Avainsana: luontosuhde

Enemmän kuin metsäretki: kummikoulun kanssa Nuuksiossa

Viime viikon perjantaina pääsin mukaan kummikoulumme Keinumäen koulun metsäretkipäivään. Aamu aukesi sumuisena ja harmaana, kun bussi lähti koululta kohti Nuuksiota.

Kun pääsimme perille, pilvet olivat hälvenneet ja aurinko paistoi. Mikä ihana sää! Meillä oli kolme opasta luontokeskus Haltiasta ja jakauduimme kolmeen ryhmään punarinnan kierrokselle. Meidän retkiryhmämme aloitti retken pienellä metsäverryttelyllä: miten keho taipuu männyksi, entäpä tikaksi?

Tutustuimme luontoon eri aistein pienillä toiminnallisilla tehtävillä. Keräsimme polulta pieniä aarteita, joita tunnustelimme sokkona. Aarteet kiersivät kädestä käteen: jotain pehmeää, jotain kosteaa, jotain sileää. Aarteiksi paljastui mm. kiemurainen norkko, kauniita kiviä ja kostea puunkappale. Kuuntelimme metsän ääniä. Hassua, miten paljon ääntä metsään mahtuu, kun malttaa hiljentyä. Ihastusta herätti erityisesti sepelkyyhkyn ääntely.

Keinumäen koululla luonto on tiivis osa opetusta. Koulun laaja-alainen erityisopettaja Mari Nuutinen pitää tärkeänä, että lapset pääsevät luontoon ja saavat kokemuksia luonnossa olemisesta.

– Luonto herkistää lapsen elämän ja luonnon monimuotoisuuden äärelle. Luonto antaa tilan hiljentymiselle ja aistien luontaiselle vahvistumiselle. Lapsen uteliaisuudelle, innostukselle, ihmettelylle ja ihastelulle löytyy luonnosta loputtomasti tilaa ja tilaisuuksia.

Ihmetystä tosiaan riitti alkumetreiltä aina retken loppuun asti. Miltä puron solina kuulostaa? Miten luonto tekee omaa vaahtoa? Mitä eri suotyyppejä löytyy? Mikä lintu siellä laulaa? Onpa kauniin vihreää! Onneksi oppaamme tarjosi vastauksia kiperiinkin kysymyksiin. Kuljimme reittiä verkkaiseen tahtiin. Jokaisella oli aikaa tutkia, ihmetellä ja oppia. Siinä intoutui itsekin tasapainottelemaan juurakossa ja pomppimaan kiveltä toiselle.

Eväshetki Mustalammen rannalla

Tuntuu, että metsässä myös oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Jokaikiseltä pulpahteli jotain kysyttävää. Myös onnistumisen kokemukset ovat metsässä hyvin vahvasti läsnä. Jokainen löytää jonkin äänen, jonkin aarteen ja pääsee olemaan metsässä sellainen kuin on. Oppilaiden kanssa retkeily on enemmän kuin vain retkeilemistä, siksi se on tärkeää niin opettajalle kuin oppilaalle.

– Retket ovat kuin seikkailuja, joissa piilee uusien löytöjen ja yllätysten mahdollisuus. Kouluympäristö on koulua, mutta retkillä opettaja ja lapset pääsevät toisenlaiseen vuorovaikutukseen. Tällöin kuva oppilaasta täydentyy ja tärkeä opettaja-oppilas -suhde syvenee, kuvailee Mari.

Savun tuoksu saavutti retkiseurueemme, eväspaikka oli lähellä. Vielä ennen eväitä teimme loppujumpan, kukin sai esittää jotain näkemäänsä asiaa. Muodostimme näin oman pikku-Nuuksion. Kierroksen päätteeksi jokainen rauhoittui eväineen Mustalammen rantaan. Ei  ollut kiire mihinkään. Aurinko lämmitti ja ihmettelimme lammen hanhien elämää.

Luontokokemukset ovat tärkeitä myös nuorille. Mari kertoo, kuinka eräs oppilaspari kuvasi luontokokemuksiaan Mitä olen oppinut luonnosta -runon säkein:

”Olen oppinut monenlaista luonnosta,

tiedän, että luonto on elävä, sitä ei saa turmella.

Olen oppinut, että perhosia on monenlaisia,

Olen oppinut, että puilla voi olla haavoja,

lehdillä suonet ja puolukalla kukkia.”

– Luonto antaa kehikon elämällemme. Siitä on hyvä peilata, mitä tekoja teemme, mitä arvostamme, Mari kiteyttää.

– – – – – – – – – – – – – – – – – –  – – – – – – – – – – – – – – – – –

Haltian opastuksiin voit tutustua täällä.

Kannattaa tutustua myös Eräkummi -toimintaan. Eräkummi-verkostoa rakennetaan koko maan kattavaksi.

Hakametsän menninkäiset metsässä!

Suomen lasten metsäretkipäivän tiimi saa silloin tällöin erittäin mukavia ja tervetulleita yhteydenottoja tahoilta, jotka haluavat kertoa omasta metsäretkeilystään, metsäaiheisista ideoistaan tai metsämeiningeistään, joissa yleensä lapset ovat keskeisessä roolissa. Saimme vastikään Hakametsän päiväkodista, Uudestakaupungista, kuulla, miten heillä on ollut tapana pitää yllä päiväkodin lasten luontosuhdetta!

"Käymme lähimetsässä retkellä kerran viikossa, ympäri vuoden. Vietämme metsässä aamupäivällä parisen tuntia. Jokaisella on kotoa tuodut pienet eväät mukana, jotka nautitaan heti metsään saavuttuamme. Toisinaan leikimme jotain yhteisleikkejä, joskus mukana on luupit tms., mutta pääasiassa lapset saavat vapaasti leikkiä metsässä. ”Vanhat” lapset on jo niin tottuneita metsänkävijöitä, että säännöt, rajat ja luonnon kuonnioitus ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Uusille tulokkaille tietysti aina nämä asiat myös opetetaan.

Viimekertaiset kevätjuhlat (keväällä -16) vietimme metsässä, tuolla tutulla retkipaikalla. Juhlat oli niin kivat, että saatammepa ottaa tavaksi tämän!"

Lisäksi hakametsäläiset kertoivat erityisistä metsäilyyn liittyvistä tempauksista, joita heidän päiväkodissaan harrastetaan perinteisesti vuoden mittaan. Erityisen paljon metsäretkitiimin mieltä lämmitti metsäpäivä, johon liittyen Hakametsästä kerrottiin tällaista:

"Viime syksynä vietimme ensimmäistä kertaa metsäpäivää, eli olimme koko porukka koko päivän metsässä. Lähdimme aamulla kahdeksan maissa kävelemään tutulle retkipaikallemme. Lapsilla oli omat reput, joissa tyynyliinoihin kerättynä varavaatteita. Aikuiset kantoivat muut tarvikkeet, myös aamupalatarpeet. Metsään päästyämme istahdimme kalliolle, ja söimme aamupalaa, juustosämpylöitä sekä lämmintä kaakaota. Aamupalan jälkeen sai vapaasti leikkiä, tuttuja majaleikkejä, keppien keräämistä, puussa kiipeilyä sekä juoksentelua ja sen sellaista.


Yhdeltätoista oli ruoka-aika, yksi aikuisista haki ruoan päiväkodilta. Keräännyimme taas kalliolle istumaan, ja söimme hyvällä ruokahalulla kinkkukiusausta. Ruoan jälkeen eskarilaiset jäljensivät paperille väriliidulla kaarnan kuvioita. Jälkeenpäin oli hauska vertailla kuinka erilaisia töistä tuli, vaikka jokaisella oli sama tehtävä.

Pienemmille levitettiin sammalikkoon pressu, ja he kävivät pressun päälle lepäämään. Peittoina oli makuupusseja. Aikuisen lukiessa satua ja tuulen humistessa puiden latvoissa kaikki pienet nukahtivat. Eskarilaisilla oli oma pressu, jolle he pääsivät lepäämään tehtävien jälkeen. He katselivat pilvikuvioita ja kuuntelivat aikuisen lukemaa tarinaa. Lepäilyn jälkeen sai taas leikkiä, ja pienemmät pääsivät mukaan leikkeihin herättyään, kukin vuorollaan.

Kello kahdeksi yksi aikuisista haki päiväkodista välipalan, joka syötiin jälleen kalliolla istuskellen. Pinaattilätyt ja viinirypäleet maistuivat metsäläisille. Välipalan jälkeen leikit jatkuivat, ja pikku hiljaa vanhemmat hakivat lapsiaan kotiin. Neljän maissa melkein kaikki oli jo haettu, ja viimeisten kanssa lähdettiin päiväkodin pihalle. Tämä metsäpäivä oli niin onnistunut (sääkin suosi meitä), että varmasti vietämme metsäpäivää vielä uudestaankin!"

Vielä tämän kaiken lisäksi aktiiviset metsäretkeläiset Hakametsästä käyvät laavuretkilläkin! Kuuntelepas tätä!

"Meillä on tapana käydä Kasarminlahden laavulla kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Aamupalan syömme päiväkodissa, minkä jälkeen taksi tai bussi vie meidät Ykskoivuun, golfkentän lähelle. Sieltä kävelemme laavulle. Jokainen lapsi kantaa itse oman reppunsa, missä on tyynyliinan sisään kerätyt varavaatteet. Aikuiset kantavat ruoat ja muut tarvikkeet.

Perille päästyämme katsomme yhdessä lasten kanssa alueen missä saa leikkiä, ja kertaamme mitä metsässä saa tehdä. Yleensä aluksi on ollut vapaata leikkiä. Yhdessä tutkimme kasveja, kuuntelemme metsän ääniä, ja tutkimme kevään/syksyn merkkejä. Yksi suosikkileikki on ollut matonkuteenpätkien etsiminen rajatulta alueelta. Metsässä on myös hauska olla piilosilla.

Joku aikuisista sytyttää heti tultuamme nuotion, ja perunat laitetaan kiehumaan. Useasti lapset ovat seuraamassa tulen syttymistä, ja käyvät välillä katselemassa, joko perunat kiehuu. Perunoiden kanssa ruoaksi grillataan makkaraa. Lisukkeena on ollut keittiöstä mukaan saatua makaronisalaattia, ja vettä sekä mehua juomaksi.

Aamupäivä vilahtaa aina tosi nopeasti leikeissä ja touhuissa. Leluja meillä ei ole koskaan mukana, ja kaikilla riittää silti tekemistä koko ajan. Eikä riitojakaan ole juuri tarvinnut selvitellä. Kun ruoka on valmista, kokoonnumme aina syömään yhdessä nuotion ympärille penkeille. Ruokailun jälkeen saa vielä leikkiä ja touhuta sen aikaa kun aikuiset paistaa nuotiolettuja. Monta herkkusuuta usein tätäkin toimitusta on ollut seuraamassa!

Laavuretket ovat olleet osastomme kohokohtia, joita odotetaan innolla etukäteen, ja jälkeenpäin muistellaan, millaista siellä oli. Viime kerralla (syksyllä -16) meillä oli mukana osastomme päiväkotinalle, Pertti-Nalle. Pertti vierailee lasten kotona viikonloppuisin, ja nyt hän pääsi laavulle mukaan. Pertti oli lasten kanssa touhuissa mukana, ja hänestä otettiin valokuvia. Valokuvista tehtiin kuvakirja 'Pertti-Nalle laavulla'.

Jokainen lapsi saa kertoa oman tarinan Pertti-Nallen laavukirjan kuvien pohjalta, ja tarinat kirjataan ylös. Jokaisen omasta tarinasta tehdään pieni kirja, johon lapsi saa itse piirtää kuvia, ja hän saa myös valita kuvakirjasta yhden valokuvan omaan kirjaansa liitettäväksi."

Kylläpäs meno Hakametsän päiväkodissa kuulostaa mukavalta. Metsäretkitiimin sydäntä lämmittää kuulla kaikesta vastaavasta, lasten metsä- ja luontosuhteen kehittämiseen tähtäävästä toiminnasta! Millaisia metsäretkiä Teidän päiväkodissanne, koulussanne tai muussa lapsiryhmässänne toteutetaan? Kerro meille juuri Teidän metsäretkestänne, olipa se jo perinne tai vain kerran toteutettu, mutta mieleen painunut tapahtuma! Metsäretkitiimin saat kiinni Facebookista tai sähköpostilla – klikkaa vain blogisivun yläreunasta linkkiä Metsäretkitiimi!