Verkkonäyttely: Kirjallisuuden maku – Ruoka japanilaisessa kirjallisuudessa

Osa 1: Japanilaisia kertomuksia ruoasta -seminaarin aarteita

Tervetuloa tutustumaan Kirjallisuuden maku – Ruoka japanilaisessa kirjallisuudessa -verkkonäyttelyyn! Näyttely on jatkoa Japanilaisia kertomuksia ruoasta -seminaarille ja se on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Kansalliskirjaston kanssa. Osa näyttelyn aineistosta on seminaarissa käsiteltyjä materiaaleja. Näyttely koostuu kolmesta osasta, jotka vievät makumatkalle japanilaisen ruoan, kirjallisuuden ja kulttuurin pariin.

Seminaarissa esillä ollut näyttely Suomen kansalliskirjastossa. Vierailijoilla oli mahdollisuus koskettaa ja tarkastella esineistöä lähietäisyydeltä. Kuva: Ria Iikkanen

Näyttelyn ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan tarkemmin Japanilaisia kertomuksia ruoasta -seminaarissa esiteltyihin esineisiin sekä kirjoihin. Ensimmäisessä osassa palaamme seminaarin luentojen aiheisiin. Näyttelyyn tutustumisen helpottamiseksi kuvien esineet on numeroitu.

Seminaaripäivä 1: Japanese Literature and Food: war, bodies, and elitism   Prof. Damaso Ferreiro Posse(ダマソ・フェレイロ ポッセ), Hiroshiman yliopisto

Jun’ichiro Tanizakin teos Shisei (vas.), Ryūnosuke Akutagawan teos Mikan (oik.). Kuva: Ria Iikkanen

Jun’ichiro Tanizakin kirjoittama ja Yogisyan kuvittama romaani 「刺青」Shisei (The Tattooer, 2022, alkuperäisteos vuodelta 1910) [1] on kuvaus tunnetusta ja taitavasta nuoresta tatuoijasta, joka saa mielihyvää aiheuttaessaan kipua muille miehille. Mutta tatuoidessaan ensikertaa naista, tunteekin hän itse tuskaa aivan kuin nainen söisi hänet elävältä.

Ryūnosuke Akutagawan kirjoittama ja Gemin kuvittama teos 「蜜柑」Mikan, (The Tangerines, 2022, alkuperäisteos vuodelta 1919) [2] tarkastelee luokkaeroja ja ennakkoluuloja junassa matkustavan yläluokkaisen miehen näkökulmasta. Miehen vaunuun erehtyy alempiluokkainen nuori tyttö, jonka läsnäolo ärsyttää miestä, kunnes tyttö heittää mandariininsa junan ikkunasta nuorille alempiluokkaisille miehille. Teko muuttaa miehen asennoitumisen tyttöön.

Seminaaripäivä 2: Tarinoiden Sake-hahmo: alkoholin personifikaatio varhaismodernissa japanilaisessa kirjallisuudessa   Prof. Yuki Hata(畑 有紀), Niigatan yliopisto

Lajitelma sakeen liittyviä esineitä. Kuva: Ria Iikkanen

Edo-kaudella japanilaisen riisiviinin eli saken valmistamiseen ja nauttimiseen käytettiin monenlaisia välineitä. Esimerkiksi sakea kuljetettiin Komodaru-tynnyreissä [3]. Alkuperäiset tynnyrit olivat tilavuudeltaan noin 72 litraisia. Kuvan koristetynnyri on 900 millilitraa. Pakkauksen teksti 「芬蘭」tarkoittaa Suomea. Alkoholin myyjältä sake ostettiin ja kuljetettiin kotiin Kayoidokkurissa [7].

Edo-kaudelta lähtien sakea juotiin lämmitettynä. Se lämmitettiin vesihauteessa Chirorin [5] avulla. Sakea mitattiin ja nautittiin masu-astialla [4]. Erityistilaisuuksissa kuten uutenavuotena ja hääjuhlissa sakea juotiin Sakazukista [6].

Shōko Miyazakin kirjoittama ja Kiyoyuki Shiramatsun kuvittama lapsille suunnattu kuvakirja「日本酒ができるまで」Nihonshu ga dekiru made (2022) [8] esittelee riisistä valmistettavien elintarvikkeiden kuten japanilaisen riisiviinin valmistusta.

Myös ruuasta tuli Edo-kaudella merkityksellinen osa kulttuuria. Esimerkiksi Edo-kauden alkupuolella julkaistu 「料理献立集」Ryōrikondateshū (1671) [9] on tarkoitettu aterioiden suunnitteluun. Selaite teosta tällä.

Ryōrikondateshūn [9] sisältöä. Kuva: Ria Iikkanen

Seminaaripäivä 3: Uusi vuosi, ruoka ja kansankertomukset   Prof. Yuko Matsuyama(松山 由布子), Chukyon yliopisto

Japanilaiseen uuteenvuoteen liittyy paljon merkityksellisiä perinteitä ja koristeita. Esimerkiksi portinpieliin ja talojen sisään asetetaan bambukoriste Kadomatsu [10]. Shimenawa [11] puolestaan ripustetaan oveen tai shinto-alttarille. Kuvan shimenawat kuvastavat lohikäärmettä (vas.) ja kurkea (oik).

Uudenvuoden koristeita. Kuva: Ria Iikkanen

Uudenvuoden koristeita (vas.) ja muita esineitä (oik.).Kuva: Ria Iikkanen

Muita koristeita ovat muun muassa lohikäärmepatsas [12], joka juhlistaa lohikäärmeenvuotta 2024, ja kagamimochi eli peilimochi [13], joka voidaan valmistaa itse tai ostaa kaupasta. Kagamimochi on ”uhrilahja” vuodenvaihteen Toshigami-jumalalle.

Uudenvuoden kunniaksi vanhemmat ja sukulaiset antavat läheisille lapsille rahaa. Se piilotetaan otoshidama-kuoreen [14].

Aya Watanaben lapsille suunnatussa kuvakirjassa 「おせちいっかのおしょうがつ」Osechi ikka no oshōgatsu (2023) [15] tutustutaan uudenvuoden perinteisiin jūbakossa, eli osechiruokien tarjoiluastiassa, asuvan osechi perheen kanssa. Personifioitujen uudenvuoden herkkujen matkassa tutustutaan uudenvuodenruokien alkuperään.

 

Uudenvuoden astioita. Kuva: Ria Iikkanen

Osechiryōri -ruokia tarjoillaan monikerroksisesta lakatusta ruokalaatikosta Jūbakosta [16]. Juhlallisten iwaibashiksi [17] kutsuttujen syömäpuikkojen molemmat päät ovat kapeat. Uudenvuoden keittoruokia nautitaan kannellisesta shiruwanista [18].

 

 

Syömäpuikkoja sekä pelisetti. Kuva: Ria Iikkanen

Uutenavuotena pelataan myös perinteistä hakoita-mailapeliä [19], joka muistuttaa sulkapalloa. Lisäksi pyöritetään japanilaisia koma-hyrriä [20].

 

 

 

Koma-hyrriä. Kuva: Ria Iikkanen

Erityskiitos seminaarin koordinaattori Yuki Hatalle sekä seminaarin että näyttelyn mahdollistamisesta. Kiitos myös kaikille seminaarin vieraileville luennoitsijoille kattavan ja mielenkiintoisen esineistön tarjoamisesta.

Tässä osassa käsitellyistä kirjoista Mikan, Shisei, Nihonshu ga dekiru made ja O-sechi ikka no o-shōgatsu lahjoitettiin Kansalliskirjastolle, jossa teoksiin voi pian tutustua.

Kuvat: Ria Iikkanen

Kirjoittaja: Anni Lehtonen

Seminaarin koordinaattorit: Rie Fuse(布施 倫英), Yuki Hata(畑 有紀)

Luennoitsijat: Yuki Hata, Yuko Matsuyama, Damaso Ferreiro Posse

Projektiavustajat: Pyry Aarnio, Pia Aizawa, Ria Iikkanen, Minna Lehmuskoski, Anni Lehtonen

Vastaa