Tekstin laativat EduDigi003 Yhteistyöverkostot -opintojakson (22–23) opiskelijat Erja Paavilainen, Sini Maksimainen, Jussi Köhler & Linus Dunderberg
Johdanto (Linus Dunderberg)
Mitä on yhteistyö? Koulun saralla erilaisia tahoja ja yhteistyön muotoja löytyy monia ja esittelemme tässä blogikirjoituksessa niistä muutamia. Yhteistyö ja yhteistyöverkostot erilaisten tahojen kesken, ovat nousseet viime aikoina koulumaailmojen suosiossa (Muijs, D., West, M. & Ainscow, M., 2010, 5). Muijs ym. (2010, 5) kuitenkin kertoo myös, kuinka yhteistyö ei aina ole ruusuilla tanssimista, koska se ei aina ole muun muassa vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja yhteiskunnan rakenteet voivat luoda jopa epäreiluja yhteistyökuvioita. Tämän voi havaita myös meidän kirjoitusten pohjalta. Tulokulmamme on digitaalisuus ja miten se on vaikuttanut eri tavoin yhteistyöhön ja sen kehittymiseen.
Vertaistukea tai viimeinen sammuttaa valot! (Jussi Köhler)
Mielestäni kaikki kirjallisuus tähän mennessä on hyvin pitkälti ollut keskittynyt oppilaaseen ja tämän optimaaliseen oppimiseen. Erittäin tärkeä aihe, mikä usein sivuutetaan, on opettaja ja hänen jaksaminen työssään. OAJ raportoi 2021 että noin 59 % peruskoulun opettajista on miettinyt vaihtoa toimenkuvaansa. Varhaiskasvatuksen puolella lukema on vielä piirun verran suurempi. Ennen koronakurimusta lukemat olivat puolet nykyisistä ja allekirjoittanutta huolestuttaa aiheen sivuuttaminen S2 oppilaiden, inkluusion ja homekoulujen saadessa kaiken huomion yhteiskunnan keskusteluissa.
Kun opettaja siirtyy Penkereen penkiltä luokan eteen, hän on usein täysi raakile ja epävarma itsestään ja tekemisestään. Varsinkin alussa riski, että todellisuus lyö opettajaa märällä rätillä silmien väliin, on kohonnut ja haluaisinkin avata aihetta enemmän keskustelulle. Katariina Räsänen on väitöskirjassaan avannut työuupumuksen vaikutusta opettajien alanvaihtoon ja hän mainitseekin: ”Opettajan työn moninaistuessa ja työhön kohdistuvien odotusten kasvaessa myös kokemus työn kuormittavuudesta on lisääntynyt”. Opettajien työperäinen väsymys on ollut muuta yhteiskuntaa korkeampaa ja vuosien ajan ja muutokset yhteiskunnassa, ja työtehtävissä ovat vain nostaneet tätä. Samalla tuli tämä ”digiloikka”, sattumaako? Kaikki digi ei ole hyvästä mutta uskoisin että etäopettamisen opit voitaisiin osittain myös ottaa käyttöön opettajien tukemiseksi.
Vertaistuki on ihan ehdoton muoto, koska se osuu monella tasolla. Opettaja saa tukea siihen päivittäiseen työhön, mitä luokassa tehdään, suunnittelusta toteutukseen samalla kun painetta puretaan ihmisen kanssa, joka on käynyt lävitse samat kokemukset. Digipedagogiset työkalut saattavatkin mahdollistaa opettajan tukemisen tehokkaammin/useammin kuin perinteiset opettajanhuonekeskustelut kahvikupin äärellä, niille kun ei enää samalla tavalla tahdo löytyä aikaa. Vertaistuki ei ole mitenkään standardisoitua, sen tehoa on vaikea mitata mutta väitän että tukimuotona ei ole sen voittanutta. Miksi tästä ei keskustella enemmän onkin ehkä aihe, jota voitaisiin tutkia enemmän. Ronja Tuukkanen sivuaa aihetta pro gradu tutkielmassaan vuodelta 2016 kuitenkin keskittyen lähinnä vertaistuen hyödyntämisestä opetusteknologian käytössä. Hän toteaakin aiheen oleva vaikea koska sitä on tutkittu niin rajallisesti. Minä haluaisin nähdä vielä henkilökohtaisemman lähestymisen aiheeseen. Sitä odotellessa.
Kotitalousopettajat digimaailmassa (Sini Maksimainen)
Ohjaako kotitalousopettajankoulutus 2000-luvun digipedagogisten taitojen pariin ja rohkaiseeko koulutus tai työelämä digimaailmaan? Kirjassa Kansankynttilä keinulaudalla, artikkelissa Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus (Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. 2016) ovat tätä tuoneet esille ja pohtineet.
Perusopetussuunnitelmassa 2014 painotettaan laaja-alaista osaamista, johon kuuluu 2000-luvun osaaminen, joka näin ollen kuuluu myös kotitalouteen. Kotitalous oppiaineena on taitoaine ja siihen tarvittavat digitaidot ovat hyvin erilaisia kuin muihin aineisiin. Kentältä on kuulunut, että niin kotitalousopiskelijat kuin myöskään jo työssä olevat eivät aina halua digimaailmaa osaksi kotitaloustuntia.
Tällä hetkellä itse opiskelijana en ole saanut mitään konkreettista enkä teoreettista oppia omasta oppiaineesta, miten siinä voisi digipedagogiikkaa toteuttaa. Olen lähdössä ensimmäiseen opetusharjoitteluuni, jossa ohjeena on ollut toteuttaa jokin digipedagoginen tuotos oppilaille, tähän ei kuitenkaan ole mitään ohjeita annettu, vaan kaikki on ollut itsenäisesti opittua, jos on. Jos koulutusaikana ei edes saa tukea ja opetusta tähän niin tuntuu että on aika yksin työelämässä, ja joutuu kyllä etsimään muita kohtalontovereita kentältä. Artikkelissa (Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus, Korhonen ym. 2016) tuodaan esille erilaisia yhteistyöverkostoja, kirjasto, vanhainkoti, päiväkoti ym. mutta ajatuksia herättää se, että minkä kanssa kotitalousopettaja voi yhteistyöverkostoitua, jotta digipedagoginen osaaminen kehittyisi oppilailla? Vanhempien ja kodin yhteistyöverkosto kouluun ja opettajaan tuo varmasti lisähaasteita ja lisätyötä opettajalle, mistä opettaja saa tähän aikansa, jos sitä ei ole työaikaan suunniteltu?
Koulukiusaaminen – miten siihen voisi puuttua? (Erja Paavilainen)
Kiusaamisella tarkoitetaan tahallista ja usein myös toistuvaa toiseen ihmiseen kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä tai omaisuuden vahingoittamista. Tavallisimmin kiusaaminen ilmenee kasvokkain tai sosiaalisessa mediassa esiintyvänä uhkailuna, halveksivana kielenkäyttönä tai perättömien huhujen levittämisenä. Kiusaamiseksi voidaan katsoa myös kiusatun tarkoituksellinen jättäminen oman toveripiirin ulkopuolelle.
Kansainvälisen kyselytutkimuksen mukaan 13–15 vuotiaista suomalaisnuorista 27,4 % koki olleensa kiusaamisen kohteena. Verkkokiusaaminen oli kymmenen vuotta sitten vielä harvinaista. Yksinomaan verkossa kiusaamista koki 3,5 % nuorista ja 5,1 % kiusaamista sekä kasvokkain että verkossa (Chundal, Tiiri, Klomek, Ong, Fossum, Kaneko, Kolaitis, Lesinskiene, Li, Huong, Prahaj, Sillanmäki, Slobodskaya, Srabstein, Wiguna, Zamani & Sourander, 2022.) Kymmenessä vuodessa kiusaaminen on siirtynyt myös entistä enemmän sosiaalisen median alustoille, joista sitä on ulkopuolisen vaikeampi havaita. Huolestuttavinta ovat myös kiusaamisen aiheuttamat terveysongelmat, sillä noin 30–40 %:lla kiusaamisen uhreista havaittiin myös pidempään jatkuvia traumaperäisen stressireaktion oireita kuten pelkoja, kauhukokemuksia ja avuttomuuden tunnetta (Idsoe, Dyregrov & Idsoe, 2012).
Koulun mahdollisuudet vaikuttaa kiusaamiseen
Kiusatuksi joutuminen sekä kasvokkain, että nykyisin yhä enenevässä määrin sosiaalisessa mediassa, ei ole kohtalo, vaan tilanteeseen voidaan puuttua opettajan, vanhempien, lasten ja asiantuntijoiden hyvällä yhteistyöllä. Kiusaamista voidaan kitkeä mm. parantamalla osallistumisen kokemuksia ja kehittämällä lapsen omia yhteistyö- ja kaveritaitoja sekä lievittämällä lapselle uusiin tilanteisiin liittyvää jännittyneisyyttä eri tavoin. Seuraavissa esimerkeissä mainittuja keinoja voidaan soveltaa sekä kasvokkain että sosiaalisessa mediassa liittyvään kiusaamiseen.
Kiusatuksi ja kiusaajiksi valikoituvat usein kaveripiirin ulkopuolelle joutuneet. Virrankari, Leeman ja Kivimäki (2020) havaitsivat, että muita kiusaavilla ja heidän uhreillaan osallistumisen kokemukset olivat samanikäisiä vähäisempiä. Osallisuus tarkoittaa itselle tärkeään ryhmään kuulumista sekä oman elämän ja toiminnan merkityksellisyyden kokemista. Osallisuuden tunnetta lisää myös myönteinen palaute, avun saaminen tarvittaessa sekä mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristön asioihin. Ulkopuolisuuden tunne taas viestittää, että minua ei tässä yhteisössä enää tarvita.
Kiusaamisen taustalla voivat olla lapsen heikot kaveritaidot, jotka näkyvät myös epävarmana kommunikointina digitaalisessa ympäristössä. Uusissa kohtaamistilanteissa tarvittavat taidot eivät lapsilla ole automaattisia, vaan niitä voidaan myös harjoitella esimerkiksi Punaisen Ristin ja Mieli ry: n yhteistyössä kehittämän Kaveritaito-ohjelmien avulla (Punainen Risti). Sopeutumista uuteen kaveripiiriin tai koululuokkaan voi helpottaa myös tutustumistilanteen pelillistäminen lapselle tai nuorelle turvallisen aikuisen tuella. Digitalisten tai lautapelien pelaamien laukaisee lisäksi uuteen ryhmään tutustumisen alkujännitystä. Digitaalisten tai lautapelien käyttämisestä vastaanottotilanteessa on saatu mm. sosiaalityössä hyviä kokemuksia. josta on mm. (THL).
Ulkopuolisista piilossa pysyvän verkkokiusaamisen työkaluja voisivat olla opettajien ja vanhempien välisen elävän yhteistyön vaaliminen ja osapuolten tunnetaidot (Törmälehto, 2021). Digivälineiden lisäksi yhteisiä tilaisuuksia lapsen, vanhempien ja opettajan/opettajien välillä kannattaa järjestää myös kasvokkain. Opettajalle vanhempien tapaamiset voivat olla haastavia, koska näitä kumppanuustilanteita ei peruskoulutuksen aikaan ole useinkaan riittävästi harjoiteltu (Epstein, 2018). Kiusaamistilanteiden selvittelyt vaativasti esiintyvien vanhempien kanssa voivat siis syystäkin olla opettajalle varsin haastavia. Nettikiusaamista selvitellessä ongelmaksi voi muodostua kiusaamisen todistaminen. Vaikka yhteydenotot saataisiin lokitiedoista, niin lapsi tai nuori on voinut jo poistaa kiusaamisviestejä. Lisäksi varsinkin nuoret eivät näitä viestejä ehkä halua edes ulkopuolisille esitellä. Ainoana merkkinä kiusaamisesta voi olla lapsen muuttunut käytös. Kiusattu lapsi tai nuori ei välttämättä omaa ahdinkoakaan halua edes näyttää, vaan vaikuttaa kiltiltä ja sopeutuvaiselta ulkopuolisen silmissä. Keskusteluyhteys vanhempiin on kuitenkin arvokas, koska heillä on opettajaa paremmat mahdollisuudet tuntea lapsen yksilöllistä tunne-elämää. Opettaja taas omassa työssään keskittyy enemmän
oppilasryhmän toimintaan (Törmälehto, 2021). Toisaalta lapsella tai nuorella itsellään on myös mahdollisuus torjua verkkokiusaamista poistamalla kiusaava yksilö omista yhteystiedoistaan (Saarni, 2021). Vaikka kaverin nimen poistaminen voi tuntua vaikealta, niin lasta kannattaa myös kannustaa tähän.
Lopuksi
Kiusaamisesta keskustelu voi aiheuttaa tunteen, jossa peruskoulujen ilmapiiri koetaan lähtökohtaisesti huonoksi. Lapsille suunnatut kouluterveyskyselyt eivät välttämättä tätä väitettä tue. Kiusaamisessa keskeistä on, että kouluissa on yhdessä sovitut käyttäytymissäännöt ja lapsella mahdollisuus keskustella ongelmistaan aikuisen kanssa. Helsingissä vuonna 2021 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan 70 % alakoululaisista ja 30 % yläkoululaisista koki, että heillä oli ollut erinomainen tai hyvä mahdollisuus vaikuttaa yhteisten sääntöjen laatimiseen. Yli puolet 4–5 luokkalaisista ja lähes puolet 8–9 luokkalaisista ilmoitti, että heillä oli tarvittaessa järjestynyt tilaisuus tavata koulun aikuista työntekijää ja keskustella mieltä painavista asioista. Suurimmalla osalla peruskoululaisista oli lisäksi ainakin yksi hyvä ystävä tai kaveri. Alakoululaisista ystävän puutetta ei kokenut juuri kukaan. (Määttä, 2021.)
Yhteenveto (Linus Dunderberg)
Jussi Köhler Käsitteli tekstissään opettajien välistä yhteistyötä niin oppituntien laatimisen saralla kuin jaettujen kokemuksien jakamisen saralla. Hän nostaa esiin, kuinka opettajan valmiudet eivät välttämättä ole täydelliset suoraan valmistumisen jälkeen, minkä vuoksi yhteistyöverkostoilla ja kokemuksien jakamisella, erityisesti digitaalisessa maailmassa, on paljon merkitystä, esimerkiksi opettajien ammatinvaihdon taipumuksen tainnuttamiseksi.
Sini Maksimainen toi myös esiin puutteita opettajan koulutuksessa ja, kuinka kotitalousopettajilla ei ole selvää suunnitelmaa esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelmassa, miten yhteistyöverkostoja hyödynnettäisiin oppilaan digipedagogisen osaamisen kehittämisessä, varsinkin kun aikaa sille ei tunnu riittävän.
Erja Paavilainen otti näkökulmakseen koulukiusaamisen ja kuinka sosiaalinen media on muuttanut sitä ja tehnyt sen havaitsemisen yhä vaikeammaksi. Paavilainen esittelee muutaman kiusaamisen vähentämiseen tarkoitetun yhteistyö kumppanin, joiden avulla myös nettikiusaamista voitaisiin vähentää.
Teksteistä kiiltää, kuinka digitaalisuus on hyvin uutta ja miten sen tuomia mahdollisuuksia arvostetaan, mutta ainakin opettajaopiskelijoilla, ja oletettavasti ehkä myös opettajilla, on varauksia siitä, miten digitaalisuus saattaa trendisanana tuottaa opettajille enemmän harmia, kuin mitä sen oikeat hyödyt, koska sitä aletaan tekemään trendikkyyden vuoksi. Yhteistyöverkostoilta löytyi kuitenkin hyödyllisiä tahoja esimerkiksi kiusaamisen kitkemiseen. Niihinkin kuitenkin kaivataan lisää, jotta esimerkiksi omaa digipedagogista osaamista voisi kehittää.
Lähteet
Chudal, R., Tiiri, E., Klomek, A., Ong, SH., Fossum, S. Kaneko, H., Kolaitis, G., Lesinskiene, S., Li, L., Huong, MN., Praharajsk., Sillanmäki, L., Slobodskaya, HR., Srabstein, JC., Wiguna, T., Zamani, Z. & Sourander, A. (2022) Victimization by trditional bullying and cyberbullying and the combination of these among adolescents in 13 European and Asian countries. European Child & Acolescent Psychiatry, 31, 1392–1404. https://link.springer.com/article/10.1007/s00787-021-01779-6
Epstein, J. L. (2018). School, family, and community partnerships in teachers’ professional work. Journal of Education for Teaching (JET), 44(3),397–406.
Idsoe T, Dyregrov A, Idsoe EC. (2012). Bullying and PTSD symptoms. Journal of Abnormal Child Psychology (40), 901–911. (Online).
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. (2016). Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi (toim.), Kansankynttilä keinulaudalla. Jyväskylä: PS-kustannus, 215–239.
Muijs, D., West, M. & Ainscow, M. (2010). Why network? Theoretical perspectives on networking. School Effectiveness and School Improvement, 21(1), 5–26
Määttä, S. (2021). Kouluterveyskysely 2021. Katsaus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen Helsingissä. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_10_26_Tilastoja_12_Maatta.pdf
Pelillisyyden hyödyntäminen sosiaalityössä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/uudista-asiakastyota-luovasti-ja-leikkisasti/pelillisyyden-hyodyntaminen-sosiaalityossa
Punainen Risti. Kaveritaidot osana opetusta. https://www.punainenristi.fi/tyomme/opettajille/kaveritaitoja/
Räsänen, Katariina; Pietarinen, Janne; Pyhältö, Kirsi; Soini, Tiina; Väisänen, Pertti (2020) Why leave the teaching profession? : A longitudinal approach to the prevalence and persistence of teacher turnover intentions
Saarni, S. (2021) Nuorten puuttuminen nettikiusaamiseen sosiaalisessa mediassa. Pro gradu tutkielma. Kasvatustieteellinen tiedekunta, mediakasvatus. Lapin yliopisto.
Tuukkanen, Ronja (2016): Opettajien välisen vertaistuen hyödyntäminen opetusteknologian käytössä
Törmälehto, E. (2021). Vanhemmat ja opettajat lasten tunnetilojen tunnistajina. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/135458/978-952-03-2174-1.pdf?sequence=2
Virrankari. L,. Leeman. L. & Kivimäki H. (2020). Osallisuuden kokemus ja koulukiusaaminen: Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia. Tutkimuksesta Tiiviisti 35/20. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140804/URN_ISBN_978-952-343-599-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Virtanen, M. (2013). Tutkimus luokanopettajien ja luokanopettajiksi opiskelevien tunneälytaidoista ja niiden tärkeydestä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/68112/978-951-44-9108-5.pdf?sequence=1