”Hävisivätkö pedagogit perimä vs. kasvatus debatin lopullisesti? lukivaikeus periytyy, toteaa tutkija.”
Tämän lööpin perusteella aiheeksemme valikoitui Ritva Ketosen ja Anne Puolakanahon Psykologia-lehdessä (2011) julkaistu artikkeli ”Fonologinen tietoisuus ja lukutaito”. Nimikkotutkijaksemme oli valittu Ritva Ketonen. Artikkelissa käsitellään fonologisen tietoisuuden kehitystä leikki-iässä ja sen merkityksellisyyttä lukutaidon kehittymiseen. Artikkelin aineistona on Lapsen kielen kehitys ja familiaalinen dysleksiariski -hanke (josta käytämme jatkossa nimitystä LKK-hanke). Sekä Ketonen että Puolakanaho ovat tehneet väitöskirjansa LKK-hankkeen pohjalta. Edellä olevat käsitteet otetaan lähempään tarkasteluun seuraavassa kappaleessa.
LKK-hanke on Jyväskylän yliopiston kansainvälisesti merkittävä pitkittäistutkimus, jonka aineistona on 100:n lapsen verrokkiryhmä ja toinen 100:n lapsen riskiryhmä, jolla on todettu perinnöllistä taipumusta dysleksiaan eli lukihäiriöön. Lapsia on seurattu syntymästä (1994) nykypäivään. Hankkeen tarkoitus oli kartoittaa dysleksian varhaisia ennusmerkkejä, jotta interventio pystytään järjestämään mahdollisimman aikaisin. (Lyytinen, 2015)
Tutkimuksessa selvisi, että varhaiset leikki-iässä tutkitut fonologis-kielelliset kyvyt kuten fonologinen tietoisuus, lyhytkestoinen muisti, sanavarasto, nimeämissujuvuus ja epäsanojen toistamistaito ennustavat vahvasti lukemistarkkuutta tulevaisuudessa. (Anne Puolakanaho, 2008.) Ketonen sen sijaan on tutkinut kuinka esimerkiksi erityisopettajan antama pitkäaikainen tuki vaikuttaa lukemisvalmiuksiin erityisesti vahvan dysleksia riskin omaaviin oppilaisiin. (Ketonen, 2011.) Aihe johdatti meidät mielenkiintoisiin pohdintoihin koskien lukihäiriön kehittymistä ja sen taustatekijöitä. Lisäksi pohdimme lukihäiriön diagnosointiin ja sen mahdollisiin parannuskeinoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Käsitteet
Seuraavaksi avaamme artikkelissa käytettyjä keskeisiä käsitteitä, joita käytämme tässä blogikirjoituksessa.
Artikkelin keskeisin käsite on fonologinen tietoisuus. Fonologinen tietoisuus on tietoista kykyä tunnistaa ja käsitellä sanan osia. Se on kykyä purkaa sana osiin huomioimatta sanan merkitystä. Fonologinen herkkyys taas on fonologisen tietoisuuden esiaste. Nämä kaksi käsitettä muodostavat taidollisen jatkumon, johon lapset sijoittuvat taitojensa mukaan. Interventiolla tarkoitetaan tässä kontekstissa väliintuloa, jolla pyritään tukemaan lapsia, joilla havaitaan lukihäiriöön viittaavia taipumuksia. On olemassa myös ns. opetusta hylkiviä lapsia, jotka eivät hyödy heille annetusta erityisopetuksesta. Tämä termin juuret ovat lääketieteessä (treatment resisters), mutta sen käyttö kasvatustieteissä on ongelmallista termin negatiivisen sävytteisyyden vuoksi. Termille on vielä kolmaskin nimitys – hanhilapset: opetus on vähän kuin vettä, joka valuu hanhen selkää pitkin pois.
Pohdintaa
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fonologisen tiedon ja leikki-iän kielellis-kognitiivisten taitojen, sekä myöhemmän iän lukemisen taitojen, lukemisen oikeellisuuden ja sujuvuuden yhteys.
Lukivaikeuksista kärsii arvioiden mukaan n. 5-10% ikäluokasta, joten se vaikuttaa monen ihmisen oppimiseen ja elämään, suorasti tai epäsuorasti (http://www.lukimat.fi).
Tämän vuoksi lukivaikeuksien tutkiminen on yhteiskunnallisesti merkittävää. Olemme itse huomanneet, ettei kaikkia lieviä lukihäiriöitä huomata kuin vasta vanhempana. Siksi on mielestämme tärkeää, että myös muutkin kuin erityisopettajat pystyivät tukemaan lievemmistä lukihäiriöstä kärsiviä oppilaita.
Huomasimme, että lukihäiriötä on tutkittu ja tutkitaan koko ajan enemmän. Koska sitä tutkitaan ja etsitään ehkäisykeinoja, nähdäänkö se yhteiskunnassa enemmänkin sairautena kuin ihmisen omana ominaisuutenaan? Käynnissä on hankkeita, joissa yritetään löytää ‘’parannuskeinoja’’ lukivaikeuksiin. Pohdimme, voiko tällainen kehitys johtaa siihen, että pian lukihäiriötä parannetaan pääasiassa lääkkein ja unohdetaan ympäristön vaikutus lukivaikeuksien kehittymiseen ja helpottamiseen. On mielestämme tärkeää, että perheessä ja varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen lukemaan oppimisen harjoittelua jo ennen kouluikää, esimerkiksi iltasatuja lukemalla ja riimiparien harjoittelulla. Riimiparien harjoittelu ja tavuttaminen on tärkeitä fonologisia harjoitteita, sillä suomen kieli on johdonmukainen. Myös äidinkielellä on merkitystä lukihäiriöiden tutkimusten yleistettävyyteen.
Ovatko lukivaikeudet siis sairaus vai ominaisuus? Jos lukivaikeudet voitaisiin parantaa, pitäisikö niin tehdä? On olemassa niin vaikeita tapauksia (hanhilapset/opetusta hylkivät oppilaat), että perinteiset tukemisen menetelmät eivät auta. Ketonen (2011) toteaa tutkimuksessaan, että edes kaksi vuotta kestänyt tiivis tuki ei välttämättä tuota pitkäaikaisia vaikutuksia lukihäiriö riskin omaaville oppilailla. Voiko olla, että annettu tuki on vääränlaista? On myös mahdollista, että tällaisissa tapauksissa lääkitys tai kenties jopa geneettinen ennaltaehkäisy voisi olla perusteltua. Kuitenkin luki- ja oppimisvaikeuksien lääketieteellistyminen eli medikalisaatio nostattaa erilaisia eettisiä ongelmia. *
Aiheena ”perimä vs kasvatus” on varmasti kaikkia kasvatustieteilijöitä kiinnostava. Kuitenkin jo ensimmäisessä tehtävässä, jossa täytyi suunnitella oma tutkimus, näkyi ryhmän välillä eroja miten kasvatus ymmärretään. Osa pohti kasvatusta nimenomaan kodin kautta ja harjoitustutkimuksemme liittyikin suurelta osin kodin eri tekijöihin kuten iltasadun lukeminen ja kodin opiskelumyönteisyys. Osalla kuitenkin oli selkeä visio, että kasvatus on tässä kontekstissa kouluun liittyvää.
Nimikkotutkimuksessa ei tutkittu kodin roolia lukemisessa vaan selkeitä taitoja liittyen lukemiseen. Muutenkin viitekehys oli selkeästi institutionaalisen kasvatukseen liittyvää. Mielestämme tutkimukseen voisi liittää tulevaisuudessa vanhemmille suunnattuja kysymyksiä liittyen edellä mainittuihin kodin tekijöihin. Näin voitaisiin entistä tarkemmin selvittää lukihäiriön riskiryhmä myös perheen toimintatapojen kautta.
Pohdimme ryhmässä tulisiko lukemiseen liittyviä taitoja harjoitella enemmän jo leikki-iässä. Puolakanaho (2008) toteaa tutkimuksessaan, että erilaiset lukemisen harjaannuttamisohjelmat ovat kohdistuneet koulu- ja esikouluikäisiin. Näin ollen myös leikki-ikäisiin kohdistuvat vaikuttavuustutkimukset ovat jääneet vähälle (Puolakanaho 2008). Olisiko syytä siirtää tai resursoida lisää erityisopetusta päiväkoteihin?
Lukihäiriö: vika silmässä?
Ranskalaisen Rennesin yliopiston tutkijat Guy Ropars ja Albert le Floch ovat saattaneet tutkimuksellaan löytää yhden lukihäiriön syistä. Tutkimus on julkaistu lääketieteen Proceedings of the Royal Society B -julkaisussa.
Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että lukivaikeuden aiheuttaa poikkeamat silmän valoa aistivissa soluissa. Lukivaikeudesta kärsivillä solut ovat asettuneet molemmissa silmissä symmetrisesti, mikä saattaa tutkijoiden mukaan johtaa siihen, että lukivaikeudesta kärsivien aivoissa tekstistä muodostuu häiritsevä “kaksoiskuva”. Löydös voi auttaa lukihäiriön diagnosoinnissa ja hoidossa, mutta vaatii lisätutkimusta. Tulos ei kuitenkaan selitä kaikkien lukihäiriöiden syytä, vaan vain osan lukihäiriöistä voi selittää silmän erilaisuudella. Tutkimus onkin todella ajankohtainen, ja herättää kysymyksiä; pitäisikö lukihäiriön tutkimisessa ottaa siis huomioon geneettisen periytyvyyden ja kasvatuksen lisäksi vielä silmien erilaisuus?
Lähteet: 2.
Musiikin hahmottamisen yhteys fonologiseen tietoisuuteen ja lukutaitoon
Syventyessämme artikkeliin, meille heräsi ajatus fonologisen tietoisuuden mahdollisesta yhteydestä musiikin hahmottamiseen, eli kykyyn tunnistaa rytmejä, äänenvoimakkuuksia ja äänen korkeuksia. Kielemmehän koostuu näiden muuttujien erilaisista yhdistelmistä. Google Scholar:n käytön opettelemiseen ja muutaman tunnin jälkeen löysimme suhteellisen paljonkin tutkimusta fonologisen tietoisuuden ja musiikillisen tarkkaavaisuuden yhteydestä.
Kuten oletimme, musiikin hahmotuskyky on positiivisessa yhteydessä fonologiseen tietoisuuteen ja lukemaan oppimiseen (Anivari, Trainor, Woodside & Ann, 2002). Erityisen hyödyllistä olisi kuitenkin tietää, voiko musiikin hahmotuskyvyn harjoittamisella olla positiivisia vaikutuksia fonologiseen tietoisuuteen. Tästäkin löysimme vaikuttavia tutkimustuloksia.
Musiikin hahmotuskyvyn harjoittamisella on vahva yhteys fonologisen tietoisuuden kehittymiseen (Dege & Schwarzer, 2011). Degen ja Schwarzerin tutkimustulos oli erityisen mielenkiintoinen, koska ryhmä, joka harjoitteli musiikin hahmottamista kehittyi yhtä paljon fonologisessa tietoisuudessa, kuin ryhmä, joka teki fonologisen tietoisuuden kehittämiseen tarkoitettuja harjoituksia. Nämä vaikutukset olivat samansuuruisia, kuin muissakin fonologisen tietoisuuden harjoittelua tutkivissa tutkimuksissa (Schneider, Kuspert, Roth, Vise & Marx, 1997).
Degen ja Schwarzerin tutkimustulos ei suinkaan ole ainutlaatuinen, vaan muutkin tutkijat ovat päätyneet samanlaisiin tuloksiin (Bolduc, 2009). Tämän pienen selvitystyön jälkeen on perusteltua kysyä, miksi suomalaisessa lukemisen tutkimuksessa tähän aiheeseen ei ole juurikaan perehdytty, vaikka hyödyt ovat selvät. Tarvitaan jatkotutkimusta selvittämään, olisiko musiikin harjoittelu kouluympäristössä hedelmällistä kielen kehityksen näkökulmasta.
Lähteet: 3.
*EDIT: Pahoittelemme blogitekstissämme ollutta kohtaa, joka aiheutti hämmennystä lukijoille. Virkkeessä tarkoitettiin lähinnä sitä, että mahdollinen lääkitys voisi olla perusteltua lukihäiriön ‘hoidossa’. Halusimme kuitenkin tuoda esille myös toisen mielenkiintoisen, joskin eettisiä ongelmia aiheuttavan teoreettisen mahdollisuuden.
Teknologia ja geeniteknologia kehittyvät koko ajan, ja niiden tarjoamat mahdollisuudet lisääntyvät. Kuitenkaan se, että jokin asia olisi teoriassa mahdollista, ei tarkoita, että se olisi eettisesti oikein tai hyvä idea. Geeniteknologiaan liittyvät kysymykset ovat eettisesti hankalia, eivätkä ne varsinaisesti olleet tämän kurssin aiheena, joten asiaan ei välttämättä ole tarpeellista syventyä sen enempää. Toimme vain esille teoreettisen mahdollisuuden. Lauseenasettelua olisimme voineet miettiä tarkemmin, sillä tarkoituksena ei ole asettaa geenimuuntelua ja lääkitystä samalle viivalle.
XOXO,
Ryhmä 15
Jaakko Hallikainen, Iman Daher, Altti Klemetti, Emma Karjalainen, Hanna Malmivaara, Kai Somervuori, Maria Saarentola, Minja Mäkinen, Pauliina Suominen
LÄHTEET
Ritva Ketosen väitöskirja: Dysleksiariski oppimisen haasteena: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41018/978-951-39-5109-2_2010.pdf?sequence=1
1 Dyslexia—Early Identification and Prevention: Highlights from the Jyväskylä Longitudinal Study of Dyslexia, Heikki Lyytinen, Jane Erskine, Jarmo Hämäläinen, Minna Torppa, Miia Ronimus, Current Developmental Disorders Reports December 2015, Volume 2)
Puolakanaho NMI-bulletin, 2008, Vol. 18, No. 1 © Niilo Mäki -säätiö
Ketonen NMI-bulletin, 2011, Vol. 21, No. 1© Niilo Mäki -säätiö
2 Proceedings of The Royal Society B-julkaisu: Left-right asymmetry of the Maxwell spot centroids in adults without and with dyslexia:
http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/284/1865/20171380
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lukivaikeuden-aiheuttaja-saattaa-piilla-silmassa-loydos-voi-auttaa-oppimista-haittaavan-vaivan-hoidossa/6621798#gs.uT0zQMM
3 Anvari, S.H., Trainor, L.J., Woodside, J., & Levy, B.A. (2002). Relations among musical skills, phonological processing, and early reading ability in preschool children. Journal of Experimental Child Psychology, 83, 111–130.
Degé, F., & Schwarzer, G. (2011, June, 20). The Effect of a Music Program on Phonological Awareness in Preschoolers. Frontiers in Psychology, 2, 124.
Schneider W., Kuspert P., Roth E., Vise M., & Marx H. (1997). Short-and long-term effects of training phonological awareness in kindergarten: evidence from two German studies. Journal of Experimental Child Psychology, 66, 311-340.
Bolduc, J. (2009). Effects of a music programme on kindergartners’ phonological awareness skills. International Journal of Music Education, 27, 37-47.
KUVAT:
www.everystockphoto.com
www.images.freeimages.com
www.flickr.com
Hei, todella hyvin jäsennelty artikkeli mielenkiintoisesta aiheesta! Aloititte artikkelin loogisesti selittämällä auki käsitteet, joita käsittelette tekstissä. Näin artikkelin lukeminen oli ymmärrettävää.
Toitte esille mielenkiintoisia näkökulmia liittyen lukihäiriöön. Itse lukihäiriöstä “kärsivänä” ihmisenä näen lukihäiriön ennemmin ominaisuutena kuin sairautena. Kuitenkin, jos lukihäiriö voitaisiin parantaa, en näe siinä mitään moitittavaa. Uskon, että moni vahvasti häiriöstä kärsivä olisi onnellinen ja heidän arkensa voisi helpottua.
Kiitos vielä mielenkiintoisesta luettavasta!
Kiitos kommentista! Hyvä kuulla, että kirjoitus oli selkeä lukijalleen.
Ja hauska kuulla omakohtainen kokemuksesi myös!
Hei, hyvin kirjoitettu selkeä teksti ja todella mielenkiintoinen aihe! Osasitte mielestäni kirjoittaa ytimekkään ja kattavan tekstin varmasti laajasta aiheesta. Pidin erityisesti siitä, että selititte vaikeimmat termit, joiden merkitystä en ainakaan itse tiennyt etukäteen. Tämä helpotti lukemista ja aiheen ymmärtämistä huomattavasti.
Tekstissänne tuli esiin monia mielenkiintoisia näkökulmia lukihäiriöön. Etenkin musiikin hyöty on itselleni aivan uusi asia. Kuten kirjoitittekin aihetta tulisi tutkia ja hyödyntää enemmän!
Kirjoititte myös, että etenkin vaikeimpien tapauksien kohdalla lukihäiriön geneettinen ennaltaehkäisy voisi olla perusteltua. Mitä tarkoitatte tällä ´geneettisellä ennaltaehkäisyllä´? Näettekö lukihäiriön niin suurena ongelmana, että sitä tulisi karttaa näin “rajuilla” keinoilla?
Moi,
Minun lukemiseni pysähtyi tähän kommenttiin, ja koko muu teksti meni ohi:
“On myös mahdollista, että tällaisissa tapauksissa lääkitys tai kenties jopa geneettinen ennaltaehkäisy voisi olla perusteltua.”
VOISITTEKO tarkentaa, että kuka ja missä on tällaista esittänyt??
Kiitos kommentistasi Mirella.
Ajatus siitä, että lääkitys tai jopa geneettinen ennaltaehkkäisy voisi olla perusteltua tapauksissa, joissa tuen antamisella ei tavoiteta haluttua positiivista vaikutusta lukutaitoon, on meidän oma, koska siinä ei ole lähdemerkintää.
En lähde puolustamaan ajatusta, koska en itse seiso tämän ajatuksen takana, vaikka se blogissamme lukeekin. Ajatus jakoi ryhmässämme mielipiteitä, mikä näkyykin lauseen varovaisessa kielessä. Perusteellinen keskustelu aiheesta on kuitenkin välttämätön, mikäli tulevaisuudessa lukihäiriö on mahdollista poistaa tai ehkäistä lääkityksellä tai geneettisellä ennaltaehkäsyllä.
Otsikko aiheutti niin paljon hämmennystä, mutta on loistava heti, kun sen ymmärtää.
Mielestäni on uskomattoman hienoa, että löysitte tuon musiikin yhteyden! Lukiessani yritin vain miettiä, minkä ajatuksen kautta joku teistä keksi asiaa lähteä etsimään.
Itsekin painottaisin kodin tärkeyttä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.
Kiitos kommentista Oona!
Ajatus musiikin hahmottamisen mahdollisesta yhteydestä fonologiseen tietoisuuteen lähti liikkeelle tavutuksesta. Tavutukseen liittyy selvä rytmi ja tavujen hahmottaminen on osa fonologista tietoisuutta. Jatkaessani ajatusta näiden asioiden mahdollisesta yhteydestä se alkoi tuntua yhä järkevämmältä. Tuntui järkevältä, että äänenkorkeuksien ja -värien hahmottamisella on yhteys fonologiseen tietoisuuteen, koska sanat ovat näiden erilaisten muuttujien yhdistelmiä, kuten blogissa kirjoitinkin. Niin musiikki, kuin kielikin koostuu näistä samoista elementeistä, joten toisen ymmärtämisen on tuettava toistakin.
Hei,
Aiheenne vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja tekstiänne oli mielestäni helppo lukea. Samaistun edellisiin kommentteihin ja siihen, että tekstin alussa avatut käsitteet selkeyttivät aiheen ymmärtämistä. Selkeästi rakennettu teksti toi esille paljon mielenkiintoisia näkökulmia ja oli hienoa, että olitte liittäneet tekstiin mukaan myös uutta ajankohtaista tutkimustietoa lukihäiriön syistä. Mielenkiintoinen ajatus, että lukivaikeuden taustalla voisi vaikuttaa mahdollisten muiden tekijöiden rinnalla “vika” silmissä. Mukava, että olitte myös pohtineet musiikin hahmottamisen ja lukivaikeuden sekä fonologisen tietoisuuden yhteyttä. Uskoisin, että musiikin harjoittelu koulussa voisi olla hyvinkin positiivisessa yhteydessä kielelliseen kehitykseen.
Mira/Ryhmä 6
Moikka!
Kiitos mielenkiintoisesta ja hyvästä tekstistä! Täytyy myöntää, että jäin hetkeksi aikaa pohtimaan tuota otsikkoa ja miettimään, oliko se kirjoitettu kiiressä ja tekstin tarkastus jäänyt tekemättä. Hetken aikaa tekstiä luettuani ymmärsin kuitenkin otsikon tarkoituksen, ja siinä kohti siitä tulikin jo nerokas!
Upeaa, että olitte itse lähteneet pohtimaan musiikin hahmottamisen vaikutusta fonologiseen tietoisuuteen! Olette selkeästi paneutuneet omaan aiheeseenne myös nimikkotutkijanne tekstien “ulkopuolella”!
Minua jäi mietityttämään tuo silmien rakenteellisen poikkeavuuden vaikutus tekstien ymmärtämiseen. Onko niin, että se selittää osan lukihäiriöstä yksinään (eli “normaalilla” rakenteella kyseisellä henkilöllä ei olisi ongelmia tekstin dekoodauksessa) vai onko se vain yksi tekijä muiden joukossa, joka aiheuttaa henkilölle lukemisen vaikeutta? Jos lukihäiriö näissä tapauksissa johtuu vain tuosta silmän rakenteesta, onko sitä mahdollista korjata esimerkiksi leikkauksella? Onko tämän asian tutkimuksen suhteen päästy niin pitkälle?
Jäin myös miettimään tuota lääkityksen merkitystä (geneettistä ennaltaehkäisyä en itse lähtisi tukemaan tässä tapauksessa). Minkälaisesta lääkityksestä olisi kyse? Onko olemassa sellaista lääkitystä, jolla voidaan vaikuttaa fonologiseen tietoisuuteen, vai onko lääkitys tarkoitus kohdistaa johonkin muuhun?
Henna
Todella mielenkiintoinen teksti ja tärkeästä aiheesta. Jäin jumiin jo lööppinne, kun säikähdin sen vaikeutta. Saitte erittäin hyvin selitettyä terminne jo heti alussa, mikä teki tekstistä helppo lukuista ja kuvat viimeistelivät hyvän blogin. Oli mielenkiintoista lukea teoria silmien vaikutuksesta lukuhäiriöön, en ole ajatellut asiaa ennen ja oli hyvä kuulla erilaisia syitä mitkä voisivat olla yhteydessä lukuhäiriöön. Itsekin aloin miettiä samaa kysymystä kuin Henna edellisessä kommentissa lääkitykseen liittyen, Onko olemassa sellaista lääkitystä, jolla voidaan vaikuttaa fonologiseen tietoisuuteen?