Tekstin kirjoitushetkellä salossa liehuvat liput on nostettu vain puolitankoon. Tänään eleellä surraan Kuopion järkyttävää kouluiskua. Kouluiskuun liittyvässä artikkelissa Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Arto Tuomela puhuu iskusta epäillystä näin:
”Mielenterveysongelmat eivät sellaisenaan tee ihmisestä vaarallista. Henkilöitä ajaa usein jonkinlainen vääryyden kokemus ja katkeruus muita ihmisiä kohtaan, mikä johtuu erityisesti ulossulkemisen ja sosiaalisen eristäytymisen kokemuksista. He eivät välttämättä ole koulukiusattuja, mutta heillä on sosiaalisen eristäytymisen kokemus siitä, että muut eivät halua olla heidän kavereitaan. ”
(Savon sanomat 1.10.2019)
Tämä puheenvuoro kertoo paljon siitä, miten arvokasta on löytää paikkansa muiden ihmisten joukossa. Tämän vuoksi valitsimmekin Henri Pesosen, Elina Konnun, Minna Saarisen ja Raija Pirttimaan artikkelista Conceptions associated with sense of belonging in different school placements for Finnish pupils with special education needs (2016) tarkasteltavaksi ajankohtaisen ja kaikkia koskettavan aiheen yhteenkuuluvuus (sense of belonging, SEBE).
Porukassa surut puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat
Yhteenkuuluvuus on ikään kuin liima yksilön ja ryhmän välillä. Ihmisellä on luontainen tarve kokea kuuluvansa joukkoon, ja yhteenkuuluvuus onkin yhteydessä hyvinvointiin. Sen huomaa itsekin ihan pienissä asioissa – uusien luokkalaisten kohtaamisessa, ryhmätöiden tekemisessä tai sukulaisten juhlapöydässä. Yhteenkuuluvuus on sitä, missä määrin yksilö kokee olevansa yhtä ryhmän kanssa ja tunteeko hän olevansa kunnioitettu, hyväksytty ja tuettu (Pesonen ym. 2016). Yhteenkuuluvuuden vastakohtana voidaankin pitää yksinäisyyttä.
”Vetäydyn sosiaalisista tilanteista jo valmiiksi, koska en enää kestä sitä nöyryytystä, että olen kaikille vain ilmaa. Olen luovuttanut. Yritän ajatella, että ehkä seuraavassa elämässä on paremmin.”
(Meidän Perheen verkkokysely)
Yksinäinen saattaa tuntea olonsa näkymättömäksi ja on varuillaan – hän on puolustusasemassa. Tiesitkö, että yksinäisyys voi aktivoida aivoissa samaa, ohimolohkon takana olevaa aluetta, kuin fyysinen kipu? (Esim. MTV 12.3.2019) Pitkäaikainen yksinäisyyden kokeminen on aivoille niin kuormittavaa, että se voi aiheuttaa jopa muutoksia aivorakenteissa (Veikkaus 12.3.2018). Vankiloissa yksinäisyyttä voidaan käyttää jopa rangaistuskeinona esimerkiksi laittamalla vangit eristysselliin. Koulukiusaajatkin hyödyntävät tätä tunnetta kohteensa alistamiseen. Vaikka osa ihmisistä nauttiikin yksin olemisesta, on se hyvä erottaa ei-toivottavasta yksinäisyyden tunteesta. Yksinäisyyden kokeminen on vakavampi, usein psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle haitallinen asia. Yksinäisyyttä vastaan taistellaan parhaiten luomalla kokemuksia yhteenkuuluvuudesta esimerkiksi samanhenkisiä ihmisiä etsimällä. Yhteenkuuluvuuden tunteen metsästäminen on ehkäpä helpointa aloittaa koulumaailmassa.
Sosiaalinen kipu näkyy aivoissa samoilla alueilla, kuin fyysinen kipu
”Well, first, like, they were with me, and then, all of a sudden, they said … they like began to reject me … they were not with me anymore, nor did they talk to me. And then they just said that I had ruined their trust, and, like, I had said something bad about them, something bad to someone else, and this person told others about it. And, yeah, one of them is really sensible and believes everything that is said … and so, she does not want to spend time with me anymore.”
Näin kuvaili tutkimukseen osallistunut suomalainen oppilas, jolla oli erityisen tuen tarpeita (Special education needs, SEN). Hän ei aiemmassa yleisen opetuksen koulussaan tuntenut pysyvää yhteenkuuluvuutta, sillä hän koki ystäviensä alkaneen syrjiä häntä. Seuraavassa koulussaan, erityiskoulussa, hän koki kuuluvansa paremmin joukkoon. Eräs inkluusioon pohjautuva näkökulma on kuitenkin, että erityisoppilaiden integraatio tavalliseen opetukseen lisäisi yhteenkuuluvuuden tunnetta (Pesonen ym. 2016). Haasteita yhteenkuuluvuuteen voikin luoda esimerkiksi erityisen tuen tarpeiden, etnisen taustan, sosiaaliluokan tai ylipäätään erilaisuuden aiheuttama stigma.
Koulussa yhteenkuuluvuuteen ja siten kouluilmapiiriin vaikuttaa yksilön suhde vertaisiin (oppilaisiin), mutta myös toimiva opettaja-oppilas-suhde on tärkeä. Tulevana opettaja sinua saattaa kiinnostaa, että opettajan lämmin, luotettava ja ymmärtäväinen olemus vaikuttaa positiivisesti lasten emotionaaliseen hyvinvointiin, joka osaltaan edesauttaa yhteenkuuluvuuden tunteiden kokemista (Pesonen ym. 2016). Hyväksymällä jokaisen oppilaan sellaisena kuin he ovat ja kunnioittamalla heidän yksilöllisiä piirteitään voimme vaikuttaa paitsi siihen, millaisena oppilas itse näkee itsensä, myös siihen, miten muut oppilaat hänet näkevät. Opettajan tulisi myös tukea oppilaita muodostamaan keskenään merkityksellisiä suhteita ja ylläpitämään positiivista ilmapiiriä, ja näin sinäkin tulet olemaan avainasemassa luomassa kouluilmapiiriä, jossa yhteenkuuluvuus on taattu kaikille.
Tulevana opettajana olet avainasemassa luomassa yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä
Oppilas kaipaa vertaisiltaan hyväksyntää sellaisena yksilönä kuin on. Jos hän ei tällaista hyväksyntää saa, hän voi kokea joutuvansa piilottelemaan sellaisia piirteitään, jotka hän kokee poikkeaviksi. Monet oppilaat muokkaavatkin käytöstään muodostaakseen parempia suhteita opettajien ja vertaisten kanssa. Käytöksen muokkaamisen syy on yksinkertainen – ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi ryhmässä (Pesonen ym. 2016)
Ihminenkin on laumaeläin
Voi olla vaikeaa kuvitella, mitä yksinäinen ja joukkoon kuulumaton ihminen käy läpi. Pienen maistiaisen tunteesta voi saada, kun ei luennolla löydäkään ystäviään, tai kun aloittaa uuden harrastuksen. Yksinäisyys on Suomessa ongelma – jopa joka kymmenes suomalainen kärsii pitkäaikaisesta yksinäisyydestä (MTV 12.3.2019) ja esimerkiksi Helsingissä huolestuttavan monella yläkoululaisella ei ole yhtään ystävää (HS 7.10.2019). Moni yksinäisyyttä kokeva kuvailee tunnetta näkymättömyydeksi. Ihmiset ympärilläsi eivät huomaa tai huomioi sinua. Äskettäin vietetyn mielenterveyspäivän 10.10. hengessä sinä voit nähdä lähimmäisesi ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta kysymällä maailman tärkeimmän kysymyksen:
Mitä sinulle kuuluu?
Ryhmä 8: Ronja Sinkkonen, Joonas Rantanen, Tiia Nieminen, Karoliina Anttonen, Anni Udd, Vilma Lehtoranta, Anna Brander, Katri Vuori, Sonja Mertaniemi ja Erika Chibani
Lähteet:
Savon Sanomat 1.10.2019 (Linkki)
Pesonen, Kontu, Saarinen & Pirttimaa 2016: Conceptions associated with sense of belonging in different school placements for Finnish pupils with special education needs
Meidän perhe – Verkkokysely (Linkki)
MTV 12.3.2019 (Linkki)
Veikkaus 12.3.2018 (Linkki)
HS 7.10.2019 (Linkki)
Kuvat: Pixabay-palvelu
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta. Ulkoasu oli siisti, kuvat tukivat sanomaa ja teksti oli helppolukuista. Joten pidin lukemastani. Teillä on käsittelyssä mielenkiintoinen artikkeli ja olisinkin halunnut kuulla siitä enemmän. Olitteko tosiaan kaikesta samaa mieltä tutkijoiden kanssa ja jos olitte, niin miksi?
T.Marjaana
Artikkeli, johon blogikirjoituksemme pohjaa, on fenomenograafinen, jonka tarkoituksena on saada lisää tietoa aiheesta. Sen tulokset eivät ole yleistettävissä, jonka vuoksi meidän on vaikeaa ottaa kantaa ilmiöön pelkästään tämän tutkimuksen perusteella ja lisätutkimuksen tarve on ilmeinen. Itselleni ainakin tutkimuksesta herää paljonkin kriittisiä kysymyksiä, joista voi lukea esimerkiksi oppimistehtävä 4:sen vastauksestamme, jonka tehtävänannossa kritiikki oli meistä parempi tuoda esille. Tässä blogitekstissä olemme pyrkineet rajaamaan näkökulman tähän tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi kokemaamme aiheeseen. Olet ihan oikeassa siinä, että olisimme voineet kertoa laajemmin nimikkotutkimuksestamme!
Ai niin vielä, vastaus on tehty konsultoimatta muuta ryhmää, joten se ei välttämättä edusta koko ryhmän näkökulmaa 😀
Todella kiinnostava ja tärkeä aihe! Tekstiä oli helppo ja kiva lukea sekä se oli juuri sopivan pituinen niin, että mielenkiinto lukiessa säilyi kokoajan. Hienot kuvat ja video myös iso plussa!
– Sara/ryhmä6
Selkeä teksti, jota on helppo lukea! Yhteenkuuluvuuden ja yksinäisyyden tunteet ovat tärkeitä pohdittavia teemoja meille tuleville opettajille, koska niihin liittyvällä tiedolla ja taidolla voimme todella muuttaa monenkin lapsen elämän suuntaa! Olisi ollut mielenkiintoista kuulla valitsemastanne tutkimuksesta vielä lisää. Miten se oli tehty? Kiinnostavaa on myös se, millaista näkökulmaa se tuo keskusteluun inkluusiosta?
Minna / ryhmä 10
Olet ihan oikeassa, että tutkimusta olisi voinut esitellä laajemmin! Tutkimuksessa on haastateltu viittä erityiskoulun oppilasta, jotka ovat opiskelleet myös tavallisessa koulussa. Heiltä on kysytty kysymyksiä, ja verrattu yhteenkuuluvuuden tunnetta nykyisessä ja edellisissä koulusijoituksissa. Kaikki viisi ”voivat paremmin” nykyisessä koulusijoituksessaan. Tulokset eivät kuitenkaan ole tutkimuksen rajoitusten takia yleistettävissä niin, että erityiskoulut ovat erityislapsille parempia, vaan kouluilmapiirin merkitystä painotettiin yhteenkuuluvuuden edistäjänä. Tutkimuksessa viitataan aiempiin tutkimuslöydöksiin ((Frederickson et al. 2007; Goodwin and Watkinson 2000; Hagborg 1998; Lindsay 2007;
Prince and Hadwin 2013; Schnorr 1997; Shochet et al. 2006; Williams and Downing 1998), joiden mukaan inklusiivinen kasvatus oikein ja yksilöllisesti tuettuna lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta erityisen tuen tarpeita omaavilla lapsilla. Eri koulusijoitusten todellisia eroja ei ole tarpeeksi tutkittu.
Hyvin jäsennelty ja luettavissa oleva teksti, hyvää työtä! Yksinäisyyden tunne on hyvin ajankohtainen aihe monissa ikäluokissa, joten kivaa, että otitte sen puheeksi. On hyvä tiedostaa yksinäisyyden ja yksin olemisen ero. Kirjasitte hyvin asioita, mitä tulevan opettajan tulisi ottaa huomioon hyväksyvän ja avoimen luokkailmapiirin luomisessa. Minuakin jäi kiinnostamaan lisätieto tutkimusartikkelista, miten yhteenkuuluvuutta oli tutkittu ja miten oli koettu?
– Emma/Ryhmä 10
Vastasin osaan jo ylemmässä kommentissa osaan, mutta yhteenkuuluvuus koulumaailmassa oli tutkimuksessa rajattu toimivaan opettaja-oppilassuhteeseen ja positiiviseen suhteeseen vertaisiin. Tutkimuskysymykset olivat ”Mikä estää yhteenkuuluvuuden muodostumista erityisoppilaille koulumaailmassa” ja ”Mitä eri koulusijoituksrt tekevät auttaakseen oppilaita tuntemaan yhteenkuuluvuutta”.
Todella hyvä kirjoitus. Huomaa, että olette perehtyneet aiheeseen, videot, sitaatit yms. ovat mielenkiintoinen lisä! Tutkimuksesta itsestään olisi ollut kiva kuulla lisää, mutta siitä onkin blogin kommenteissa. Pysäyttävä ja puhuttava aihe, varsinkin kun nostitte heti alussa esiin Kuopion kouluiskun. Itseänikin jää mietityttämään, miten aihetta voisi tutkia ja hyödyntää käytännössä enemmän, varsinkin kun asiaan voimme itsekin tulevina opettajina vaikuttaa.
Olitte käyttäneet lähteitä monipuolisesti tämän erittäin ajankohtaisen aiheen käsittelyssä, mikä oli minusta erityisen hyvä ja mielenkiintoa piti yllä psykologiseen tutkimukseen pohjautuva faktatieto esim se, mitä aluetta kipu aktivoi aivoissa. Teksti on myös tunteisiin vetoava ja olette hienosti tehokeinona käyttäneet lukijaa (ainakin minua) puhuttelevia kuvia. Paljon hyviä ja samaistuttavia ajatuksia!
-Maaria /Ryhmä 9
Yhteenkuuluvuus on avain asemassa opetuksessa ja sitä kautta tätä aihetta ei voi ikinä liikaa pohtia. Hienoja oivalluksia ja faktoja. Teksti oli sopivan pituinen ja kuvat myös, joka piti motivaation lukemiseen alusta loppuun.
Hyvä ja sujuva kirjoitus, jota oli helppo lukea ja mielenkiinto säilyi loppuun asti. Todella tärkeä aihe ja minusta oli hyvä veto tehdä tekstistä tunteisiin vetoavan. Tehokeino palveli aihetta kattavasti.