Kirjoittajat: Helena ???, Noora Juuti, Kristiina Rekola, Miia Laitinen, Sanna Vuorela, Anni Oksanen, Saara Oksanen, Jarno Kinnunen, Nelli Äijö, Ida Lepistö, Heini Kutvonen, Lauri Pasanen, Katariina Kaarre, Juuso ???

Rasva, tuo elämän eliksiiri, joka saa ruoan maistumaan hyvältä, mutta voi ikävästi kertyä vyötärölle, on meille monelle todellinen sydämen asia. Mediassa käytävä rasvakeskustelu kuumentaa tunteita rasvan ollessa vuoroin hyvä ja vuoroin paha asia. Rasva parantaa ja sairastuttaa yhtä aikaa, eikä ole ihme, jos termien ja mielipiteiden viidakko saa kenen tahansa pään pyörälle.
Kenen joukoissa sinä marssit rasvasodassa? Onko Becel vastaus kaikkeen, vai löytyykö onni kookosöljyä käyttämällä? Jos et tiedä, mitä tästä kaikesta tulisi ajatella, ei hätää! Tässäkin asiassa totuus on usein tarua ihmeellisempää ja seuraavan tieteellisen tykityksen jälkeen olet luultavasti vielä enemmän sekaisin.

Rasvat kuuluvat lipidien ryhmään. Lipideihin kuuluu suuri kirjo erilaisia veteen liukenemattomia yhdisteitä, jotka ovat joko hydrofobisia tai joiden toinen pää on hydrofiilinen ja toinen hydrofobinen hiilivetyketju.  Yksinkertaisimpia lipidejä ovat rasvahapot, jotka koostuvat karboksyylihappo -ryhmästä sekä hiilivetyhännästä. Vain yksinkertaisia sidoksia sisältävät rasvahapot ovat tyydyttyneitä ja elimistön lämpötilassa usein kiinteitä (rasvat). Kaksoissidoksellisia rasvahappoja kutsutaan tyydyttymättömiksi ja ne ovat usein lyhythäntäisten rasvahappojen tapaan nestemäisiä (öljyt).  Rasvahapot ovat monien monimutkaisempien rasvarakenteiden pääkomponentteja niiden liittyessä glyserolin kahteen tai kolmeen hydroksyyliryhmään. Tällaisia rakenteita ihmiselimistössä ovat muun muassa triasyyliglyserolit, glyserofosfolipidit ja sfingolipidit. Myös fosfolipidit, glykosfingolipidit, vahat, rasvaliukoiset vitamiinit, kolesteroli ja steroidit ovat lipidejä.

Lipideillä on monenlaisia tehtäviä ihmiselimistössä. Rasvasoluihin on koottu elimistön rasvaenergiavarasto, joka muodostuu pääosin triasyyliglyseroleista, koska niiden hapettaminen vapauttaa paljon energiaa. Varastorasva toimii myös lämpöeristeenä ja elimien suojana.

Solujen kalvorakenteet, jotka ympäröivät soluja ja niiden elimiä (myös vesikkelit ja liposomit), muodostuvat lipideistä kuten glyserofosfo- ja sfingolipideistä sekä kolesterolista.  Hormonit ovat kolesterolin kaltaisia viestiaineita, jotka osallistuvat elintoimintojen säätelyyn.
Elimistö pystyy rakentamaan tarvitsemiaan rasvoja ravinnosta saaduista rasvahapoista, mutta myös tekemään hiilihydraateista varastorasvaa lipogeneesissä. Näin tapahtuu veren glukoosipitoisuuden ollessa liian korkea. Lipogeneesi tapahtuu erityisesti maksa-, rasva- ja toimivan maitorauhasen soluissa.

Triglyseridi

Lipideistä puhuttaessa nousee esiin useita terveysnäkökulmia, kuten kohonnut kolesteroli ja siitä aiheutuvat haitat kuten sydän- ja verisuonisairaudet. Terveysnäkökulmista klassisin taitaa olla väittely kovan ja pehmeän rasvan välillä. Viime aikoina erityiseen asemaan on noussut väittely kookosöljystä ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista.

Kovat rasvat

Tyydyttyneessä rasvahapossa hiilirungon hiiliatomien välillä on ainoastaan yksinkertaisia sidoksia. Tästä johtuen rasvahapot pääsevät pakkautumaan tiiviisti ja ovat huoneenlämmössä yleensä kiinteitä.  Tyydyttynyt rasvahappo-nimi johtuu siitä, että näiden rasvahappojen hiilirunko ei voi sitoa enempää vetyatomeja eli molekyyli on vetyatomien suhteen tyydyttynyt. Koviksi rasvoiksi kutsutaan niitä ravinnon rasvoja, jotka sisältävät etupäässä tyydyttyneitä rasvahappoja sekä transrasvahappoja. Tyydyttyneitä rasvahappoja ovat mm. voihappo, lauriinihappo, myristiinihappo, palmitiinihappo sekä steariinihappo.
Elimistö käyttää tyydyttyneitä rasvoja erityisesti energiaksi. Terveyden kannalta kuitenkin merkityksellisintä on tyydyttyneiden rasvahappojen vaikutus kolesteroliaineenvaihduntaan,sillä tyydyttyneet rasvahapot (varsinkin ne joita on maito- ja kookosrasvassa) suurentavat veren kolesterolipitoisuutta. Suurentunut LDL- kolesterolipitoisuus veressä lisää verisuonten ahtautumisen riskiä. Tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen tyydyttymättömillä rasvahapoilla vähentää tutkitusti kuolleisuutta sepelvaltimotautiin (joka on suomalaisten yleisin sydäntauti…).
Elintarvikkeissa esiintyvien tyydyttyneiden rasvahappojen suhteelliset osuudet vaihtelevat ruoittain.

Seuraavaksi otamme tarkasteluun tuotteen, joka on herättänyt suuren määrän keskustelua puolesta ja vastaan:

Kookosöljy

Kookosöljy on kasviöljy, jota valmistetaan erittämällä se koprasta, kookospähkinän kuivatusta lihasta. Toisin kuin monet muut kasviöljyt, kookosöljy koostuu 90 % tyydyttyneistä rasvoista. Öljy sisältää pääasiassa keskipituisten rasvahappojen triglyseridejä, joista 86,5 % on tyydyttyneitä rasvahappoja. Tyydyttyneistä rasvahapoista kookosöljy sisältää mm. lauriinihappoa (44,6 %), myristiinihappoa (16,8 %) japalmitiinihappoa (8,2 %), vaikkakin se kokonaisuudessaan sisältää seitsemää erilaista tyydyttynyttä rasvahappoa. Kookosrasvan ainoa kertatyydyttymätön rasvahappo on öljyhappo ja ainoa monityydyttymätön rasvahappo on linoleenihappo. Kookoksen sisältämät kovat rasvat ovat kuitenkin erilaisia kuin maitorasvan (esim. voin) ja niiden kolesterolipitoisuutta suurentava vaikutus näyttäisi olevan jonkin verran maitorasvaa heikompi. Terveystuotteena kookosrasvaa ei kuitenkaan missään nimessä voi pitää, sillä siinä ei ole oikeastaan lainkaan terveydelle edullista pehmeää rasvaa.
Siitä huolimatta esimerkiksi Ruohonjuuri Ekomarket myy kookosöljyä ”superfoodina” ja netistä löytyy useita kookosrasvan terveyttä edistäviä vaikutuksia ylistäviä sivustoja.  Kylmäpuristetun neitsytkookosöljyn mainostetaan olevan erinomainen energianlähde (sisältäähän se paljon energiaa…), sillä elimistö pystyy käyttämään sen suoraan energiantuotantoon eikä varastointiin. Tuote-esittelyn mukaan se myös kiihdyttää aineenvaihduntaa, auttaa kehoa pääsemään irti huonosta rasvasta ja olevan näin erinomainen apu painonpudotuksessa. Se sisältää myös (mainoksen mukaan) paljon terveellisiä rasvahappoja mm. lauriinihappoa (tyydyttynyt rasvahappo) ja neitsytkookosöljyllä on todettu olevan paljon suotuisia vaikutuksia mm. rasvahappoaineenvaihdunnalle, kolesteroliarvoille sekä ihon hyvinvoinnille. (tuote-esittelyn väittämien todellisuutta jokainen voi pohtia luettuaan tyydyttyneistä rasvahapoista kertovan tekstin…)
Tässä yksi esimerkki kookosöljyn mainoksesta:

Kookosöljyn väitetään myös esimerkiksi auttavan astmaan, masennukseen, krooniseen väsymykseen, akneen, nenäverenvuotoihin, migreeniin ja jopa HIViin! (Varsinainen ihmetuote!!!)… ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kookosta sanotaankin sivustoilla funktionaaliseksi elintarvikkeeksi sen monien terveyttä edistävien vaikutustensa vuoksi.
Kuinka pitkälle saadaan mennä tuotteita mainostaessa? Väittämät alkavat vaikuttaa jo räikeästi kuluttajien huijaamiselta ja harhaanjohtamiselta. Onko mahdollista, että nämä tuotteet saattavat jopa vähentää käyttäjiensä terveyttä? On erikoista, että tämänkaltaisia väittämiä voidaan esittää näinkin vapaasti ottaen huomioon melkoisen tarkat EU-säädökset terveysväittämistä.

Kasvistanolit ja kasvisterolit

Yksi suurimpia terveysnäkökulmia rasvoista puhuttaessa on kolesteroli ja erityisesti ”paha” eli LDL-kolesteroli. Kolesterolin ympärillä pyörivä mylläkkä on johtanut lukemattomiin tuotteisiin ja ilmiöihin joilla väitetään voitavan alentaa kolesterolia, muun muassa edellä mainittu kookosrasva. Yksi suurimpia ryhmiä näille tuotteille on erilaiset kasvisteroli ja kasvistanoli tuotteet.

β-sitosteroli

Sterolit ovat hiilestä, hapesta ja vedystä muodostuneita rengasrakenteisia yhdisteitä. Steroleista tunnetuin on kolesteroli, jota esiintyy eläinten solukalvoilla. Sen tehtävänä on lisätä solukalvojen jäykkyyttä sekä toimia esiasteena sappihapoille, D-vitamiinille ja steroidihormoneille. Kasvisterolit ovat rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia kolesterolin kanssa. Ainoana eroavaisuutena kasvisteroleilla on yksi kaksoissidos rengasrakenteessa sekä ylimääräinen metyyli- tai etyyliryhmä molekyylin sivuketjussa. Kasvisteroleita esiintyy ainoastaan kasvikunnan tuotteissa ja niiden tehtävänä on kolesterolin tavoin säädellä solukalvon jäykkyyttä sekä osallistua lipidimetaboliaan. Stanoleiksi kutsutaan sterolien kaltaisia molekyylejä, joiden rengasrakenne on tyydyttynyt eli ei sisällä kaksoissidoksia. Kasvistanolin kolesterolista erottaa siis vain haaroittunut sivuketju.
Kasvisteroleita ja kasvistanoleita on vuodesta 1995 asti lisätty elintarvikkeisiin, erityisesti levitteisiin, koska niiden on todettu tutkitusti alentavan veren kolesterolipitoisuutta. Korkea LDL-kolesteroli tutkitusti altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. Kasvisterolit eivät imeydy lainkaan ruuansulatuselimistössä ja niiden kolesterolia alentava vaikutus perustuu kykyyn estää osittain myös kolesterolin imeytymistä. Kasvisteroleiden luonnollisia lähteitä ravinnossa ovat mm. kasviöljyt, pähkinät, viljat sekä kasvikset. Sterolien määrä näissä tuotteissa on kuitenkin riittämätön vaikuttamaan veren kolesterolitasoihin. Ihmiset saavat tavallisesta ruuasta kasvisteroleita keskimäärin 138-437 mg päivässä, mutta tutkimusten mukaan kolesterolia alentava vaikutus saavutetaan vasta noin kolmen gramman päivittäisellä annoksella. Tämän määrän voi saada nauttimalla kasvisteroleilla tai -stanoleilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Kasvisteroleilla ja –stanoleilla on tutkitusti terveydelle edullisia vaikutuksia, joten niistä voi käyttää EUn hyväksymiä terveysväittämiä. Yksi tunnetuimpia tuotemerkkejä tässä ryhmässä ovat ehdottomasti Becel-tuotteet.

Becel-tuotteet on valmistettu siemenistä saatavien kasviöljyjen yhdistelmästä. Täten tuotteet sisältävät välttämättömiä monityydyttymättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Tuotteiden sisältämien rasvahappojen sanotaan auttavan pitämään sydämesi terveenä ja ylläpitämään veren normaalia kolesterolitasoa. Becel-tuotteille on myönnetty sydän-merkki. Sydän-merkin saaneet tuotteet ovat tuoteryhmässään rasvan laadun suhteen parempi valinta.
Becel pro.activ -tuotteisiin on puolestaan lisätty kasvisteroleja. Becelin omilla sivuilla kerrotaan, että kasvisterolit alentavat veren kolesterolia 7-10 % 2-3 viikossa, kun niitä nautitaan päivittäin 1,5-2,4 grammaa. Tämä tarkoittaa esim. kuutta teelusikallista Becel pro.activ margariinia (2,25 g kasvisteroleita) päivässä. Siirryttäessä monipuoliseen ruokavalioon ja terveellisiin elämän tapoihin, kolesteroli voi Becelin antamien tietojen mukaan alentua jopa 15 prosenttia. Nämä Becel pro.activ -tuotteet on tarkoitettu vain sellaisille ihmisille, jotka haluavat alentaa veren kolesterolitasoa.
Becel-tuotteiden markkinointi ei sen sijaan ole ollut niin selkeää. Talous Sanomien artikkelin mukaan (5.3.2012) saksalainen terveysjärjestö Foodwatch on haastanut Becelin tuottajan Unileverin oikeuteen koskien Becel pro.activ-levitteen terveysväitteitä. Foodwatch vetoaa EFSA:n lausuntoihin, joiden mukaan ihmisten, joilla ei ole liian korkeaa verenpainetta, tulisi välttää näiden levitetuotteiden käyttöä, jotta verisuonet eivät tukkiutuisi. Unilever puolestaan antaa mainoksissaan ymmärtää, että tuotetta voisi käyttää sekä ennakoivasti että korjaavasti. Foodwatchin mukaan levitettä tulisi myydä kontrolloidummassa ympäristössä eli apteekeissa, koska tuotteiden markkinointi on harhaanjohtavaa.
Ohessa linkki alkuperäiseen artikkeliin Taloussanomien sivuilla:

• http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2012/03/05/becel-kolesterolimargariini-joutuu-oikeuteen-saksassa/201224575/135

Jos Foodwatchin kanne menee läpi, siitä tulee ennakkotapaus, joka voi määrittää muiden kasvissterolia ja kasvisstanolia sisältävien tuotteiden myyntiä Saksassa ja jopa muualla Euroopassa.
Suomessa terveysväitteitä sisältäviä tuotteita (Becel, Danacol, Benecol) saa myydä tavallisessa ruokakaupassa. EFSA:n lausunnon mukaan kasvisteroleita ja kasvistanoleita sisältävät tuotteet voivat käyttää terveysväitettä ”alentavat kolesterolia” mainonnassaan ja pakkauksissaan.

Monityydyttymättömät rasvahapot

Monityydyttymättömillä rasvahapoilla tarkoitetaan rasvahappoja, joiden hiilivetyketjussa on useampi kuin yksi kaksoissidos. Monityydyttymättömiin rasvahappoihin viitataan usein n-numeroinnilla (myös omega-nimityksellä), jolla tarkoitetaan ensimmäisen kaksoissidoksen paikkaa ketjun metyylipäästä lukien. Näistä tärkeimpiä ovat n-3 ja n-6-sarjojen rasvahapot, joista alfalinoleenihappo (ALA, n-3) ja linolihappo (LA, n-6) määritellään nykyään ihmiselle välttämättömiksi. Elimistö ei kykene valmistamaan n-3 tai n-6-rasvahappoja itse, mutta pystyy hiiliketjua pidentämällä muokkaaman alfalinoleenihaposta ja linolihaposta muita saman sarjan rasvahappoja. Omega-3-rasvahapot ovat terveyden kannalta tärkeitä, sillä niiden puutteella on esitetty olevan yhteyttä mm. suurentuneeseen masennusriskiin ja verisuonten kalkkeutumiseen. DHA on tärkeä solukalvon rakenneosa.
Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan monityydyttymättömien rasvojen osuus tulisi olla 5-10 % ja n-3 rasvahappojen osuus 1 % kokonaisenergiansaannista. [1] Suomalaiset saavat nykyisellään ravinnostaan noin 5,7 E% monityydyttymättömiä ja noin 1,2 E% n-3-sarjan rasvahappoja. Saanti on siis niukahkoa, täyttäen juuri vähimmäissuosituksen.

N-6-sarjan rasvahapot

N-6-rasvahappojen määrälle ei sen sijaan ole asetettu erillisiä vähimmäissuosituksia, ja välttämättömän linolihapon saanti on hyvinkin riittävää. [2] On päinvastoin esitetty väitteitä, että liiallinen n-6-rasvahappojen saanti suhteessa n-3-rasvahappoihin saattaisi vaikuttaa tulehdustekijöitä lisäävästi. Epidemiologiset tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä väitettä, ja n-6/n-3 –suhteen merkitys on kyseenalaistettu. [5] Nimenomaiselle n-6-rasvahappojen lisäämiselle ruokavalioon ei kuitenkaan ole tarvetta.

N-3-sarjan rasvahapot

N-3-rasvahappohin kuuluu välttämättömän alfalinoleenihapon (ALA) lisäksi mm. stearidonihappo (SDA), eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Elimistö kykenee valmistamaan SDA:ta, EPA:a ja DHA:ta jonkin verran alfalinoleenihaposta, mutta tutkimusnäytön mukaan näitä on hyödyllistä saada myös suoraan ravinnosta.
N-3-rasvahappojen saannilla näyttäisi olevan vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, erityisesti veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen sekä tromboosiriskiin verihiutaleiden aggregaation ja tulehdusvälittäjäaineiden kautta. [3] Suomalaisten ruokavaliossa olisi siis mahdollisesti hyödyllistä kasvattaa ensisijaisesti n-3-rasvahappojen saantia.
N-3-sarja: ALA, SDA, EPA ja DHA

Alfalinoleenihapon saanti ei yksinään vaikuta alentavan veren triglyseriditasoa, mutta se saattaa alentaa LDL-kolesterolia. [4] Tutkimusnäyttöä runsaan ALA:n saannin yhteydestä kuolleisuuden vähenemiseen on jonkin verran, mutta se ei ole yhdenmukaista. Vahvinta näyttö on sydänsairauksista toipuvilla. On kuitenkin huomattava, että ALA:n pääasiallinen lähde ovat kasviöljyt, joiden lisääntynyt käyttö korjaa ravinnon yleistä rasvahappoprofiilia vähentäen tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta. [8]
Eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon edullisesta vaikutuksesta rasva-aineenvaihduntaan ja sydänperäisten äkkikuolemien vähenemiseen on melko vahvaa näyttöä.[6] Näitä rasvahappoja saadaan pääasiassa mikrolevistä ja kalasta, mutta niitä voidaan tuottaa elintarvikkeiksi myös mikrobiologisin menetelmin. Stearidonihappo on ensimmäinen välituote pidennettäessä ALA:n hiiliketjua muiksi n-3-sarjan rasvahapoiksi. Ravinnosta sitä saa esimerkiksi hampunsiemenistä. SDA:lla vaikuttaa olevan samansuuntaisia hyödyllisiä vaikutuksia kuin EPA:lla verrattuna pelkkään ALA:n saantiin. [10]
Kalanrasva

Ei tiedetä varmasti, onko kalassa muita sydän- ja verisuonitaudeilta suojaavia tekijöitä kuin rasvahappokoostumus. [4] Suomessa kalasta saadun EPA:n ja DHA:n positiivisia vaikutuksia saattaa vähentää joidenkin kalojen merkittävän suuret elohopeapitoisuuksuudet. [7]
Kalan rasvaa on saatavana funktionaalisina kalaöjy- ja kalanmaksaöljyvalmisteina. Lääkelaitos on hyväksynyt kalanmaksaöljyvalmisteille käyttöaiheen ”A- ja D-vitamiinien puute ja edullinen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan”. Vaikutus rasva-aineenvaihduntaan välittyy puhtaasti rasvahappokoostumuksen kautta, joten kalaöljyllä saavutetaan samat hyödyt,ellei rasvaliukoisista vitamiineista ole kliinistä puutetta. [4]

Mikrolevät

Mikrolevät ovat kasviperäinen DHA:n ja EPA:n lähde. Tänä vuonna julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan mikroleväperäisellä DHA:lla on edullisia vaikutuksia veren rasva-arvoihin, ja ne ovat samanlaisia kuin kalanrasvan DHA:lla. [9] Mikäli kalanrasvan vaikutukset välittyvät puhtaasti DHA:n ja EPA:n kautta, olisi mikrolevillä myös samanlainen vaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen. Alhaisen ravintoketjuaseman vuoksi mikroleviin ei juuri kerry raskasmetalleja. Levien rasvapitoisuus on melko pieni, mutta viljellyistä levistä tuotettua öljyä on saatavilla funktionaalisina valmisteina. On myös saatavilla valmisteita, joissa jotka sisältävät hiivoissa tuotettua DHA:ta ja EPA:a.

Kalanmaksaöljy

onelle tulee kalanmaksaöljytuotteista ensimmäisenä mieleen Möllerin kalanmaksaöljy. Se on turskan maksasta uutettu ravintolisä, joka sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja (EPA + DHA) ja lisäksi A-, D- ja E-vitamiineja. A-vitamiini vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan sekä näkökykyyn. D-vitamiini puolestaan vaikuttaa luuston ja hampaiden kuntoon ja E-vitamiini toimii kehon soluja hapettumiselta suojaavana antioksidanttina.
Tuote on erityisen hyvä niille henkilöille, joilla ei tule syötyä tarpeeksi rasvaista kalaa, mutta hyvä myös kaikille niille, jotka tahtovat huolehtia terveydestään.
Tuotetta ei tulisi käyttää raskauden aikana, eikä henkilöiden, joilla veren hyytyminen on heikentynyt. Lisäksi henkilöiden, joilla on voimakas kala-allergia, on noudatettava varovaisuutta.
5 ml:n suositellussa vuorokausiannoksessa on omega-3-rasvahappoja 1200 mg, EPA:a 400 mg, DHA:ta 600 mg, A-vitamiinia 250 mikrogrammaa, D3-vitamiinia 10 mikrogrammaa ja E-vitamiinia 10 mikrogrammaa.

Yhteenveto funktionaalisista lipideistä

Yhteenvetona todettakoon jälleen, kuinka monipuolinen ja samalla vaikea kenttä rasvat ravitsemuksellisesti on. Rasvoilla on lukematon määrä funktionaalisia ominaisuuksia ihmisen elimistössä. Samalla rasvat ovat välttämätön ravintoaineryhmä jo pelkästään normaalin hyvinvoinnin kannalta. Tieteellisesti tarkasteltuna rasvoista ja niiden terveyteen vaikuttavista ominaisuuksista on vaikea vetää yhtä yhtenäistä totuutta tai myyviä mediaseksikkäitä otsikoita. Lisäksi on hyvä muistaa, että jokainen meistä on yksilö, eikä terveys paljoa parane esim. yhdellä kolesterolia alentavalla funktionaalisella elintarvikkeella, jos ravintotottumukset ovat muuten retuperällä. Mainosmiesten lupauksien sijaan kannattaa uskoa ennemmin mummoaan; stressaa vähemmän, syö kalanmaksaöljysi ja pidä ruokavaliosi monipuolisena. Sydämen terveyden kannalta vähintää yhtä oleellista, kuin ravinnon rasvahappokoostumus, on elämästä nauttiminen ja huoleton elämänasenne.

Lähteet

Kirjallisuus

• Bjålie, J. G., Haug, E., Sand, O., Sjaastad, Ø.V., Toverud, K. C., Ihminen. Fysiologia ja anatomia. WSOY0pro Oy, 2011.
• Hyvä terveys, nro 16, 12/2010.
• Lehtonen, M. Oxidation of steryl esters. 4.5.2012. Helsinki. 87 s. (EKT-sarja)
• Principles of biochemistry 4st ed. Horton, Moran, Scrimgeour, Perry, Rawn
• 1.    Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005
• 2.    Finravinto 2007 -tutkimus
• 3.    Walsh: Plant Based Nutrition and Health (The Vegan Society 2003)
• 4.    Enkovaara: 101 luontaistuotetta (Duodecim 2006)
• 5.    Johnson et al: Effect of dietary linoleic acid on markers of inflammation in healthy persons (Journal of Academic Nutrition and Dietetics 2012; 112: 1036-1037)
• 6.    Current Opinion in Clinical Nutrition&Metabolic Care 2004;7:131-138
• 7.    Salonen et al: Intake of mercury from fish, lipid peroxidation, and the risk of myocardial infarction and coronary, cardiovascular, and any death in Eastern Finnish men. (Circulation 1995; 91: 646-655)
• 8.    Borg, Fogelholm, Hiilloskorpi: Liikkujan ravitsemus (Edita 2004)
• 9.    Bernstein et.al: A Meta-Analysis Shows That Docosahexaenoic Acid from Algal Oil Reduces Serum Triglycerides and  Increases HDL-Cholesterol and LDL-Cholesterol in Persons without Coronary Heart Disease (The Journal of Nutrition, 2012 Jan;142(1):99-104)
• 10.    Dietary Stearidonic Acid Is a Long Chain (n-3) Polyunsaturated Fatty Acid with Potential Health Benefits (The Journal of Nutrition, 2009 Jan;139(1):5-10)

Sähköiset:

• http://www.becel.fi/ Haettu internetistä 15.10
• http://kauppa.ruohonjuuri.fi/

• http://www.moller.fi/p-8-12-product.aspx#/product_9
• http://www.solunetti.fi
• http://terveyskirjasto.fi
• http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00116&p_haku=kalanmaksa%C3%B6ljy
• http://www.terveysportti.fi
• http://www.unilever.fi/brands/foodbrands/becel.aspx Haettu internetistä 15.10
• http://wikipedia.org
• http://yksterveysblogi.com
• http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/tuotteet/pages/product.aspx?pagetype=1&catalog=yasalescatalog&productid=5555100%28yabasecatalog%29

Kirjoittajat: Auli Väänänen, Sohvi Lommi, Henna Vepsäläinen, Saara Itkonen, Anna Maija Lindgren, Ilona Rechardt, Laura Pirkola, Janita Bergström, Mari Lahti, Maria Ketola, Stina Mäenpää, Katja Kahila, Minna Kivinen, Emma Saarinen, Essi Lauksio, Krista Kurttila

Moneen terveysvaikutteiseen elintarvikkeeseen on lisätty vitamiineja tai kivennäisaineita. Tietyistä vitamiineista ja kivennäisaineista on paljon tutkimustietoa, jolloin yritysten on kätevää markkinoida funktionaalisia elintarvikkeita uskottavasti. Kuten terveysväitteiden kohdalla yleensä, EFSA on asettanut vitamiinien ja kivennäisaineiden terveysväittämille sääntöjä.
Koska tekstin kirjoittajia oli jopa 16, kirjoitustyylit kunkin vitamiinin tai kivennäisaineen kohdalla ovat selvästi erilaiset. Kysymykset olivat kuitenkin yhteisiä, esimerkiksi mikä on aineen fysiologinen merkitys ja mistä sitä saa. Yleisesti ottaen vitamiinien ja kivennäisaineiden päivittäiset saantisuositukset voi lukea esimerkiksi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta.

Vitamiinit

B-vitamiini

B-vitamiinit ovat ryhmä vesiliukoisia vitamiineja, joiden tehtävät elimistössä liittyvät energia-aineenvaihduntaan, solujen uusiutumiseen ja hermoston toimintaan. Lisäksi jotkutB-ryhmän vitamiineista osallistuvat toistensa aktivoitumiseen. B-vitamiineihin kuuluvattiamiini (B1-vitamiini), riboflaviini (B2-vitamiini), niasiini, biotiini,pantoteenihappo, pyridoksiini (B6-vitamiini), folaatti (foolihappo) ja kobalamiini (B12-vitamiini).

Suomalaiset saavat B-ryhmän vitamiineja leivästä ja viljavalmisteista, liha- ja kananmunaruoista, kasviksista, perunasta, hedelmistä ja marjoista, sekä maitovalmisteista. Huomionarvoista on, että B12-vitamiinia on ainoastaan eläinkunnan tuotteissa.

B-vitamiinivalmisteita markkinoidaan aineenvaihduntaa nopeuttavina sekä hermostoa ja lihaksia vahvistavina tuotteina. Niiden sanotaan myös vaikuttavan hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointiin. Lisäksi joissain tuotteissa kvasivitamiineja, kuten koliini, inositoli ja para-aminobentsohappo mainostetaan ihmiselle elintärkeinä B-vitamiineina. Kvasivitamiinit ovat vitamiinin kaltaisia yhdisteitä, jotka eivät kuitenkaan täytä klassisia vitamiinien määritelmiä, eikä ihmisillä ole raportoitu niiden puutteesta aiheutuvista kliinisistä oireista.

B-vitamiini, folaatti

Folaatti  on yleisnimitys luonnossa esiintyville pteroyyliglutamaateille sekä synteettisesti valmistettavalle foolihapolle. Se on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini. Folaatti on Suomessa D-vitamiinin lisäksi ainoa vitamiini, jonka saanti jää väestötasolla alle saantisuositusten.
Folaattia saadaan täysviljatuotteista, sisäelimistä (erityisesti maksasta), eläinkunnan tuotteista, tuoreista vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. Folaatti toimii elimistössä koentsyyminä useissa aineenvaihduntareaktioissa. Folaattia tarvitaan aminohappojen ja nukleotidien aineenvaihdunnassa, joten se on välttämätön normaalille solujen kehitykselle ja kasvulle.
Folaatille on useita hyväksyttyjä terveysväitteitä. Terveysväitteitä folaatista saa esittää kuitenkin vain elintarvikkeesta, joka on folaatin lähde vähintään asetuksen (EY) N:o 1924/2006 liitteessä olevassa luettelossa mainitun väitteen [VITAMIININ NIMI] JA/TAI [KIVENNÄISAINEEN NIMI] LÄHDE mukaisesti.
Folaatin terveysväitteet:

•  edistää normaalia veren muodostumista
•  edistää normaalia homokysteiinin aineenvaihduntaa
•  edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
•  edistää normaaleja psykologisia toimintoja
•  auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta
•  osallistuu solujen jakautumisprosessiin
•  edistää raskauden aikaista kudosten kasvua
•  edistää normaalia aminohapposynteesiä

Kirjoittajan eteen ei ole vielä osunut juuri folaatilla täydennettyjä elintarvikkeita. Useita elintarvikkeita on jo markkinoilla, joissa folaatti kuluu ”yleiseen” B-ryhmän vitamiinien täydennykseen. B-ryhmän vitamiineilla täydennettyjä elintarvikkeitta löytyy ainakin mehuista ja prosessoiduista viljavalmisteista esimerkiksi muroista.

C-vitamiini

C-vitamiini, askorbiinihappo, on yksi vesiliukoisista vitamiineista. Elimistössä sen tehtävänä on mm. edistää kalsiumin ja ei-hemiraudan imeytymistä sekä ehkäistä E- ja A-vitamiinien ja rasvahappojen hapettumista eli toimia antioksidanttina. Lisäksi sitä tarvitaan B12-vitamiinin ja foolihapon imeytymisessä, kollageenin muodostumisessa sekä lisämunuaiskuoren hormonien ja hermoston välittäjäaineiden syntetisointiin.  C-vitamiinin puute aiheuttaa keripukkia. Ihmisen elimistö ei pysty itse syntetisoimaan C-vitamiinia, minkä vuoksi päivittäinen tarveon saatava ravinnosta.
Luontaisesti C-vitamiinia sisältävät mm. sitrushedelmät, ruusunmarja, nokkonen, parsa- ja lehtikaali sekä tyrnimarja. Suomalaiset saavat C-vitamiinia eniten hedelmistä, marjoista, kasviksista ja perunasta.Suomalaisten C-vitamiinin saanti on hyvällä mallilla. Kuitenkin tätä vitamiinia lisätään useisiin elintarvikkeisiin johtuen sen antioksidanttivaikutuksesta. C-vitamiinipohjaisia lisäaineita ovat mm. E300 (askorbiinihappo), E301 (natriumaskorbaatti) sekä E302 (kalsiumaskorbaatti).

(kuvan lähde www.keventajat.fi)
C-vitamiinin on todettu joissain tutkimuksissa ehkäisevän myös haitallisten syöpää aiheuttavien yhdisteiden, kuten nitrosoamiinien, muodostumista. Lisäksi sen uskotaan parantavan ja ehkäisevän sairauksia, kuten flunssaa, kohentavan yleiskuntoa ja ehkäisevän tulehduksia sekä piristävän. Näiden myönteisten ominaisuuksiensa ansiosta sillä vitaminoidaan monia elintarvikkeita. C-vitamiinia saa kapseleina ja puristeina apteekista puhtaana C-vitamiinina sekä monivitamiinivalmisteina. Ksylitolipastilleja, erilaisia hedelmä- ja marjasoseita sekä mehuja vitaminoidaan, jolloin usein pakkauksen kyljessä on myös merkintä ”C-vitaminoitu”. Terveysväitteitä saa käyttää pakkauksessa, mikäli tuote sisältää vähintään 15% päivittäisestä C-vitamiinin tarpeesta. C-vitamiinista käytetyt terveysväitteet koskevat tavallisesti sen antioksidanttista vaikutusta.

A-vitamiini

A-vitamiini varastoituu tehokkaasti maksaan, joten maksaruoat ovatkin yksi A-vitamiinin tärkeimmistä lähteistä. A- vitamiinia saa myös rasvaisista maitotuotteista, ravintorasvoista sekä kanamunista. Kasvikunnan tuotteista A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia saa mm. tummanvihreistä lehtivihanneksista sekä punaisista ja oransseista hedelmistä, marjoista ja kasviksista.  Lisättyä A-vitamiinia löytyy yleensä margariineista ja mehuista.
A-vitamiini on välttämätön ravintoaine ja sitä tarvitaan mm. näkökykyyn, elimistön puolustusmekanismeihin, sikiönkehitykseen sekä solujen kasvuun ja erilaistumiseen.  Toisaalta on myös huomattava, että liiallinen saanti lisää sikiönkehityksessä häiriöitä, joten raskausaikana tulee erityisesti tarkkailla A-vitamiinin saantia.

(kuvan lähde www.mtv3.fi)
Väiteasetuksen artikla 13(1) mukaan A-vitamiinista voi käyttää väitteitä, että se vaikuttaa normaalin raudan aineenvaihduntaan sekä limakalvojen ja ihon normaaliin toimintaan. A-vitamiinista voi myös käyttää väitteitä, että se vaikuttaa näkökykyyn, immuunisysteemin normaaliin toimintaan sekä solujen erilaistumiseen.

D-vitamiini

D-vitamiiniksi kutsutaan niitä sterolimolekyylejä, jotka estävät ja parantavat riisitaudin. D-vitamiinia syntyy iholla auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin muodostukseen vain kesällä, joten ravinnosta saatavalla D-vitamiinilla on suomalaisille suuri merkitys.

(kuvan lähde www.nutrolin.fi)

D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen suolistosta. Riittämätön D-vitamiinin saanti heikentää luun mineraalirakennetta, jolloin luu on pehmeämpää ja alttiimpaa murtumille. Luuston lisäksi D-vitamiini säätelee lähes 300 geeniä ihmisen muissa kudoksissa. Uusimmissa tutkimuksissa D-vitamiinin puutos onkin yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten syöpään, diabetekseen, verenkiertotauteihin ja hermoston rappeumatauteihin.

Luonnollisissa elintarvikkeissa on D-vitamiinia merkittäviä määriä lähinnä kalassa. Selvitysten mukaan D-vitamiinin saanti on suosituksia niukempaa noin puolella suomalaisista. Tilanteen parantamiseksi elintarvikkeita D-vitaminoidaan ja etenkin erityisryhmille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden käyttöä.

Efsan sallimia D-vitamiinin terveysväitteitä:

• D-vitamiini on välttämätöntä lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle.
• D-vitamiini osallistuu solujen jakautumiseen.
• D-vitamiini edistää kalsiumin ja fosforin normaalia imeytymistä ja hyödyntämistä elimistössä, veren normaalia kalsiumtasoa, lihasten normaalia toimintaa, immuunijärjestelmän normaalia toimintaa sekä luuston ja hampaiden pysymistä normaalina

E-vitamiini

E-vitamiini kuuluu rasvaliukoisiin vitamiineihin, eli se pystyy varastoitumaan elimistöön. E-vitamiini on antioksidantti, joka suojaa solukalvoa ja estää näin solujen vaurioitumista. Tarkemmin sanottuna se neutralisoi elimistössä reaktiivisia happiyhdisteitä. E-vitamiini tunnetaan luonnon voimakkaimpana antioksidanttina. E-vitamiini myös vaikuttaa veren kolesterolitasoon ja se vaikuttaa myös immuunipuolustuksessa.

E-vitamiinin puutosta on todettu imeytymishäiriöiden yhteydessä. Kuitenkin aikuisilla sen puutos on harvinaista. Sen puutostilan on todettu vahingoittavan solukalvojen aineenvaihduntaa.

Vitamiinin lähteitä ovat mm. kokojyvä, parsakaali, munankeltuainen ja värikkäät hedelmät, kasviöljyt, auringonkukansiemenet ja mantelit. Tarve voi kasvaa sairauksien aikana ja kovassa fyysisessä rasituksessa. Myös yksipuolinen ruokavalio ja laihdutuskuurit lisäävät tarvetta.

E-vitamiinilla on myös tehty eläinkokeita ja on ilmennyt viitteitä sen suojaavasta vaikutuksesta syöpää vastaan. Myös on tutkittu E-vitamiinin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. E-vitamiini esim. estää LDL:n huonoa vaikutusta eli valtimoiden rasvakovetustaudille altistavaa hapettumista. E-vitamiinia on myös käytetty verenkiertohäiriöiden esim.katkokävelyn hoitoon. Se siis estää verihiutaleiden yhteenliimautumista ja siitä johtuvaa tukkeutumien muodostumista.

K-vitamiini

K-vitamiini kuuluu rasvaliukoisiin vitamiineihin. Kasviksissa se esiintyy fyllokinonina ja lihassa menakinonina. K-vitamiinin puutos on ihmisillä erittäin harvinaista. K-vitamiinia saadaan erityisesti vihreistä lehtikasviksista: esimerkiksi pinaatista, parsa- ja lehtikaalista sekä kasviöljyistä. Tämän lisäksi ihmisen suolisto pystyy tuottamaan menakinonia. K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymistekijöiden sekä proteiinien muodostumiseen.
Hyväksyttyjä terveysväittämiä K-vitamiinille ovat:

• edistää veren normaalia hyytymistä
• edistää luiden pysymistä normaaleina

EU-komission asetuksen mukaan K-vitamiinia voidaan lisätä elintarvikkeisiin sekä käyttää ravintolisiin. K-vitamiinia on lisätty muun muassa monivitamiinivalmisteisiin, esim. Ladyvita. Suomessa K-vitamiinia annetaan pistoksena vastasyntyneille verenvuototaudin ehkäisemiseksi. Vastaava käytäntö on voimassa myös useissa muissa maissa.

Kivennäisaineet
Rauta
Raudan saantilähteitä ruokavaliossa ovat liha, sisäelimet ja täysjyvätuotteet. Eläinkunnasta peräisin oleva hemirauta imeytyy ihmisen ruoansulatuksessa kasviperäistä nonhemirautaa tehokkaammin. Raudanpuutostila ilmenee anemiana. Elimistössä rauta osallistuu hapen kuljetukseen veressä, hapen varastointiin kudoksissa sekä erilaisiin metaboliareaktioihin entsyymien osana. EFSA on hyväksynyt joitakin rautaa koskevia terveysväittämiä sillä ehdolla, että väittämän saa esittää vain sellaisen elintarvikkeen yhteydessä, joka määritellään vähintäänkin raudan lähteeksi eli jossa on tietty pitoisuus rautaa.

(kuvan lähde pienivispilakauppa.blogspot.com)

Hyväksytyt terveysväittämät, jotka ovat Suomessa käytössä:

• Rauta ja magnesium pitävät vahvasti kiinni päivän toiminnoissa.
• Rauta ja magnesium auttavat kehoa voiman- ja energiantuotannossa.
• Rautaa tarvitaan hemoglobiinin rakennusaineena hapen ja hiilidioksidin kuljetukseen.
• Rauta on osa punasolujen hemoglobiinia ja sillä on siten olennainen merkitys hapen kuljetuksessa elimistössä.
• Rauta on välttämätöntä veren hemoglobiinitason ylläpidossa.
• Rauta osallistuu hapen kuljetukseen elimistössä.
• Tarvitaan hapen kuljetukseen.
• On välttämätön energian hyväksikäytössä.
• Vahvistaa lihastoimintaa.

Magnesium

Magnesiumtoimii ainakin 300:ssa elimistön toiminnan kannalta oleellisessa, entsymaattisessa aineenvaihduntareaktiossa. Se osallistuu erityisesti energia-aineenvaihduntaan, sekä proteiinien ja nukleiinihappojen synteesiin.
Elimistön magnesiumin määrää säätelevät pääasiassa munuaiset, jotka vähentävät tai lisäävät sen eritystä saannin mukaan. Munuaisten tehokkaan toiminnan ansiosta terveille ihmisille ei normaalisti kehity magnesiumin puutosta, vaan se liittyy yleensä mm. vaikeisiin sairauksiin, tai alkoholismiin. Toisaalta suuretkaan magnesiumannokset eivät helposti johda toksisiin oireisiin.
Magnesiumia on jonkin verran lähes kaikissa elintarvikkeissa. Suomalaisten pääasialliset saantilähteet ovat viljavalmisteet, kasvikset, peruna, hedelmät, marjat, sekä maitovalmisteet. Myös kahvi on suomalaisille merkittävä magnesiumin lähde.
Eräät nimeltä mainitsemattomat hyvinvointiin keskittyvät internetsivut lupaavat magnesiumin auttavan niin turvotukseen, lihaskramppeihin, suonenvetoihin, kuin lihasjäykkyyteen ja unettomuuteenkin. Sen väitetään myös alentavan kolesterolia ja verenpainetta, sekä ehkäisevän aivohalvausta, tyypin 2 diabetesta, migreeniä, epilepsiakohtauksia, tulehdusta, sekä stressiä ja masennusta. Eikä tässä vielä kaikki, sillä magnesium lisää myös fyysistä suorituskykyä ja kestävyyttä eritoten urheilijoilla, sekä lisää vastustuskykyä tulehdusta, syöpätauteja ja vanhenemismuutoksia vastaan. Lisäksi se rauhoittaa hermoja ja voi auttaa lukivaikeudessa ja ADHD-oireyhtymässä, sekä vähentää aggressiivisuutta ja väkivaltaista käytöstä. Aikamoinen ihmeaine siis!

EFSA:n hyväksymiä terveysväittämiä magnesiumista:

• auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta
• vaikuttaa elektrolyyttitasapainoon
• edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa
• edistää hermoston normaalia toimintaa, sekä psykologisia toimintoja
• edistää lihasten normaalia toimintaa
• edistää normaalia proteiinisynteesiä
• magnesiumilla on rooli solunjakautumisprosessissa
• edistää luuston ja hampaiden kunnossapitoa/ylläpitoa

Seleeni

Seleeniä esiintyy ns. orgaanisena ja epäorgaanisena seleeninä. Ruoka-aineissa seleeni on pääasiassa orgaanisessa muodossa. Orgaaniset muodot varastoituvat epäorgaanisia tehokkaammin ja eri ruoka-aineiden sisältämän seleenin hyväksikäyttö vaihtelee. Esim. vehnän ja lihan seleeni on paremmin hyväksikäytettävissä verrattaessa kalan seleenin.  Ruokavalion muiden yhdisteiden vaikutusta seleenin hyväksikäytettävyyteen ei vielä toistaiseksi tunneta.
Suomalaisten tärkeimmän saantilähteet ovat liha, maito- sekä viljavalmisteet. Suomalaisen maaperän todettiin sisältävän hyvin vähän seleeniä, joten sitä onkin lisätty lannotteisiin 1980-luvulta asti. Kasvisruokavaliota noudattavien, pääosassa luomua kuluttavien tulisikin olla tarkkana riittävän seleeninsaannin kanssa.Suurina pitoisuuksina seleeni on elimistölle myrkyllinen, etenkin pitkäaikaiskäytössä.
EFSA on hyväksynyt kuusi terveysväitettä koskien seleeniä. Se edistää normaalia siittiöiden muodostusta, hiusten pysymistä normaaleina, kynsien pysymistä normaaleina, immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, kilpirauhasen normaalia toimintaa ja solujen suojaamista hapettumisstressiltä. Raportissa todetaan myös, että em. vaikutukset saavutetaan normaalin tasapainoisen ruokavalion kautta.
Eräs lisäravinteita myyvä suomalainen verkkokauppa markkinoi tuotteitaan hyväksyttyjen terveysväitteiden avulla. Sivusto mainostaa turvallisena pidetyn saannin olevan EU:ssa 450 mg/vrk. Tämä on kuitenkin 9-kertainen määrä suosituksiin verrattuna. Kuluttaja voi erehtyä luulemaan, että 450 mg/vrk on tavoiteltava vuorokausiannos. Seleenin lisääminen elintarvikkeisiin valmistusprosessien yhteydessä on Suomessa olematonta.

Kalsium

Kalsium on elimistön yleisin kivennäisaine. Valtaosa siitä sijaitsee luustossa rakenneosana. Se osallistuu myös moniin elintärkeisiin toimintoihin ja toimii mm. toisiolähettinä solussa. Tärkein kalsiumin saantilähde suomalaisilla on maitotuotteet.

EFSA on myöntänyt kalsiumille useita terveysväitteitä. Kalsium mm. osallistuu luiden ja hampaiden normaaliin ylläpitoon, ruoansulatusentsyymien ja lihasten normaaliin toimintaan sekä solujen jakaantumiseen ja erikoistumiseen.

Tuoteväittämiä:

• Novelle Plus Kalsium on karpalonmakuinen vesi, ”josta saa luustolle ja hampaille tärkeää kalsiumia”.
• Valio OLO Ruoansulatusjogurtti sisältää kalsiumia, ”joka ylläpitää ruoansulatuksen normaalia toimintaa”.
• Valio Kidius maitovanukas sisältää kalsiumia, joka on ”luuston ja hampaiden tärkein rakennusaine”.

Fosfori
Fosfori esiintyy elimistössä fosfaatteina, josta 80–85 % on luukudoksessa, 14 % prosenttia pehmytkudoksissa ja 1 % solujen rakenteissa ja solunulkoisissa nesteissä. Fosfaatti osallistuu mm. moniin elimistön aineenvaihduntareaktioihin, happo-emästasapainon säätelyyn sekä eri entsyymien ja hemoglobiinin toimintaan. Fosforiin liittyvät hyväksytyt terveysväitteet koskevat energiametabolian ja solukalvojen toiminnan ylläpitoa, luiden ja hampaiden terveyttä sekä lasten normaalia kasvua ja kehitystä. EFSA on hylännyt terveysväitteen, jonka mukaan fosfori auttaisi vähentämään väsymystä, sillä sitä ei ole yhdistetty hypofosfatemian oireeksi.
Fosforin hyviä lähteitä ovat liha, kala, maito ja vilja. Fosfaatteja on myös runsaasti lisäaineina esimerkiksi sulatejuustoissa, prosessoiduissa lihavalmisteissa ja kolajuomissa. Lisäainemuodossa fosfaatit imeytyvät hyvin tehokkaasti. Fosforin saanti ruoasta on yleensä runsasta ja elimistön fosfaattitasapaino on tarkoin säädelty. Kasvu, raskaus ja imetys lisäävät fosforin tarvetta, mutta muilla väestöryhmillä sen saanti ylittää suositukset moninkertaisesti.

(kuvan lähde  www.keventajat.fi)
Fosforia sisältäviä ravintolisiä käytetään ylläpitämään luuston terveyttä, vaikka fosforin puutostila on terveillä ihmisillä hyvin harvinainen. Ravinnon korkea fosfori-kalsiumsuhde voi olla kuitenkin haitallinen, sillä se kiihdyttää luukudoksen hajotusta. Tällainen tilanne voi syntyä, mikäli ravinnosta saadaan runsaasti fosforia erityisesti lisäaineiden muodossa, mutta kalsiumia alle saantisuositusten. Elintarviketeollisuus ja erityisesti prosessoitujen lihatuotteiden valmistajat ovat pyrkineet vähentämään fosfaattien määrää tuotteissaan lisäaineita vastustavien trendien seurauksena. Fosforin positiivisia vaikutuksia koskevien terveysväitteiden rinnalla on siis trendi, joka pitää erityisesti lisäainefosfaatteja haitallisena.

Kromi

Kromi on hivenaine, joka esiintyy elintarvikkeissa enimmäkseen kolmiarvoisena Cr³⁺:na (kromin biologisesti aktiivisin muoto). Hyviä saantilähteitä ovat esimerkiksi täysjyvävilja, sisäelimet sekä parsakaali.
Kromin biokemiallista tehtävää ei ole täysin osoitettu, eikä sen välttämättömyydestä ole tieteellistä näyttöä. Kromin biologisesti aktiivisen muodon, kromoduliinin oletetaan aktivoivan insuliinin signalointia. Kromin arvellaan siis toimivan insuliinin kofaktorina. Kromia ja sen yhteyttä sokeritautiin on tutkittu paljon, mutta saadut tulokset kromilisän vaikutuksista koehenkilöiden insuliiniherkkyyteen ovat ristiriitaisia.
Kromilla on vuosikymmenien maine makeanhimon taltuttajana, sillä sen väitetään alentavan korkeita verensokeriarvoja ja tasapainottavan verensokerin suuria heilahteluja.
Kromia myydään ravintolisänä mm. kromipikolinaatin ja kromoduliinin muodossa. Suurin kromilisien kohderyhmä ovat painonpudottajat, mutta makeannälän hillitsemisen lisäksi kromin väitetään myös parantavan suorituskykyä ja vähentävän rasvamassaa. Luotettavaa tutkimustuloksia kromin terveysvaikutuksista ja turvallisuudesta saadaan kuitenkin vielä odottaa.

Natrium

Natrium on elimistölle välttämätön kivennäisaine. Luonnossa sitä esiintyy yhdisteinä merivedessä ja kallioperän mineraaleissa, kuten maasälvässä. Natrium esiintyy suurimmilta osin klooriin sitoutuneena natriumkloridina eli ruokasuolana, joka on ihmiselle tärkeä nestetasapainon ylläpitäjä.
Elimistössä natrium sitoo vettä, ja tällä tavoin se osallistuu vesitasapainon ylläpitämiseen. Lisäksi natriumilla on tärkeä tehtävä verimäärän ja happo-emästasapainon ylläpitämisessä, esimerkiksi happojen erittäminen virtsaan vaatii natriumia. Natrium auttaa myös lihaksia toimimaan osallistumalla hermoimpulssien kulkuun ja lihasten supistumiseen. Se on myös tärkeä tekijä luuston muodostuksessa ja mahdollistaa kaliumin ohella aminohappojen ja glukoosin pääsemisen kohdesolun sisälle.
Natriumia saa esimerkiksi normaalista ruokasuolasta, juustosta ja lihavalmisteista.

Yleensä natriumia saadaan tarpeeksi tavallisista elintarvikkeista, joten sen lisäys ruokavalioon ei ole tarpeellista. Munuaiset säätelevät tehokkaasti veren natriumpitoisuutta ja mikäli natriumia esiintyy veressä liikaa, se eritetään virtsaan. Liikasaanti voi aiheuttaa turvotusta sekä korkeaa verenpainetta.

Terveysväitteitä:

Hyväksytty:

• Foods with a low or reduced content of sodium:
• Reducing consumption of sodium contributes to the maintenance of normal blood pressure.

Ei-hyväksyttyjä:
Ascorbic acid, sodium salt:

• Soothing for mouth and throat / Reliefs in case of tickle in the throat and pharynx / Soothing and pleasant effect on throat pharynx and vocal cords. (Väitteelle ei ole tieteellistä näyttöä.)

Sodium:

• Sodium is needed for the functioning of muscles. (Jättää ristiriitaisen ja hämmentävän viestin kuluttajille.)

Sinkki
Sinkki osallistuu lähinnä entsyymitoiminnan kautta elimistön normaaliin kasvuun, kehitykseen, hormonitoimintaan, vastustuskyvyn ylläpitoon, vitamiinien ja rasvahappojen aineenvaihduntaan sekä antioksidanttipuolustukseen. Sinkin tärkeimpiä saantilähteitä ovat liha ja viljavalmisteet.
Sinkillä on useita hyväksyttyjä terveysväitteitä, joissa saa sanoa sen edistävän elimistön normaalia toimintaa eri osa-alueilla. Esimerkiksi sinkin saa sanoa ylläpitävän normaalia ihoa, hiuksia ja kynsiä tai edistävän immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Sinkkiä ei juurikaan lisätä elintarvikkeisiin (poikkeuksena Novellesinkki+E kivennäisvesi), mutta sitä markkinoidaan erilaisina ravintolisinä. Internetin maailmassa sinkillä uskotaan olevan erityisesti vastustuskykyä sekä aknea parantava vaikutus.
Sinkkilisästä on hyötyä, jos kärsii sinkin puutteesta, mutta tuokohan niiden nauttiminen lisähyötyä muille? Ja olisiko riittävä määrä saatavissa myös monipuolisesta ruokavaliosta? Liiallinen sinkin saanti ainakin voi johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen.

Lähteet:

• Komission rekisteri ravitsemus- ja terveysväitteistä: http://ec.europa.eu/nuhclaims/
• www.terveyskirjasto.fi
• Valtion ravitsemusneuvottelukunta, ravitsemussuositukset 2005: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/ravitsemussuositus2005.fin.pdf
• www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit
• www.wikipedia.fi
• www.evira.fi
• www.fineli.fi
• Euroopan Komission asetus (EY) N:o 1924/2006
• Euroopan Komission asetus (EY) N:o 432/2012
• Finnravinto 2007
• Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. Ravitsemustiede. 4.p. Duodecim 2012
• Voutilainen, Eeva 2010: Ravitsemustieteen perusteita –verkkoaineisto
• Belitz H.D, Grosch W, Schieberle P, 2004. Vitamins.Teoksessa Food Chemistry 3rd revised edition. Springer-Verlag Berlin Heidelberg, Germany. Sivu 422.
• http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044
• http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/1220.pdf
• https://www.hyvinvoinnin.fi/seleenivalmisteet?gclid=CO6Sz87w17ICFYF2cAodHnoAXg
• http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2244&fuclass=all&specdiet=vegan&items=100&from=top&portion=100g&lang=fi
• http://www.ravintoaineopas.fi/vitamiinit?Nutrient=8
• http://www.vitaelab.fi/Terveystietoa/E-vitamiini
• Valio. D-vitamiini, maito ja uudet saantisuositukset:
• http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/d-vitamiini-maito-ja-uudet-saantisuositukset/
• Ruokatieto:Efsa nosti D-vitamiinin turvallisen saannin ylärajaa:http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1237369
• http://ec.europa.eu/nuhclaims/?event=search&CFID=242675&CFTOKEN=9930eb2139c695ae-1DBE6EA6-B8AA-F57C-860EB434F6C94C67&jsessionid=93127fb3cf2582327b01763613191d241e5dTR
• http://www.hartwallnovelle.fi/#!/tuotteet/novelle-plus/kalsium
• http://www.valio.fi/olo/?snsrc=aws_3300272ba02fbe2369426185f6ae96a726660727818&snkw=valio%20olo&gclid=CJaxh7DN4LICFeGXcAod2iwA0w
• http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/valio-kidius-maitovanukas-on-lasten-makuun/
• Snellman: Liha korvasi lisäaineet:
• http://www.snellman.fi/fi/tuotteet/uutiset/liha-korvasi-lis%C3%A4aineet-0?gclid=CM_Jwuum37ICFSkumAod7X4Aag
• http://ec.europa.eu/nuhclaims/?event=search&CFID=244944&CFTOKEN=1a5306eaaa6efd7f-27BBAA64-A774-C70C-7278B77BE337FA0F&jsessionid=9312954315683e6c1eab74b7c745d1662536TR
• http://www.fineli.fi/component.php?compid=2160&lang=fi
• http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=95
• http://www.hartwall.fi/fi/Juomat/tuoteryhmat/Vedet/Hartwall-Novelle-Calcium/Hartwall-Novelle-Calcium-Citrus2/
• https://www.terveysmarket.fi/product_catalog.php?c=54&gclid=CJX1verJ5bICFUV2cAodoRUAoQ
• http://www.saltlife.fi/epages/Kaupat.sf/secc4a4166be7/?ObjectPath=/Shops/Suola/Products/178&gclid=CMTDsunK5bICFSF7cAodeBoAug
• https://www.hyvinvoinnin.fi/magnesiumvalmisteet?gclid=CISHpI7L5bICFYJ4cAodS1gAJA

Kirjoittajat: Lisa Jokinen,  Anni Mäkipelto, Johannes Paimela, Helena Lampinen, Elina Ahola, Satu Virtanen, Maria Sormunen.

Onko elintarvikkeen ”auttaa pysymään terveenä” -lupaus hyväksyttävä terveysväite?
Elintarvikkeiden terveysväitteiden tulee perustua tieteelliseen näyttöön. EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetus säätelee tuotteiden ravitsemus- ja terveysväitteitä. Terveysväitteellä tarkoitetaan väitettä, joka käsittelee elintarvikkeen ja terveyden välistä yhteyttä. Terveysväitteet voidaan jakaa Artiklan 13 väitteisiin (toiminnallisiin) ja artiklan 14 väitteisiin.

Artiklan 13 mukaiset väitteet kuvaavat jonkin ainesosan vaikutusta kasvuun, kehitykseen, elimistön toimintaan, psykologisiin toimintoihin, käyttäytymiseen, sekä laihtumiseen ja painonhallintaan.

Artiklan 14 mukaiset väitteet sen sijaan liittyvät lasten kehitykseen, terveyteen tai sairauden riskin vähenemiseen.

Lähteet: Evira, reseptori 2/2012

Benecol

Benecol tuotteet alentavat tutkitusti kolesterolia. Liian korkea veren kolesterolipitoisuus on haitallista, koska silloin kolesteroli alkaa kertyä verisuonien seinämiin ja lisää esimerkiksi sepelvaltimotaudin riskiä. Vaikuttava aine on kasvistanoliesteri, joka estää kolesterolin imeytymistä ruoansulatuskanavasta verenkiertoon. Jotta tuotteet toimisivat toivotulla tavalla, käytön tulisi olla päivittäistä. Benecol oli ensimmäinen suomalainen elintarvike, jonka terveysväite sai EU-hyväksynnän.

Benecol tuoteryhmään kuuluu kaksi juomaa; Mansikka tehojuoma ja Hedelmämix tehojuoma. Mansikka tehojuoma on jogurttijuoma, Hedelmämix on puolestaan soijapohjainen ja kasviperäinen juoma, johon on käytetty hedelmämehua. Juomalla päivässä yhden pullon (65 millilitraa) tehojuomaa, saa tarvittavan päivittäisen kasvistanoliannoksen (2 g). Vaikka suositeltu päivittäinen annos kasvistanolia on 2-3 grammaa, määrän ylittämisellä ei ole havaittu mitään haittavaikutuksia; veren kolesterolipitoisuus saattaa laskea jopa nopeammin. Juoma suositellaan nautittavaksi ruoan tai välipalan yhteydessä.

Markkinoilla on neljää erilaista Benecol-levitettä: kaksi margariinia ja kaksi kasvirasvalevitettä. Kaikilla levitteillä on parempi valinta- merkki. Kaikki Benecolin levitteet sisältävät runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa ja omega 3-rasvahappoja. Kolesterolia alentava vaikutus saadaan aikaan käyttämällä tuotetta 20-30 grammaa päivässä (vastaa neljää-kuutta teelusikkaa)

Lähteet: benecol.fi

Valio Plus maito

Valio Plus maito on rasvaton maito, joka sisältää 50 % enemmän proteiinia, 50 % enemmän kalsiumia ja 100 % enemmän D-vitamiinia kuin tavallinen maito. Lisäksi Valio Plus maito on hyvä B-vitamiinien lähde.

Valio Plus maito sopii kaikenikäisille monenlaisiin tarpeisiin. Tavalliseen maitoon verrattuna Valio Plus maito edistää paremmin painonhallintaa, lihasten kasvua ja palautumista liikunnan jälkeen. Lisäksi vanhukset saavat luuston ja lihasten ylläpitämisen kannalta tärkeitä proteiineja, kalsiumia ja D-vitamiinia.

Maitoproteiinit sisältävät välttämättömiä aminohappoja, jotka ovat tärkeitä rakennusaineita. Maidon heraproteiinit edistävät tutkimuksien mukaan lihasten palautumista urheilun jälkeen, lihasten kasvua ja laihtumista yhdessä kalsiumin kanssa.

D-vitamiinia tarvitaan parantamaan kalsiumin imeytymistä luuston vahvistamiseksi. D-vitamiini on tärkeä vastustuskyvyn ylläpitämisessä, diabeteksen torjumisessa, sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä.

http://www.valio.fi/plus/

Yosa, probioottinen kauravälipala, Bioferme Oy

Yosa on valmistettu täysjyväkaurasta ja kauraleseestä. Yosan kuluttajapakkauksessa mainostetaan, että kauran betaglukaani edistää vatsan ja suoliston toimintaa sekä vapauttaa energiaa hitaasti elimistöön antaen kevyen olon ja pitäen näläntunteen poissa. Yosa ei kuitenkaan sisällä betaglukaania niin paljoa(0,4g/100g), että se täyttäisi terveysväitteen betaglukaanista (3g/100g).
Yosa on kuitenkin saanut virallisen terveysväitteen vuonna 2004 probioottisista, terveyttä edistävistä, maitohappo- ja bifidobakteereista (mm. Bifidobacterium BB-12, L. rhamnosus GG). Ne nostavat hyödyllisten bakteerien määrää suolistossa, tasapainottaa vatsan toimintaa ja tehostaa suoliston vastustuskykyä. Kuluttajapakkauksessa tai verkkosivuilla ei kuitenkaan ole mainintaa kuinka paljon probioottisia bakteereja on käytetty hapatuksessa.

Lähde: http://www.bioferme.fi

OATrim – kaurapohjainen painonhallintajuoma (400 g)

OATrim on marja-mix kaurapohjainen painonhallintajuoma. Se on maidoton, soijaton, säilöntäaineeton ja täysin kasviperäinen tuote. Pakkauksen etiketissä sanotaan, että juoma edistää painonpudotusta – yhdistettynä vähäenergiseen ruokavalioon. Etiketin mukaan yksi OATrim sisältää päivän annoksen Konjac-kasvin juuresta uutettua kuitua, glukomannaania, joka on liukoinen ravintokuitu. Sen sanotaan ehkäisevän rasvan imeytymistä ja edistävän veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina (glukomannaanille vuonna 2010 hyväksytty terveysväite). Glukomannaani antaa pitkän kylläisyyden tunteen ja aktivoi vatsan toimintaa. Juoma kehotetaan nauttimaan niin, että sitä otetaan päivän aikana kolme annosta ja yhden annoksen yhteydessä otetaan kaksi lasia vettä.

Xylimax-purukumi

Ksylitoli, tuo ennen kaikkea koivuperäisenä suomalaisille tutuksi tullut hampaita hellivä sokerialkoholi, on jo vuodesta 1975 ollut purukumituotteidemme kantava voima. Kariesta ehkäisevän vaikutuksensa lisäksi useat kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet ksylitolilla olevan muitakin terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Ksylitolin on todettu vähentävän lasten korvatulehduksia sekä karieksen tartuntaa äidistä lapseen, minkä lisäksi ksylitolista on apua myös kuivan suun hoidossa.

Avoin julkinen kuvapankki, www.fazer.fi

Fazerin verkkosivuilla mainitaan Xylimax-purukumien olevan EU-hyväksyttyjä täysksylitolipurukumeja tiukkaakin tiukemman terveyshyväksynnän läpi käytyään (tämä alkaen vuodesta 2009, jota edelsi Leafin tekemä terveysväite sekä erinäiset tutkimukset), mikä yhdessä Suomen hammaslääkäriliiton suosituksen kanssa kuulostaa sopivan asiapitoiselta hampaiden terveydenhoidosta huolehtivalle kuluttajalle. Pakkauksen ”flow” tempaa helposti mukaansa, mutta pohjalta paljastuu se tuttu ja turvallinen ksylitoli, mikä toteutuu itse tuotettakin maistettaessa. Fazerin Xylimax FLOW raspberry > peach > menthol on ohikiitävän hetken verran hedelmäinen ja piinaavaan pitkään mentholin makuinen, mutta viimeistään 5-10 minuutin suositellun pureskeluajan jälkeen makuelämykset ovat jo kaikonneet.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ksylitoli

http://www.leaf.fi/files/leaf/tiedotteet/Tiedote_Leaf_EU_ksylitolipaatos.pdf

http://www.fazer.fi/Tuotteet/Tuotetiedot/tuotetietohaku-makeiset/Tuotetiedot/?pid=72210

kirjoittajat: Tiia Mörsky, Jenna Helkama, Emmi Tolonen, Maija Vilkuna, Sirja Koskensalo, Sonja Suvanto ja Anu Piipponen

Blogikirjoituksemme aihe, ravitsemus- ja terveysväiteasetus, herätti ryhmässämme paljon pohdintaa. Funktionaalisia elintarvikkeita näkyy nykypäivänä kaupan hyllyllä paljon, mutta monta väitettä jää myös hyväksymättä. Ensikäsitykseltä ravitsemus- ja terveysväiteasetuksesta eli lyhyemmin väiteasetuksesta saa sen mielikuvan, että väitteen hyväksyttäminen on työn ja tuskan takana. Toisaalta rahan perässä toimivilla yrityksillä ei voi olettaa ensimmäisenä olevan päämääränä kansanterveys, joten ehkä on perusteltua tutkia mikä on väitteen todenperäisyys? Selvitimme tarkemmin väiteasetuksen ulottuvuuksia elintarvikemaailmassa.

Ensin on kuitenkin tärkeää erottaa ravitsemus ja terveysväite toisistaan. Ravitsemusväite jaetaan kahteen eri osioon:  1) energiamäärä ja 2) ravintoaineet ja muut aineet. Energiamäärän kohdalla kyse on kalorimäärästä, kun taas ravintoaineissa ja muissa aineissa tarkoitetaan vastaavasti ainetta, jota elintarvike sisältää tai siihen on lisätty. Esimerkiksi matalaenerginen, ei sis. energiaa, kuidun lähde, runsaskuituinen, sokeriton, sokeroimaton. Ravitsemusväitteitä eivät ole esim: makeuttamaton, maidoton, gluteeniton, lisäaineeton.

Terveysväitteellä tarkoitetaan, että elintarvikkeella tai sen ainesosalla on terveyteen vaikuttava merkitys. Tähän lukeutuvat kaksi artiklaa: 13 ja 14.

Benecolilla on hyväksytty terveysväite: kasvistanoliesteri alentaa kolesterolia

 A+ -piimällä on ravitsemusväite: rasvaton

Pieni historiakatsaus

Ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön historia ulottuu 60 000 vuoden päähän: neandertalilaisesta haudasta Pohjois-Irakissa on löydetty suuret määrät rohdoskasveina käytettävien kasvien siitepölyä. Kasvien käytöllä sairauksien hoidossa onkin pitkät juuret uskomuslääkinnässä. Tänä päivänä ravitsemus- ja terveysväitteillä varustettujen elintarvikkeiden löytäminen on helppoa, sillä niitä mainostetaan paljon ja esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusanalla ”nutrageuticals” tulee 1 300 000 osumaa, joista ainakin ensimmäisiä sivuja hallitsevat erilaiset kapselit ja juomavalmisteet.

Laki ravitsemus- ja terveysväitteiden käytöstä syntyi tarpeesta luoda säännöt väitteiden käytölle. Kuluttajaa haluttiin suojata varmistamalla, että tarjolla on luotettavaa tietoa valintojen tekoon. Elintarviketeollisuus puolestaan toivoi harmoniaa alalle, ja lainsäädännön valmisteleminen alkoi.

Väiteasetus (asetus N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä) valmisteltiin Euroopan parlamentissa ja neuvostossa ja julkaistiin 20.12.2006. Julkaisuun päätyi erheessä luonnos, ja asia korjattiin pian korvaamalla se oikaisulla. Yhteisen EU-rekisterin kokoaminen olikin vielä suurempi projekti, sillä EFSA:n käsittelyyn tuli alussa peräti 44 000 väitettä. Rekisteri valmistui tänä keväänä, ja se sisältää 2200 nimikettä.

Terveysvaikutusten todentaminen – tarkka kolmivaiheinen prosessi

Terveysvaikutuksen todentamisen vaiheet ovat: karakterisointi, ainesosan hyödyn selvittäminen ihmisen terveydelle, ainesosan vaikutuksen syy ja seuraus -suhde terveyteen ja lopulta, mikäli edelliset täyttävät vaatimukset, on saatu tieteellisesti toteennäytetty terveysväite. Terveysväitteiden maininta tuotteen pakkauksissa, mainonnassa tai muussa esillepanossa edellyttää, että terveysväitteet ovat todennettuja. Niillä on oltava tieteellisesti todennettu syy ja seuraus -suhde.

Karakterisointia jollekin tuotteelle hakevan on osattava mainita perusteltu ainesosa tuotteessa. Mistä mahdollisesti vaikuttava ainesosa on peräisin ja mikä on sen tarkka lähde. Kasviperäisissä aineissa on mainittava tarkka kasvinosa. Jos olisin hakemuksen hakija, tulisi minun tarkasti miettiä mihin väitteeni perustuu ja miten väitteen sanamuodon muotoilen.

Lisäksi terveysväite on osattava määritellä riittävän tarkasti. On osattava perustella mihin terveysväitteelle haettu asia perustuu. Tieteellisen näytön on oltava tarkasti asiaan liittyvä, eikä jotain sinne päin. Ei voida perustella väitettä samaa asiaa läheltä liippaavalla tutkimuksella. Euroopan komissiolle Suomesta vuonna 2008 lähetetyistä terveysväitehakemuksista voi huomata sanamuotojen ja tieteellisen tiedon ymmärtämisen olevan keskeisiä asioita prosessissa. Terveysväitehakemuksia on yritetty perustella esimerkiksi ravitsemuksen oppikirjoilla, mutta terveysväitteiden sanamuodot ovat olleet harhaanjohtavia tai jopa ymmärretty erikoisella tavalla. Tällöin hakemuksia on hylätty. Hakemuksissa on mainittu esimerkiksi ”verisuonten terveys”, jolloin ilmeisesti komissio on kommentoinut, että verisuonten terveys on epämääräinen käsite ja hakemus on hylätty osittain tästä syystä.

Hakemuksia on mielenkiintoista selata. Komission kommenteista voidaan huomata väitteiden käsittelijöiden olevan asiantuntijoita. Kalsiumille on haettu terveysväitteitä Suomesta vuonna 2008, seuraavilla argumenteilla: Kalsium vahvistaa luustoa,  Kalsium vahvistaa hampaita ja Kalsium on hampaiden rakennusaine. Näistä väitteistä ensimmäisen ja viimeisen on kommentoitu olevan vakuuttavia ja keskimmäiselle ei ole löytynyt näyttöä annetuista tieteellisistä viitteistä. Tästä huomataan, että asiat on ilmaistava tarkasti ja tieteelliseen tietoon perustuen. Voisi kuvitella, että hakijat jopa lukevat tieteellistä tietoa omilta lähtökohdiltaan, tulkiten sitä jopa virheellisesti, jotta saisivat hakemuksensa hyväksyttyä.

Terveysväitteet kulkevat tarkan prosessin läpi, joten perusteettomat hakemukset hylätään. Terveysvaikutuksen todentamisessa EFSA arvioi väitteen taustalla olevat tieteelliset perustelut ja väitteen sanamuodon.  Terveysväitepäätökset tehdään komission asetuksella. Komission ja EU:n jäsenmaiden välisten keskustelujen jälkeen tehdään päätös, jossa väite joko hyväksytään tai hylätään.

Terveysväitteet sairauden riskiä vähentämässä

Terveysväitteet jaetaan kolmeen ryhmään, joita ovat elintoimintoihin liittyvät terveysväitteet, lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvät terveysväitteet sekä sairauden riskin vähentämiseen liittyvät terveysväitteet, joita on EU:ssa hyväksytty vain seitsemän.

Hyväksytyissä väitteissä pääosassa ovat vain muutamat ainesosat: ksylitoli (karieksen riski), kauran beetaglukaani  sekä kasvisterolit ja –stanolit (kolestroli sydäntautien riskinä).  On mielenkiintoista huomata, että myös esimerkiksi vedelle on haettu sairauden riskin vähentämiseen liittyvää väiteoikeutta. Hakemuksen mukaan veden huomattava ja säännöllinen nauttiminen vähentää riskiä sairastua nestehukkaan ja siitä johtuvaan suorituskyvyn laskuun. Väiteoikeus hylättiin seuraavin perustein: nestehukka on tila, jossa elimistön vesi on ehtynyt ja hakemuksessa kuvatut riskitekijät (esim. veden alentunut määrä kudoksissa) ovat veden ehtymisen mittareita ja siten sairauden mittareita,  eivät siis riskitekijöitä. Itse vettä ei siis voida mainostaa sairauden riskiä vähentävällä terveysväitteellä, mutta markkinoilta löytyy kyllä laitteita, joiden väitetään tekevänvedestä terveyttä edistävää.  ”Vesi-ionisaattorin avulla kehosi säilyttää luonnollisen pH-tasapainon. Ionisaattori ottaa vedestä talteen alkaalisia mineraaleja ja näin pysyt terveempänä ja vireämpänä.”  http://www.finate.fi/puhdas-vesi-2/

Myös esimerkiksi “ACTIMEL® Lactobacillus casei DN-114 001 plus yoghurt symbiosis”  on jäänyt vaille oikeutta käyttää sairauden riskin vähentämiseen liittyvää terveysväitettä. Tässä tapauksessa tieteellistä näyttöä ei ole ollut tarpeeksi. Actimel.fi sivuilta löytyy tällä hetkellä vain terveysväite ”d-vitamiini tukee kehon luonnollista vastustuskykyä”. Muuten mielikuvaa tuotteesta voisi www-sivujen perusteella kuvata sanalla superlatiivi.  ”Vaikka Actimel näyttää pieneltä, se sisältää aika valtavia asioita”.

Tarvitseeko lapsi funktionaalisia elintarvikkeita kehittyäkseen?

Väiteasetuksessa lapsiin kohdistuvat väitteet on jaettu omaksi ryhmäkseen ja niitä on hyväksytty 11 kappaletta. Lähes kaikki liittyvät välttämättömien rasvahappojen sekä kalsiumin ja D-vitamiinin positiivisiin vaikutuksiin lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Linoli- (omega-6) ja α-linoleenihappo (omega-3) rasvahapot ovat hyväksytyissä terveysväitteissä mukana olevia välttämättömiä rasvahappoja. Elimistö ei kykene niitä syntetisoimaan, joten ne on saatava ravinnosta. N-3 ja n-6 rasvahapot toimivat esiasteina pitkäketjuisille rasvahapoille, jotka puolestaan ovat merkittäviä solukalvojen rakennusaineita. Lisäksi niiden johdannaiset n-6-arakidonihappo ja n-3-eikopentaeenihappo (EPA) ovat eikosanoidien lähtöaineita. Eikosanoidit toimivat hormonien tavoin säädellen useita elimistön toimintoja. α-linoleenihaposta muodostuu EPA:n ohella dokosaheksaeenihappoa (DHA), jonka vaikutukset lukeutuvat hyväksyttyjen lapsille suunnattujen terveysväittämien joukkoon. DHA:n muodostuminen on elimistössä kuitenkin rajoitettua, mikä tekee siitä osittain välttämättömän rasvahapon. DHA:n vaikutukset keskittyvät hermoston kehitykseen ja toimintaan sekä näön tarkkuuteen.

Kalsiumia on elimistöstä kivennäisainesta ylivoimaisesti eniten, jopa 40 %. Suurin osa siitä on varastoituneena luustoon sekä luuston rakenteen muodostajana. D-vitamiini aktivoi kalsiumia sitovan proteiinin ja mahdollistaa siten kalsiumin imeytymisen. Lapsen kasvaessa kalsiumin imeytyminen on tehostettua, mikä luo tarpeen niin runsaan kalsiumin kuin D-vitamiininkin saantiin ruokavaliosta. Kalsiumin lisäksi kivennäisaineista jodi ja rauta ovat edustettuina lapsiin kohdistuvissa elintarvikkeiden terveysväitteissä. Jodi toimii osana kasvua, kehitystä ja aineenvaihduntaa ylläpitävää kilpirauhashormonia ja raudan on puolestaan osoitettu olevan välttämätön lapsen kognitiiviselle kehitykselle.

Todennettuja terveysväitteitä siis löytyy ja elintarvikeyritykset ansaitsevat hyvin edellytykset täyttävillä tuotteillaan. Tarvitseeko lapsi kuitenkaan terveysvaikutteisia elintarvikkeita normaaliin kasvuun ja kehitykseensä? Taloustutkimuksen Danonelle teettämässä, lasten ravitsemuksellisia ja terveydellisiä asioita sekä perheiden ruokatottumuksia selvittävässä kyselyssä ilmenivät vanhempien mielestä lasten terveyden kannalta keskeisimmät tekijät. Liikunta sekä runsas kasvisten määrä sekä terveellisiä välipaloja sisältävä ruokavalio nousivat etusijalle. 25 % vastaajista piti tärkeänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tarjoamista myös lapselle. Osuus on kohtalaisen suuri, mutta se ei välttämättä kerro koko totuutta vanhempien asenteesta. Epävarmuutta aiheuttaa samassa tutkimuksessa ilmennyt terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tunnistamisen haasteellisuus. Jopa kaksi kolmesta vastaajasta piti maitoa funktionaalisena elintarvikkeena ja neljäsosa luokitteli tavallisen appelsiinimehun samaan kategoriaan.

Usein lapsille suunnatut runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävät jogurtit ja muut terveysvaikutteiset välipalat sisältävät myös suhteellisen paljon sokeria. Tällaiset elintarvikkeet saattavat vääristää niin vanhempien kuin lastenkin käsityksen siitä, mikä on terveydelle edullista. Näin voi käydä etenkin annosmäärien paisuessa värikkäästi mainostetun terveysvaikutteisuuden kustannuksella. Niin vakavaa kuin se onkin, jopa 77 % vanhemmista oli eniten huolissaan lastensa runsaasta sokerin saannista.

Rohdos vai elintarvike?

Vaikka elintarvikkeen kohdalla, joihin lasketaan myös suuri osa luontaistuotekauppojen pillereistä, terveysväitteen saaminen on pitkän prosessin takana, ei kaikkien terveysvaikutteisina myytävien tuotteiden kohdalla tilanne ole yhtä tasapuolinen. Nykytilanteessa myytävänä on nimittäin myös lääkelain mukaisen myyntiluvan saaneita kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvirohdosvalmisteita. Niille myönnetään myyntilupa kokemusperäisen vaikutuksen ja pitkään jatkuneen käytön perusteella. Vahvaa tieteellistä osoitusta näiden valmisteiden tehosta ei siis vaadita.

Tällä hetkellä Suomessa on lupa vain parillekymmenelle rohdosvalmisteelle. Pientä määrää voi selittää se, että elintarvikkeeksi luokitelluissa valmisteissa terveysväitteitä on varsinkin luontaistuotekaupoissa esitetty estottomasti, joten rohdosstatuksesta ei ole ollut hyötyä. Osansa on myös rohdosvalmisteluokituksen mukanaan tuomilla lääkelain vaatimuksilla valmistukselle ja laadunvarmistukselle.

kuva: http://www.apteekkini.fi/WebRoot/OVA/Shops/09022011-998764/4F61/CE14/A1D7/3C0B/3435/0A28/1051/C9B6/echinaforce.jpg

Väiteasetus muuttaa tilannetta merkittävästi. Tuleeko Fimea (lääkealan valvova viranomainen) hukkumaan hakemuksiin, kun terveysväitteistään hylätyn päätöksen saaneet luontaistuotevalmistajat kokeilevat onneaan Fimean rohdosvalmistesäännösten kanssa? On aivan absurdi tilanne, jos EFSA:ssa hylätty valmiste menisikin Fimeassa läpi rohdoksena. Rohdoksia koskeva elintarvike- ja lääkelainsäädäntö harmonisoidaan varmasti jossain vaiheessa, mutta sitä odotellessa valmistajat tulevat varmasti yrittämään väiteasetuksen kiertämistä lääkelainsäädännön kautta.

Väiteasetus määrää myös ammattilaisia

Väiteasetukseen sisältyy itse väitteiden määrittämisen lisäksi myös terveydenhuollon ammattilaisia velvoittava kohta. Artikloissa 11 ja 12 säädetään, että yksittäinen terveydenhuollon tai ravitsemuksen ammattilainen, eikä edes sellaisena esiintyvä näyttelijä, ei saa mainostaa terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Näiden alojen ammattijärjestöt ja yleishyödylliset yhdistykset sen sijaan saavat antaa suosituksia.

Vanhastaan markkinoilla on jo esimerkkinä Sydänmerkki, joka on Evirassa tulkittu ravitsemusväitteeksi, jolle haettiin EFSA:n hyväksyntää. Lainsäätäjä on varmaan ajatellut, että järjestötasolla tuotteiden arvioinnissa käytettäisiin enemmän harkintaa ja huomioon otettaisiin useamman kuin yhden asiantuntijan mielipide. Mainostaja varmaan käyttäisi mielellään tunnettuja asiantuntijoita, koska yleisön olisi helpompi samaistua yhteen tunnettuun ja luottamusta herättävään asiantuntijaan kuin kasvottomaan järjestöön, vaikka analyyttisesti ajatellen suuremman asiantuntijajoukon mielipiteellä olisikin enemmän todellista painoarvoa. Mainokset eivät kuitenkaan pyri vetoamaan logiikkaan vaan tunteisiin.

EU vs. Japani

Tutustuttuamme eurooppalaiseen tapaan määrittää terveysväitteen todenmukaisuus, on mielenkiintoista verrata EFSAan (European  Food Safety Authority)  tulleita terveysväitehakemuksia ja japanilaisia terveysväitteen saaneita tuotteita. Japanin lainsäädäntö on Euroopan lainsäädäntöä löyhempi, joten terveysvaikutteisia tuotteita on runsaasti tarjolla Japanissa.

Terveysväitteet laillisuuteen riittää pienikin näyttö elintarvikkeen tehosta, kun taas Euroopassa terveysväitelainsäädäntö taas on maailman tiukimpia. Lainsäädännön eroja mielenkiintoisempia ovat kuitenkin kulttuurilliset erot, jotka näkyvät terveysvaikutteisten tuotteiden erilaisena jakautumisena. EFSAan tulleista hakemuksista vajaa kolmannes liittyi ruoansulatuskanavan toimintaan, sen sijaan Japanissa myynnissä olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista myyntivolyymiltään 65 % liittyy suoliston terveyteen. Eurooppalaisista hakemuksista yli neljännes liittyi sydän ja verisuonitauteihin, Japanissa taas alle 4 % tuotteista lupaa vaikuttaa verenpaineeseen tai kolesterolin määrään. Japanilaisten toiseksi yleisin terveysvaikutteinen elintarvikeryhmä on hammasterveyteen liittyvät tuotteet.

Japanilaisille hengityksen hajuttomuus on selvästi tärkeää. Luuston terveydestä taas japanilaiset eivät ole yhtä huolissaan, vain 2 % myydyistä tuotteista lupaa lujia luita. EFSAan hakemuksista sen sijaan 10 % liittyi luuston terveyteen. Eurooppalaiset uskovat japanilaisia enemmän myös ruoan vaikuttavan mielenterveyteen. Eurooppalaisista hakemuksista noin 10% liittyi aiheeseen, kun taas Japanissa tällaiseen ei uskota ilmeisesti ollenkaan.

Vaikka luvut eivät olekaan aivan suoraan vertailukelpoisia (toiset ovat hakemusten määrä ja toiset myynnissä olevien tuotteiden myyntiin perustuvia lukuja), on mielenkiintoista huomata kuinka eri asioita kulttuureissa arvostetaan ja miten eri tavalla funktionaalisiin elintarvikkeisiin liittyvät väitteet hyväksytään.

Väiteasetusta tarvitaan

Funktionaaliset elintarvikkeet ovat selvästi tulleet jäädäkseen markkinoille. Koska väiteasetus on syntynyt elintarviketeollisuuden aloitteesta, on sille selvästi tarvetta. Ehkä taustalla on toivomus siitä, ettei kilpailija saisi ansaittua helposti huijaamalla kuluttajaa? Terveysväitteen hakuprosessi on hyvin byrokraattinen, mutta se toisaalta luultavasti vähentää niin sanottuja turhia hakemuksia.

Kuten EU:n ja Japanin säädösten vertailusta kävi ilmi, on toiminta Euroopassa verrattain tiukkaa. Yrittäjän näkökulmasta varmasti turhauttaa yrittää selviytyä säädösviidakossa, mutta kuluttajalle vaikutukset ovat edulliset. Huijatuksi tulemisen riski vähenee.

Lähteet

EU: Health and consumers, Food, http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/claims/nutrition_claims_en.htm

EU:n väiteasetus, http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/linkki_2lopullinen_vaiteasetus.pdf

Evira, Ravitsemusväitteet, http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/ravitsemusvaitteet/

Evira, Terveysväitteet: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/terveysvaitteet/

Wikipedia, Alternative medicine: http://en.wikipedia.org/wiki/Alternative_medicine

Benecol-kuva, http://www.google.com/imgres?imgurl=http://img.dooyoo.co.uk/GB_EN/orig/0/6/7/9/3/679390.jpg&imgrefurl=http://www.dooyoo.co.uk/food/benecol-light-spread/&h=197&w=300&sz=23&tbnid=mj2oAyKRq5S6OM:&tbnh=73&tbnw=111&prev=/search%3Fq%3Dbenecol%26tbm%3Disch%26tbo%3Du&zoom=1&q=benecol&usg=__ynpKCrgExBALnFE2aC1RRurYsTI=&docid=vIxNqci7-ejBdM&sa=X&ei=8GBhUObEIMLIhAepwICIAQ&ved=0CFwQ9QEwCQ&dur=1922

Japan Health Food and Nutrition Food Association And GNG Analysis

http://ec.europa.eu/nuhclaims

www. actimel.fi

Heinonen, Marina. 24.9.2012.  Ravitsemus- ja terveysväiteasetus -luentomoniste. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos. Helsingin yliopisto

http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/ravitsemustieteen_perusteet/04_etus.shtml

http://umami.fi/ruoka-juoma/news/koululaisten-valipalat/

http://www.sydanmerkki.fi/sydanmerkki_tuotteet/yrityksille/hakeminen/fi_FI/merkin_hakeminen/

http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/rohdosvalmisteet

http://www.ravintolisatiedotus.fi/kasviperaiset-terveysvaittamat (huom. terveystuotealan oma sivusto)

http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/eviran_ohje_vaiteasetuksen_art_11_soveltamisesta_17014_1.pdf

http://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/nutrition.htm

http://ec.europa.eu/health/human-use/herbal-medicines/developments/index_en.htm