Tekstin laativat DigiErko 3. vuosikurssin opiskelijat Tiina Alapaattikoski, Laura Kahlos ja Anna-Mari Vierikko
Opetus ja opettaminen peruskoulussa meni yhdessä vuorokaudessa aivan uusille urille. Koronan uhka tekee tähänkin tehtävänantoon aivan uuden näkökulman. Joskin uudesta opetusalan vinkkelistä voi peilata hyviä käytäntöjä: yhteistyöverkostojen merkitys korostuu.
Etäkoulua on tätä kirjoittaessa pidetty viisi työpäivää. Niistä kaksi oli opettajien työpäiviä, joissa etäopetuksen suunnat ja kulmat viilattiin samaan suuntaan.
Opettajat ovat ”pakon edessä” joutuneet ottamaan haltuun uusia työskentelyalustoja. Hiidiksessä tutor-opet rakensivat kollegoilleen ”Kaukohiidis 2020”-sivuston, jossa on esitelty yleisimpiä työkaluja sähköiseen opetukseen.
Hiidiksessä etäopetusta päätimme rakentaa niin, että aineryhmien opettajat tekevät yhteistyötä – kuvataiteen ja käsityön opettajat toimivat yhdessä. Loimme yhdessä sadoille oppilaillemme OneNoteen oppimisalustan viikkotehtävineen ja palautuskansioineen. Tämän lisäksi huoltajia (ja oppilaita) tiedotamme yhteisellä Wilma-viestillä viikoittain.
Etäopiskelun suurimmat haasteet liittyvät tekniikkaan ja sen toimimattomuuteen (suurista käyttäjämääristä johtuen). Toiseksi hankalinta on se, että iso joukko oppilaita ei ymmärrä tehtävänantoa eikä hallitse perusasioita tietotekniikan käytöstä. Kokonaan toinen asia on sitten se, että kaikilla oppilailla ei ole taitoa ottaa vastuuta omasta opiskelustaan. Oppilaat saavat kovin eritasoisesti tukea perheiltään.
Ratkaisuna on yhteistyö. Erityisesti yläkoulun puolella luokanvalvojat koordinoivat aineenopettajia ja toisinpäin. Käytössämme on Whatsapp-ryhmät ja videopuhelut. Ei ole kenenkään etu, että oppilaita putoaa matkasta.
Yhdessä yössä harva asia tulee valmiiksi. Täytyy muistaa olla armollinen itselleen, vaikka osa huoltajista antaa kärkevääkin palautetta.
Ja sitten varsinaiseen asiaan eli yhteisesti tuottamaamme blogitekstiin. Tässä muutama nosto.
Kuinka yhteistyöverkostoja voi vahvistaa?
Tarvitaan motivoituneita opettajia, jotka haluavat lähteä omaa työtään kehittämään. Innokkailla opettajilla on monta rautaa samanaikaisesti tulessa, mutta kohtuus vie varmemmin perille.
Omia verkostojaan on tarpeen tavata säännöllisesti. Ja tapaamisissa kirjallisesti sopia tavoitteista, vastuista ja tehtävistä sekä yhteisen työn aikatauluttamisesta.
Yhteistyöverkostojen edustajat kannattaa kutsua koululle. Esimerkiksi Hiidiksessä oli sovittuna yhteinen aloitus 7.luokkalaisten ilmiöjaksolle: kutsuttuna oli puhujia MLL:sta, Poikien Talolta, Herolta sekä asiantuntijaopettaja Kaskolta. Niin ikään Hiidiksessä kävi Opinkirjon työntekijä pitämässä aamunavauksia ja työpajan, ja tarkoitus oli kahden opettajan osallistua opettajien työpajaan, (jossa olisi suunniteltu ensi vuoden Yritys Hyvä –kisaa), mutta… Tässä on syytä erikseen vielä mainita onnistunut yhteistyö Robert Bahrin kanssa, jossa saimme hyvän pohjan Google Sites –portfoliotyökalun käyttöön yläkoulun oppilaille. Kiitos siitä kuuluu yliopistolle.
Mutta voi käydä myös niin, että pitkäaikainen yhteistyö ”ammutaan alas”. Näin tapahtui erään start up-yrityksen kanssa, jonka tuote ei täyttänytkään odotuksia.
Innostuksen ja työparin lisäksi tarvitaan vapaita resursseja. Kuluja on saatava koulun budjettiin. Ja niin sijaiskuluja kuin pullakahvia ja lounaita olemme saaneet koulun piikkiin laskuttaa, kun seminaaripäiviä olemme pitäneet kollegoiden kanssa mm. mediakasvatukseen ja ilmiöopetukseen liittyen.
Eräältä huoltajalta sain viestin. Asia koski luokkamme leirikoulua, joka nyt kevään osalta peruuntuu. Luokan tilille jää rahaa, vaikka toteutumaton matka on jo maksettu. Isä ehdotti, että oppilaiden kanssa miettisimme hyväntekeväisyyttä, ja tekisimme lahjoituksen. Kiinnostava ajatus. Eikä ehkä mahdotonkaan. Samaisen luokan kanssa ”Mediagaalassa” yleensä jaettavien pystien sijaan, oppilaat lahjoittivat pystirahat Saimaan norpille. Isä ehdotti, että ottaisimme yhteyttä mediaan kun päätös luokkarahojen käytöstä on tehty. Varsin hyvä idea.
Hiidenkivessä on aiemminkin käynyt kutsuttuna median väkeä ja tehnyt kouluarjesta näkyvämpää jutuillaan. Onnistumisia on helppo esitellä. Näkyvyyttä kouluarkeen saa myös koulun Instan ja Facebookin kautta.
Yhteistyöverkostoja voidaan vahvistaa myös vaikkapa opetetin tai varjostamisella toisessa koulussa kautta. Tai ottamalla yhteyden naapurikouluun ihan arkisten asioiden parissa. Voisiko tulevaisuuden koulussa olla opettajia, jotka keskittyisivät muiden kollegoiden tukemiseen? Koska aikaa yhteiselle suunnittelulle on lähtökohtaisesti aina vähän, nämä opekoutsit tai digitutorit käynnistäisivät projekteja, tarjoaisivat tarvittavaa pedagogista ja tietoteknistä tukea, toimisivat yhteyshenkilöinä koulun yhteistyöverkostoihin… Omassa työyhteisössä kannattaa tuoda esille unohtuneet pedagogiset kahvilat. On tarpeen pysähtyä miettimään onnistumisia ja sanoittaa haasteet. Ja samalla katsoa yhdessä eteenpäin, kehittää omaa koulua kohti luovaa ja keksivää koulua. Tarkoitukselliset oppimiskokonaisuudet syntyvät yhdessä tekemällä.
Ja sitten kirjallisuuskatsauksesta yksi näkökulma:
Epsteinin kirjassa esitellään ”sitoutumislomake”. Idea on jo vanha, mutta mielestämme edelleen käyttökelpoinen, ja erityisesti luokkatasoissa kollegoiden kanssa yhdessä päivittäen. Lomakkeen sisältö toimii hyvin vanhempainillassa, ensimmäistä kertaa tavatessa.
Sitoutumislomakkeet sisältävät tekoja, jotka on hyvä ääneen sanoa ja kirjata ylös. Näin puhutaan samoista asioista, joilla on merkitystä koulutyön onnistumisen kannalta. Lomakkeiden myötä ymmärrys teoista selkeytyy. Toki nimitys “sitoutumislomake” saattaa joissakin herättää ärtymystä, vaikka aie on hyvä ja rakentava. Sitoutumislomakkeita voi laajentaa myös yhteistyöverkostojen kanssa työskentelyyn. Yhteistyöverkostojen keskiössä on aloitekykyinen ja aikaansaava opettaja. Aktiivinen, aikaansa seuraava, työhönsä sitoutunut ja uuden opetussuunnitelman tunteva aikuinen, joka jatkuvasti itseään (ja kollegoitaan) kouluttaa ja inspiroi.
Jotta koulu voisi onnistua olemaan ajassa kiinni, innovatiivinen koulu, yhden opettajan lisäksi tarvitaan vähintään kollega, mielellään yhteen hiileen puhaltava tiimi, ja taustajoukoiksi kannustava, innostava ja resursseja koordinoiva johto. Todellisuus koulussa voi olla myös sellainen, että arjen haasteet kuormittavat liikaa, eikä aikaa ja innostusta riitä kehittämistyöhön. Tai jos koulun visio ja henkilökunnan vahvuudet jäävät arjen jalkoihin… Jokaisessa työyhteisössä onneksi on ihmisiä, jotka rohkeasti katsovat eteenpäin. On totta, että melko suuri joukko myös sinnittelee mukana. Viisas, muinainen Herakleitos sanoi: “Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikoillaan”.
Pitkään opetustyötä Helsingissä tehneinä toteamme, että jotkut asiat ovat menneet upeasti eteenpäin, mutta erityisesti digipedagogiikan isot resurssit ovat harmillisesti piilosilla. Liian moni opettaja tuskailee Digimerkkien suorittamista, tietotekninen apu ja tuki on liian usein kasvottomasti s-postin päässä (s-postiin vastausta voi joutua odottamaan tarpeettoman pitkään). Pedagogiset asiantuntijat eivät erityisesti markkinoi palvelujaan. Sen sijaan koulujen digitutor-toiminta on lähtenyt vaihtelevan hyvin kouluissa käyntiin.
Hiidiksessä olemme kouluttautuneet maksullisissa koulutuksissa, Kesäyliopistossa ja Helsingin aikuisopistossa. Muutama vuosi sitten teimme useamman kollegan kanssa mediakasvatuksen opintoja Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskukseen. 90 min alueelliset A2-koulutukset ovat ihan kelpoja, mutta pitkäkestoisen koulutuksen anti on aina merkittävämpää. Kouluttautumisen lisäksi opettajan pääoma kasvaa uusilla verkostoilla.
2020-luvun opettaja
Keskustelut sekä työpaikoillamme että yhteisissä ajatuksissamme on opettajan työn taitovaatimuksista uudelle vuosikymmenelle. Keskeiset tavoitteet opettajan työlle tulee määritellä yksiselitteisesti ja selkeästi. Koordinoidusti on tarpeen miettiä kuka kouluttaa, ketä kouluttaa ja mitä koulutetaan ja milloin. Kentän viesti on, että liikaa ja liian nopeasti koulujen ympärillä tapahtuu. Opettajan kouluarki on moneen suuntaan kurkottamista.
Tarvitaan siis työrauha opettajan työlle. Opettaja tarvitsee tulevaisuuden taitoja opettaakseen niitä tuleville sukupolville. Työpaikoillaja koulutyön linjauksista päättäneiden on tarpeen olla tietoisia työtavoista, jotka edistävät, vahvistavat ja mahdollistavat yhteisöllisen opettamisen. Koulun ikkunoista nähdään ulos: tervetuloa kouluun yhteistyön verkostojen edustajat.