Osa 3: Tee ja uusi nainen Noriko Morishitan romaanissa Tyttö ja teeseremonia

Tervetuloa tutustumaan Kirjallisuuden maku – Ruoka japanilaisessa kirjallisuudessa -verkkonäyttelyyn! Näyttely on jatkoa Japanilaisia kertomuksia ruoasta -seminaarille ja se on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Kansalliskirjaston kanssa. Osa näyttelyn aineistosta on seminaarissa käsiteltyjä materiaaleja. Näyttely koostuu kolmesta osasta, jotka vievät makumatkalle japanilaisen ruoan, kirjallisuuden ja kulttuurin pariin.

Näyttelyn kolmannessa ja viimeisessä osassa tutustutaan Noriko Morishitan teokseen Tyttö ja teeseremonia Pyry Aarnion analyysin matkassa.

Kuva: Pyry Aarnio

”Mikä on teeihminen?”

”Sillä tarkoitetaan jotakuta, joka harjoittaa teeseremoniaa.” (Tyttö ja teeseremonia, 19)

Noriko Morishitan omaelämäkerrallinen esseeteos Tyttö ja teeseremonia – 15 oppituntia japanilaisesta teeseremoniasta (2019) kuvaa Noriko-nimisen kertojapäähenkilön identiteetin muodostumisen prosessia nuoresta naisesta 1970–2000-luvun japanilaisessa yhteiskunnassa. Teos seuraa Norikon matkaa japanilaisen teeseremonian saloihin. Japanilaisessa teeseremoniassa pulveroitu vihreä tee eli matcha valmistetaan ja nautitaan perinteisiä välineitä hyödyntäen temaeksi kutsutulla valmistustavalla. Sukupolvien traditiot kuten japanilainen vieraiden kunnioittaminen ovat muovanneet temaen sen nykyiseen muotoon, jossa teen valmistuksen lisäksi tilanne, välineet ja ympäristö sekä vuodenaika vaikuttavat seremonian sisältöön. Jäykästä estetiikastaan huolimatta teeseremonia tarjoaa Norikolle vapautuksen modernisoituvassa Japanissa vaikuttavista naisen asemaa rajoittavista arvoista. Senseinsä ja temaen avustuksella Noriko vapautuu häneen kohdistuneista odotuksista ja löytää oman paikkansa japanilaisessa yhteiskunnassa.

Teoksen alussa teeseremonia kuvataan tunkkaisena, japanilaisena, keski-ikäisten ja keskiluokkaisten tätien ylläpitämänä menneen maailman traditiona, joka ei sovi nuoren naisen elämään. Noriko, jota kiinnostaisi flamenco ja italian kielen opiskelu, aloittaa kuitenkin teeharrastuksen kahvitellakseen teeharjoitusten jälkeen serkkunsa kanssa. Tee ja japanilainen kulttuuri asetetaan näin länsimaisen kulttuurin, nuoruuden ja modernin elämän vastakohdaksi. Tee ja perinteinen japanilaisuus kuuluvat historiaan kun länsimainen moderni maailma taas vastaa nykyhetken nuoren toiveisiin.

Tämä vastakohtaisuus kärjistyy Norikon ammatillisissa pyrkimyksissä. Norikon hakeutuminen yliopisto-opintoihin sekä myöhemmin lapsettomuus ja työ vapaana kirjailijana ovat ristiriidassa hänen perheensä odotusten kanssa. Vanhemmat toivoisivat hänen ottavan perheenäidin roolin tai edes asettuvan aloilleen hyvään pysyvään työpaikkaan. Noriko puolestaan edustaa uutta naista, joka hakee omaa identiteettiään aviomiehestä erillisenä yksilönä. Uuden naisen ulkopuolisuus ympäröivästä kulttuurista tehdään selväksi, kun muut teeseremoniaa harrastavat nuoret naiset lopettavat yksi kerrallaan teeseremonian perustaakseen perheen. Muiden löytäessään paikkansa äiteinä, työurallaan kamppaileva Noriko jää toistamaan epätoivoisesti samaa temaeta yrittäen löytää siitä elämälleen merkitystä.

Kuva: Pyry Aarnio

Kuin huomaamatta ratkaisu löytyykin juuri siitä samasta temaesta ja teen kielestä, sen hiljaisuudesta. Norikolle teen hiljaisuus mahdollistaa vaikeasti sanoitettavien tunteiden ilmaisemisen: teeseremonian osallistujat jakavat yhteisen kokemuksen ja sen myötä ymmärtävät toisiaan sanattomasti. Temae välittää merkityksiä kehon liikkeiden ja symbolisten esineiden kuten teevälineiden, kalligrafiakääröjen, makeisten ja kukka-asetelmien kautta, mutta sanattomuutensa ansiosta sen tulkinta on vapaa ja merkityksille avoin. Juuri tämä merkitysten avoimuus tarjoaa Norikolle pakopaikan yhteiskunnan odotuksista. Teeseremoniassa hän huomaa saavansa olla juuri sellainen keskeneräinen oma itsensä kuin on. Kukaan ei kohdista häneen odotuksia tai vaatimuksia. Teeseremonian toistaminen uudelleen ja omien virheiden korjaaminen pikkuhiljaa vapauttaa hänet alemmuuden ja ulkopuolisuuden tunteistaan. Hänestä tulee teeihminen eli teestä tulee osa Norikon identiteettiä.

Teen myötä Norikolle aukeaa myös polku toteuttaa japanilaisia perinteitä omalla tavallaan. Hän alkaa nähdä oman elämänsä ja ympäristönsä japanilaisen kalenterin, ichigo–ichie-ideologian, eli jokaisen hetken ja kohtaamisen ainutkertaisuutta vaalivan ajattelutavan, ja perinteisen japanilaisen symboliikan kautta. Moderni elämä saa rikastuttavaa maustetta perinteisestä japanilaisesta kulttuurista. Teestä löytyy keinon vastata japanilaisiin perinteisiin arvoihin ja samalla toteuttaa omaa uuden naisen identiteettiään, jossa keskiössä ovat itsenäisyys ja luovuus.

Kuva: Pyry Aarnio 

Erityiskiitos tästä analyysistä ja osan toteutuksesta Pyry Aarniolle!

Näyttely on nyt tullut päätökseensä. Suuri kiitos kaikille teille, jotka lähditte kanssamme matkalle japanilaisen ruoan, kirjallisuuden ja kulttuurin makuihin. Kiitos myös yhteistyökumppaneille sekä rahoittajille Scandinavia Japan Sasakawa Foundationille ja Japan Foundationille, jotka ovat mahdollistaneet sekä Japanilaisia kertomuksia ruoasta -seminaarin että tämän näyttelyn toteutumisen.

Kirjoittaja: Pyry Aarnio

Seminaarin koordinaattorit: Rie Fuse（布施 倫英）, Yuki Hata（畑 有紀）

Projektiavustajat: Pyry Aarnio, Pia Aizawa, Ria Iikkanen, Minna Lehmuskoski, Anni Lehtonen