Harmaan sävyjä koulukeskusteluun (Ryhmä 14)

Prosessista:  

Johdatus aiheeseen: Lehtilööppi

“Monialaisuus heikentää käsitteiden ymmärtämistä. Yliopistopedagogiikka kaivaa omaa hautaansa” – kuului ryhmämme lööppi. Lähtökohtainen fiiliksemme oli erittäin hämmentynyt ja sekava, emme tienneet, mitä odottaa kurssilta, saati kyseisen lööppimme  pohjalta. Aihe oli kuitenkin meistä kiinnostava ja jo pelkästään monialaisuus käsitteenä herätti paljon keskustelua.  


Hämmennyksestämme huolimatta rupesimme tekemään omaa tutkimussuunnitelmaamme miettien, miten itse lähtisimme tutkimaan aihetta. Pohdintamme ei ollut mutkaton prosessi, tutkimussuunnitelman tekeminen ilman kummoisempia pohjatietoja vielä puolituntemattomien kanssa ensimmäisillä viikoilla yliopistossa ei ollut aivan se, mitä olimme odottaneet.


Päädyimme mietelmiemme jälkeen yhdessä olettamaan, että lööppi ei olisi tosi, oletimme, että monialaisuus nimenomaan edesauttaisi käsitteiden ymmärtämistä.
Johtopäätökseen lööpin epäaitoudesta vaikutti luonnollisesti omat kokemuksemme, ja omat aiemmat tietomme. Toisaalta, kovin monella meistä ei ollut kurssin alussa kattavaa tietoa monialaisuudesta ja monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Omat ajatuksemme rakentuivat myös sen ympärille, että monialainen oppiminen nimenomaan syventäisi ymmärrystä ja oppimista, että sillä mahdollistettaisiin laajempi oppiminen. Sen lisäksi looginen päätelmämme oli, että jos sitä opetussuunnitelmassakin painotetaan, on se hyödyllistä.


Tutkimuksen suunnittelussa törmäsimme ongelmiin, joihin varmasti “oikeatkin” tutkijat törmäävät. Jouduimme pohtimaan kysymyksiä kuten: mikä on eettisesti oikein, voimmeko tutkia lapsia, miten tutkisimme ja mitkä ? Tästä syystä tutkimussuunnitelmassamme, ensimmäisessä oppimistehtävässä, otimme tutkimuksen kohteeksi juuri luokanopettajafuksit, jotka olisimme laittaneet opiskelemaan usealle vierasta spesifiä aihetta. Oppimisryhmiä olisi ollut kaksi, toinen opiskelisi monialaisesti, toinen tiedonalalähtöisesti. Kurssin lopuksi olisimme pitäneet kokeen, joka olisi mitannut juuri käsitteiden syvällistä ymmärrystä.

Tutkimus ja tutkijahaastattelu

Nimikkotutkijaksemme paljastui Hannele Cantell. Tarkastelemamme artikkeli “Sanotaanko oppiaineille hyvästit? Näkökulmia monialaisesta oppimisesta ja opetuksesta” on ilmestynyt Kansankynttilä Keinulaudalla -nimisessä kirjassa.
Artikkeli on luonteeltaan narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Artikkelissa Cantell esittelee erilaisia näkökulmia monialaisuuteen, sen hyötyjä ja haittoja, käyttömahdollisuuksia ja haasteita.

Hannele Cantellin tapaaminen oli erittäin antoisa kokemus. Oli kiinnostavaa kuulla Cantellin ajatuksia aiheesta ja päästä kysymään tarkentavia kysymyksiä, joita olimme ensin vain keskenämme miettineet. Ilmiöoppimisen ja kuitenkin myös ainejakoisesti opiskelemisen tarkoitus ja tärkeys selvenivät hyvin Cantellin antaman ilmastonmuutos-esimerkin kautta. Ilmastonmuutosta voi ilmiönä opiskella hyvin esimerkiksi fysiikkaa, maantiedettä ja biologiaa yhdistelemällä. Jotta kokonaisuudesta tulisi mahdollisimman perusteellisesti opiskeltu kokonaisuus, tulisi esimerkiksi tietää jokaisen aineen peruskäsitteet, kuten ilmakehä ja biokaasut. Tätä esimerkkiä käytimme myös itse myöhemmissä oppimistehtävissämme.

Oppimistehtävien suorittaminen tehtävänantoa tarkasti seuraamalla tuotti meille haasteita artikkelin luonteen vuoksi, joten jouduimme hieman soveltamaan tehtäviä. Selvisimme kuitenkin mielestämme hyvin siinä.

Artikkelista:

Artikkelin keskeisenä tavoitteena on esitellä kahden eri koulukunnan kantoja monialaiseen oppimiseen ja opetukseen sekä rakentaa vuoropuhelua ainejakoisuutta ja monialaisuutta kannattavien tahojen välille. Tutkija esittää, että molempia näkökantoja tarvitaan, mutta erilaisten näkökantojen etuja ja haasteita on tarkasteltava avoimin mielin. Tutkimuksen argumenttina on: “tarvitaan systeemistä ajattelua sekä monialaisia ja eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia, mutta ne eivät voi olla irti tiedonalojen käsitteistä.” (Cantell, 153)

Cantell pyrkii lisäksi artikkelilla vaikuttamaan opettajankoulutuksen sisältöön monialaisten oppimiskokonaisuuksien saralla: “Nyt kun eheyttäminen ja siihen sisältyvät monialaiset oppimiskokonaisuudet ja lukion teemaopinnot ovat sisäänrakennettuina opetussuunnitelmiin, ei ole mitään perusteita olla sisällyttämättä niitä myös opettajankoulutukseen.”

Monialaisuuden käsite

Termin monialaisuus taustalla on käsitys maailmasta kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koulussa monialaisuus voi tarkoittaa, jonkin ilmiön, esimerkiksi terveyden, käsittelyä eri oppiaineiden näkökulmista.

Arkikielessä käsitteet monialaisuus ja moniammatillisuus ovat selkeässä kontaktissa toisiinsa, ja termeillä on tapana sekoittua. Karkeasti määriteltynä monialaisuus on eri hallinnon ja tieteenalat yhdistävää toimintaa, ja opetusta sekä koulutusta eheyttävää toimintaa, joka kutoo yhteen tarvittavia osasia eri tieteenaloilta. Monialaisuudella pyritään rakentamaan monipuolinen ja eheä ymmärrys sekä mahdollisimman asiantunteva lopputulos.

Monialaisuus koulutuksessa on koulutuksen tiederajojen ylittävää toimintaa, osaamisen nivoutumista tähdäten kohti asiantuntevia päämääriä. Monialaisuus mahdollistaa kokonaisvaltaisemman tiedon, osaamisen ammattiuden.

Monialaisuus ja ainejakoisuus

Viime aikoina on keskusteltu paljon maailman monimuotoisuudesta, ja sen edellyttämästä eri alojen yhteistyöstä. Koulukontekstissa keskustelu on näkynyt pohdintana esimerkiksi tuntijaosta ja asiasisällöistä.

Perinteisesti kouluissa on ollut selvärajainen ainejaottelu. Askel kohti monialaisuutta on ollut se, että opetusuunnitelmien aihekokonaisuuksissa kaikille oppiaineille on nimitetyt yhteisiä teemoja. Varsinaista eri alojen yhdistämistä näiden teemojen käsittely ei ole kuitenkaan vaatinut. Kurssit, joissa olisi yhdistetty samaan aikaan eri oppiaineiden sisältöjä, ovat jääneet vähäisiksi.

Vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa monialaisuutta on kehitetty eteenpäin (Opetushallitus 2016). Nyt jonkun tietyn teeman, esimerkiksi globalisaation, käsittely eri oppiaineissa tulisi olla suunniteltu niin, että yhteydet eri oppiaineiden välillä tulisivat selvemmiksi. Kun terveyttä olisi käsitelty, vaikka historian, maantieteen ja kielten näkökulmasta, voitaisiin kurssi lopettaa päivän avaukseen, jossa eri oppiaineiden näkökulmia tuotaisiin yhteen.

Tällaista lähestymistapaa monialaisuuteen voidaan kutsua oppiaineittain oppimiseksi, koska siinä oppiaineiden substanssit ovat edelleen integraation lähtökohtana. Vaihtoehtoinen keino toteuttaa monialaisuutta on käyttää itse ilmiötä – kuten edellä mainittua globalisaatiota – opiskelun ponnahduslautana. Ilmiöoppimisessa aiheesta laaditaan ensin kysymyksiä, joihin sen jälkeen haetaan tietoa eri alojen näkökulmista. Globalisaatiosta voitaisiin esimerkiksi kysyä, miten se vaikuttaa suomalaisten vähemmistökielten kehitykseen. Kysymyksen tutkiminen edellyttäisi näin ollen ainakin historiallista, maantieteellistä ja eri kielten näkökulmaa.

Edellä mainitun kaltaista monialaista opiskelua kutsutaan myös eheyttämiseksi. Eheyttäminen, eli kokonaisvaltaisen käsityksen luominen ilmiöstä eri oppiaineiden näkökulmia yhdistellen, vaatii suunnitelmallisuutta, ja se edellyttää eri aineiden opettajien yhteistyötä.

 

Artikkelin tavoitteena on tuoda esiin eri näkökantoja liittyen monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin ja aineistoa käytetään tässä apuna esittäen sekä kriittisiä, että puoltavia näkemyksiä. Koska monialaisuudesta ja ilmiöoppimisesta ei ole juurikaan tehty tutkimusta, koemme, että tieteellisesti pohjautuvia argumentteja on hankala käyttää. Kuitenkin artikkelissa todetaan: “Erilaisista näkemyksistä tulisi keskustella, argumentoida ja väitelläkin –  tutkimuksiin ja käytännön kokemuksiin nojaten.” (Cantell, 162). Olisi hyvin kiinnostavaa tietää, millaisiin tutkimuksiin Cantell tässä viittaa.

Cantell käyttää paljon omia kirjoja ja artikkeleita lähteenään, muun muassa Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia (2015) ja Ainejakoisuus ja monialainen eheyttäminen opetuksessa (2015). Kysymyksiä herää siitä, miten tämä vaikuttaa artikkelin tasapuolisuuteen ja puolueettomuuteen. Toisaalta, jotta aitoa kritiikkiä itseen viittaamiseen voi antaa, pitäisi perehtyä paremmin mainittuihin teoksiin ja tieteenalaan,  jossa viittaus tapahtuu. Cantell viittaa suurimmaksi osaksi muihin teoksiin.

Monialaista opiskelua on yleisemmällä tasolla kritisoitu sitä tukevan tutkimusnäytön puutteesta. Lisäksi on esitetty, että ilmiöpohjainen opetus voi kasvattaa koulujen välisiä eroja oppimistuloksissa, koska resurssit toteuttaa ilmiöoppimista ovat hyvin vaihtelevia.

Tällaista kritiikkiä ovat esittäneet Jari Salminen ja Timo Salminen Helsingin Sanomien vieraskynä palstalla tekstissä Koululaisten osaaminen uhkaa rapautua. He väittävät, ettei ilmiöpohjaisen oppimisen kouluun tuomisen taustalla ole “pitkäkestoisia kokeilu- ja tutkimusnäyttöjä oppimistulosten paranemisesta.”,

vaan että “Kyseessä on pikemminkin teoreettinen malli, jota aiotaan testata oppilailla”. Lisäksi he esittävät, että koulujen “mahdollisuudet antaa ilmiöpohjaista opetusta vaihtelevat suuresti”. Esimerkiksi suurin osa nykyisistä opettajista ei ole saanut koulutuksessa valmiuksia ilmiöpohjaiseen opetukseen. Tästä seuraa, että koulujen väliset erot voivat kasvaa resurssien epätasaisesti jakautumisen takia.

Lopuksi:

Kohti tutkivaa työtapaa-kurssilla olemme päässeet tutustumaan tutkimusprosessiin ja sen käytännön järjestelyihin ja metodisiin haasteisiin. Sen lisäksi kurssilla on korostunut tutkivan ajatusmallin tärkeys: yliopistoelämässä ja myös opettajan työssä on tärkeää ymmärtää ja osata käsitellä tieteellistä tekstiä ja tutkimuksia, sekä pohtia niitä myös kriittisestä näkökulmasta. Erityisesti valtamedian artikkeleita ja klikkiotsikoita tutkaillessa on hyvä ajatella myös otsikon taakse jäävää tutkimusprosessia. Tämä korostui juuri alussa käytettyjen lööppiotsikoiden ja niiden reflektoinnin kautta.

Käsittelemämme teksti oli omalla tavallaan haastava, sillä varsinaista tutkimusta ei oltu tehty. Siinä mielessä muiden ryhmien kanssa keskustelu ja esitelmien seuraaminen on ollut hyödyllistä, sillä olemme siten päässeet välillisesti lähemmäs tutkimusprosessia. Toisaalta, juuri koska meidän oli artikkelimme osalta soveltaa oppimistehtävissä olemme saaneet uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Suurimpana antina on kenties ollutkin moniulotteisempi suhtautuminen tieteelliseen tekstiin ja tutkimukseen.

Kaiken kaikkiaan tutkimusaiheen ajankohtaisuus motivoi ryhmäämme työskentelemään aiheen parissa. Ilmiöpohjainen oppiminen on ollut viime aikoina otsikoissa puhuttaessa uudesta Opetussuunnitelmasta. Uusi opetussuunnitelma muun muassa edellyttää vähintään yhden ilmiökokonaisuuden toteuttamista lukuvuoden aikana. (Opetushallitus 2016).

Uudistus on herättänyt myös kritiikkiä. Vain muutama päivä sitten kasvatushistorijoitsija Jari Salminen pohti suomalaisen peruskoulun tilaa Helsingin Sanomissa todeten: “Suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan ja jatko-opintojen kannalta tasa-arvoisen kohtelun”. Yksi kritiikin aihe liittyi juuri ilmiöpohjaisten opetuskokonaisuuksien lisäämiseen. (Salminen 2017).

Ilmiöpohjaisuus opetuksessa ei ole avain onneen, varsinkin jos sen toteuttaa väärin tai huolimattomasti suunniteltuna. Toisaalta tiukassa ainejakoisuudessa pysyminen ei ole enää nykypäivää, sillä oppilaiden tulee tulevaisuuden aikuisina töissä hahmottaa ja ratkoa yhä monimutkaisempia ongelmia. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi tekoälyn (yli)valta tulevaisuuden työelämässä tai ilmastonmuutoksen vaikutus maapalloon. Näitä Cantell kutsuu “viheliäisiksi ongelmiksi” (Cantell 2016, 160).  Aiheeseen perehtyminen toi myös ryhmällemme oivalluksen siitä, että todellisuudessa opetusalan ammattilaiset eivät ole tiukasti jakautuneita kahteen leiriin, vaan ainejakoisuus ja ilmiöpohjaisuus voivat joskus elää sulassa sovussa. Jotkut opettajat ovat myös toteuttaneet monialaisia oppimiskokonaisuuksia jo vuosikymmeniä ennen uudistusta. Mediassa käyty keskustelu saattaa siis dramatisoida asiaa.

Nyt aiheeseen perin pohjin tutustuttuamme ryhmämme mielipiteet monialaisuudesta ovat vähemmän polarisoituneet alkuun verrattuna. Etenkin tutkijatapaamisessa käyty antoisa keskustelu valotti sitä tosiasiaa, että asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia. (Harmaansävyt onneksi istuvat harmaaseen marraskuuhun. :))

Jäikö jokin mietityttämään? Kiinnostuitko monialaisista oppimiskokonaisuuksista? Katso Hannelen video aiheesta:

 

 

Lähteet

 

Opetushallitus 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 4. painos Helsinki: Opetushallitus.

Salminen, J. (2015) Koululaisten osaaminen uhkaa rapautua. Helsingin Sanomat.https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002827694.html (luettu 13.11.2017)

Salminen, J. (2017). Suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan. Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005444819.html (luettu 13.11.2017).

Cantell, H. (2011). Ilmiökeskeinen pedagogiikka. Opetushallitus, Helsinki. https://www.oph.fi/download/138421_MaasuCantell_04022011.pdf (Luettu 13.11.2017).

Cantell, H. (2016). Sanotaanko oppiaineille hyvästit? Teoksessa Kallioniemi, A. (toim.) Kansankynttilä keinulaudalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? Jyväskylä: PS. Kustannus. 153-169.

 

5 Replies to “Harmaan sävyjä koulukeskusteluun (Ryhmä 14)”

  1. Moi,
    Jatkuvasti esillä oleva puheenaihe kiinnostaa aina. Tässä blogissa välittyy aivan loistavasti se mikä tässä opetustavassa on aivan kriittisen oleellista; se että kokonaisuudet on todella hyvin suunniteltuja yksityiskohtia myöten.

  2. Mielenkiintoinen prosessi teillä ollut.
    Osoititte kriittistä arviointia hyvin, kun mietitte tutkijan objektiivisuutta kerta tämä oli käyttänyt omia kirjojaan.
    Varmasti vaikein asia monialaisuudessa on, että pitäisi juurikin tietää ne kaikki käsitteet, että voi ristiin vertailla ja yhdistellä.

  3. Mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu teksti ajankohtaisesta aiheesta. Olette käsittelleet monialaisuutta kattavasti, sekä näkökulmat puolin ja toisin on artikkelissanne otettu huomioon.

  4. Hyvin kirjoitettu teksti, jossa avaatte kaikki käsitteet kattavasti ja selvästi. Aihe on erittäin ajankohtainen ja oli yllättävää kuulla, että kuinka paljon kritiikkiä se on saanut. Hyvät esimerkkinne helpotti lukemista ja ymmärtämistä esimerkiksi ilmastonmuutos esimerkki. Ryhmänne on selvästi toimiva ja olette saaneet aiheesta paljon irti.

  5. Hei, kiitos hyvin kirjoitetusta artikkelista, joka on vielä ajankohtainen! Olette selkeästi paneutuneet aiheeseen ja sisäistäneet sen. Mielestäni hyväksi artikkelissa teki sen että hyödynsitte oman tutkijanne materiaalia monipuolisesti sekä otitte otteita Jari Salmiselta, jonka ajatuksia on ollut nyt paljon esillä mediassa. Hyvä idea oli myös lisätä loppuun Hannelen video monialaisesta opiskelusta!

Leave a Reply

Your email address will not be published.