Helsingin yliopisto
Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä (KuKaS) -hanke: https://blogs.helsinki.fi/kulttuuri-ja-katsomussensitiivisyys/
Maija Akselan puheenvuoro: tiedekasvatusjahelsinginyliopisto
MUISTIO
Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 19.4.2018
Paikka: Vuorikatu 3, teologinen tiedekunta, kokoushuone 209
Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Tapani Innanen, Jan Löfström, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Marjo Savijärvi, Mikko Vanhanen, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.) sekä kutsuttu asiantuntija tutkijatohtori, FT Anuleena Kimanen
Uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori Tapani Innanen toivotti ryhmän jäsenet tervetulleiksi teologiseen tiedekuntaan. Hän esitteli lyhyesti teologisen tiedekunnan toimintaa ja erityisesti sen koulutustarjontaa. Teologinen tiedekunta muodostaa uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin katsomuksiin sitoutumattoman kansainvälisen tiedeyhteisön, joka kouluttaa uskontojen, maailmankatsomusten ja arvojen asiantuntijoita. Se kuuluu Euroopan suurimpiin teologian alan tiedekuntiin lähes 2 000 tutkinto-opiskelijallaan. Vuosittain tiedekunnasta valmistuu noin 150 teologian maisteria sekä 15 teologian tai filosofian tohtoria. Teologian maisterin tutkinnolla on mahdollista pätevöityä uskonnonopettajaksi; vuosittain kasvatustieteelliseen tiedekuntaan hyväksytään noin 30 opiskelijaa suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja. Uskonnonopettajat työllistyvät suhteellisen hyvin muun muassa monipuolisten aineyhdistelmiensä ansiosta.
Tutkijatohtori Anuleena Kimanen esitteli KuKaS-hanketta, joka on yksi vuonna 2017 OKM:n kärkihankeavustusta saaneista opettajankoulutuksen kehittämishankkeista (hanketta johtaa Tapani Innanen). Hanke suunnittelee ja toteuttaa kulttuuri- ja katsomussensitiivisyyden kehittymistä tukevia koulutuskokonaisuuksia, joita toteutetaan opettajien ja ohjaajien perus- ja täydennyskoulutuksessa. Kulttuuri- ja katsomussensitiivisyyden edistäminen lisää koulutuksellista tasa-arvoa auttamalla eri kulttuuri- ja katsomustaustoista tulevia oppilaita integroitumaan paremmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään. KuKaS-hankkeen verkkosivut löytyvät täältä.
Alustusta seuranneessa keskustelussa tuotiin esille esitetyn tyyppisen reflektiokoulutuksen tärkeys kaikessa opettajankoulutuksessa varhaiskasvatuksesta aikuis- ja täydennyskoulutukseen. Kehittämisryhmä harkitsee, suositteleeko se opintoasiainneuvostolle tämän tyyppisen tapausmenetelmän ottamista osaksi Helsingin yliopiston opettajankoulutusta.
Helsingin yliopiston Tiedekasvatuskeskuksen johtaja Maija Aksela esitteli LUMA-keskus Suomen ja Tiedekasvatuskeskuksen roolia ja koulutustarjontaa opettajankoulutuksen kontekstissa. Tiedekasvatuskeskuksessa kehitetään tieteenalojen rajat ylittäen uusi malleja paitsi perusopetukseen, myös täydennyskoulutukseen. Uusia pedagogisia innovaatioita levitetään muun muassa opettajankoulutuksen kautta. Tiedekasvatuskeskuksen toiminta on pitkäjänteistä, tavoitteellista ja tutkimuspohjaista, ja keskus onkin herättänyt paljon kiinnostusta: vuodesta 2003 lähtien Tiedekasvatuskeskuksessa on käynyt jo yli 2 000 kansainvälistä asiantuntijavierasta. Tällä hetkellä aktiivista tutkimus- ja kehittämistyötä tehdään Kiinan kanssa, ja Tiedekasvatuskeskuksen kattavia kansainvälisiä yhteistyöverkostoja myös laajennetaan koko ajan (esimerkiksi Lähi-itään valmistellaan sopimusta).
Kotimaassa Tiedekasvatuskeskuksella on moninaisia yritys- ja kouluyhteistyökuvioita. Lukiolainsäädännön muuttuessa myös lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyötä on tiivistettävä – jo nyt aineenopettajaopiskelijoiden ohella myös lukiolaisia on ollut mukana esimerkiksi ohjaajina lasten toiminnallisissa Pulmaario-pajoissa. Lukiolaiset voivat osallistua myös monitieteisten tiimien projekteina toteutettavalle Globaalit haasteet 2.0 -lukiolaisten yliopistokurssille, jossa aineenopettajaopiskelijat toimivat lukiolaisten opettajina. Toisaalta asiantuntijayhteistyötä toteutetaan Tiedekasvatuskeskuksen kursseilla, joilla tulevat ja jo kentällä olevat opettajat opiskelevat yhdessä. Työelämätaitojaan aineenopettajaopiskelijat voivat kartuttaa myös esimerkiksi 5 op laajuisella Tiedekasvatus-opintojaksolla, jolla opiskelijat muun muassa oppivat arvioimaan ja kehittämään tiedekasvatusmateriaalia. Helsingin yliopiston tiedekasvatusrahastoon tehtävien lahjoitusten turvin tiedekasvatustoimintaa voidaan kehittää ja laajentaa; tarkoituksena on, että tiedekasvatustoiminnan kautta tutkijat, lapset, nuoret ja koko perheet kohtaisivat ja tapaisivat erilaisissa yhteyksissä ”yhdessä olemme enemmän” -ajatuksella.
Työryhmä keskusteli syksyn 2018 Tallinnan-matkasta ja päätti esittää isännille ajankohdaksi viikkoa 41 (mielellään joko ma–ti 8.–9.10. tai ti–ke 9.–10.10.). Matkan tarkoitus on tutustua Tallinnan yliopiston kasvatustieteen instituutin tarjoamaan opettajankoulutukseen. Molempia osapuolia kiinnostavia teemoja ovat muun muassa opettajan pedagogiset opinnot (rakenne, organisointi jne.) sekä digitalisaation tuomat mahdollisuudet opettajankoulutuksessa. Ohjelman suunnittelua jatketaan dosentti Inkeri Ruokosen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan ao-jaoksen (pj Jan Löfström) kanssa. Helsingin yliopistosta vierailuun osallistuvat aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän jäsenet ja ao-jaoksen jäsenet. Ryhmään toivotaan saatavan myös 2–3 aineenopettajaksi opiskelevaa.