Tag: avoin data

Posted on

Tuuli Toivonen ja muut avoimen tieteen edelläkävijät palkittiin

Kumpulan kampuksen Geologian valopihalla pidettiin 20.11. harvinaislaatuinen tilaisuus. Helsingin yliopiston kirjasto jakoi ensimmäistä kertaa palkinnon avoimen tieteen edistämisestä, ja sen sai geotieteen ja maantieteen laitoksen apulaisprofessori Tuuli Toivonen.

Kuva: Jussi Männistö

Palkintopuheessaan Helsingin yliopiston kirjaston palvelujohtaja Pälvi Kaiponen toivotti monikymmenpäisen tutkijoista, opiskelijoista ja kirjastolaisista koostuvan juhlaväen kuplivan juoman äärelle ja korosti Helsingin yliopiston edelläkävijä-asemaa avoimen tutkimusdatan tuottajana ja käyttäjänä. Helsingin yliopistossa tehdään Suomen avoiminta tiedettä, avoimuus on yliopistossa tehtävän tutkimuksen perusta.

Helsingin yliopiston kirjaston avoimen tieteen palkinnon saanutta Tuuli Toivosta Kaiponen ylisti sinnikkäänä avoimen tieteen ja avoimen tutkimusdatan pioneerina sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Toivonen on osallistunut aineistojen ja tieteen avoimuutta edistäviin hankkeisiin jo yli kymmenen vuotta.

Hän on ollut mukana mm. biodiversiteettidatan infrastruktuuria kehittävän GBIF:n (Global Biodiversity Information Facility) toiminnassa ja kehittämässä suomalaista paikkatietoinfrastruktuuria ja tutkijoille suunnattua paikkatietopalvelu Paitulia  sekä esimerkiksi Paikkaoppi-oppimisalustaa. Viime aikoina Toivonen on toiminut myös Open Knowledge Finland Foundationin edustajana Avoin Tiede ja Tutkimus –hankkeen strategiaryhmässä ja kehittänyt yhteistyössä CSC:n kanssa avoimia tiedevisualisointeja. Toivonen on myös osallistunut No Deal No Review -taustaryhmään avoimemman julkaisutoiminnan puolesta. Toivosen tutkimusryhmä julkaisee avoimena kaikki tuottamansa keskeiset paikkatiedot ja lisäksi tuottaa avoimena lähdekoodina kaikki ohjelmoimansa työkalut.

Open access -viikolla Avoimen tieteen iltapäivässä 23.10.2017 julkistettu palkinnonsaaja sai kannatusta sekä bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta että matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta.

Avoin tiede vaatii yhteistyötä …

Jalon juoman, suuren kukkakimpun ja kunniakirjan iloisena pokannut Tuuli Toivonen sanoi kiitospuheessaan olevansa hyvin kiitollinen tunnustuksesta. Toisaalta hän korosti avoimen tieteen olevan kollektiivista työtä: ”Ehkä kymmenen vuoden kuluessa voimme jo hurrata toisillemme tieteen avoimuuden kunniaksi ja kehua toistemme saavutuksia sillä saralla!” Toivosen mukaan tutkimusdatan avoimuus on nimittäin eri yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden yhteisponnistus. Kun ryhdyttiin vaatimaan tiettyjen tutkimusaineistojen avaamista hallinnollisiin tarpeisiin, joukko tutkijoita havahtui siihen, että tutkimusdata voidaan avata myös muille tutkijoille ja lopulta kaikille, jolloin kuka tahansa voi toimia tutkimuksen yhteistyökumppanina. Koska aineistot on kerätty julkisen rahoituksen tuella, sen on oltava avointa myös aktiivisille kansalaisille ja sen on tuettava parempaa analyysiä ja päätöksentekoa yhteiskunnassa.

Samaan aikaan tämän havainnon kanssa Toivosen tutkimusryhmä huomasi, että heidän työskentelytapansa ei välttämättä ole niin avointa kuin voisi olla. Tämä johtui siitä, että tutkimusaineisto on laaja ja metodit ovat usein monimutkaisempia kuin mitä tutkimusartikkelissa voidaan esittää. Siksi tutkimusartikkelien lisäksi on julkaistava erikseen myös tutkimuksessa käytetty data ja tutkimusmenetelmät, jotta kuka tahansa voi saada täydellisen kuvan analyysistä.

Avointa tiedettä on edistetty Toivosen mukaan paljon viime vuosina sekä hallinnon että instituutioiden tasolla, mutta aktiivisimpia ovat olleet yksittäiset tutkijat ja varsinkin tutkimusryhmät, jotka ovat pyrkineet avoimempiin tutkijayhteisöihin. Siten avoin tiede on nähtävä kollektiivisena pyrkimyksenä ja Toivonen nostikin lasin tutkimusryhmänsä jäsenille. Hän antoi myös tunnustusta Helsingin yliopiston ja kirjaston tarjoamille datapalveluille tutkimuksen tukena.

Mutta mestareistakaan ei ole haittaa!

Mutta juhlat eivät loppuneet tähän. Toivonen on ollut mukana monessa eri avoimen tieteen yhteisössä ja tunnustuksia on lyhyessä ajassa sadellut useita. Yksi näistä yhteisöistä on Open Knowledge Finland, jonka opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke palkitsi päätöstapahtumassaan, Avoimen tieteen foorumissa 16.11. ”Mielestäni on erittäin tärkeää, että palkinto tuli ryhmälle, sillä avoimen tieteen edistäminen ei ole yksilöllinen hanke”, Toivonen summaa.

Toinen äskettäinen tunnustus tuli Eurooppalaiselta avoimen datan organisaatiolta SPARCilta, joka myönsi kunnianimen Open Data Champion kolmelle Helsingin yliopiston tutkijalle, Tuuli Toivoselle, Mikko Toloselle (digiaineistojen professori ja filosofian historian tutkija) ja Ari Asmille (ilmäkehätieteen tutkija ja tutkimuskoordinaattori). Nämä kolme tutkijaa ovat esimerkillisesti edistäneet avoimen tutkimusdatan käyttöä ja SPARCin tavoitteita eli avoimuuden periaatteiden vakiinnuttamista osaksi tutkimuskäytäntöjä. Kunnianosoituksen tarkoituksena on myös rohkaista muita tutkijoita ja tutkimuksen hallintoa avoimen tieteen edistämiseksi.

Tuuli Toivonen sitoutuikin selvästi SPARCin tavoitteisiin kiitospuheensa lopussa: ”Vaikka olenkin hirveän tyytyväinen, ylpeä ja nöyrä saamistani tunnustuksista, olen sitä mieltä, että tällaisiä palkintoja ei pitäisi olla olemassa. Meidän pitää tehdä työmme siten, että kaikki tutkimuksessa on oletusarvoisesti avointa. Lisäksi avoimen tieteen käytäntöjen noudattaminen on otettava huomioon tutkijoiden meritoitumisessa ja se vaatii vielä paljon työtä”, Toivonen kertoi.

Katso myös:

Global Biodiversity Information Facility (GBIF): https://www.gbif.org/
Paikkatietopalvelu Paituli: https://avaa.tdata.fi/web/paituli
Interaktiivinen karttapalvelu: http://www.paikkaoppi.fi/fi/
Open Knowledge Foundation Finland: https://fi.okfn.org/
Avoin tiede ja tutkimus-hanke: https://avointiede.fi/
Avoimet tiedevisualisoinnit: https://avaa.tdata.fi/web/cbig
No Deal No Review: http://www.nodealnoreview.org/
Digital Geography Lab: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/digital-geography-lab

”Es­teet pois tie­teen avoi­muu­den tiel­tä”, Helsingin yliopiston verkkosivujen uutinen, sisältäen Toivosen haastattelun: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/korkeakoulu-tiedepolitiikka/esteet-pois-tieteen-avoimuuden-tielta
”Avoimuuden palkinto avoimen tieteen työryhmälle”, Open Knowledge Finland-sivuston uutinen: https://fi.okfn.org/2017/11/16/avoimuuden-palkinto-avoimen-tieteen-tyoryhmalle/
Sparc Europen Open Data Champions-sivusto: https://openscholarchampions.eu/opendata/champions/

Posted on

Avointa tiedettä opetukseen – mutta missä vaiheessa ja miten?

Avoin tiede opetuksessa, kirjaston lokakuisen #OAhaaste-kampanjan teema oli hyvin esillä myös Avoimen tieteen iltapäivässä viikko sitten. Avoimen tieteen iltapäivä oli osa kansainvälistä OA Week 2017 -teemaviikkoa, ja Tiedekulmassa aiheesta olivat keskustelemassa historiantutkija ja yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen, kulttuurimaantieteen professori Markku Löytönen ja Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen.

Historioitsija Mirkka Lappalaista haastatteli Tiedekulman tapahtumassa tutkimushallinnon asiantuntija Eeva Nyrövaara. Kuvat Jussi S. Männistö

Mirkka Lappalainen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa erityisesti opetuksen ajoituksen kannalta (videolla ajassa 20:40–22:30).

“Opetan enimmäkseen ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita. Avoimen tieteen aineistot tulevat siinä vaiheessa, kun ohjaan kanditutkielmia ja proseminaareja. Olen miettinyt, millä tavalla avoimesta tieteestä kerrotaan opiskelijoille ja missä vaiheessa. Se on kuitenkin vähän mystinen asia eikä se suoranaisesti liity ihan alkuvaiheen opiskeluun”, Lappalainen toteaa.

Toisaalta, samalla, kun avoin tiede voi olla opiskelijoille etäinen asia, he voivat kokea sen myös itsestäänselväksi asiaksi: näinhän tieteen kuuluisi toimia.

“Luulen, että se on fukseille paljon helpompi asia kuin monille, jotka ovat olleet vuosikymmeniä tutkimuksessa”, Lappalainen arvelee.

Lappalainen pohti myös lähdekritiikin merkitystä. Kun tietoaineistot ovat entistä paremmin saatavilla, tiedonhakijan kyky seuloa olennainen korostuu.

“Avoimien aineistojen käyttö on oikeastaan aika vaikeata. Pitää opettaa opiskelijoita etsimään oikeita resursseja, ja miettimään niitä periaatteita, joilla löytää luotettavan aineiston. Kyllä me tiedämme, ettei netissä kaikki ole luotettavaa. Digitaalisen lähdekritiikin vaatimus on noussut erittäin keskeiseksi”, Lappalainen sanoo.

Avointa dataa eniten kovissa tieteissä

Kun professori Markku Löytöseltä kysyttiin, onko avoimen tieteen näkökulma relevantti näkökulma opetuksen kannalta, vastaus tuli välittömästi (videolla ajassa 1:02:50–1:04:20):

Professori Markku Löytönen ja kustannusjohtaja Leena Kaakinen olivat Avoimen tieteen iltapäivässä kirjaston tietoasiantuntija Markku Roinilan tentattavana.

“On, ilman muuta. Maantieteessä meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen verkko-osoite kuin Paikkatietolainaamo (nykyisin Paikkatietoikkuna), jossa on hyvin monipuolista paikkatietoa opetuksen käyttöön”, Löytönen sanoo, ja jatkaa:

“Omilla kursseillani teetän sellaisia tehtäviä, joissa opiskelijoiden on käytettävä avointa tiedettä hyväkseen. Veikkaan, että nimenomaan Meilahdessa, Kumpulassa ja Viikissä, luonnontieteissä, biotieteissä ja lääketieteessä, käytetään hyvin paljon avointa dataa. Keskustakampuksella ei ehkä niin paljon, koska täällä on se on pitkälle korpuspohjaista, ja datan digitoiminen on vielä aika lailla kesken”, Löytönen arvioi.

Kustannusjohtaja Leena Kaakinen on mukana Gaudeamuksen ja Helsingin yliopiston osin yhteisessä avoimen julkaisemisen hankkeessa, jossa rakennetaan Helsinki University Press -julkaisusarjaa (HUP). Kaakinen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa käynnissä olevan hankkeen ja tiedekustantajan näkökulmasta (videolla ajassa 1:04:20–1:05:50).

“Tietysti avoimia julkaisuja voi käyttää opetuksessa hyvin moninkin tavoin. Myös avointa dataa voi opetuksessa hyödyntää nimenomaan sillä tavalla, että miten dataa tulkitaan. Aikaisemmin tässä (keskustelussa) mainittiin opiskelijalehdet, jotka myös voisivat olla aika hyvä opetuksen väline, vertaisarviointi ja muu. Sitten ovat myös oppimateriaalit – monenlaisia digitaalisia materiaaleja voidaan opetuksessa käyttää”, Kaakinen sanoo, ja summaa:

“Mahdollisuudet on monet. Projekti on hyvin alkuvaiheessa, ja kaikkea ei olla ehditty vielä kovin tarkasti miettiä. Mutta tämä opetusnäkökulma on sellainen, että se on monesti tullut esille. Olemme miettineet, miten voisimme olla siinä vielä enemmän yliopiston avuksi”, Kaakinen sanoo.

Posted on

“Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa”

Avoin tiede on pohjimmiltaan yhdessä rakentamista. Avoimen tieteen ajattelun ja toimintatapojen tuominen yliopisto-opetukseen voi tarkoittaa myös vastuun jakamista uudella tavalla opettajien ja opiskelijoiden kesken. Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori ja taloustieteen laitoksen opetusasioista vastaava varajohtaja Minna Autio tuo #OAhaaste-kampanjan haastattelussa esiin, miten tämä ilmenee hänen omassa opetuksessaan.

Minna Aution kursseilla myös opiskelijat pääsevät opettamaan.

“Olen yrittänyt viedä opetusta enemmän siihen suuntaan, että luennoisin vähemmän ja projektityöskentelyä olisi enemmän. Olen tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuden opettaa. Opiskelijat saavat tulla jo kandivaiheessa kokeilemaan luennointia, ja voin kertoa, että opiskelijat eivät koskaan ole niin tarkkaavaisia kuin silloin, kun toinen opiskelija hyppää boksiin”, Autio kertoo, ja jatkaa:

“Ajattelen, että opiskelijat näkevät siinä itsensä, että täällä myös opiskelijan on mahdollista päästä kertomaan tutkimuksestaan. Se antaa opetuksesta demokraattisen viestin. Ja opiskelijalle se voi olla aika voimaannuttava kokemus”, Autio sanoo.

Videoita opiskelijoilta ja tutkimusryhmiltä

Opiskelijaluennot ovat vain yksi tapa avata opetustapahtumaa. Keväälle Autio suunnittelee yhdessä Mari Nivan ja Eva Heiskasen kanssa kestävän kulutuksen MOOC-kurssia, jonne tuotetaan myös opiskelijoiden tekemiä opetusvideoita.

“Opiskelijat ovat varmaan parempia tekemään videoita kuin me opettajat. Olemme pyytäneet yhtä opiskelijaa tekemään meille opetusvideon ruokahävikistä, jota hän tutki maisterityössään. Opiskelijat voisivat tehdä myös tutkijahaastatteluita.”

“Tieteentekemistä pitäisi demokratisoida entistä enemmän, jotta opiskelijat kaikilla tasoilla, varsinkin maisterivaiheessa, ovat mukana tekemisessä. Myös tutkimusryhmät voisivat mielestäni osallistua enemmän opetuksen toteuttamiseen. He voisivat tehdä esimerkiksi videoita tutkimustuloksista”, Autio mainitsee.

Opetus avautuu myös yrityksiin päin

Opetuksessa ovia voi avata myös yliopiston ulkopuolelle. Autio mainitsee yhteistyömahdollisuudet kansalaisjärjestöjen, julkishallinnon, ministeriöiden ja yritysten kanssa. Eniten opetusyhteistyötä Autio on tehnyt yritysten kanssa.

“Yhteiskunnan kehittäminen on nyt hyvin yrityskeskeistä. Tuntuu, että se on se prioriteetti yliopistossa, ja mekin siihen helposti lukittaudumme. Mutta mielestäni yliopiston pitäisi juuri projektikursseilla lähestyä myös muita yhteiskunnallisia toimijoita. Ehkä eduskuntakin voisi heittää jonkin nakin tänne”, Autio vinkkaa.

Kun opiskelijat luennoivat, Autio vastaa silti viime kädessä opetuksen sisällöstä. Sama pätee yritysyhteistyöhön.

Minna Autio toivoo lisää yhteistyötä yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa.

“Yritys antaa meille toimeksiannon, jonka me sovitamme meidän pedagogisiin tavoitteisiimme. Emme ota toimeksiantoa sellaisenaan, vaikka yritykset tietysti näin haluaisivat. Otamme heidän idean, ja alamme opiskelijoiden kanssa tutkia sitä yhdessä”, Autio kertoo.

Yritykset ovat sikäli luonteva yhteistyötaho, että sielläkin rajoja on pyritty häivyttämään.

“Yrityksissäkään ei ole kyse enää siitä, että on yritys ja asiakkaat toisaalla. Tämä on ollut vaikeaa yrityksille, jotka ovat halunneet kontrolloida kaikkea toimintaa – ja nyt pitäisi antaa vastuuta asiakkaille. Yliopistossa on vähän samanlaista ajattelua. Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa tehdä erilaisia juttuja”, Autio sanoo.

Avoimuus avaa uusia tiedonkulun väyliä

Yksinkertaisen opettajalta opiskelijalle -mallin purkaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tieto kulkee opetustilanteessa molempiin suuntiin. Pitemmälle edistyneiden tai työelämässä olevien opiskelijoiden kohdalla tämä on erityisen luontevaa.

“Palvelututkimuksessa on käsite ’resource integration’. Ennen ajateltiin, että jokaisella on omat resurssit, joiden varassa mennään eteenpäin. Nykyään mietitään, mitä resursseja meillä on ryhmänä, ja aletaan rakentaa sen pohjalta”, Autio sanoo.

Opetuksen demokratisoimisen ohella kyse on uudenlaisten reittien avaamisesta yliopistossa tuotetun tiedon kululle.

“Kysymys on siitä, miten yliopisto viestii tieteentekemisestä yhteiskuntaan. Olen haaveillut, että olisi blogi, jossa kandi- ja maisteritöiden tekijät kirjoittaisivat töistään lyhyitä blogitekstejä. Kukaanhan ei jaksa etsiä ja lukea tiivistelmiä. Blogin kautta fuksit saisivat tietoa, mitä täällä tehdään ja mitä täällä saa tehdä”, Autio sanoo.

Opetuksen avaaminen on myös opetuksen markkinointia

Kaikille avoimet verkkokurssit (MOOC) tuovat opetuksen ja yliopistossa tuotetun tiedon pariin uusia ihmisiä. Vastaanottajana – ja mahdollisesti myös tiedon tuottajana – voi olla periaatteessa kuka tahansa.

“Olemme tehneet nyt yhden kurssin, ympäristötaloustieteen peruskurssin, MOOC-muodossa. Ja keväälle on suunniteltu Kulutus, ruoka ja ympäristö -kurssia, joka on tarkoitettu opiskelijoille ja myöhemmin laajemmalle yleisölle”, Autio mainitsee.

Opetuksen avaaminen voi innostaa myös alan opintoihin.

Avoin opetus voi Minna Aution mukaan houkutella uusia ihmisiä yliopisto-opintoihin.

“Avoimet kurssit antavat kuvaa opetuksesta opiskelijalle, ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Ja onhan avoimesti saatavilla oleva opetus myös brändäämistä. Eurooppalaiset huippuyliopistot tekevät kalliita ja hyvin toteutettuja MOOC-kursseja Aasian-markkinoille. Niillä houkutellaan opiskelijoita, maksavia asiakkaita yliopistoihin. MOOC-kurssit toimivat juuri tällaisina näyteikkunoina. Helsingin yliopistosta minulle tulee mieleen Kimmo Vehkalahden opetus, johon osallistuu jopa 800 opiskelijaa. Ennen luentosalit määrittelivät, paljonko osallistujia voi olla. Nyt se on kiinni verkkoyhteyksistä ja luennoitsijan kekseliäisyydestä”, Autio sanoo.

Kannattaako kaikkea tehdä itse?

Avoin tiede perustuu vastavuoroisuuteen. Kun jotain antaa, niin jotain voi saadakin. Avoimuus voi tuoda uusia sisältöjä ja uusia ideoita omaan opetukseen.

“Tein tänä syksynä laadullisen tutkimuksen kurssin niin, että keräsin sitä varten videoita Youtubesta. Britti- ja jenkkiyliopistoilla on videoita alan johtavilta professoreilta, joissa he muun muassa kertovat, miten tutkimushaastatteluissa kannattaa muotoilla kysymyksiä. Sitten löytyi myös näihin liittyvää kritiikkiä”, Autio kertoo, ja esittää kysymyksen:

“Kannattaako kaikkia luentoja tehdä itse? Kannattaako luennoida sellaista asiaa, jonka joku on tehnyt jo muualla paremmin ja johon liittyy vielä kirjallisuutta? Avoin tiedehän toimii myös maailmalta meihin päin, ja on hyvä miettiä, kannattaako tietyt jutut ottaa muualta. Ja mikä se meidän juttu on?” Autio pohtii.

Avoin kurssi edellyttää avoimia aineistoja

Opetuksen avaamisessa on myös omat haasteensa, koska tieteellisen tiedon maailmassa kaikki tieto ei ole avoimesti saatavilla.

“Kevään MOOC-kurssin kohdalla on ajateltu, että osa videoluennoista avattaisiin julkisesti ja että jokaiseen videoon liittyisi yksi tieteellinen artikkeli. Ja tässä tullaan siihen, että Helsingin yliopiston opiskelija vain klikkaa artikkelin auki. He pääsevät Elsevierin ja Sagen alustoille lataamaan. Mutta entä jos olet lukiolainen? Et välttämättä saakaan artikkelia auki, kun se on maksumuurin takana”, Autio toteaa, ja jatkaa:

“Tässä on se risteyskohta, jossa pitäisi jatkossa löytyä open access -julkaisuja. Tämä on se haaste, kun laajennutaan enemmän yhteiskuntaan. Tieteellisen tiedon olisi oltava käytettävissä laajemmin”, Autio sanoo.

Ennen oli avoimempaa?

Jo Riitta Jyrhämän #OAhaaste-haastattelussa esitettiin kysymys, onko avoin tiede lopultakaan kovin uusi asia opetuksessa. Minna Autio pohtii sitä, ollaanko opetuksen avaamisessa kaikilta osin menty eteen- vai taaksepäin.

“Aloin miettiä, että ennenhän tämä oli sellaista, että teimme nettiin kurssin kotisivun, jossa kaikki luennot olivat pdf-muodossa. Ja se oli aivan vapaasti kaikkien käytössä. Kuka tahansa pystyi lukemaan niitä. Muistan, että itsekin luin esimerkiksi Turun kollegoiden luentoja, ja poimin hyviä ideoita. Sitten kurssit menivät Moodleen, ja kaikki se, mikä ennen oli avoimesti saatavilla, on nyt suljettu*”, Autio kertoo.

Miltä Minna Aution ajatukset opetuksen avaamisesta kuulostavat? Millaisia kokemuksia sinulla on avoimen tieteen näkökulmasta opetuksessa? Miten opiskelijoiden osaaminen on huomioitu opetuksessa? Entä millaisia mahdollisuuksia yliopiston ulkopuoliset tahot voisivat tarjota opetukselle? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu tiistaihin 31. lokakuuta saakka!

* Moodleenkin voi avata vierailijoille pääsyn, tällä tavalla!

Posted on

“Avoimen tieteen käsite vaatii vähän harjaantumista”

Riitta Jyrhämän mukaan tieteen julkisuus on entuudestaan tuttu, mutta avoin tiede vaatii hieman totuttelua.

Lokakuun loppuun jatkuva #OAhaaste-kampanja pyrkii herättämään keskustelua avoimen tieteen roolista ja mahdollisuuksista opetuksessa. Kasvatustieteiden kandiohjelman johtajalla, opettajankouluttajalla ja yliopistonlehtorilla Riitta Jyrhämällä on näkemystä ja kokemusta yliopisto-opetuksesta neljältä vuosikymmeneltä. #OAhaaste-haastattelussa hän kertoo, miten opettajat ja tulevat opettajat ovat heräämässä avoimen tieteen kysymyksiin.

“Ei se varmaan hirveän tuttu asia ole laajassa mielessä, mutta kyllä sen perään on alettu kysellä, varsinkin julkaisemisen osalta. Ihmiset tulevat yhä tietoisemmaksi asiasta. Ja varmaan on opettajia, jotka hyödyntävät avointa tiedettä hyvinkin paljon. Ja on meillä järjestetty OpeRight-koulutuksiakin“, Jyrhämä pohtii.

Avoin oppikirja opiskelijaa ajatellen

Entä millä tavalla Jyrhämä on avannut omaa opetustaan? Hän napsauttaa koneen auki, ja näyttää verkkosivua.

“Olisikohan tämä Praktikumikäsikirja avointa tiedettä, koska tämä on vapaasti verkossa saatavilla. Tämä liittyy opetusharjoittelun ohjauksen teoriaan. Se perustuu meidän tekijöiden omaan tutkimukseen ja muiden tutkimukseen”, Jyrhämä kertoo yhdessä Erja Syrjäläisen ja Liisa Haverisen kanssa toteutetusta oppikirjasta.

Praktikumikäsikirja on hyvä esimerkki opetuksen avaamisesta, ja sitä voi verrata professori Panu Minkkisen ensimmäisessä #OA-haastattelussa esiintuomiin oikeustieteen käytäntöihin. Oikeustieteen puolella Praktikumikäsikirja olisi ehkä painettu kirjaksi ja myyty yliopistokirjastolle.

“Oikkarit osaavat tuon paremmin, samoin kauppatieteilijät! Meillä tämä on tarkoitettu harjoitteluun meneville opiskelijoille lukemistoksi, jolloin sen pitää olla helposti ja suoraan saatavilla. Tätä käytetään myös meidän ohjaajakoulutuksessamme”, Jyrhämä perustelee.

“Praktikumia kohtaan on kiinnostusta myös ulkomailla, ja sitä on pyydetty kääntämään englanniksi. Jos kääntäisimme tämän englanniksi, laajentaisimme ja päivittäisimme, myös kirjamarkkinat voisivat kiinnostaa”, Jyrhämä lisää.

Avoimista tutkielmista nettivideoihin

Jyrhämä mainitsee toisenkin avoimen oppimateriaalin, blogimuodossa toteutetun Opinnäytetyöskentelyn ideapajan, joka on suunnattu kandi- ja gradututkielmien tekijöiden avuksi. Samalla hän kuitenkin myöntää, että “avoimen tieteen käsite vaatii vähän harjaantumista”.

“Tieteen julkisuutta me mielestämme korostamme koko ajan. Heti kandiohjelman alussa esimerkiksi kerromme, että opinnäytteet ovat julkisia. Että niitä ei ole oikeutta salata muuta kuin erityisestä syystä”, Jyrhämä mainitsee.

Riitta Jyrhämä hyödyntää opetuksessaan avointen julkaisujen ohella myös videoita.

Avoimuuden toteuttaminen opetuksessa on kuitenkin tilannekohtaista.

“Käytän avoimia aineistoja, mikäli se on mahdollista, ja jos löydän jotain hyvää. Sisältö on tietenkin kaikkein tärkein asia. Aina on puntaroitava sitä, mikä on hyödyksi, mikä palvelee kurssia.”

“En tiedä, täyttääkö se kriteereitä, jos löydän hyvän videopätkän esimerkiksi Youtubesta, ja käytän sitä opetuksessa. Siellä on hyviä, kansainvälisiä yliopistoväen tekemiä menetelmävideoita, joita olen käyttänyt. Myös oman tiedekunnan piirissä on tuotettu Opettajien akatemian kehittämisrahalla esimerkiksi Kvantiblogin SPSS-videot“, Jyrhämä mainitsee.

Avoimelle datalle käyttöä opetuksessa

Myös avointa dataa voisi Jyrhämän mukaan hyödyntää opetuksessa nykyistä enemmän, jos sitä olisi saatavilla.

“Isojen tutkimusaineistojen keräämiseen käytetään hirveästi vaivaa, mutta aineiston äärellä ei välttämättä ole kuin se yksi tutkija. Aineistoon saattaisi kuitenkin olla monta näkökulmaa. Omalta alalta tulee mieleen opetustilanteiden ja opetusharjoittelun videointi. Sieltä voisi löytää esimerkkejä opetukseen. Mutta nämä aineistot ovat luultavasti liian herkkää materiaalia siihen, että ne olisivat täysin vapaasti saatavilla”, Jyrhämä huomauttaa.

“Tarvitaan ehkä laajempi keskustelu aineistojen avaamisesta. Silloin tällöin käydään keskustelua siitä, miten upeata olisi, jos olisi käytössä joku datapankki. Tällä tarkoitetaan kuitenkin tiedekunnan sisäistä datapankkia. Täysin avoimista aineistoista ei ole ollut niin paljon keskustelua”, Jyrhämä sanoo.

Avoimuuden harjoittelu opetuksen perusarkea

Avoimen tieteen käsite voi vaatia totuttelua, mutta avoimen tieteen ajatusten tuominen opetukseen ei ehkä ole niin uusi asia. Pohjimmiltaanhan avoimessa tieteessä on kyse yhdessä rakentamisesta, kuten Jaakko Kurhilan #OAhaaste-haastattelussa tuli esiin. Tämä voi tarkoittaa omien tuotosten jakamista muille ja muiden aikaansaannosten arviointia ja kehittämistä. Ja tätä on opetuksessa tehty tietenkin iät ajat.

“Jos avointa tiedettä näin ajattelee, niin se ei todellakaan ole uusi asia, eikä varsinkaan opettajankoulutuksen piirissä. Kurssinsisäinen julkisuus on meille peruskauraa. Nytkin olemme didaktiikassa pitäneet alustuksia, joissa se oma ajattelu tulee näkyväksi, kun se esitellään muille”, Jyrhämä sanoo.

“Meille on erityisen tärkeätä se, että pedagoginen ajattelu kehittyy. Jos yritämme opettaa pedagogisesti ajattelevia opettajia, toisten opiskelijoiden tuotokset voivat olla reflektion pohja. Ja saattaahan siellä tulla esiin myös uusia oivalluksia”, Jyrhämä sanoo.

Miltä Riitta Jyrhämän pohdinnat kuulostavat? Millaisia kokemuksia sinulla on avoimen tieteen näkökulmasta opetuksessa? Voisiko opetusta avata enemmän, ja miksi se olisi hyödyllistä? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun ajan!

Posted on

Esittelyssä Mildred: Työkaluja tutkijoiden datanhallintaan

“Helsingin yliopisto tarjoaa tutkijoille ja tutkimusryhmille tutkimusdatainfrastruktuurin, joka käsittää datan hallintaa, käyttöä, löytyvyyttä ja jakamista tukevia työvälineitä, palveluita sekä tallennus-, laskenta- ja käsittelykapasiteettia. Datainfrastruktuuri rakennetaan ja sitä kehitetään yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa, ottaen huomioon myös näiden tarjoamat palvelut ja infrastruktuurit.”

Lainaus on Helsingin yliopiston tutkimusdatapolitiikasta, joka hyväksyttiin helmikuussa 2015. Vuotta myöhemmin käynnistyi Mildred-hanke, joka toteuttaa yliopiston linjausta käytännössä. Mildredissä siis rakennetaan työkaluja, joilla Helsingin yliopiston tutkijat voivat toteuttaa datanhallintaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Mildredin ensimmäinen vaihe päättyy vuodenvaihteessa, ja on hyvä luoda silmäys siihen, mitä Mildred-hankkeen viidessä osaprojektissa on puolentoista vuoden aikana saatu aikaan. Osaprojektien laajemmat englanninkieliset katsaukset julkaistiin viime viikolla Mildred-blogissa. Tässä esittelemme tekstien lyhennelmät.

Mildred 1: Datatukea yhdeltä luukulta

Mildred 1 -osaprojektin tavoitteena on tuoda datapalvelut helposti tutkijoiden saataville Think Open -sivustolle. Tämä toteutuu kahdella tapaa: kokoamalla olemassa olevat datapalvelut tutkijoiden saataville yhden palvelukanavan kautta ja suunnittelemalla palveluiden itsepalvelutoiminnot.

Mildred 1 -projektin omistaja Eeva Nyrövaara ja projektipäällikkö Aija Kaitera. Kuvat: Jussi Männistö.

Palveluidea on suunnilleen sama kuin Book Navigatorissa: useiden palveluntarjoajien palvelut kootaan yhden käyttöliittymän alle. Palveluiden yhteenkokoamiselle on suuri tarve, sillä tutkijat eivät tiedä yliopiston tarjoamista tutkimusdatapalveluista.

“Tarkoitus on koota datan tallentamiseen ja julkaisemiseen liittyviä palveluja yhteen paikkaan, jotta tutkijan olisi helpompi löytää ne”, Mildred 1 -projektipäällikkö Aija Kaitera kiteyttää.

Helsingin yliopiston eri toimijoiden tarjoamat datapalvelut on kuvattu ja luetteloitu kesän aikana, ja julkaisukanavan toteutus painottuu syksyyn. Myös tutkijoilla on ollut mahdollisuus osallistua julkaisukanavan pilotointiin. Viiden yliopisto-organisaation yhteistyönä toteutettu Datatuki toimii jo tällä hetkellä.

Tulevaisuudessa palvelukanavan kautta voi hankkia myös ulkopuolisten palveluntarjoajien, kuten Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC), palveluja. Jatkossa on myös mahdollista, että palvelukanavaan tulee automatisoituja itsepalvelutoimintoja (mm. maksamiseen tai levytilan hankkimiseen) ja erilaisia personointimahdollisuuksia (esim. ostoskori, suosittelut tieteenalan perusteella).

“Niin pitkälle ei tänä vuonna päästä, mutta nämä toisivat kivaa lisäarvoa tutkijoille. Käyttäjän kirjautuessa kuitenkin tiedämme, missä yksikössä he toimivat, ja olisi mahdollista saada vaikka minkälaista informaatiota”, Kaitera sanoo.

(Read more on Mildred 1 here.)

Mildred 2: Datakokkien jääkaappi

Olennainen osa Mildred-hanketta on teknisen infrastruktuurin rakentaminen datapalveluille. Tätä työtä tehdään Tietotekniikkakeskuksen johdolla osaprojekteissa 2 ja 4. Mildred 2:ssa rakennetaan tutkimusdatan tallennuspalvelu (data repository service), joka auttaa tutkijoita tutkimusdatan hallinnassa, jakamisessa ja säilyttämisessä.

Ville Tenhunen ja Minna Harjuniemi.

Tallennuspalvelu on jaettu kahteen osaan, EUDATin työkalujen käyttöönottoon ja oman tallennuspalvelun (repository) rakentamiseen. EUDAT-työkalut on tarkoitettu tutkimusprosessin aikaiseen tallentamiseen, jakamiseen ja yhteistyöskentelyyn sekä valmiiden datasettien julkaisemiseen ja kuvailuun. Oman tallennuspalvelun tarkoituksena on tarjota työkaluja niille tutkijoille, joiden dataa ei syystä tai toisesta voi laittaa EUDAT:n kaltaiseen pilvipalveluun.

Data ja metadata kuuluvat kiinteästi yhteen eikä niitä voi varsinkaan datan hallintaan ja elinkaareen liittyvissä asioissa irrottaa toisistaan. Mildred 2 painottuu kuitenkin ennen kaikkea dataan.

“Mildred kolmosessa tulee [metadataan perustuvaa] data story tellingiä, joka on kuuminta hottia tällä hetkellä. Kakkonen tuottaa vain raaka-aineen saataville – se on enemmän vuorovaikutusta tutkijan ja tutkimusprosessin kanssa. Varmistamme, että se data, josta kertomus tehdään, on saatavilla”, Mildred 2 -projektipäällikkö Ville Tenhunen sanoo.

“Jos ruoanlaittoon vertaa, annamme keittiön ja ruoka-ainekset. Jonkun asia on sitten tehdä reseptin mukaan se herkullinen ruoka”, Mildred 2 -projektin omistaja Minna Harjuniemi sanoo.

“Tai olemme vähän kuin jääkaappi, jonne tyypit käyvät laittamassa porkkanansa. Sitten kokki tulee, ja duunaa niistä jotain. Me toimitetaan vain se jääkaappi, mutta jääkaappejakin on aika monella tavalla erilaisia”, Tenhunen sanoo.

(Read more on Mildred 2 here.)

Mildred 3: Metadatan avulla data esiin

Kun rakennetaan järjestelmää, joka mahdollistaa tutkimusdatan hallinnan, jakamisen ja säilyttämisen, pelkkä tutkimusdata ei riitä. Tarvitaan myös metadataa. Vasta metadata tekee tutkimusdatasta ymmärrettävää, löydettävää ja käyttökelpoista.

Mildred 3 -projektipäällikkö Pauli Assinen ja projektin omistaja Pälvi Kaiponen istuttamassa Mildred-basilikaa.

Mildredin osaprojektissa 3 on kyse juuri metadatasta. Tavoitteena on, että Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisema tutkimusdata olisi helposti löydettävissä ja monipuolisesti hyödynnettävissä. Osaprojektissa toteutettava datan julkaisupalvelu pyrkii tekemään dataa julkaisevan tutkijan työstä mahdollisimman sujuvaa ja houkuttelevaa.

“Jos haluat julkaista datasi, olisi olemassa paikka, jossa voit sen tehdä. Siellä olisi ohjeistus koskien datan säilytyspaikkaa, metadataa ja lisenssiasioita. Kun esivaatimukset on täytetty, seuraa työnkulku, jossa voi lisätä tekstejä ja visualisointeja. Ja datasetille tehdään oma sivu”, Mildred 3 -projektipäällikkö Pauli Assinen kuvailee.

Tällä hetkellä Mildred 3:ssa ollaan siirtymässä tutkijalle näkyvään vaiheeseen. ThinkOpen-sivulla pilotoidaan datatietojen haku- ja julkaisupalvelun käyttöliittymää (ks. Mildred-pilotit). Lopullinen versio valmistuu loppuvuodesta.

Helsingin yliopiston tutkijoiden varsinainen data voi sijaita jatkossakin eri paikoissa. Olennaista on kerätä tietoa siitä – siis metadataa – yhteen paikkaan Think Open -sivustolle. Osaprojektiin kuuluu tutkimusdataa koskevan tiedon haravointi eri lähteistä. Tämä toteutetaan ATTX-projektin työkaluilla.

“ATTX:n avulla tehdään sellainen haravointikone, jossa haravoidaan kolmesta tietolähteestä (Etsin, Zenodo, B2Share/EUDAT). Tällä luodaan pohja. Tämän jälkeen on helppo lisätä mikä tahansa muu ‘data repository’, jolla on toimiva rajapinta. Kun data on saatu haravoitua ATTX:n sisäiseen tietokantaan, voimme rikastaa sitä esimerkiksi OpenAIREn palveluja hyödyntämällä”, Pauli Assinen sanoo.

Metadata on datan käytettävyyden ydinasioita, mutta siihen liittyy myös paljon kysymyksiä. Kuka datan kuvailee (tutkija vai kirjasto)? Miten paljon kuvailua voi automatisoida?

“Tässä tasapainoillaan sen kanssa että mitä voidaan olettaa tutkijan tallentavan ja mitä repositoryn hallinnoijat tarvitsevat, jotta he voivat hoitaa hommansa. Julkaisupuolella kirjasto vastaa asiasanoituksesta, pitäisikö se tehdä myös datan puolella?” Pauli Assinen kysyy.

(Read more on Mildred 3 here.)

Mildred 4: Tallennustilaa big data -tutkijoille – ja turvaa kaikille

Jos Mildred-osaprojekti 2 liittyi ennen kaikkea datan tallentamiseen, jakamiseen ja hallinnoimiseen, osaprojekti 4 liittyy lähinnä tallennuskapasiteettiin ja varmuuskopiointiin (data storage and backup).

Ville Tenhunen ja Minna Harjuniemi.

Mildred 4:ssä varmistetaan, että tutkijat voivat saada joustavasti lisää tallennuskapasiteettia ja säilyttää tutkimusdatan mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kapasiteettipalveluista ja datan varmuuskopioinnista hyötyvät kaikki tallennuspalveluita käyttävät, mutta erityisesti ne tutkijat, jotka pyörittävät suuria datamassoja.

“Teemme ‘data storagea’, joka sopii big data -tyypeille. Pienemmät aineistot yritetään saada hallittua Mildred 2:n palveluilla”, Mildred 4 -projektipäällikkö Ville Tenhunen kertoo.

“Mildred 4:n ‘storage’ liittyy ehkä enemmän tutkimuksenaikaiseen työhön. Kun joku datasetti on valmis julkaistavaksi, kyse on enemmän kakkosesta ja kolmosesta. Nelonen liittyy selvemmin siihen työstämisvaiheeseen”, Mildred 4 -projektin omistaja Minna Harjuniemi sanoo.

Dataintensiivisille tutkimushankkeille tarkoitetussa storagessa pilotoidaan Cephiä ja GlusterFS:ää. Hankinnat on tarkoitus tehdä syksyllä. Datan varmuuskopiointipalvelu on jo valmis hankittavaksi.

“Varmuuskopiointiin ei mitään käyttäjäpilotointia tarvita, koska se on niin vakiintunutta peruspalvelua”, Ville Tenhunen sanoo.

(Read more on Mildred 4 here.)

Mildred 5: Alussa on aineistonhallintasuunnitelma

Koko Mildred-projektin lähtökohtana on tutkimusprosessiin liittyvän datanhallinnan laadun parantaminen. Hyvää datanhallintaa vaatii niin Suomen Akatemia kuin EU, ja laadukas aineistonhallintasuunnitelma (data management plan, DMP) on se perusta, jonka päälle kaikki Mildred-palvelut rakentuvat. Ja toisinpäin, laadukkaat Mildred-palvelut antavat tutkijoille välineet toteuttaa aineistonhallintasuunnitelmaa käytännössä.

Mari Elisa Kuusniemi eli tutummin MEK.

Mildredin osaprojekti 5 keskittyy aineistonhallinnan suunnitteluun. Aineistonhallinnan suunnitteluun tarkoitettu työkalu DMPTuuli on se palanen, joka kytkee kaikki Mildred-palvelut yhteen.

“DMPTuuli markkinoi muita Mildredin palveluita, ja DMPTuuliin tulee linkki kaikkiin näihin palveluihin”, Mildred 5 -projektipäällikkö Mari Elisa Kuusniemi eli MEK sanoo.

DMPTuuli on ollut käytössä viime vuodesta lähtien. Tällä hetkellä Mildredin osaprojekti 5:ssä laaditaan tieteenalakohtaista ohjeistusta DMPTuulin käyttöön. Ohjeistusta tehdään yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

DMPTuulin toteuttaminen ja käyttöönotto on tapahtunut yhteistyössä Suomen Akatemian kanssa. Vuosi sitten Helsingin yliopistosta lähti Akatemialle 1000 hakemusta, joista 800 oli käyttänyt DMPTuulia. Akatemian rahoituskierros teki aineistonhallintaa tunnetuksi tutkijoiden keskuudessa. Samalla se antoi DMPTuulin ylläpitäjille informaatiota palvelun kehittämiseen (mm. toive kirjautua palveluun HY-tunnuksilla ja esimerkillisten suunnitelmien julkaiseminen).

“Itse työkalu on helppokäyttöinen, siinä ei ole suuria kehitystarpeita. Haasteena on enemmän sisältö. Aineistonhallinta on kuitenkin isolle osalle tutkijoista uusi asia. Kyse on siitä, miten aineisto hallitaan, miten se kerätään, kuvataan ja järjestetään jo tutkimuksen aikana mahdollisimman fiksusti. Ja miten se parhaiten julkaistaan, kun tutkimustuloksia saadaan. Ja miten se säilytetään. Tähän liittyy kaikenlaisia prosesseja ja sopimuksia. Asia ei siis ole helppo, mutta työkalu on”, MEK sanoo.

Aineistonhallintasuunnittelun korostumisen taustalla on tutkimuskulttuurin muutosprosessi, jossa hyvä aineistonhallinta on yhä keskeisemmässä osassa.

Pälvi Kaiponen.

“On tärkeätä lisätä tutkijoiden ymmärrystä siitä, mitä aineistonhallintasuunnitelmilla tavoitellaan. Kyse on siitä, että suunnitelmaa ei tehdä vain Akatemiaa varten, vaan tutkijaa itseään varten, että hän voisi paremmin hallinnoida dataansa”, Mildred 5 -projektin omistaja Pälvi Kaiponen sanoo.

DMPTuuli soveltuu aineistosuunnitelman laadinnan ohella myös opetuskäyttöön. Tavoitteena on, että työkalua voitaisiin käyttää opetuksessa jo kanditasolta lähtien. Samalla luotaisiin pohjaa avoimen tieteen kulttuurille, jossa tutkimusaineiston hallinta on avainasioita.

“On ajateltu, että opettajat voisivat ottaa tämän helposti mukaan kurssille, vaikkapa tutkimusmenetelmäkurssille. Hyvät aineistonhallinnan taidot ovat myös tärkeitä perustyöelämätaitoja. On tiedettävä, minne kannattaa kopioida, on tiedettävä varmuuskopioinnin, versionhallinnan ja kuvailun tärkeys. Tällaisia perustaitoja tarvitaan kaikissa akateemisissa ammateissa”, MEK toteaa.

(Read more on Mildred 5 here.)