Uniridersin legendaarinen surffireissu sai tänä vuonna jälleen jatkoa, kun suuntasimme syyskuun puolivälissä 20 Uniriderin voimin KLM:n siivillä kohti Portugalin pääkaupunki Lissabonia, ja sieltä vielä maateitse noin 102 kilometriä surffiparatiisi Penicheen, jossa tulisimme viettämään seuraavat 10 päivää.
Perillä jakaannuttiin 4 hengen huoneisiin sekä yhteen 8 hengen “bilemökli” Guest houseen, ja suunnattiin nopeiden iltapizzojen kautta unille (rohkeimmat kävivät tosin myös pikavisiitillä paikallisessa Baarikärpäsessä eli Danaussa). Majoitukset, surffitunnit ja lentokenttäkyydit hoituivat kaikki kätevästi saman paketin kautta, kiitokset organisoinnista Skipolin kontaktillemme Penichen päädyssä!
Tositoimiin päästiin jo seuraavana päivänä, kun ensimmäinen reissun kahdeksasta (kahdeksasta!?) surffitunnista padlattiin käyntiin klo 15. Samalla pääsimme tutustumaan lempi surffiopettajiimme Dercioon, Alexiin ja Pedroon, jotka opettivat meidät surffauksen saloihin ja samalla myös antoivat mielipiteensä kuulua, jos edellisenä iltana oli valvottu liian myöhään. Dercion sanoin, you party too much.
Surffitunnit kestivät noin kaksi tuntia ja niitä oli lähes joka päivä, joten taidot alkoivat karttua nopeasti. Kaikista rankimpien tuntien jälkeen saattoi vielä nukkumaan mennessäkin kuulla päässään opettajien “Position!”, “Surf!” ja “Paddle!” –huudot.
Kaikki surffitunnit sijoittuivat keskelle päivää, joten reissun muut aktiviteetit suoritettiin surffin ehdoilla. Ainoana surffitunnittomana päivänä päätimme, että emme ole vielä saaneet merestä tarpeeksemme ja suuntasimme kohti kuvankauniita Berlengas–saaria. Venekyyti saarille oli kokemus, joka veti vertoja hurjimmillekin huvipuistolaitteille, ja itse kukin sai tehdä kovasti töitä, ettei aamupala lähtenyt ennenaikaiselle paluumatkalle väärään suuntaan.
Saarille kuitenkin selvittiin (big shoutout to pahoinvointilääkkeet), ja pääsimme nauttimaan upeasta luonnosta, viikon kovimmasta porrastreenistä sekä kalliohyppelystä. Saarikiertelyn jälkeen suuntasimme vielä yksityisiin paattibileisiin, ja kyllä muuten kelpasi! Meno oli mitä parhain ja Villieläin kaikui yössä juhlien loppuun asti.
Meren lisäksi pääsimme tutustumaan myös paikalliseen kulttuuriin muun muassa ravintoloiden muodossa. Lähimarketin gourmet toasteja ja happy hour –juomatarjouksia tuli hyödynnettyä useampaan otteeseen, ja toisiksi viimeisenä reissupäivänä päätimmekin haastaa itseämme oikein kunnolla ja tilata pöytään 112 pientä ölppöstä happy hour hinnoin. Lasit saatiin tyhjennettyä kunnioitettavasti noin 45 minuutissa, challenge completed.
Lähimarketin lisäksi myös rantabaari Danau tuli meille tutuksi, ja sinne hävisikin reissun aikana ainakin yksi lompakko, reppu ja puolet itsekunnioituksesta. Pidettiin kuitenkin koko reissun ajan mielessä, että pääpäivä ei ole pääpäivä, jos se ei pääty Danauhun.
Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut. Vaikka jokainen meistä joutui aalloilla toisinaan siihen kuuluisaan pesukoneeseen ja joinain päivinä padlaaminen tuntui yhtä tehottomalta kuin moottoriton auto, niin jokainen reissulainen onnistui kuitenkin matkan aikana nappaamaan useamman aallon ja taitavimmat pärjäsivät huimissa ja hurjissa aalloissa hyvin myös omatoimisesti.
Lisäksi surffiopetus oli todella laadukasta ja opettajista tuli melkein kuin ystäviä, sillä heidän naamojaan pääsi reissulla katselemaan lähes yhtä paljon kuin reissukaverienkin. Myös majoituksen, kyytien ja lentojen kanssa kaikki sujui ongelmitta.
Nyt kun pakollinen visiitti lämpöön on suoritettu, voikin hyvillä mielin jäädä muistelemaan matkan aikana koettuja hetkiä ja kääntää katseet kohti alkavaa skimbakautta.
Kiitos kaikille mukana olleille varsinaisille reissulaisille sekä varjoilijoille unohtumattomasta reissusta! Allekirjoittanut jää jännityksellä odottamaan, missä päin maailmaa ensi vuonna surffataan.
Tulevia reissuja jo innolla odottaen,
Reissujärkkä Saana