Journeying with social media data

We will present findings from two projects that work with large social media datasets in The Social and Political Life of Methods -conference at the University of Helsinki. Time: 23rd of October, 12.00-14.30. Place: Unioninkatu 40 (Metsätalo), lecture hall 6. The session is open for all.

Methods in action – journeying with social media data

Citizen Mindscapes takes advantage of the discussion forum Suomi24 (“Finland24”) data, opened for research purposes in 2015. The data covers a time period of more than fifteen years and consists of tens of millions online messages in topics such as local affairs, health, food, religion, and celebrity gossip. Its sister project, Smarter Social Media Analytics, studied and developed methods to identify trends and phenomena using a database of one billion Finnish social media messages from various platforms. We bring together scholars with disciplinary backgrounds ranging from statistics and machine learning to sociology and media studies with the aim of demonstrating the consequences that methodological choices have for exploring large digital datasets and subsequent knowledge production. We will show how methods enable us to “see” what is in the social media data by revealing the particular nature and quality of social media discussion data. We emphasize how important it is not to lose sight of the ways in which and by whom the data has been produced. While we present our findings regarding particular datasets, we discuss the strengths and weaknesses of digital methods and demonstrate how by comparing methods and using them alongside each other, we can highlight the different epistemologies and economic and political aims that research on large datasets promotes.

Chair: Minna Ruckenstein

Auli Harju: Peer support and colliding views: Online survey of Suomi24 discussion forum users.

Jussi Pakkasvirta: How to analyze nationalist stereotypes from social media data – from quantitative to qualitative.

Laura Savolainen: The messiness of online forum data as its definitive feature: Trash talk and hyperbole in Suomi24’s discussions on binge eating disorder

Juha Alho: Missing data from the perspective of statistical science

Mika Pantzar: Crawling in big data: Unifying and dividing methodological aims in Citizen Mindscapes

Minna Ruckenstein: Mixed methods and unintended research findings

Mikko Jauho, Salla-Maaria Laaksonen & Juho Pääkkönen: The social life of visualizations in data-intensive social research

Discussants: Jennifer Pybus (Kings College London) and Julia Velkova (University of Helsinki)

 

Arjen rauhankone

Vihapuheeseen ja trolleihin keskittyvä keskustelu sosiaalisesta mediasta on vienyt huomion yhtä lailla tärkeästä ilmiöstä: ihmisten halusta paneutua toisten ongelmiin ja kannustaa toisia vaikeissa elämäntilanteissa. Kuten hankkeemme toteuttamaan Suomi24:n käyttäjäkyselyyn vastannut toteaa, palstoilta ”löytyy yllättävän paljon empaattisia ihmisiä”. Käyttäjien myönteisissä kokemuksissa toistuvat auttaminen ja avun saaminen. Kyselyyn vastanneet kiittävät kirjoittajia, jotka aikaa ja vaivaa säästämättä paneutuvat käytännön pulmiin ja toisten ongelmiin. Moni muistaa tietokoneisiin, esimerkiksi viruksiin tai käynnistysongelmiin saadun ratkaisun. Palstalta pyydettyyn neuvoon tuli vastaus puolessa tunnissa: ”Siitä tuli hyvä mieli”.

Ihmisiä askarruttavat terveydenhuoltoon ruoanlaittoon, remontteihin ja lemmikkieläimiin liittyvät kysymykset. Kysymyksiin löytyy usein jo googlaamalla vastaus. Miksei kakku nouse? Miten leikata koiran kynnet? Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyvät Suomi24-palstoilta.

Kun yhteiskuntatieteilijät suuntaavat katseen verkon negatiivisiin puoliin, vertaistuen merkitys ohitetaan. Citizen Mindcapes –hankkeen näkökulmasta tämä vääristymä ohjaa sitä, miten avointa Suomi24-aineistoa käytetään. Tiedämme aineiston avulla enemmän trollauksesta ja vihan ilmauksista, mutta vertaistuen yhteiskunnallinen arvo on edelleen heikko. Verkossa ilmaistu vertaistuki näyttäytyy puuhasteluna, joka tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa, hyvää hyvyyttä. Sen suhdetta laajempiin yhteiskunnallisiin voimiin, kuten oikeudenmukaisuuteen tai yhteiskuntaa lujittaviin verkostoihin, ei nähdä. Kärjistäen: vihapuhe on yhteiskunnallista, mutta vertaistuki on jokaisen oma asia.

Suomi24 on paikka, josta ihmiset ovat hakeneet yli vuosikymmenen ajan elämälleen kaikupohjaa epätietoisuuden ja yksinäisyyden hetkinä. Yksinäisyyteen on vaikea eläytyä, jos siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Kaikkihan haluavat joskus olla yksin. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole valinta vaan sosiaalista osattomuutta, joka tuottaa syvää inhimillistä kärsimystä.

Elämän sosiaalinen tyhjyys ja autius näyttäytyvät Suomi24 foorumin käyttäjäkyselyssä kiitollisuutena. Vastaukset ovat lyhyitä ja niistä voi vain arvuutella kirjoittajan kokemuksia. Ne kertovat kuitenkin siitä, miten tärkeää on kohdata tukijoita ja samalla tavalla ajattelevia. ”En ole yksin”, kirjoittaa yksi kyselyyn vastanneista. ”Chatti on saattanut pelastaa vuosien varrella ihmishenkiä”, arvelee toinen.

Työttömyys ja taloudellinen huono-osaisuus on helpommin kestettävissä, kun siitä voi vaihtaa kokemuksia. Ihmiset neuvovat toisiaan Kela-asioinnissa, sairauksiin ja eläkkeisiin liittyvissä etuisuuksissa.

Käyttäjäkyselyn vastaajat kertovat, kuinka elämän murroskohdissa palstalta on löytynyt samassa tilanteessa olevia. Raskautta yrittävä on jakanut pettymyksen palstalla kuukautisten alkaessa. Ilo raskauden vihdoin alkaessa on jaettu naisten kesken ja ”odotusajan hermoilut ja ihmeellisyydet toisiamme tukien”. Toinen kirjoittaja kertoo hämmästyneensä avioeron jälkeen kuinka fiksua porukkaa keskustelupalstoilta löytyy: ”Sain laastarisuhteen täältä ja eheydyin ihmisenä.”

Timo Honkelan hieno teos Rauhankone visioi, kuinka tekoäly ja koneoppiminen valjastetaan yhteisymmärryksen ja rauhantyön edistämiseen. Verkon keskusteluissa jauhaa arkisempi rauhankone: ihmisten halu helpottaa toisten elämää  ja edistää tulevaisuudenuskoa. Vertaistuen kytkeminen yhteiskunnalliseen hyvän tuottamiseen ei välttämättä vaadi suuria edistysaskelia. Honkelan kuvaamia positiivisia voimia voi käyttää myös olemassa olevien merkitysneuvottelujen ja rauhan eleiden tunnistamiseen. Teknologian kehittämisen ohella tulisi vahvistaa rakentavaa keskustelua ylläpitäviä ihmisvoimia — näille ihmisvoimille on jo nimikin. Heitä kutsutaan moderaattoreiksi tai yhteisömanagereiksi.

 

 

 

Vihan aallot

Media kertoo, kuinka viha laajenee verkon välityksellä ja kyseenalaistaa ihmisten hyvänä pitämän yhteiskunnan. Valeiden levittämisestä on tullut järjestäytynyttä.

Sosiaalisen median moderoijat näkivät jo vuosikymmen sitten vihapuheen ensioireet. Useita foorumeita moderoinut Saga Raippalinna kuvaa, kuinka keskustelut olivat ensin arkoja ja kokeilevia. Vihapuhetta vasta harjoiteltiin.

Sitten alkoivat massapostitukset. Toiminta kehittyi vähitellen päämäärähakuisemmaksi. Epävarmoja keskustelijoita liittyi mukaan, kun raivoa lietsovat viestit yleistyivät. Keskustelujen intensiteettiä kasvatettiin tietoisesti provosoivalla sisällöllä.

Moderoijat hillitsivät valejulkaisujen virtaa poistamalla sääntöjä rikkovaa ja lainvastaista aineistoa. Raippalinna kertoo joutuneensa todistamaan traumatisoivaa ja manipuloivaa sisältöä. Hän tarkisti tietoja, suodatti keskustelujen sisältöä ja yritti ohjata niiden painopistettä muualle. Hän ajatteli, että jos hän jättää sen tekemättä keskustelupalstoilla vellova viha jää elämään ja vahvistuu.

Raippalinna muistelee, kuinka raskasta työ oli. Kun ihmiset miettivät työpäivän päätteeksi mitä ostaisivat lähikaupasta, hänen mielessään pyörivät kidutusvideot ja ihmisarvoa alentavat uudissanat. Hän katseli häiritseviä videoita ja tekstejä vuoden verran ennen kuin perinteinen media kiinnitti niihin huomiota ja poliisi huolestui.

Moderointi ymmärretään usein viestien poistamisena ja palstojen siivoamisena, mutta kyseessä on huomattavasti laajempi toimenkuva. Moderointi on myös yhteisöjen ja keskustelujen hienovaraista ohjaamista. Sosiaalisen median ammattitaitoinen moderointi takaa keskustelukulttuurin laadun. Raippalinnan sanoin: ”Moderointi on parhaimmillaan, kun yhtäkään viestiä ei tarvitse poistaa.”

Citizen Mindscapes -hankkeessa lähestymme sosiaalisen median keskustelua vaimenevina tai vahvistuvina tunneaaltoina. Vihapuhetta on tuotettava lisää, jotta se pysyisi elinvoimaisena. Vihapuheen aallot vahvistuvat, kun ne onnistuvat värväämään mukaansa sivullisia, huolestuneita ja epävarmoja. 

Kun teksti on kirjoitettu keskustelupalstalle, raivo on saanut jo elämän. Sitä pitäisi ymmärtää ja siihen pitäisi päästä käsiksi, kun se on vasta muotoutumassa. Tutkimuksellinen painopisteemme on tästä syystä tunnepuheen tuottamisen mekanismeissa.

Stephen King kuvaa hienossa teoksessaan Kirjoittamisesta: muistelmia leipätyöstä (2000) kuinka kirjoittaja kutsuu esiin väkivaltaa, josta hän kirjoittaa. Väkivaltaisista kirjoituksista seuraa väkivaltaa. Vastalääkettä väkivallalle on siirtää keskustelun painopistettä. Tämä onnistuu taitavalla moderointityöllä.

Ammattimoderoijat arvostavat sananvapautta. Vihaa täytyy voida ilmaista, koska liiallinen poliittinen korrektius tuottaa vastareaktion. Kirjoittajien on saatava olla ironisia ja käyttää kieltä, joka koettelee sopivuuden rajoja. Raja menee siinä, ettei keskustelun tule kutsua esiin lisää vihaa tai kehottaa väkivaltaisiin tekoihin. Tämän häilyvän rajan tunnistaminen ja ylläpitäminen niin konevoimin kuin ihmisvoimin on tutkimuksellinen haaste, jota kohti Citizen Mindscapes -tutkijat ovat ottaneet ensiaskelia. Koneluokittajat voivat toimia tarvittavina apuvoimina, mutta ihmismoderaattoreita tarvitaan edelleen vihan ja ironian hienosyiseen erotteluun sekä antoisan keskustelukulttuurin ylläpitämiseen.

 

Kansalaisjärjestöt ja tutkijat käyttivät koneoppimista vihapuheen tunnistamiseen kunnallisvaaleissa: https://rajapinta.co/2017/06/08/hate-speech-detectionwith-machine-learning-a-guest-post-from-futurice/

 

Suomi24-käyttäjäkyselyn tuloksia

Citizen Mindscapes – hankkeessa toteutettiin verkkokysely Suomi24-foorumin käytöstä sekä siihen liittyvistä kokemuksista ja tuntemuksista. Kyselyn linkki oli esillä Suomi24-keskustelualueilla kahden viikon ajan joulukuussa 2016. Kyselyn avasi vajaa 4500 käyttäjää, joista kyselyyn vastasi hieman vajaa 1400 henkeä, mikä oli verkkokyselylle hyvä saavutus.

Vastaajia pyydettiin määrittelemään ovatko he satunnaisia vierailijoita, keskusteluiden lukijoita vai keskusteluihin osallistuvia kirjoittajia. Tämä oli kyselyn ainoa pakollinen kysymys. Satunnaisiksi vierailijoiksi itsensä luokitelleilta kysyttiin taustatietoja, muut eli keskustelufoorumin varsinaiset käyttäjät vastasivat laajempaan kyselyyn, jossa kysyttiin käyttäjien kokemuksia, esimerkiksi näkemyksiä foorumikeskustelun laadusta ja sen annista kirjoittajille ja lukijoille.

Kyselyn perusteella Suomi24-foorumin peruskäyttäjätyypiksi hahmottuu kaupungissa asuva keski-ikäinen mies, joka asuu yhdessä avio- tai avopuolisonsa kanssa. Lapsia ei ole tai he ovat jo muuttaneet kotoa. Yksin asuvia vastaajista oli reilu kolmannes.

Miehiä kyselyyn vastanneista oli 63%, naisia 36%. Vastaajista hieman alle puolet oli iältään neli-viisikymppisiä. 32% oli 60-vuotias tai vanhempi. Noin kolmannes vastanneista asuu suuressa, yli sadantuhannen asukkaan kaupungissa, neljännes asuu pienessä taajamassa tai maaseudulla. Joka kymmenes vastaaja oli kyselyyn vastatessaan työtön. Eläkkeellä oli kolmasosa vastaajista.

Käyttäjäkyselyn toteuttaminen avoimesti verkossa merkitsee, ettei kyselyn tulosten voida nähdä edustavan foorumin koko käyttäjäkuntaa. Vastaajat ovat valikoituneet oman motivaationsa perusteella: osa foorumin käyttäjistä halusi kertoa tutkijoille näkemyksiään keskustelufoorumista, suuri osa ohitti kyselyn kokonaan tai päätti olla vastaamatta siihen sen avattuaan.

Kyselyyn vastanneissa kirjoittajien osuus korostuu suhteessa muihin foorumin käyttäjiin. Vastaajista 39% oli satunnaisia kävijöitä, 17% prosenttia lukijoita ja 44% foorumille kirjoittavia. Kirjoittajilla on usein tiiviimpi suhde foorumiin ja sen keskusteluihin kuin pelkässä lukijaroolissa pysyttelevillä. Näin kirjoittajat olivat todennäköisesti motivoituneempia vastaamaan kyselyyn kuin muut Suomi24-käyttäjät. Kirjoittajien suuri osuus vastaajista antaa mahdollisuuden peilata käyttäjäkyselyn tuloksia käsillä olevaan Suomi24-aineistoon, sillä he ovat olleet mukana keskustelua tuottamassa. Tiedämme nyt enemmän paitsi siitä, keitä keskustelijat ovat, myös siitä, mitä he palstoilla käydystä keskustelusta ajattelevat.

Sukupuolen näkökulmasta kyselyaineisto herättää kiinnostavia kysymyksiä, joita on tarkoitus analysoida tarkemmin. Miesten osuus korostuu erityisesti kirjoittajissa. Kyselyyn vastanneista naisista vain reilu kolmannes kertoo osallistuvansa keskusteluihin. Kirjoittajiksi itsensä määrittelevät vastaajat kommentoivat foorumilla varsin usein, 36% heistä sanoo kirjoittavansa viikoittain, 17% päivittäin.

Kyselytutkimus paljastaa myös käyttäjien jännitteisen suhteen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kyselyyn vastanneet ovat varsin tyytyväisiä omaan elämäänsä, ihmissuhteisiinsa ja yhteiskunnalliseen asemaansa. Sen sijaan 40% vastaajista koki olevansa erittäin tyytymätön suomalaisen yhteiskunnan nykytilaan.

Valtaosa vastaajista ei kokenut keskustelun nimettömyyttä tai nimimerkkikirjoittelua häiritseväksi. Kyselyn avovastauksissa, joissa kysyttiin muun muassa vastaajien myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia foorumilla, nousi kuitenkin esiin, että vastaajien mielestä rekisteröitymättömyys mahdollisti keskustelupalstoilla häiriköinnin, ”trollauksen” ja vihapuheen. Keskusteluissa häiritsevään sisältöön oli törmännyt joskus puolet vastaajista ja usein kolmannes vastaajista.

Teksti: tutkija Auli Harju, Tampereen yliopisto

Käyttäjäkyselyn toteutti: tutkija Kari Saari, Juvenia – Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

 

Puhetta lääkkeistä

Citizen Mindscapes hanke – allekirjoittanut ja Krista Lagus – aloittivat keväällä 2017 yhteistyön teknologiayritys Futuricen kanssa. Tarjosimme Futuricelle työstettäväksi ideaamme Suomi24- aineiston lääkkeisiin liittyvistä keskusteluista. Marjoriikka Ylisiuruan  tekemä Suomi24-aihemallinnus oli osoittanut, että lääkkeet ovat sairauspuheen keskiössä. Lääkkeistä ja niiden annostuksesta, sivuvaikutuksista ja saatavuudesta puhutaan keskusteltaessa diagnosoinnista, oireista, paranemisesta tai päihdeongelmista.Terveystalon kehittämisylilääkäri Päivi Metsäniemi vakuuttui myös aineiston mahdollisuuksista, joten aihetta pyöriteltyämme teimme hakemuksen Futuricen Chilicorn Fund -ohjelmaan. Ohjelman hienous on siinä, että se kanavoi osaamista yhteiskunnallisesti hyödyllisiksi arvioituihin hankkeisiin.

Suomi24-aineiston tekee erityisen kiinnostavaksi, että ihmiset puhuvat lääkkeistä omasta näkökulmastaan, ilman potilas-lääkärisuhteen painolastia. Lääkkeiden voi ajatella olevan alue, jolla ihmiset tekevät ja neuvottelevat terveyttään. Lääkkeet herättävät myös voimakkaita tunteita. Tunteiden tutkimuksen näkökulmasta ihmisen ja lääkkeen suhteen analyysi avaa uudenlaisen näkökulman terveyskokemuksiin.

Lääkenäkökulman yhteiskunnallista merkittävyyttä korostaa tutkimustieto: vain puolet potilaista käyttää lääkkeitä annettujen ohjeiden mukaan. Vapaaehtoisilla potilailla tehdyt tutkimukset antavat siis liian ruusuisen kuvan lääkehoitojen vaikuttavuudesta tai ihmisten ja lääkkeiden kitkattomasta yhteistyöstä. Lääkekuureja jätetään kesken, annokset otetaan epäsäännöllisesti tai ne jäävät vaillinaisiksi. Lääkkeet voivat olla liian kalliita ostettavaksi. Lääkkeitä myös lainaillaan tai vanhoja lääkkeitä uusiokäytetään oireiden pahentuessa.

Toivoimme data-analyysin tuovan lisävalaistusta lääkkeiden käytön arkeen. Mistä lääkkeistä ihmiset keskustelevat Suomi24-palstoilla innokkaimmin ja miksi? Esimerkiksi seuraavat kysymykset ovat kiinnostavia: Mitkä lääkkeet ovat erityisen ristiriitoja herättäviä? Mihin lääkkeisiin ei luoteta? Millaisia tunteita ja sivuvaikutuksia eri lääkkeisiin liitetään?

Futuricen data-analyytikoiden tartuttua aineistoon tutkimuskysymykset täsmentyivät ja muovautuivat uusiksi tiiviissä yhteistyössä. Tunnekulma osoittautui data-analyysin kannalta erityisen haastavaksi, joten siitä luovuttiin toistaiseksi. Sen sijaan analyysityössä piirtyivät luotettavasti esiin lääkkeiden suhteet toisiin lääkkeisiin, lääkkeet ja niiden suhde oireisiin ja annoskoot. Erinomaista työtä tehneet Chang Rajani ja Atte Juvonen tulevat raportoimaan syksyn aikana ratkaistuja ja ratkaisemattomia analyysihaasteita.

Futuricen työn tuloksena on valmistumassa käyttöliittymä – Nettipuoskari – jonka avulla saa nopeita näkymiä siihen, mistä lääkkeistä, lääkeannoksista ja oireista ihmiset puhuvat Suomi24:n keskusteluissa. Seuraavassa vaiheessa lähdemme tutkimaan, millainen työkalu käyttöliittymä on lääkäreille, päihdetyöntekijöille tai tutkijoille ja miten sitä tulisi kehittää eteenpäin. Tähän työhön etsimme parhaillaan yhteistyökumppaneita.

Kuvittelemme, että lääkekeskustelujen purkaminen on arvokasta hoitotyötä tekeville sekä yhteiskunnallisille toimijoille, jotka pohtivat  ihmisten lääkesuhdetta resursoinnin tai sääntelyn näkökulmasta. Sairastuneille tai sairastuneiden läheisille tieto voi olla myös kokemuksellisesti tärkeää. Keskustelu lääkkeiden käytöstä voi paljastaa toisenlaisen näkökulman läheisen arkeen tai auttaa vertaamaan omia lääkekokemuksia muiden vastaaviin.

Minna Ruckenstein

Ilon ja pelon jäljillä

Sanna Muje Allerin viestinnästä esitti kolme kysymystä Suomi24-aineistosta Wau-sivuston kirjoitusta varten. Toistin moneen kertaan kuultua, mutta ehkä jotain uuttakin tuli mukaan. S24-hackathon-sanapilvi

Mikä Suomi24:n aineistossa on tutkijan näkökulmasta mielenkiintoista?

Tutkimusaineisto on kansainvälisestikin poikkeuksellisen laaja sosiaalisen median tutkimusaineisto. Siihen on tallentunut keskustelua yli vuosikymmenen ajan. Eri alojen tutkijat voivat lähestyä aineistoa hyvin erilaisin menetelmin ja kysymyksin. Aineisto on arvokas niin kielentutkijoille, data-analyytikoille, kulttuurihistorioitsijoille kuin sosiologeillekin.

Mitä Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijaryhmä tekee aineistolla?

Olemme rakentaneet aineiston ympärille Citizen Mindscapes tutkijakollektiivin, jossa kehitetään uudenlaisia tapoja tehdä tutkimusta laajoilla sosiaalisen median aineistoilla. Saimme juuri painosta aineistoraportin, jossa kuvaamme aineistoa ja mahdollisia tutkimuskysymyksiä. Aineiston avulla voi tutkia keskustelujen ajallisia rytmejä tai vaikka sitä, miten niitä luetaan.

Jatkamme myös menetelmäkokeiluja Krista Laguksen vetämässä kokonaisuudessa.  Yritämme päästä kiinni siihen, miten tunteet järjestävät Suomi24-keskustelujen kulkua. Mikä on keskusteluissa ilon aihe? Millaisiin asioihin liittyy pelkoa ja huolta? Näyttää siltä, että perhe ja uskonto ovat ilon aiheita. Terveyteen liittyvät huolet tuntuvat kytkeytyvän erityisesti masennukseen. Pelkoa tuottaa moni asia: Venäjä, synnytys tai helvetti.

Voiko Suomi24 aineiston avaaminen edistää suomalaista dataosaamista?

Ehdottomasti. Aineiston ympärille on jo rakentunut poikkeuksellisen innostavia yhteistyön muotoja. Eri alojen osaajat jakavat omaa osaamistaan ja näkemyksiään. Rakennamme parhaillaan sosiaalisen median analyysityökaluja. Uskomme, että niiden avulla Suomeen syntyy laaja-alaisempi datatutkimuksen osaamisperusta. Pelkkä teknologiaosaaminen ei riitä. Sen rinnalle tarvitaan ymmärrystä ihmisistä ja yhteiskunnasta.

Tutkimusnäkökulmasta olisi toivottavaa, että Allerin esimerkkiä seurattaisiin muissakin yrityksissä. Aineistoja avaamalla voi kasvattaa niiden käyttökelpoisuutta ja arvoa. Yritykselle hyöty voi tulla epäsuorasti, kun opitaan mitä kaikkea aineistoilla ja uusilla menetelmillä voidaan ja kannattaa tehdä. Kansalaista ja kuluttajaa pitää oppia myös suojaamaan. Ihmiset eivät halua, että heistä kerättyä aineistoa käytetään heitä vastaan.

Linkki sivustolle: http://wau.fi/

 

 

Verkon leimaamat

index-315754__180Allerin järjestämän moderointikoulun istuntoon on kokoontunut kymmenkunta moderoinnin ammattilaista. Citizen Mindscapes kollektiivin tutkijat – allekirjoittanut ja Sari Yli-Kauhaluoma – ovat kenttätöissä. Olemme päässeet mukaan seuraamaan, kun moderaattorit jakavat tietoa ja kokemuksia työnsä varjopuolista ja onnistumisista. Tänään pohditaan  Suomi24-keskusteluketjujen avulla moderoinnin rajoja. Milloin on kyse sananvapaudesta, julkisen keskustelun ja siihen kuuluvan kritiikin sallimisesta? Milloin viestit on poistettava mainontana, panetteluna, rasismina tai väkivaltaan kehottamisena? Keskusteluketjuista paljastuu toisiaan nokittelevia plastiikkakirurgian klinikoita, tekstimainontaa, rasistista nimittelyä ja kunnallispolitiikan kiemuroita.

Nyt työn alla on kuitenkin yksittäisestä ihmisestä tehty raiskausväite. Pitääkö paikkansa, että nimeltä mainittu huumerikoksesta tuomittu vanki on raiskannut vankilasta lomalla ollessaan nuoren naisen? Jos asiasta on uutisoitu ja tieto pitää paikkansa, ylläpidon ei tarvitse poistaa viestiä keskustelupalstalta. Mikäli kyseessä on paikkansapitämätön väite, viesti on poistettava sääntöjen vastaisena.

Moderaattorit salapoliisityössä

Googlatessa huumerikoksesta tuomitun vangin raiskausväitettä löytyy lukuisia osumia. Ensi silmäyksellä hakutuloksia katsoessa voi näyttää, että tieto on virallisesti vahvistettu. Raiskaus on noteerattu sanomalehden uutiskommenteissa. Tarkemmin katsottuna varsinaista uutista ei kuitenkaan löydy.

Verkkokeskustelujen moderointia, mutta myös niiden tutkimista vaikeuttaa kirjoittajien tapa liikkua palstalta ja foorumilta toiselle. Samaa viestiä monistetaan Suomi24-palstalta toiselle, lukuisissa eri sosiaalisen median palveluissa. Kirjoittajat liikkuvat sanomalehtien kommenttipalstoilta rajatumpiin keskusteluyhteisöihin. Näin voidaan myös tietoisesti hämärtää viestien todenmukaisuutta ja alkuperää.

Moderointityössä joutuu etsimään viestien taustoja. Toisinaan työ muistuttaa salapoliisityötä. On yhdisteltävä tietoa eri paikoista, pyrittävä tekemään oikeita johtopäätöksiä. Eri viestintäkanavien luonne ja luotettavuus pitää tuntea.

Päädymme siihen, että raiskausväite on poistettava Suomi24-palstalta. Tämä ei tarkoita sitä, että vanki ei olisi raiskannut. Häntä ei kuitenkaan saa julkisella palstalla nimeltä mainiten syyttää raiskauksesta, jonka todenmukaisuudesta ei ole näyttöä.

Raiskausväitteen elämä ei kuitenkaan lopu siihen. Hakukoneen tuloksissa se on edelleen näyttävästi esillä ja väitteen esittänyt kirjoittaja voi helposti toistaa sen vaikka samaisessa keskustelussa, josta se on juuri poistettu. Jos viestiä ei ilmoiteta ylläpidolle, se voi jäädä sinne pitkiksikin ajoiksi. Vähitellen huhusta voi tulla totta. Ihminen muuttuu todistetusti raiskaajaksi. Näinhän Googlekin väittää.

Monistetut valheet

Verkkokeskustelut tuottavat omaa todellisuuskäsitystä, syyttömistä voi tulla raiskaajia tai kunnon yrityksestä huijariyritys. Käsitys tiedosta vääristyy, kun verkkoon muodostuu vahvoja vääräntiedonlevittäjien verkostoja.

Valheiden oikomiseen tarvittaisiin huomattavasti vaikuttavampia ja järjestäytyneempiä tapoja kuin yksittäisten moderaattorien työpanos. Suomi24:n palstoille kirjoitetaan päivittäin viidestätoista tuhannesta kahteenkymmeneen tuhanteen viestiä. Moderaattorit käsittelevät päivässä noin tuhat viestiä.

Kansalaiskeskustelun näkökulmasta verkkokeskustelujen totuudellisuuden turvaaminen on yksi tämän ajan tärkeimmistä ratkaistavista asioista. Kehitettävien työkalujen tai työtapojen ei tarvitsisi jäljittää yksittäisiä kirjoittajia. Riittäisi kun opittaisiin tehokkaammin tunnistamaan valheiden ja panettelun monistamisen logiikkaa. Jos viestien liikkeen eri keskustelupalstojen välillä saisi näkyväksi ilman hakukonetta, olisimme jo pitkällä.

Moderaattorit ovat tässä kehitystyössä avainasemassa. He tuntevat verkkokeskustelun harmaat alueet ja tehokkaimmat tavat levittää väärää tietoa. Lisäksi he ovat sisäistäneet työnsä kautta humaanin otteen. Tunteiden purkaukset ja härnääminen kuuluvat ihmisenä olemisen kirjoon. Suomi24-keskusteluissa provosoidaan ja ilkutaan. Julkkiksia solvataan rankastikin. Kun raivonsa ja pettymyksensä kanssaihmisiin saa purettua palstoilla, sitä ei ehkä tarvitse tehdä verkon ulkopuolella.

Kirjallisella panettelulla on kuitenkin rajansa. Ketään ei pidä tuomita kevyin perustein. Ei edes jo vankeusrangaistukseen tuomittua vankia.

Minna Ruckenstein, Kuluttajatutkimuskeskus