23-vuotias Maria Motuznaja julkaisi kolme vuotta sitten sosiaalisessa mediassaan satiirisia meemejä Venäjän ortodoksisesta kirkosta. Yhdessä kuvassa esimerkiksi joukko nunnia polttaa savukkeita ja kehottaa muita kiirehtimään ”ettei Jumala ehtisi huomata”. Hänen julkaisunsa ilmiannettiin ja nyt Mariaa syytetään vihapuheen levittämisestä sekä uskonnollisten ihmisten loukkaamisesta. Motuznaja on joutunut Venäjän ekstremistien listalle ja häntä voi odottaa jopa kuuden vuoden vankeustuomio, kertoo BBC:n artikkeli.
Venäläisen Maria Motuznajan tarina kuulostaa epätodelliselta, mutta hän ei ole ainoa kuka on kokenut saman kohtalon. 19-vuotias Daniil Markin on ollut vuoden ajan poliisin tutkinnan alaisena samankaltaisten kuvien julkaisun johdosta. Kolmas BBC:n artikkelissa mainittu henkilö, Andrei Šašerin, on syytettynä Venäjän ortodoksisen kirkon johdon häpäisemisestä julkaistessaan venäläisessä sosiaalisessa mediassa, VKontaktessa, satiirisia meemejä Venäjän patriarkka Kirillistä sekä muista papeista. Hän on myös ekstremistien listalla, mikä vaikeuttaa esimerkiksi hänen päivittäisten raha-asioidensa hoitamista.
The Independentin artikkelissa kerrotaan, kuinka Viktor Krasnovia oli syytetty niin ikään uskonnollisten ihmisten loukkaamisesta hänen kieltäessään Jumalan olemassaolon VKontaktessa käydyssä keskustelussa. Keskustelu oli ilmiannettu, Krasnovin taloon oli tehty kotietsintä ja tapauksesta aloitettu oikeudenkäynti. Tuomari oli määrännyt hänelle psykiatrisen tutkimuksen, sillä hänen mukaansa ”kukaan selväjärkinen ei kirjoittaisi mitään ortodoksista kristinuskoa tai Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan”.
Venäjällä ortodoksisella kirkolla on tärkeä historiallinen sekä kulttuurinen merkitys. Suuri osa väestöstä on uskonnollista, mutta luvut vaihtelevat paljon. Nikolay Mirotkhinin ja Aziza Nurisovan vuonna 2009 julkaistun artikkelin The Russian Orthodox Church in Contemporary Russia mukaan kirkon edustajat ja heitä kannattavat aktivistit sekä poliittiset järjestöt väittävät, että venäläisistä jopa 80 % tunnustaisi ortodoksista uskontoa. Muiden kyselyiden ja tutkimusten mukaan venäläisistä ortodoksiksi identifioituvia olisi vain noin 55-60 %. Kyselyissä on kuitenkin käynyt ilmi, että vain harva kirkkoon kuuluva on aktiivinen kirkossakävijä.
Venäjän ortodoksinen kirkko ja valtio ovat alkaneet puhaltaa yhteen hiileen neuvostoajan kylmien aikojen jälkeen. Nyt kirkon ja valtion johtajat tukeutuvat toisiinsa ja saavat tarvitsemaansa tukea muihin aikeisiinsa. Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin on sanonut puolustavansa kristillistä traditiota sekä kotimaassaan että ulkomailla. Myös Venäjän aikaisemmat presidentit ovat usein viitanneet ortodoksisen kirkon suureen vaikutusvaltaan ja Moskovan patriarkka Kirillin sanotaan olevan suuri moraalinen ja hengellinen johtaja yhteiskunnassa.
Ortodoksisista arvoista on tullut osa kansan moraalia ja kunniaa, eikä Putinin mukaan voi menestyä ilman henkistä, kulttuurillista tai kansallista itsemääritelmää. Tätä visiota kutsutaan Venäjän rajojen ulkopuolella venäläiseksi maailmaksi (Russky mir).
Valtio ja ortodoksinen kirkko käyttävät käsitettä eri tavoin siitä hyötyen. Valtio pyrkii saamaan sillä yhtenäistävän ja vakauttavan vaikutuksen kun taas patriarkka Kirill on sanonut pyrkivänsä käyttämään käsitettä taistellakseen maallistumista vastaan. Patriarkan tavoittelema venäläisen kansan ”toinen kristillistäminen” ei ulotu vain Venäjän rajojen sisälle, tai sinne missä venäläinen kulttuuri on enemmistönä, vaan hän haluaa viedä sitä etenkin sinne, missä nykyihminen kärsii moraalisista sekä hengellisistä kriiseistä.
Venäjän ortodoksinen kirkko katsoo olevansa perinyt Kiovan venäläiskansalta (Kiovan Rus) laajan kulttuurillisen identiteetin, jota se haluaa tuoda esiin. Saavuttaakseen muualla maailmalla asuvat ortodoksit, sen on turvauduttava valtion apuun. Valtion tai kansalaisjärjestön tehdessä kulttuurista tai kielellisiä promootioita kansainvälisesti, siihen liitetään usein myös uskonnollinen aspekti.
Hyvät välit valtion kanssa takaavat sen, että ortodoksisen kirkon hengelliset johtajat pääsevät ottamaan kantaa myös poliittisiin kysymyksiin. Venäjän ortodoksinen kirkko hyötyy myös valtion lainsäädäntövallasta, joka näkyy kirkkoa suojelevina lakeina. Alussa mainitut tapaukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten valtion ja kirkon yhteistyö toimii. Valtio taas hyötyy kirkon antamasta tuesta, sillä sen myötä myös sen yhteiskunnalliset ja poliittiset päätökset ovat olleet suosittuja.
Käsitteen Russky mir käyttö sekä maallisessa että hengellisessä merkityksessä on tuonut Venäjän valtiota sekä ortodoksista kirkkoa lähemmäksi toisiaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sen maallisella versiolla on ollut yhä kasvava merkitys Venäjän ortodoksisen kirkon poliittisessa elämässä. Muut ortodoksimaat sekä entiset neuvostomaat eivät tosin aina ilahdu sen levittämästä konservatiivisesta näkemystä yhteiskunnasta.
Kirjallisuutta
Mitrokhin, Niklolay & Aziza Nuritova (2009). The Russian Orthodox Church in Contemporary Russia: Structural Problems and Contradictory Relations with the Government, 2000-2008. Social Research 76(1), 289–320. https://www.jstor.org/stable/40972147?read-now=1&seq=1#page_scan_tab_contents
Mitrofanova, Anastasia (2016). Russian ethnic nationalism and religion today. THE NEW RUSSIAN NATIONALISM Imperialism, Ethnicity and Authoritarianism 2000–15. Edinburgh University Press. Edinburgh.
Petro, Nicolai N. (2015). Russia’s Orthodox Soft Power. Rochester, NY. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3172378.