Allerin järjestämän moderointikoulun istuntoon on kokoontunut kymmenkunta moderoinnin ammattilaista. Citizen Mindscapes kollektiivin tutkijat – allekirjoittanut ja Sari Yli-Kauhaluoma – ovat kenttätöissä. Olemme päässeet mukaan seuraamaan, kun moderaattorit jakavat tietoa ja kokemuksia työnsä varjopuolista ja onnistumisista. Tänään pohditaan  Suomi24-keskusteluketjujen avulla moderoinnin rajoja. Milloin on kyse sananvapaudesta, julkisen keskustelun ja siihen kuuluvan kritiikin sallimisesta? Milloin viestit on poistettava mainontana, panetteluna, rasismina tai väkivaltaan kehottamisena? Keskusteluketjuista paljastuu toisiaan nokittelevia plastiikkakirurgian klinikoita, tekstimainontaa, rasistista nimittelyä ja kunnallispolitiikan kiemuroita.

Nyt työn alla on kuitenkin yksittäisestä ihmisestä tehty raiskausväite. Pitääkö paikkansa, että nimeltä mainittu huumerikoksesta tuomittu vanki on raiskannut vankilasta lomalla ollessaan nuoren naisen? Jos asiasta on uutisoitu ja tieto pitää paikkansa, ylläpidon ei tarvitse poistaa viestiä keskustelupalstalta. Mikäli kyseessä on paikkansapitämätön väite, viesti on poistettava sääntöjen vastaisena.

Moderaattorit salapoliisityössä

Googlatessa huumerikoksesta tuomitun vangin raiskausväitettä löytyy lukuisia osumia. Ensi silmäyksellä hakutuloksia katsoessa voi näyttää, että tieto on virallisesti vahvistettu. Raiskaus on noteerattu sanomalehden uutiskommenteissa. Tarkemmin katsottuna varsinaista uutista ei kuitenkaan löydy.

Verkkokeskustelujen moderointia, mutta myös niiden tutkimista vaikeuttaa kirjoittajien tapa liikkua palstalta ja foorumilta toiselle. Samaa viestiä monistetaan Suomi24-palstalta toiselle, lukuisissa eri sosiaalisen median palveluissa. Kirjoittajat liikkuvat sanomalehtien kommenttipalstoilta rajatumpiin keskusteluyhteisöihin. Näin voidaan myös tietoisesti hämärtää viestien todenmukaisuutta ja alkuperää.

Moderointityössä joutuu etsimään viestien taustoja. Toisinaan työ muistuttaa salapoliisityötä. On yhdisteltävä tietoa eri paikoista, pyrittävä tekemään oikeita johtopäätöksiä. Eri viestintäkanavien luonne ja luotettavuus pitää tuntea.

Päädymme siihen, että raiskausväite on poistettava Suomi24-palstalta. Tämä ei tarkoita sitä, että vanki ei olisi raiskannut. Häntä ei kuitenkaan saa julkisella palstalla nimeltä mainiten syyttää raiskauksesta, jonka todenmukaisuudesta ei ole näyttöä.

Raiskausväitteen elämä ei kuitenkaan lopu siihen. Hakukoneen tuloksissa se on edelleen näyttävästi esillä ja väitteen esittänyt kirjoittaja voi helposti toistaa sen vaikka samaisessa keskustelussa, josta se on juuri poistettu. Jos viestiä ei ilmoiteta ylläpidolle, se voi jäädä sinne pitkiksikin ajoiksi. Vähitellen huhusta voi tulla totta. Ihminen muuttuu todistetusti raiskaajaksi. Näinhän Googlekin väittää.

Monistetut valheet

Verkkokeskustelut tuottavat omaa todellisuuskäsitystä, syyttömistä voi tulla raiskaajia tai kunnon yrityksestä huijariyritys. Käsitys tiedosta vääristyy, kun verkkoon muodostuu vahvoja vääräntiedonlevittäjien verkostoja.

Valheiden oikomiseen tarvittaisiin huomattavasti vaikuttavampia ja järjestäytyneempiä tapoja kuin yksittäisten moderaattorien työpanos. Suomi24:n palstoille kirjoitetaan päivittäin viidestätoista tuhannesta kahteenkymmeneen tuhanteen viestiä. Moderaattorit käsittelevät päivässä noin tuhat viestiä.

Kansalaiskeskustelun näkökulmasta verkkokeskustelujen totuudellisuuden turvaaminen on yksi tämän ajan tärkeimmistä ratkaistavista asioista. Kehitettävien työkalujen tai työtapojen ei tarvitsisi jäljittää yksittäisiä kirjoittajia. Riittäisi kun opittaisiin tehokkaammin tunnistamaan valheiden ja panettelun monistamisen logiikkaa. Jos viestien liikkeen eri keskustelupalstojen välillä saisi näkyväksi ilman hakukonetta, olisimme jo pitkällä.

Moderaattorit ovat tässä kehitystyössä avainasemassa. He tuntevat verkkokeskustelun harmaat alueet ja tehokkaimmat tavat levittää väärää tietoa. Lisäksi he ovat sisäistäneet työnsä kautta humaanin otteen. Tunteiden purkaukset ja härnääminen kuuluvat ihmisenä olemisen kirjoon. Suomi24-keskusteluissa provosoidaan ja ilkutaan. Julkkiksia solvataan rankastikin. Kun raivonsa ja pettymyksensä kanssaihmisiin saa purettua palstoilla, sitä ei ehkä tarvitse tehdä verkon ulkopuolella.

Kirjallisella panettelulla on kuitenkin rajansa. Ketään ei pidä tuomita kevyin perustein. Ei edes jo vankeusrangaistukseen tuomittua vankia.

Minna Ruckenstein, Kuluttajatutkimuskeskus