissulle, etteivät Barrelin ovet olleet edes auki saapuessamme ensipuraisulle :O
Aurinko nousee ja Lufthansa kiidättää Uniridersia kohti Müncheniä!
Tänä vuonna matkatavarat ja skimbatkin saatiin onnistuneesti ajoissa mukaan ja Münchenistä lähdettiin Ludacrisin kuljettamana kohti Zillertalia ja paikallisen mafian omistamaa Rohrberg 68:a, jossa majoituimme visiitimme aikana.
Ludacris oli meijän äijjii 🙂
Ensimmäinen snadi vastoinkäyminen tapahtui heti saavuttuamme pelipaikoille ja tajutessamme etteivät paikalliset ruokakaupat olleet loppiaisen takia auki. Yksi elintarvikeliike ilmoitti kuitenkin nettisivuillaan olevansa auki ja bilemöklin väki päätti verrytellä jalkojaan pitkän matkustamisen jälkeen lähtiessään hyväuskoisina kävelemään 6,5 kilometrin päässä olevaa ADEG ruokakauppaa kohti (via dolorosa).
Perille päästyämme huomasimme ADEG:in olevan kuitenkin kiinni 🙂 mutta onneksi vieressä sijaitseva kebula oli auki ja remmimme välttyi pahimmalta nälkäkiukulta. Ruokailun jälkeen kävelymatka jatkui kivenheiton päässä olevaan Shelliin, josta saatiin onneksi ilta- ja aamupalaa sekä tietenkin bissheä!
Paluumatka Rööperiin oli kuitenkin vielä selvittämättä. Taxit eivät vastanneet soittoihin, eivätkä paikalliset ottaneet liftaavia hiihtopummeja kyytiin ;(
Onneksi Shellin viereisestä hostellista saatiin tilattua kyyti ja TaxiJürgen nappasi iloisesti 10 hengen porukan mukaan. Jos aikaisempi bussikyyti jyrkkiä serpenttiiniteitä pitkin majoituksen luo oli jo heikkoja hirvittänyt, löi TaxiJürgen kokonaan uutta vaihdetta silmään. Jürgen painoi nimittäin kylmän viileästi ilman talvirenkaita (ja vähintään sata lasissa) jyrkkää serpenttiinitietä ylöspäin samalla ohittaessaan muutamat hidastelevat Toyota Yariksetkin. Takaisin mökille päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena, kylläisinä ja tyytyväisinä 🙂
Liftausyritys paikallisella Shellillä :’)
Sunnuntaina olikin ensimmäisten laskujen vuoro, wuhuu! Lauantaina lähetetty intel corps tiedusteluryhmä oli saanut tiedon siitä, että hissilippumme olivat Zillertal Arenan sijaan Mäyrähovissa (ts. Mayrhofen) :0 Aamulla lähdettiin siis aikaisin bussin ja Mäyrähovi-Expressin voimin noutamaan hissilippuja.
Mäyrähovi-XPRS.
Mutta, mutta, mutta…mites niiden lippujen kanssa? Noh, Mäyrähovissa saimme ilahduttavan tiedon lippujen sijainnista: nepäs olivat kuin olivatkin Zillertalissa :DDDD Ridersin diplomaattidelegaatio soitti siis taas TaxiJürgenin hommiin ja puolessa tunnissa (u know, Jürgen likes to drive) liput oltiin haettu Zillertalista ja saatu reissulaisten haltuun Mäyrähoviin.
Sunnuntaiaamuna odottamassa Mäyrähovi-Expressiä Zillertalissa.
Ensimmäiset kaksi laskupäivää vietettiin siis Mäyrähovissa (1) ja Zillertal Arenalla (2). Sää oli pilvinen ja paikoin lunta tuli oikein kunnolla, mikä takasi erinomaiset pyydakelit offareille! Näkyvyys oli paikoin kuitenkin todella huonoa (20m ish) ja maanantain aprèseille suunnistaminen onnistui ainoastaan Seppiksen luukuttaessa MamaLaudaa reilusti yli sallittujen desibelirajoituksien.
Välillä pilvien välistä saattoi nähdä laakson vastapuolen rinteitä.
Uniriders -tarra käytiin liimaamaan asiaankuuluvasti Mäyrähovin “Harakiri” nimisen rinteen (jyrkkyys 78%) monumenttiin.
Seppiksen aprèseilta laskettiin alas Gerlokseen ja Luigis’s Turbo Bar nimiseen ravitsemusliikkeeseen. Odottaessamme bussia (jota ei aluksi näkynyt eikä kuulunut) Turbo Barista takaisin Rööperiin pohdimme jo soittoa TaxiJürgenille / majoittumista Turbo Barin 24/7 auki olevassa aulassa (ainaki ois ollu skimbakamat valmiiks heti aamulla päällä), mutta bussi tuli kuin tulikin ja päästiin takaisin kämpille unille.
Hyvä mesta.
Loppuviikon laskupäivät olivatkin sään puolesta pelkkää priimaa auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta! Zillertal Arenakin näytti tiistaina täysin uudelta laskettelukeskukselta kun näkyvyyttä oli nenääkin pidemmälle. Rinteet olivat mintissä ja riderit olivat luonnollisesti nousseet ensimmäisellä gondolilla toppiin (kuten muinakin päivinä; tää ei oo mikään fratboy ryyppykerho).
“Arena Stadl ja Chiquitita”
Tiistain aprèsit vietettiin täyden laskupäivän jälkeen Zillertalissa ja tunnelma alkoikin hiljalleen kehittyä ujoksi pääpäiväksi. Minttufernetin korkkikin katosi kummasti teille tietämättömille odottaessamme viimeistä Rööperiin lähtevää (mini)bussia kauppareissun jälkeen Zillertalissa.
Minibussissa oltiin kuin sillit purkissa!
Pienen ruokailu- ja lepäystauon jälkeen laitettiin puitauuniin ja myös varjoilijat tulivat bilemökliin viettämään aikaa. Après-ski tunnelma oli luonnollisesti katossa ja Uniriders legacyyn kirjoitettiin uusi luku, kun “Der Tisch” koki hieman kovia, mut semmosii ei onneks pidä miettii! (asioilla on tapana järjestyä)
Puita!!
Keskiviikkona paineltiin jälleen Mäyrähoviin aurinkoiseen laskukeliin. Vaikka tiistain riennot saattoivat osaa vähän väsyttää, ei se kuitenkaan estänyt 7:00 herätystä ja klo 8 bussiin hyppäämistä ja rinteeseen pääsemistä.
Lounaan jälkeen saatiin “pieni” sydäri, kun paikallinen mafia hinnoitti “Der Tischin” ainakin 15x odotettua kalliimmaksi. Hisseissä pidettiin kriisipalavereita ja juristituttujen konsultoinnin jälkeen sotasuunnitelma oli selvillä ja laskut laskettiin iloisesti loppuun. Huhujen mukaan paikallinen mafia oli illalla uhkaillut yhteydenottoa der Politzeihin liittyen Der Tischin maksuselvittelyihin, mutta diplomaattidelegaatio ei sortunut paineen alla ja asia saatiin lopunkaiken järkevään päätökseen hyvissä tunnelmissa mafian kanssa 🙂 Rööperiin hommattiin siis reissubufferista Uniridersin tarjoama uusi ja upea design pöytä! B)
Torstaina olikin laskujen puolesta reissun pääpäivä suunnatessamme Hintertuxin jäätikölle 3250 metrin korkeuteen. Aurinko paistoi, rinteet oli mintissä, tunnelma iloinen ja maisemat henkeäsalpaavia. Can’t get any better than this! (paitsi ehk Arena Stadlin chiquitita tiistaina?)
Maisemia Hintertuxin jäätiköltä.
Kuten Uniridersin matkoilla tuppaa käymään – hyvä reissu, parempi jengi. <3
Hintertuxin jälkeen osa palasi kämpille laittelemaan ruokaa ja osa kävi Mäyrähovissa pienellä välipysähdyksellä jo tutuksi tulleessa Harakirissa, jossa paikallinen DJ otti “Finska Machinen” iloisesti vastaan – ainoastaan “Loverboy Thomas” puuttui tällä kertaa jengistä 😀
Loppuillasta reissun johtoporras teki executive descisionin ja iltaa lähdettiin viettämään yhdessä varjomökkiin Gerlosbergiin.
Perjantaina olikin viimeisten laskujen vuoro – nyyh 🙁 – Zillertalin auringon syleilyssä. Viimeisen laskupäivän ja koko reissun kruunasi auringonlaskun ihailu Arena Stadlissa ja sen jälkeinen lasku täysin tyhjässä rinteessä aina Rööperin kämpille saakka. Loppuun saatiin vielä pieni seikkailu, kun laskureitti vei google mapsin avittamana paikallisten peltojen yli – puuteri kuitenkin hölli ja viimeinen lasku oli kiva päättää mökin ovelle 🙂 Järkät kävivät hakemassa lopusta bufferista vielä illaksi pizzat koko konkkaronkalle. Lauantaina olikin kotiinpaluun aika ja bussi lähti aamulla kohti Münchenin lentokenttää.
Viimeisen laskupäivän auringonlasku…
Huhhuh mikä reissu! Upeat säät, huikeet rinteet ja paras seura – mitä muutakaan sitä ihminen voisi toivoa? Täytyy vielä nostaa hattua reissun järkille, joista toinen ei ollut virallisesti aloittanut edes opintojaan kun häntä alettiin jo rekrytoimaan Alppireissun järkäksi 😀 Kiitos Tuomas & Dante! <33
Vaikka Sodexosta saakin hemmetin hyviä opiskelijalounaita, jää näitä maisemia vähän kaipaamaan…
P.S. Tahko soon :O