Maarit Rossi on suomalainen opettaja, joka oli ehdolla Global Teacer Prize 2016-palkinnon saajaksi. Maarit Rossi opettaa edelleen Kirkkonummen Kartanonrannan koulussa tuntiopettajana, vaikka jäi eläkkeelle Kirkkonummen yläasteen rehtorin tehtävistä jo vuonna 2013. Mitä Maarit Rossi pohtii metsistä ja siellä liikkumisesta? Maarit Rossia haastatteli Riku Tuominen.
Lapsuuteni mielileikkipaikka oli kesämökkimme takana oleva metsä Turun Kakskerrassa. Metsä ruokki mielikuvitusta. Se oli paikka, jota ympäröi ihmeellinen äänimaailma ja jossa leikkeihin yllyttivät metsän ”esineet”.
Sana metsä virittää aistit. Se tuo mieleeni pihkan ja kuusen tuoksun, tuulen suloisen huminan latvuksissa ja lintujen viserryksen.
Parhaat muistot lapsuuteni metsäretkistä palaavat mummoni ja minun yhteisiin kauppa-automatkoihin. Tiemme mökiltä kauppa-autolle kulki nimittäin metsän halki.
Aikuisuuden muistot liittyvät marja- ja sieniretkiin. Parhaiten mieleen ovat jääneet ne, joina metsä on ollut erityisen antelias.
Nykyinen lempimetsäpaikkani on kotipihamme takana oleva metsä. Se on lähellä ja sen läsnäolo puhuttelee minua joka päivä. Voi sanoa, että käyn metsässä joka päivä. Asunhan metsän keskellä.
Lapsia ja nuoria kannattaa viedä metsään aina, kun on mahdollista. Metsä rauhoittaa, luo yhteenkuuluvuutta ja muistuttaa juuristamme. Metsä ruokkii mielikuvitustamme, luontoa meissä.
Suomalaisilla on se onni, että metsät ovat lähellä. Kannustaisin nuoria menemään metsäterapiaan yksin, aikuisen kanssa ja kaveriporukalla. Puut ovat hyviä kuuntelijoita, eikä metsällä ole aukioloaikoja.