Lipidit

 

Kirjoittajat: Helena ???, Noora Juuti, Kristiina Rekola, Miia Laitinen, Sanna Vuorela, Anni Oksanen, Saara Oksanen, Jarno Kinnunen, Nelli Äijö, Ida Lepistö, Heini Kutvonen, Lauri Pasanen, Katariina Kaarre, Juuso ???

Rasva, tuo elämän eliksiiri, joka saa ruoan maistumaan hyvältä, mutta voi ikävästi kertyä vyötärölle, on meille monelle todellinen sydämen asia. Mediassa käytävä rasvakeskustelu kuumentaa tunteita rasvan ollessa vuoroin hyvä ja vuoroin paha asia. Rasva parantaa ja sairastuttaa yhtä aikaa, eikä ole ihme, jos termien ja mielipiteiden viidakko saa kenen tahansa pään pyörälle.
Kenen joukoissa sinä marssit rasvasodassa? Onko Becel vastaus kaikkeen, vai löytyykö onni kookosöljyä käyttämällä? Jos et tiedä, mitä tästä kaikesta tulisi ajatella, ei hätää! Tässäkin asiassa totuus on usein tarua ihmeellisempää ja seuraavan tieteellisen tykityksen jälkeen olet luultavasti vielä enemmän sekaisin.

Rasvat kuuluvat lipidien ryhmään. Lipideihin kuuluu suuri kirjo erilaisia veteen liukenemattomia yhdisteitä, jotka ovat joko hydrofobisia tai joiden toinen pää on hydrofiilinen ja toinen hydrofobinen hiilivetyketju.  Yksinkertaisimpia lipidejä ovat rasvahapot, jotka koostuvat karboksyylihappo -ryhmästä sekä hiilivetyhännästä. Vain yksinkertaisia sidoksia sisältävät rasvahapot ovat tyydyttyneitä ja elimistön lämpötilassa usein kiinteitä (rasvat). Kaksoissidoksellisia rasvahappoja kutsutaan tyydyttymättömiksi ja ne ovat usein lyhythäntäisten rasvahappojen tapaan nestemäisiä (öljyt).  Rasvahapot ovat monien monimutkaisempien rasvarakenteiden pääkomponentteja niiden liittyessä glyserolin kahteen tai kolmeen hydroksyyliryhmään. Tällaisia rakenteita ihmiselimistössä ovat muun muassa triasyyliglyserolit, glyserofosfolipidit ja sfingolipidit. Myös fosfolipidit, glykosfingolipidit, vahat, rasvaliukoiset vitamiinit, kolesteroli ja steroidit ovat lipidejä.

Lipideillä on monenlaisia tehtäviä ihmiselimistössä. Rasvasoluihin on koottu elimistön rasvaenergiavarasto, joka muodostuu pääosin triasyyliglyseroleista, koska niiden hapettaminen vapauttaa paljon energiaa. Varastorasva toimii myös lämpöeristeenä ja elimien suojana.

Solujen kalvorakenteet, jotka ympäröivät soluja ja niiden elimiä (myös vesikkelit ja liposomit), muodostuvat lipideistä kuten glyserofosfo- ja sfingolipideistä sekä kolesterolista.  Hormonit ovat kolesterolin kaltaisia viestiaineita, jotka osallistuvat elintoimintojen säätelyyn.
Elimistö pystyy rakentamaan tarvitsemiaan rasvoja ravinnosta saaduista rasvahapoista, mutta myös tekemään hiilihydraateista varastorasvaa lipogeneesissä. Näin tapahtuu veren glukoosipitoisuuden ollessa liian korkea. Lipogeneesi tapahtuu erityisesti maksa-, rasva- ja toimivan maitorauhasen soluissa.


Triglyseridi

Lipideistä puhuttaessa nousee esiin useita terveysnäkökulmia, kuten kohonnut kolesteroli ja siitä aiheutuvat haitat kuten sydän- ja verisuonisairaudet. Terveysnäkökulmista klassisin taitaa olla väittely kovan ja pehmeän rasvan välillä. Viime aikoina erityiseen asemaan on noussut väittely kookosöljystä ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista.

Kovat rasvat

Tyydyttyneessä rasvahapossa hiilirungon hiiliatomien välillä on ainoastaan yksinkertaisia sidoksia. Tästä johtuen rasvahapot pääsevät pakkautumaan tiiviisti ja ovat huoneenlämmössä yleensä kiinteitä.  Tyydyttynyt rasvahappo-nimi johtuu siitä, että näiden rasvahappojen hiilirunko ei voi sitoa enempää vetyatomeja eli molekyyli on vetyatomien suhteen tyydyttynyt. Koviksi rasvoiksi kutsutaan niitä ravinnon rasvoja, jotka sisältävät etupäässä tyydyttyneitä rasvahappoja sekä transrasvahappoja. Tyydyttyneitä rasvahappoja ovat mm. voihappo, lauriinihappo, myristiinihappo, palmitiinihappo sekä steariinihappo.
Elimistö käyttää tyydyttyneitä rasvoja erityisesti energiaksi. Terveyden kannalta kuitenkin merkityksellisintä on tyydyttyneiden rasvahappojen vaikutus kolesteroliaineenvaihduntaan,sillä tyydyttyneet rasvahapot (varsinkin ne joita on maito- ja kookosrasvassa) suurentavat veren kolesterolipitoisuutta. Suurentunut LDL- kolesterolipitoisuus veressä lisää verisuonten ahtautumisen riskiä. Tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen tyydyttymättömillä rasvahapoilla vähentää tutkitusti kuolleisuutta sepelvaltimotautiin (joka on suomalaisten yleisin sydäntauti…).
Elintarvikkeissa esiintyvien tyydyttyneiden rasvahappojen suhteelliset osuudet vaihtelevat ruoittain.

 

Seuraavaksi otamme tarkasteluun tuotteen, joka on herättänyt suuren määrän keskustelua puolesta ja vastaan:

Kookosöljy

Kookosöljy on kasviöljy, jota valmistetaan erittämällä se koprasta, kookospähkinän kuivatusta lihasta. Toisin kuin monet muut kasviöljyt, kookosöljy koostuu 90 % tyydyttyneistä rasvoista. Öljy sisältää pääasiassa keskipituisten rasvahappojen triglyseridejä, joista 86,5 % on tyydyttyneitä rasvahappoja. Tyydyttyneistä rasvahapoista kookosöljy sisältää mm. lauriinihappoa (44,6 %), myristiinihappoa (16,8 %) japalmitiinihappoa (8,2 %), vaikkakin se kokonaisuudessaan sisältää seitsemää erilaista tyydyttynyttä rasvahappoa. Kookosrasvan ainoa kertatyydyttymätön rasvahappo on öljyhappo ja ainoa monityydyttymätön rasvahappo on linoleenihappo. Kookoksen sisältämät kovat rasvat ovat kuitenkin erilaisia kuin maitorasvan (esim. voin) ja niiden kolesterolipitoisuutta suurentava vaikutus näyttäisi olevan jonkin verran maitorasvaa heikompi. Terveystuotteena kookosrasvaa ei kuitenkaan missään nimessä voi pitää, sillä siinä ei ole oikeastaan lainkaan terveydelle edullista pehmeää rasvaa.
Siitä huolimatta esimerkiksi Ruohonjuuri Ekomarket myy kookosöljyä ”superfoodina” ja netistä löytyy useita kookosrasvan terveyttä edistäviä vaikutuksia ylistäviä sivustoja.  Kylmäpuristetun neitsytkookosöljyn mainostetaan olevan erinomainen energianlähde (sisältäähän se paljon energiaa…), sillä elimistö pystyy käyttämään sen suoraan energiantuotantoon eikä varastointiin. Tuote-esittelyn mukaan se myös kiihdyttää aineenvaihduntaa, auttaa kehoa pääsemään irti huonosta rasvasta ja olevan näin erinomainen apu painonpudotuksessa. Se sisältää myös (mainoksen mukaan) paljon terveellisiä rasvahappoja mm. lauriinihappoa (tyydyttynyt rasvahappo) ja neitsytkookosöljyllä on todettu olevan paljon suotuisia vaikutuksia mm. rasvahappoaineenvaihdunnalle, kolesteroliarvoille sekä ihon hyvinvoinnille. (tuote-esittelyn väittämien todellisuutta jokainen voi pohtia luettuaan tyydyttyneistä rasvahapoista kertovan tekstin…)
Tässä yksi esimerkki kookosöljyn mainoksesta:

 

Kookosöljyn väitetään myös esimerkiksi auttavan astmaan, masennukseen, krooniseen väsymykseen, akneen, nenäverenvuotoihin, migreeniin ja jopa HIViin! (Varsinainen ihmetuote!!!)… ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kookosta sanotaankin sivustoilla funktionaaliseksi elintarvikkeeksi sen monien terveyttä edistävien vaikutustensa vuoksi.
Kuinka pitkälle saadaan mennä tuotteita mainostaessa? Väittämät alkavat vaikuttaa jo räikeästi kuluttajien huijaamiselta ja harhaanjohtamiselta. Onko mahdollista, että nämä tuotteet saattavat jopa vähentää käyttäjiensä terveyttä? On erikoista, että tämänkaltaisia väittämiä voidaan esittää näinkin vapaasti ottaen huomioon melkoisen tarkat EU-säädökset terveysväittämistä.

Kasvistanolit ja kasvisterolit

Yksi suurimpia terveysnäkökulmia rasvoista puhuttaessa on kolesteroli ja erityisesti ”paha” eli LDL-kolesteroli. Kolesterolin ympärillä pyörivä mylläkkä on johtanut lukemattomiin tuotteisiin ja ilmiöihin joilla väitetään voitavan alentaa kolesterolia, muun muassa edellä mainittu kookosrasva. Yksi suurimpia ryhmiä näille tuotteille on erilaiset kasvisteroli ja kasvistanoli tuotteet.

β-sitosteroli

Sterolit ovat hiilestä, hapesta ja vedystä muodostuneita rengasrakenteisia yhdisteitä. Steroleista tunnetuin on kolesteroli, jota esiintyy eläinten solukalvoilla. Sen tehtävänä on lisätä solukalvojen jäykkyyttä sekä toimia esiasteena sappihapoille, D-vitamiinille ja steroidihormoneille. Kasvisterolit ovat rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia kolesterolin kanssa. Ainoana eroavaisuutena kasvisteroleilla on yksi kaksoissidos rengasrakenteessa sekä ylimääräinen metyyli- tai etyyliryhmä molekyylin sivuketjussa. Kasvisteroleita esiintyy ainoastaan kasvikunnan tuotteissa ja niiden tehtävänä on kolesterolin tavoin säädellä solukalvon jäykkyyttä sekä osallistua lipidimetaboliaan. Stanoleiksi kutsutaan sterolien kaltaisia molekyylejä, joiden rengasrakenne on tyydyttynyt eli ei sisällä kaksoissidoksia. Kasvistanolin kolesterolista erottaa siis vain haaroittunut sivuketju.
Kasvisteroleita ja kasvistanoleita on vuodesta 1995 asti lisätty elintarvikkeisiin, erityisesti levitteisiin, koska niiden on todettu tutkitusti alentavan veren kolesterolipitoisuutta. Korkea LDL-kolesteroli tutkitusti altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. Kasvisterolit eivät imeydy lainkaan ruuansulatuselimistössä ja niiden kolesterolia alentava vaikutus perustuu kykyyn estää osittain myös kolesterolin imeytymistä. Kasvisteroleiden luonnollisia lähteitä ravinnossa ovat mm. kasviöljyt, pähkinät, viljat sekä kasvikset. Sterolien määrä näissä tuotteissa on kuitenkin riittämätön vaikuttamaan veren kolesterolitasoihin. Ihmiset saavat tavallisesta ruuasta kasvisteroleita keskimäärin 138-437 mg päivässä, mutta tutkimusten mukaan kolesterolia alentava vaikutus saavutetaan vasta noin kolmen gramman päivittäisellä annoksella. Tämän määrän voi saada nauttimalla kasvisteroleilla tai -stanoleilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Kasvisteroleilla ja –stanoleilla on tutkitusti terveydelle edullisia vaikutuksia, joten niistä voi käyttää EUn hyväksymiä terveysväittämiä. Yksi tunnetuimpia tuotemerkkejä tässä ryhmässä ovat ehdottomasti Becel-tuotteet.

Becel-tuotteet on valmistettu siemenistä saatavien kasviöljyjen yhdistelmästä. Täten tuotteet sisältävät välttämättömiä monityydyttymättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Tuotteiden sisältämien rasvahappojen sanotaan auttavan pitämään sydämesi terveenä ja ylläpitämään veren normaalia kolesterolitasoa. Becel-tuotteille on myönnetty sydän-merkki. Sydän-merkin saaneet tuotteet ovat tuoteryhmässään rasvan laadun suhteen parempi valinta.
Becel pro.activ -tuotteisiin on puolestaan lisätty kasvisteroleja. Becelin omilla sivuilla kerrotaan, että kasvisterolit alentavat veren kolesterolia 7-10 % 2-3 viikossa, kun niitä nautitaan päivittäin 1,5-2,4 grammaa. Tämä tarkoittaa esim. kuutta teelusikallista Becel pro.activ margariinia (2,25 g kasvisteroleita) päivässä. Siirryttäessä monipuoliseen ruokavalioon ja terveellisiin elämän tapoihin, kolesteroli voi Becelin antamien tietojen mukaan alentua jopa 15 prosenttia. Nämä Becel pro.activ -tuotteet on tarkoitettu vain sellaisille ihmisille, jotka haluavat alentaa veren kolesterolitasoa.
Becel-tuotteiden markkinointi ei sen sijaan ole ollut niin selkeää. Talous Sanomien artikkelin mukaan (5.3.2012) saksalainen terveysjärjestö Foodwatch on haastanut Becelin tuottajan Unileverin oikeuteen koskien Becel pro.activ-levitteen terveysväitteitä. Foodwatch vetoaa EFSA:n lausuntoihin, joiden mukaan ihmisten, joilla ei ole liian korkeaa verenpainetta, tulisi välttää näiden levitetuotteiden käyttöä, jotta verisuonet eivät tukkiutuisi. Unilever puolestaan antaa mainoksissaan ymmärtää, että tuotetta voisi käyttää sekä ennakoivasti että korjaavasti. Foodwatchin mukaan levitettä tulisi myydä kontrolloidummassa ympäristössä eli apteekeissa, koska tuotteiden markkinointi on harhaanjohtavaa.
Ohessa linkki alkuperäiseen artikkeliin Taloussanomien sivuilla:

  • http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2012/03/05/becel-kolesterolimargariini-joutuu-oikeuteen-saksassa/201224575/135

Jos Foodwatchin kanne menee läpi, siitä tulee ennakkotapaus, joka voi määrittää muiden kasvissterolia ja kasvisstanolia sisältävien tuotteiden myyntiä Saksassa ja jopa muualla Euroopassa.
Suomessa terveysväitteitä sisältäviä tuotteita (Becel, Danacol, Benecol) saa myydä tavallisessa ruokakaupassa. EFSA:n lausunnon mukaan kasvisteroleita ja kasvistanoleita sisältävät tuotteet voivat käyttää terveysväitettä ”alentavat kolesterolia” mainonnassaan ja pakkauksissaan.

Monityydyttymättömät rasvahapot

Monityydyttymättömillä rasvahapoilla tarkoitetaan rasvahappoja, joiden hiilivetyketjussa on useampi kuin yksi kaksoissidos. Monityydyttymättömiin rasvahappoihin viitataan usein n-numeroinnilla (myös omega-nimityksellä), jolla tarkoitetaan ensimmäisen kaksoissidoksen paikkaa ketjun metyylipäästä lukien. Näistä tärkeimpiä ovat n-3 ja n-6-sarjojen rasvahapot, joista alfalinoleenihappo (ALA, n-3) ja linolihappo (LA, n-6) määritellään nykyään ihmiselle välttämättömiksi. Elimistö ei kykene valmistamaan n-3 tai n-6-rasvahappoja itse, mutta pystyy hiiliketjua pidentämällä muokkaaman alfalinoleenihaposta ja linolihaposta muita saman sarjan rasvahappoja. Omega-3-rasvahapot ovat terveyden kannalta tärkeitä, sillä niiden puutteella on esitetty olevan yhteyttä mm. suurentuneeseen masennusriskiin ja verisuonten kalkkeutumiseen. DHA on tärkeä solukalvon rakenneosa.
Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan monityydyttymättömien rasvojen osuus tulisi olla 5-10 % ja n-3 rasvahappojen osuus 1 % kokonaisenergiansaannista. [1] Suomalaiset saavat nykyisellään ravinnostaan noin 5,7 E% monityydyttymättömiä ja noin 1,2 E% n-3-sarjan rasvahappoja. Saanti on siis niukahkoa, täyttäen juuri vähimmäissuosituksen.

 

N-6-sarjan rasvahapot

N-6-rasvahappojen määrälle ei sen sijaan ole asetettu erillisiä vähimmäissuosituksia, ja välttämättömän linolihapon saanti on hyvinkin riittävää. [2] On päinvastoin esitetty väitteitä, että liiallinen n-6-rasvahappojen saanti suhteessa n-3-rasvahappoihin saattaisi vaikuttaa tulehdustekijöitä lisäävästi. Epidemiologiset tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä väitettä, ja n-6/n-3 –suhteen merkitys on kyseenalaistettu. [5] Nimenomaiselle n-6-rasvahappojen lisäämiselle ruokavalioon ei kuitenkaan ole tarvetta.

N-3-sarjan rasvahapot

N-3-rasvahappohin kuuluu välttämättömän alfalinoleenihapon (ALA) lisäksi mm. stearidonihappo (SDA), eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Elimistö kykenee valmistamaan SDA:ta, EPA:a ja DHA:ta jonkin verran alfalinoleenihaposta, mutta tutkimusnäytön mukaan näitä on hyödyllistä saada myös suoraan ravinnosta.
N-3-rasvahappojen saannilla näyttäisi olevan vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, erityisesti veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen sekä tromboosiriskiin verihiutaleiden aggregaation ja tulehdusvälittäjäaineiden kautta. [3] Suomalaisten ruokavaliossa olisi siis mahdollisesti hyödyllistä kasvattaa ensisijaisesti n-3-rasvahappojen saantia.
N-3-sarja: ALA, SDA, EPA ja DHA

Alfalinoleenihapon saanti ei yksinään vaikuta alentavan veren triglyseriditasoa, mutta se saattaa alentaa LDL-kolesterolia. [4] Tutkimusnäyttöä runsaan ALA:n saannin yhteydestä kuolleisuuden vähenemiseen on jonkin verran, mutta se ei ole yhdenmukaista. Vahvinta näyttö on sydänsairauksista toipuvilla. On kuitenkin huomattava, että ALA:n pääasiallinen lähde ovat kasviöljyt, joiden lisääntynyt käyttö korjaa ravinnon yleistä rasvahappoprofiilia vähentäen tyydyttyneiden rasvahappojen osuutta. [8]
Eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon edullisesta vaikutuksesta rasva-aineenvaihduntaan ja sydänperäisten äkkikuolemien vähenemiseen on melko vahvaa näyttöä.[6] Näitä rasvahappoja saadaan pääasiassa mikrolevistä ja kalasta, mutta niitä voidaan tuottaa elintarvikkeiksi myös mikrobiologisin menetelmin. Stearidonihappo on ensimmäinen välituote pidennettäessä ALA:n hiiliketjua muiksi n-3-sarjan rasvahapoiksi. Ravinnosta sitä saa esimerkiksi hampunsiemenistä. SDA:lla vaikuttaa olevan samansuuntaisia hyödyllisiä vaikutuksia kuin EPA:lla verrattuna pelkkään ALA:n saantiin. [10]
Kalanrasva

Ei tiedetä varmasti, onko kalassa muita sydän- ja verisuonitaudeilta suojaavia tekijöitä kuin rasvahappokoostumus. [4] Suomessa kalasta saadun EPA:n ja DHA:n positiivisia vaikutuksia saattaa vähentää joidenkin kalojen merkittävän suuret elohopeapitoisuuksuudet. [7]
Kalan rasvaa on saatavana funktionaalisina kalaöjy- ja kalanmaksaöljyvalmisteina. Lääkelaitos on hyväksynyt kalanmaksaöljyvalmisteille käyttöaiheen ”A- ja D-vitamiinien puute ja edullinen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan”. Vaikutus rasva-aineenvaihduntaan välittyy puhtaasti rasvahappokoostumuksen kautta, joten kalaöljyllä saavutetaan samat hyödyt,ellei rasvaliukoisista vitamiineista ole kliinistä puutetta. [4]

Mikrolevät

Mikrolevät ovat kasviperäinen DHA:n ja EPA:n lähde. Tänä vuonna julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan mikroleväperäisellä DHA:lla on edullisia vaikutuksia veren rasva-arvoihin, ja ne ovat samanlaisia kuin kalanrasvan DHA:lla. [9] Mikäli kalanrasvan vaikutukset välittyvät puhtaasti DHA:n ja EPA:n kautta, olisi mikrolevillä myös samanlainen vaikutus sydän- ja verisuoniterveyteen. Alhaisen ravintoketjuaseman vuoksi mikroleviin ei juuri kerry raskasmetalleja. Levien rasvapitoisuus on melko pieni, mutta viljellyistä levistä tuotettua öljyä on saatavilla funktionaalisina valmisteina. On myös saatavilla valmisteita, joissa jotka sisältävät hiivoissa tuotettua DHA:ta ja EPA:a.

Kalanmaksaöljy

onelle tulee kalanmaksaöljytuotteista ensimmäisenä mieleen Möllerin kalanmaksaöljy. Se on turskan maksasta uutettu ravintolisä, joka sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja (EPA + DHA) ja lisäksi A-, D- ja E-vitamiineja. A-vitamiini vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan sekä näkökykyyn. D-vitamiini puolestaan vaikuttaa luuston ja hampaiden kuntoon ja E-vitamiini toimii kehon soluja hapettumiselta suojaavana antioksidanttina.
Tuote on erityisen hyvä niille henkilöille, joilla ei tule syötyä tarpeeksi rasvaista kalaa, mutta hyvä myös kaikille niille, jotka tahtovat huolehtia terveydestään.
Tuotetta ei tulisi käyttää raskauden aikana, eikä henkilöiden, joilla veren hyytyminen on heikentynyt. Lisäksi henkilöiden, joilla on voimakas kala-allergia, on noudatettava varovaisuutta.
5 ml:n suositellussa vuorokausiannoksessa on omega-3-rasvahappoja 1200 mg, EPA:a 400 mg, DHA:ta 600 mg, A-vitamiinia 250 mikrogrammaa, D3-vitamiinia 10 mikrogrammaa ja E-vitamiinia 10 mikrogrammaa.

 

Yhteenveto funktionaalisista lipideistä

Yhteenvetona todettakoon jälleen, kuinka monipuolinen ja samalla vaikea kenttä rasvat ravitsemuksellisesti on. Rasvoilla on lukematon määrä funktionaalisia ominaisuuksia ihmisen elimistössä. Samalla rasvat ovat välttämätön ravintoaineryhmä jo pelkästään normaalin hyvinvoinnin kannalta. Tieteellisesti tarkasteltuna rasvoista ja niiden terveyteen vaikuttavista ominaisuuksista on vaikea vetää yhtä yhtenäistä totuutta tai myyviä mediaseksikkäitä otsikoita. Lisäksi on hyvä muistaa, että jokainen meistä on yksilö, eikä terveys paljoa parane esim. yhdellä kolesterolia alentavalla funktionaalisella elintarvikkeella, jos ravintotottumukset ovat muuten retuperällä. Mainosmiesten lupauksien sijaan kannattaa uskoa ennemmin mummoaan; stressaa vähemmän, syö kalanmaksaöljysi ja pidä ruokavaliosi monipuolisena. Sydämen terveyden kannalta vähintää yhtä oleellista, kuin ravinnon rasvahappokoostumus, on elämästä nauttiminen ja huoleton elämänasenne.

Lähteet

Kirjallisuus

  • Bjålie, J. G., Haug, E., Sand, O., Sjaastad, Ø.V., Toverud, K. C., Ihminen. Fysiologia ja anatomia. WSOY0pro Oy, 2011.
  • Hyvä terveys, nro 16, 12/2010.
  • Lehtonen, M. Oxidation of steryl esters. 4.5.2012. Helsinki. 87 s. (EKT-sarja)
  • Principles of biochemistry 4st ed. Horton, Moran, Scrimgeour, Perry, Rawn
  • 1.    Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005
  • 2.    Finravinto 2007 -tutkimus
  • 3.    Walsh: Plant Based Nutrition and Health (The Vegan Society 2003)
  • 4.    Enkovaara: 101 luontaistuotetta (Duodecim 2006)
  • 5.    Johnson et al: Effect of dietary linoleic acid on markers of inflammation in healthy persons (Journal of Academic Nutrition and Dietetics 2012; 112: 1036-1037)
  • 6.    Current Opinion in Clinical Nutrition&Metabolic Care 2004;7:131-138
  • 7.    Salonen et al: Intake of mercury from fish, lipid peroxidation, and the risk of myocardial infarction and coronary, cardiovascular, and any death in Eastern Finnish men. (Circulation 1995; 91: 646-655)
  • 8.    Borg, Fogelholm, Hiilloskorpi: Liikkujan ravitsemus (Edita 2004)
  • 9.    Bernstein et.al: A Meta-Analysis Shows That Docosahexaenoic Acid from Algal Oil Reduces Serum Triglycerides and  Increases HDL-Cholesterol and LDL-Cholesterol in Persons without Coronary Heart Disease (The Journal of Nutrition, 2012 Jan;142(1):99-104)
  • 10.    Dietary Stearidonic Acid Is a Long Chain (n-3) Polyunsaturated Fatty Acid with Potential Health Benefits (The Journal of Nutrition, 2009 Jan;139(1):5-10)

Sähköiset:

  • http://www.becel.fi/ Haettu internetistä 15.10
  • http://kauppa.ruohonjuuri.fi/
  • http://www.moller.fi/p-8-12-product.aspx#/product_9
  • http://www.solunetti.fi
  • http://terveyskirjasto.fi
  • http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00116&p_haku=kalanmaksa%C3%B6ljy
  • http://www.terveysportti.fi
  • http://www.unilever.fi/brands/foodbrands/becel.aspx Haettu internetistä 15.10
  • http://wikipedia.org
  • http://yksterveysblogi.com
  • http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/tuotteet/pages/product.aspx?pagetype=1&catalog=yasalescatalog&productid=5555100%28yabasecatalog%29