Tekstin laativat DigiErko 5. vuosikurssin opiskelijat Piia Korhonen, Anu Kuikkaniemi sekä Sanna Lagerstedt ja blogin aiheena on tarkastella erilaisten verkostojen merkitystä opettajan työhön liittyen.
Opettajan työ on nykypäivänä hyvin monipuolista ja vaatiikin monen asian hallintaa. Digitaalisuus ja teknologia on lisännyt mahdollisuuksia kehittää omaa osaamista, luoda laajoja verkostoja ja tuoda opetuksen sisältöön paljon uusia pedagogisia menetelmiä ja tapoja. Monissa kohdin monen asian hallinta vaatii myös asioiden delegoimista ja viisautta hyödyntää omia yhteistyöverkostoja ja tuoda erilaisten yhteistyöverkostojen kautta uudenlaisia tapoja opettaa ja jakaa osaamistaan.
Yhteistyöverkostot -opintojakson aiheen perehtymiseen liittyvät materiaalit tarkastelivat mielenkiintoisella tavalla opettamiseen, oppimiseen ja oppimisympäristöihin liittyviä näkökulmia.
Yhteistyöverkostot
Erilaiset verkostot ovat Juurolan mukaan mukana lähes kaikessa yhteiskunnallisessa puheessa. Yhteiskunta ei hänen mukaansa ole yhtenäinen järjestelmä, vaan siihen kuuluu erilaisten ryhmien asia- ja tilannekohtaisia verkostoja. (Juurola, 2022) Opetushallituksen julkaisu Verkostoituminen ja vertaistyöskentely mainitsee verkoston sisältävän tietojen ja osaamisen vaihdantaa. Toimivassa verkostossa ihmiset ovat mukana motivoituneina ja hyvällä asenteella. (Rongas, 2011)
Korhonen, Lavonen, Kukkonen, Sormunen ja Juuti (2016) nostavat tarkastelussaan esille, että tänä päivänä innovatiivinen koulu ja malli siitä sisältää oppilaiden, opettajien ja vanhempien lisäksi myös muita yhteistyökumppaneita. Neljä pääsisältöaluetta innovaativisessa koulussa, joita tarkastellaan ovat oppiminen, opettajuus, johtajuus ja yhteistyöverkostot. Näihin liittyen nousee vahvasti esille 2000- luvun taitojen merkitys ja niiden kehittyminen. Oppiaineiden sisältöosaamisen lisäksi opettaja tarvitsee yleistä pedagogista osaamista, kontekstiosaamista, opetuksen laaja-alaista suunnittelua, yhteistyötä, koulun toiminnan ja oman opetuksen arviointia ja kehittämistä. (Cantell & Kallioniemi, 2016).
Innokas verkoston nettisivujen mukainen kuvaus innovatiivisesta koulusta ja sisällöistä:
Eri verkostossa työskentelyssä on tärkeää jakaa tutkittuun tietoon perustuvaa osaamista, eikä pelkästään omaan kokemukseen tai intuitioon perustuvia näkemyksiä. Täten saadaan opetukseen liittyviin haasteisiin luotettavia ratkaisuja ja pystytään kehittämään omaa osaamistaan. Oppiminen tapahtuu sosiaalisissa verkostoissa. Tärkeää tiedon välittämisessä ja verkostotoiminnassa on se, että saadaan tietoa eteenpäin, ihmiset osallistumaan keskusteluun ja ymmärtämään tutkitun tiedon tarpeellisuuden. Erilaiset ratkaisut ja niiden onnistuminen riippuu organisaation kyvystä jakaa tarvittava tieto, tuki ja resurssit. (Hubers, Moolenaar, Schildkamp, Daly, Handelzalts & Pieters, 2017) Tutkimus vahvistaa ajatusta verkostotoiminnasta, yhdessä toimimisesta ja yhteisopettajuudesta, ja verkostoissa tehtävistä ratkaisuista ja tiedon jakamisesta. Yksi esimerkki voisi olla sosiaalisen median käyttö ja verkostoituminen niissä. Erilaisten sosiaalisten medioiden ryhmissä haetaan tukea koulutuksellisiin haasteisiin ja halutaan löytää innovatiivisia ratkaisuja. Usein arkipäivän kiire ja resurssien riittämättömyys ei anna aikaa työssä löytää ratkaisuja. Valitettavasti paineet itsensä kehittämiseen liitetään siihen, että se tapahtuu vapaa- ajalla ja omaksi iloksi. Tällä perustelut saattavat jäädä vain kokemukselliseen tietoon.
Muodolliset verkostot
Koulumaailmassa verkostoidumme omissa oppilaitoksissamme muun muassa oppilaiden tai opiskelijoiden, rinnakkaisluokkien, luokkatasotiimien, ainetiimien, opettajakunnan, henkilökunnan ja oppilashuollon kanssa. Oppilaitosten ulkopuolella opettajat verkostoituvat huoltajien, kuntouttavien yksiköiden ja työelämäyhteistyökumppaneiden kanssa. Oman koulun työhön ja oppilaisiin/opiskelijoihin keskittyvä verkostoituminen on muodollista verkostoitumista, joilla on selkeä tavoite, esimerkiksi oppilaan kuntouttaminen tai koulun TVT-laitteiden ylläpito ja päivittäminen. Nämä verkostot ovat muodollisia ja usein määräaikaisia. Verkosto lakkaa tai ainakin muokkautuu esim. vastuutehtävän tai oppilasryhmän vaihtuessa.
Henkilökohtaiset verkostot
Juurolan luennon (2022) dia ‘Henkilökohtainen vai muodollinen verkosto’ sai meidät pohtimaan näiden verkostojen eroja. Henkilökohtaisissa verkostoissa monet opettajat verkostoituvat samoista aiheista kiinnostuneiden kollegoiden kanssa alueellisesti ja valtakunnallisesti, pääasiassa verkossa. Näissä verkostoissa kysytään neuvoja sekä jaetaan aktiivisesti osaamista ja vinkkejä. Näiden verkostojen toimintaan opettajat osallistuvat yleensä vapaa-ajallaan ja ne ovat epämuodollisia.
Hankeverkostot
Hankeverkostot ovat muodollisen ja henkilökohtaisen verkoston välimuotoja. Opettajat osallistuvat yleensä hankkeeseen, jonka aiheesta ovat kiinnostuneita. Hankkeen ajan verkostoituminen on järjestelmällistä ja muodollista. Hankkeen päätyttyä osa opettajista jättäytyy verkostosta pois, mutta osa jää pitämään verkostoa yllä henkilökohtaisella tasolla ja yleensä myös henkilökohtaisella ajalla. Nämä verkostot synnyttävät usein uusia verkostoja ja uusia hankkeita. Joskus näiden verkostojen kautta syntyy uutta pysyvää toimintaa ja uusia rakenteita.
Digipedagoginen osaaminen
Digipedagogiikasta voidaan puhua, kun opetuksessa ja oppimisprosessissa hyödynnetään digityökaluja tai digiympäristöjä. Digipedagogiikassa ei ole kyse vain teknologisten laitteiden käyttämisestä vaan siitä mitä ja miten niillä opetetaan. Mishra & Koehler (2006) ovat kehittäneet teknologisen pedagogisen tietämyksen (Techological Pedagogical Content Knowledge, TPACK)-mallin, joka kuvaa minkälaista tietoa opettajat tarvitsevat teknologian onnistuneeseen integrointiin opetuksessa. TPACK-mallissa tarkastellaan teknologisen osaamisen (TK), pedagogisen osaamisen (PK) ja opetettavan sisällön suhteita opetuksessa (CK), sekä näiden osa-alueiden väliin jääviä osa-alueita. Näitä ovat pedagoginen sisältötieto (PCK), teknologinen sisältötieto (TCK) ja teknologinen pedagoginen sisältötieto (TPK).
Onnistunut digipedagogiikka vaatii siis vallan paljon tietämystä, osaamista ja ymmärrystä. Tämän takia olisi tärkeä, että digipedagogisten taitojen kehittämiseen annettaisiin valmiuksia opettajien koulutuksessa ja teknologian nopean kehittymisen takia opettajien osaamista täydennettäisiin erinäisten koulutuksien avulla.
Täydennyskoulutuksien tavoite on tarjota opettajille valmiuksia yhteistyössä toimimiseen sekä ammatilliseen kehittämiseen. Korhonen ym. (2016) mukaan tällainen opettaja on tavoiteorientoitunut ja hänellä on selvä näkemys koulun kehittämisestä. Tällainen opettaja pystyy toimimaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa toisten opettajien kanssa yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.
Opettajien kouluttautumista tukemaan opetushallituksen raportissa mainitaan kuinka myös vertaisohjauksen ja –koulutuksen merkitys on kasvanut viime vuosikymmenten aikana täydennyskouluttautumisen rinnalla. Raportissa kerrotaan miten perusopetuksen tutoropettajatoiminta on ollut Sipilän hallituksen, Uusi peruskoulu –ohjelman, yksi suurimmista hankkeista. (Pennanen, Taajamo, Risku, Rautopuro & Häkkinen, 2021)
Korhonen ym. (2016) mukaan opettajien pitäisi vaalia jakamisen ja verkostoitumisen kulttuuria myös tapahtumien ja vierailujen kautta. Opettajia tulisi kannustaa tutustumaan toisiin kouluihin ja osallistumaan oppilaiden kanssa koulun kehittämisestä kiinnostuneiden verkostojen toimintaan.” (Cantell & Kallioniemi, 2016)
Voimaa verkostoista
Tämäkin blogityöryhmä on käynyt mielenkiintoisia keskusteluja siitä miten eri kouluasteilla, eri kunnissa ja kouluissa digitalisaatioon siirtyminen on tapahtunut asteittain ja digipedagogiikka näyttäytyy eri tavoin. Jokainen meistä tunnisti, että koronapandemian aikana tehtiin melkoinen digiloikka. Keskusteluissamme olemme huomanneet miten lainsäädännön merkitys ja eri rahoitusmallit opetukseen ja sen sisältöön, tätä kautta myös digipedagogiikan kehittymiseen vaikuttavat eri kouluasteilla eri tavoin. Jokainen meistä voi tarkastella omaa digipedagogiikka osaamistaan hyödyntäen opettajien digiosaamisen kansainvälistä viitekehystä DigCompEdua (European Framework for the Digital of Educators).
Kaiken keskiössä oleva koululainen tai opiskelija on lähtökohta sille, miten voimme tai miten pitäisi hyödyntää digitaalisuutta ja mihin suuntaan pitäisi omaa digipedagogista osaamista kehittää. Oppiminen ei saa unohtua uusien menetelmien ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönotossa.
Lähteet
Digital Competence Framework for Educators (DigCompEdu). Linkki: https://joint-research-centre.ec.europa.eu/digcompedu_en/. Viitattu 25.3.2022.
Hubers, M. D., Moolenaar, N. M., Schildkamp, K., Daly, A. J., Handelzalts, A. & Pieters, J. M. (2017). Share and succeed: The development of knowledge sharing and brokerage in data teams’ network structures. Research Papers in Education, 33(2),216–238.
Juurola, L. DigiErko-luento: Innostu ja innovoi! Yhteiskehittäminen Innokas-verkoston selkärankana. Viitattu 3.2.2022.
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. (2016). Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi (toim.). Kansankynttilä keinulaudalla (s. 215–239). Jyväskylä: PS-kustannus.
Mishra, P., Koehler, M. J. (2006). Technological Pedagogical Content Knowledge: A Framework for Teacher Knowledge. Teachers College Record, 108 (6).
Pennanen, M., Taajamo, M., Risku, M., Rautopuro, J., & Häkkinen, P. Tutkimus perusopetuksen tutoropettajatoiminnasta ja sen vaikutuksista. Opetushallitus. 2021. Linkki: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Tutkimus_perusopetuksen_tutoropettajatoiminnasta_ja_sen_vaikutuksista.pdf. Viitattu 25.3.2022.
Rongas, A. & Honkonen, K. Verkostoituminen ja vertaistyöskentely. Opetushallitus. Päivitetty 2016. Rongas, A. 2011. Linkki: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/verkostoituminen-ja-vertaistyoskentely. Viitattu 23.3.2022.
Taustalla tieteellinen tutkimus- Innokas. Linkki: https://www.innokas.fi/esittely-tutkimus/. Viitattu 11.3.2022.
