Jos ei viina ja terva…
Maailmalta kuuluu kummia, Suomessakin on uutisoitu, että WHO on listannut rokotevastaisuuden yhdeksi vuoden 2019 globaaliksi terveysuhaksi (HS 2019). Rokottamattomuus on siis päässyt AIDS:in ja malarian kaltaisten uhkien joukkoon. Kuinka siinä on niin päässyt käymään?
Rokottamattomuus lisää tartuntatautien leviämistä, se on selvää, mutta miksi jotkut ihmiset jättävät ottamatta rokotteita? Medioissa on asiaa käsitelty monin tavoin ja yleisönosastojen kirjoittelu on ollut välillä kiivastakin. On ehdotettu rokotuspakkoa ja lapsensa rokottamatta jättäville vanhemmille on esitetty jopa rangaistuksia.
Samaan aikaan myös erilaisten uskomushoitojen yleistyminen on ollut otsikoissa, kuten hopeaveden käyttö. Uskomushoidot eivät kuitenkaan ole tieteellisesti todistettua hoitoa, vaan nimensä mukaisesti ne perustuvat uskomuksiin. Aikuiset ihmiset saavat toki itse valita hoitonsa, mutta entä jos hoito/sen torjunta on uhka myös ulkopuolisille? Esimerkiksi rokottamatta jättäminen altistaa muutkin tartunnoille. Mitä tästä pitäisi ajatella? Vai jättääkö asia omaan oloonsa?
Listaan seuraavassa syitä rokottamattomuuteen ja uskomus-/vaihtoehtohoitojen käyttöön länsimaisen lääketieteen sijaan/ohella, käyttäen lähteinä sanomalehtien uutisia ja artikkeleita, sekä paria aihetta käsittelevää kirjaa.
Sisulla siitä selviää…vai onko muitakin syitä?
Syitä rokottamattomuuteen lienee yhtä useita, kuin on rokottamatta jättäviä ihmisiä. Luetellakseni kuitenkin joitakin ilmeisiä syitä viittaan aluksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevän Jonas Sivelän haastatteluun Helsingin Sanomissa. Hän huomauttaa, että rokottamattomuus ei ole mikään uusi ilmiö, sillä sitä esiintyi jo 1800-luvulla isorokkorokotusten yhteydessä. Sivelä kertoo nykyisten rokottamattomuuksien syiksi sekä käytännöllisiä, että inhimillisiä syitä, kuten pitkät matkat neuvoloihin tai ajatuksen, että on koska oltu ennenkin terveitä, niin ollaan vastakin (mikä on ehkä hieman outo ajatus). Toisinaan rokottaminen on voinut vain unohtua (HS 2018.) Syy voi olla myös lääketieteellinen, sillä on tiettyjä perussairauksia, joiden kohdalla elävää taudinaiheuttajaa sisältäviä rokotteita ei suositella.
Muuttuneet terveyskäsitykset ja erilaiset terveystrendit voivat myös johtaa rokottamattomuuteen. Monia rokkotauteja ei pidetä enää vaarallisina, vaan pikemminkin lastentauteina. Perusteluna voi olla, että sairastamalla saa parhaimman suojan esim. tuhkarokkoa vastaan, joten rokotusta ei tarvita. Erilaiset uskomushoidot ovat myös saaneet lisää julkisuutta sosiaalisen median kautta. Entisaikojen kansanparantajien, tietäjien ja šamaanien aseman ovat korvanneet nykyaikana erilaiset henki- ja kaukoparantajat, jotka käyttävät apunaan uskomuksensa mukaan henkisiä/yliluonnollisia voimia.
Uskomushoitoja länsimaisen lääketieteen sijaan?
Erilaiset uskomus- ja vaihtoehtohoidot ovat olleet tapetilla, sillä myös uskomushoitojen käyttö voi johtaa rokottamattomuuteen. On olemassa erityyppistä henkiparannusta ja enkeli – tai yksisarvishoitoja. Metodien kirjo on laaja ja uusia tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella.
Tiina Remes mainitsee teoksessaan, että ihmiset valitsevat vaihtoehtohoitoja, koska kokevat hallitsevansa paremmin niin elämäänsä kuin käytettyjä hoitokeinojakin. Parantajat koetaan myös pikemmin ohjaajina, jotka hoitavat ihmistä kokonaisuutena, kun taas lääkärit nähdään enemmän auktoriteetteina, joten lääkäriin mennään vasta kun muut keinot eivät auta. Näin uskovat ajattelevat usein, että lääketiede lääkitsee liikaa ja hoitaa vain oireita, eikä vaivan perimmäisiä syitä.
Toisinaan voi käydä toisinpäinkin eli jos lääkäri ei pysty auttamaan, niin sitten valitaan vaihtoehtoisia keinoja. Usein taustalla on ajatus, että sitten on ainakin kaikkea kokeiltu, erityisesti tämä näkyy tuki-ja liikuntaelinvaivoja sairastavilla ja parantumattomasti sairailla, mikä on ehkä ymmärrettävääkin. Joskus uskomuslääkintä valitaan puhtaasti vain uteliaisuudesta ilman mitään muuta syytä.
Suomessa (ja EU:ssa) henkiparantajia ei ole sairaalan työntekijöinä (sen taitaa lakikin kieltää), mutta Jane Tuovisen kirjassa mainitaan (huomaa, että kirja on kuitenkin reilu 30 vuotta vanha), että esimerkiksi Yhdysvaltalaisissa sairaaloissa voi törmätä henkiparantajiin hoitohenkilöstön osana.
Luottamus
Luottamus lääketieteeseen on ollut koetuksella. Yhdysvalloissa on ollut epäilyjä rokotteiden turvallisuudesta, sillä jotkut ovat uskoneet niiden aiheuttavan autismia, vaikka sille ei ole löydetty tieteellisesti päteviä todisteita. Monet muistavat Suomen vuoden 2009 sikainfluenssarokotukset, joiden uskottiin lisänneen narkolepsia tapauksia. Asialle löytyi kuitenkin muitakin selityksiä kuin vain rokote. Myös laboratoriossa sattuneet käytettyjen neulojen uudelleenkäyttö tapaukset ovat horjuttaneet luottamusta terveydenhuoltoon, rokotteisiin ja rokotteista päättäviin tahoihin (HS 2019, Yle 2019.) Eikä Suomen sote-sotku ainakaan helpota luottamuksen luomisessa.
Entä uskonto?
Kun Suomessa puhkesi tuhkarokkoepidemia Pohjanmaalla 2018, syitä lähdettiin etsimään myös lestadiolaisuudesta. Oliko syy uskonnossa? Lestadiolaiset itse sanovat, että he eivät ole kehottaneet ketään rokottamattomuuteen. Entä muut yhteisöt? Herätysliikkeissä on vahva usko siihen, että Jumala parantaa, jos vain ihminen uskoo siihen ja jos ei paranna, niin taudilla katsotaan olevan jokin opettava merkitys tai se on rangaistus synnistä. Jos ihminen uskoo ihmeparantumisiin, voiko se johtaa rokottamattomuuteenkin? Tiiviit yhteisöt ovat tutkimusten mukaan otollisempia alustoja ryhmäpaineelle ja erilaisten karismaattisten henkilöiden vaikutuksille kuin suuret yhteisöt (Kotimaa24.fi 2018.)
Uskolla on vaikutusta, mutta kuinka paljon, siitä on ristiriitaista tietoa. Aihetta käsittelevää tutkimusta on käynnissä esim. Turun yliopistossa.
Kohti ehtaampaa elämää!
Nykyajan individualismi ja uudet terveystrendit johdattavat ihmisiä etsimään aina vain uusia tapoja hoitaa itseään. Sosiaalinen media ja koko nettimaailma ovat osaltaan lisänneet kiinnostusta vaihtoehtoja kohtaan ja ne myös helpottavat vaihtoehtojen etsintää. Vaikka vaihtoehtohoidoista esimerkiksi akupunktiolla on joitain terveyshyötyjä, niin myös erilainen ”huu-haa” leviää netissä nopeasti, sillä erilaiset uskomushoidot voivat mainostaa itseään hyvin vakuuttavasti. Etsivätkö ihmiset tulevaisuudessa hoitonsa netistä vai lääkäriltä? Moni diagnosoi itseään jo nyt netistä saatavalla tiedolla, mikä voi johtaa ongelmiin, jos sivustot eivät ole luotettavien ammattilaisten pitämiä. Toisaalta myös terveydenhuollon ongelmat lisäävät osaltaan kiinnostusta etsiä ”jotain muuta”. Kysyä voi, että mihin tämä johtaa.
Niin ja tuosta alun otsikosta…ennen vanhaan sanottiin, että jos viina ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi. Nykyään sanottaisiin kai, että jos viina tai terva ei auta, niin etsitään sitten jotain muuta. Vaihtoehtoja löytyy.
Lähteet
HS 2018 Kokko, Tuomas & Vihavainen, Suvi (2018). Helsingin Sanomat, 1.12.2018. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005918166.html
Puttonen, Mikko (2019). Helsingin Sanomat, 21.1.2019. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005973345.html
Rytkönen, Jussi (2018). Kotimaa24.fi, 27.12.2018. Kurt Hellstrandin haastattelu. https://kotimaa24.fi/artikkeli/lestadiolaisuus-ei-ole-syy-rokottamattomuuteen-keskustelussa-ei-ole-ollut-teologia-argumentteja
Wallius, Anniina (2019). Yle-uutiset, 30.1.2019. Tuhkarokko leviää rokottamattomien lasten joukossa Luoteis-Yhdysvalloissa – epidemian pelätään kestävän kuukausia.
Https://yle.fi/uutiset/3-10621098
Kirjallisuus
Nikula, Marja (1991): Sairaiden puolesta rukoilu. Pro gradu – tutkielma. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta. Käytännöllisen teologian laitos.
Remes, Tiina (2017): Silta unohduksen virran yli. Menneiden elämien parantamiskäsitykset ja –käytännöt uushenkisyydessä. Pro gradu – tutkielma. Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Maailman kulttuurien laitos.
Tuovinen, Jane. 1984 Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa. Porvoo: WSOY.