kirjoittajat: Tiia Mörsky, Jenna Helkama, Emmi Tolonen, Maija Vilkuna, Sirja Koskensalo, Sonja Suvanto ja Anu Piipponen
Blogikirjoituksemme aihe, ravitsemus- ja terveysväiteasetus, herätti ryhmässämme paljon pohdintaa. Funktionaalisia elintarvikkeita näkyy nykypäivänä kaupan hyllyllä paljon, mutta monta väitettä jää myös hyväksymättä. Ensikäsitykseltä ravitsemus- ja terveysväiteasetuksesta eli lyhyemmin väiteasetuksesta saa sen mielikuvan, että väitteen hyväksyttäminen on työn ja tuskan takana. Toisaalta rahan perässä toimivilla yrityksillä ei voi olettaa ensimmäisenä olevan päämääränä kansanterveys, joten ehkä on perusteltua tutkia mikä on väitteen todenperäisyys? Selvitimme tarkemmin väiteasetuksen ulottuvuuksia elintarvikemaailmassa.
Ensin on kuitenkin tärkeää erottaa ravitsemus ja terveysväite toisistaan. Ravitsemusväite jaetaan kahteen eri osioon: 1) energiamäärä ja 2) ravintoaineet ja muut aineet. Energiamäärän kohdalla kyse on kalorimäärästä, kun taas ravintoaineissa ja muissa aineissa tarkoitetaan vastaavasti ainetta, jota elintarvike sisältää tai siihen on lisätty. Esimerkiksi matalaenerginen, ei sis. energiaa, kuidun lähde, runsaskuituinen, sokeriton, sokeroimaton. Ravitsemusväitteitä eivät ole esim: makeuttamaton, maidoton, gluteeniton, lisäaineeton.
Terveysväitteellä tarkoitetaan, että elintarvikkeella tai sen ainesosalla on terveyteen vaikuttava merkitys. Tähän lukeutuvat kaksi artiklaa: 13 ja 14.
Benecolilla on hyväksytty terveysväite: kasvistanoliesteri alentaa kolesterolia
A+ -piimällä on ravitsemusväite: rasvaton
Pieni historiakatsaus
Ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön historia ulottuu 60 000 vuoden päähän: neandertalilaisesta haudasta Pohjois-Irakissa on löydetty suuret määrät rohdoskasveina käytettävien kasvien siitepölyä. Kasvien käytöllä sairauksien hoidossa onkin pitkät juuret uskomuslääkinnässä. Tänä päivänä ravitsemus- ja terveysväitteillä varustettujen elintarvikkeiden löytäminen on helppoa, sillä niitä mainostetaan paljon ja esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusanalla ”nutrageuticals” tulee 1 300 000 osumaa, joista ainakin ensimmäisiä sivuja hallitsevat erilaiset kapselit ja juomavalmisteet.
Laki ravitsemus- ja terveysväitteiden käytöstä syntyi tarpeesta luoda säännöt väitteiden käytölle. Kuluttajaa haluttiin suojata varmistamalla, että tarjolla on luotettavaa tietoa valintojen tekoon. Elintarviketeollisuus puolestaan toivoi harmoniaa alalle, ja lainsäädännön valmisteleminen alkoi.
Väiteasetus (asetus N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä) valmisteltiin Euroopan parlamentissa ja neuvostossa ja julkaistiin 20.12.2006. Julkaisuun päätyi erheessä luonnos, ja asia korjattiin pian korvaamalla se oikaisulla. Yhteisen EU-rekisterin kokoaminen olikin vielä suurempi projekti, sillä EFSA:n käsittelyyn tuli alussa peräti 44 000 väitettä. Rekisteri valmistui tänä keväänä, ja se sisältää 2200 nimikettä.
Terveysvaikutusten todentaminen – tarkka kolmivaiheinen prosessi
Terveysvaikutuksen todentamisen vaiheet ovat: karakterisointi, ainesosan hyödyn selvittäminen ihmisen terveydelle, ainesosan vaikutuksen syy ja seuraus -suhde terveyteen ja lopulta, mikäli edelliset täyttävät vaatimukset, on saatu tieteellisesti toteennäytetty terveysväite. Terveysväitteiden maininta tuotteen pakkauksissa, mainonnassa tai muussa esillepanossa edellyttää, että terveysväitteet ovat todennettuja. Niillä on oltava tieteellisesti todennettu syy ja seuraus -suhde.
Karakterisointia jollekin tuotteelle hakevan on osattava mainita perusteltu ainesosa tuotteessa. Mistä mahdollisesti vaikuttava ainesosa on peräisin ja mikä on sen tarkka lähde. Kasviperäisissä aineissa on mainittava tarkka kasvinosa. Jos olisin hakemuksen hakija, tulisi minun tarkasti miettiä mihin väitteeni perustuu ja miten väitteen sanamuodon muotoilen.
Lisäksi terveysväite on osattava määritellä riittävän tarkasti. On osattava perustella mihin terveysväitteelle haettu asia perustuu. Tieteellisen näytön on oltava tarkasti asiaan liittyvä, eikä jotain sinne päin. Ei voida perustella väitettä samaa asiaa läheltä liippaavalla tutkimuksella. Euroopan komissiolle Suomesta vuonna 2008 lähetetyistä terveysväitehakemuksista voi huomata sanamuotojen ja tieteellisen tiedon ymmärtämisen olevan keskeisiä asioita prosessissa. Terveysväitehakemuksia on yritetty perustella esimerkiksi ravitsemuksen oppikirjoilla, mutta terveysväitteiden sanamuodot ovat olleet harhaanjohtavia tai jopa ymmärretty erikoisella tavalla. Tällöin hakemuksia on hylätty. Hakemuksissa on mainittu esimerkiksi ”verisuonten terveys”, jolloin ilmeisesti komissio on kommentoinut, että verisuonten terveys on epämääräinen käsite ja hakemus on hylätty osittain tästä syystä.
Hakemuksia on mielenkiintoista selata. Komission kommenteista voidaan huomata väitteiden käsittelijöiden olevan asiantuntijoita. Kalsiumille on haettu terveysväitteitä Suomesta vuonna 2008, seuraavilla argumenteilla: Kalsium vahvistaa luustoa, Kalsium vahvistaa hampaita ja Kalsium on hampaiden rakennusaine. Näistä väitteistä ensimmäisen ja viimeisen on kommentoitu olevan vakuuttavia ja keskimmäiselle ei ole löytynyt näyttöä annetuista tieteellisistä viitteistä. Tästä huomataan, että asiat on ilmaistava tarkasti ja tieteelliseen tietoon perustuen. Voisi kuvitella, että hakijat jopa lukevat tieteellistä tietoa omilta lähtökohdiltaan, tulkiten sitä jopa virheellisesti, jotta saisivat hakemuksensa hyväksyttyä.
Terveysväitteet kulkevat tarkan prosessin läpi, joten perusteettomat hakemukset hylätään. Terveysvaikutuksen todentamisessa EFSA arvioi väitteen taustalla olevat tieteelliset perustelut ja väitteen sanamuodon. Terveysväitepäätökset tehdään komission asetuksella. Komission ja EU:n jäsenmaiden välisten keskustelujen jälkeen tehdään päätös, jossa väite joko hyväksytään tai hylätään.
Terveysväitteet sairauden riskiä vähentämässä
Terveysväitteet jaetaan kolmeen ryhmään, joita ovat elintoimintoihin liittyvät terveysväitteet, lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvät terveysväitteet sekä sairauden riskin vähentämiseen liittyvät terveysväitteet, joita on EU:ssa hyväksytty vain seitsemän.
Hyväksytyissä väitteissä pääosassa ovat vain muutamat ainesosat: ksylitoli (karieksen riski), kauran beetaglukaani sekä kasvisterolit ja –stanolit (kolestroli sydäntautien riskinä). On mielenkiintoista huomata, että myös esimerkiksi vedelle on haettu sairauden riskin vähentämiseen liittyvää väiteoikeutta. Hakemuksen mukaan veden huomattava ja säännöllinen nauttiminen vähentää riskiä sairastua nestehukkaan ja siitä johtuvaan suorituskyvyn laskuun. Väiteoikeus hylättiin seuraavin perustein: nestehukka on tila, jossa elimistön vesi on ehtynyt ja hakemuksessa kuvatut riskitekijät (esim. veden alentunut määrä kudoksissa) ovat veden ehtymisen mittareita ja siten sairauden mittareita, eivät siis riskitekijöitä. Itse vettä ei siis voida mainostaa sairauden riskiä vähentävällä terveysväitteellä, mutta markkinoilta löytyy kyllä laitteita, joiden väitetään tekevänvedestä terveyttä edistävää. ”Vesi-ionisaattorin avulla kehosi säilyttää luonnollisen pH-tasapainon. Ionisaattori ottaa vedestä talteen alkaalisia mineraaleja ja näin pysyt terveempänä ja vireämpänä.” http://www.finate.fi/puhdas-vesi-2/
Myös esimerkiksi “ACTIMEL® Lactobacillus casei DN-114 001 plus yoghurt symbiosis” on jäänyt vaille oikeutta käyttää sairauden riskin vähentämiseen liittyvää terveysväitettä. Tässä tapauksessa tieteellistä näyttöä ei ole ollut tarpeeksi. Actimel.fi sivuilta löytyy tällä hetkellä vain terveysväite ”d-vitamiini tukee kehon luonnollista vastustuskykyä”. Muuten mielikuvaa tuotteesta voisi www-sivujen perusteella kuvata sanalla superlatiivi. ”Vaikka Actimel näyttää pieneltä, se sisältää aika valtavia asioita”.
Tarvitseeko lapsi funktionaalisia elintarvikkeita kehittyäkseen?
Väiteasetuksessa lapsiin kohdistuvat väitteet on jaettu omaksi ryhmäkseen ja niitä on hyväksytty 11 kappaletta. Lähes kaikki liittyvät välttämättömien rasvahappojen sekä kalsiumin ja D-vitamiinin positiivisiin vaikutuksiin lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Linoli- (omega-6) ja α-linoleenihappo (omega-3) rasvahapot ovat hyväksytyissä terveysväitteissä mukana olevia välttämättömiä rasvahappoja. Elimistö ei kykene niitä syntetisoimaan, joten ne on saatava ravinnosta. N-3 ja n-6 rasvahapot toimivat esiasteina pitkäketjuisille rasvahapoille, jotka puolestaan ovat merkittäviä solukalvojen rakennusaineita. Lisäksi niiden johdannaiset n-6-arakidonihappo ja n-3-eikopentaeenihappo (EPA) ovat eikosanoidien lähtöaineita. Eikosanoidit toimivat hormonien tavoin säädellen useita elimistön toimintoja. α-linoleenihaposta muodostuu EPA:n ohella dokosaheksaeenihappoa (DHA), jonka vaikutukset lukeutuvat hyväksyttyjen lapsille suunnattujen terveysväittämien joukkoon. DHA:n muodostuminen on elimistössä kuitenkin rajoitettua, mikä tekee siitä osittain välttämättömän rasvahapon. DHA:n vaikutukset keskittyvät hermoston kehitykseen ja toimintaan sekä näön tarkkuuteen.
Kalsiumia on elimistöstä kivennäisainesta ylivoimaisesti eniten, jopa 40 %. Suurin osa siitä on varastoituneena luustoon sekä luuston rakenteen muodostajana. D-vitamiini aktivoi kalsiumia sitovan proteiinin ja mahdollistaa siten kalsiumin imeytymisen. Lapsen kasvaessa kalsiumin imeytyminen on tehostettua, mikä luo tarpeen niin runsaan kalsiumin kuin D-vitamiininkin saantiin ruokavaliosta. Kalsiumin lisäksi kivennäisaineista jodi ja rauta ovat edustettuina lapsiin kohdistuvissa elintarvikkeiden terveysväitteissä. Jodi toimii osana kasvua, kehitystä ja aineenvaihduntaa ylläpitävää kilpirauhashormonia ja raudan on puolestaan osoitettu olevan välttämätön lapsen kognitiiviselle kehitykselle.
Todennettuja terveysväitteitä siis löytyy ja elintarvikeyritykset ansaitsevat hyvin edellytykset täyttävillä tuotteillaan. Tarvitseeko lapsi kuitenkaan terveysvaikutteisia elintarvikkeita normaaliin kasvuun ja kehitykseensä? Taloustutkimuksen Danonelle teettämässä, lasten ravitsemuksellisia ja terveydellisiä asioita sekä perheiden ruokatottumuksia selvittävässä kyselyssä ilmenivät vanhempien mielestä lasten terveyden kannalta keskeisimmät tekijät. Liikunta sekä runsas kasvisten määrä sekä terveellisiä välipaloja sisältävä ruokavalio nousivat etusijalle. 25 % vastaajista piti tärkeänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tarjoamista myös lapselle. Osuus on kohtalaisen suuri, mutta se ei välttämättä kerro koko totuutta vanhempien asenteesta. Epävarmuutta aiheuttaa samassa tutkimuksessa ilmennyt terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tunnistamisen haasteellisuus. Jopa kaksi kolmesta vastaajasta piti maitoa funktionaalisena elintarvikkeena ja neljäsosa luokitteli tavallisen appelsiinimehun samaan kategoriaan.
Usein lapsille suunnatut runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävät jogurtit ja muut terveysvaikutteiset välipalat sisältävät myös suhteellisen paljon sokeria. Tällaiset elintarvikkeet saattavat vääristää niin vanhempien kuin lastenkin käsityksen siitä, mikä on terveydelle edullista. Näin voi käydä etenkin annosmäärien paisuessa värikkäästi mainostetun terveysvaikutteisuuden kustannuksella. Niin vakavaa kuin se onkin, jopa 77 % vanhemmista oli eniten huolissaan lastensa runsaasta sokerin saannista.
Rohdos vai elintarvike?
Vaikka elintarvikkeen kohdalla, joihin lasketaan myös suuri osa luontaistuotekauppojen pillereistä, terveysväitteen saaminen on pitkän prosessin takana, ei kaikkien terveysvaikutteisina myytävien tuotteiden kohdalla tilanne ole yhtä tasapuolinen. Nykytilanteessa myytävänä on nimittäin myös lääkelain mukaisen myyntiluvan saaneita kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvirohdosvalmisteita. Niille myönnetään myyntilupa kokemusperäisen vaikutuksen ja pitkään jatkuneen käytön perusteella. Vahvaa tieteellistä osoitusta näiden valmisteiden tehosta ei siis vaadita.
Tällä hetkellä Suomessa on lupa vain parillekymmenelle rohdosvalmisteelle. Pientä määrää voi selittää se, että elintarvikkeeksi luokitelluissa valmisteissa terveysväitteitä on varsinkin luontaistuotekaupoissa esitetty estottomasti, joten rohdosstatuksesta ei ole ollut hyötyä. Osansa on myös rohdosvalmisteluokituksen mukanaan tuomilla lääkelain vaatimuksilla valmistukselle ja laadunvarmistukselle.
kuva: http://www.apteekkini.fi/WebRoot/OVA/Shops/09022011-998764/4F61/CE14/A1D7/3C0B/3435/0A28/1051/C9B6/echinaforce.jpg
Väiteasetus muuttaa tilannetta merkittävästi. Tuleeko Fimea (lääkealan valvova viranomainen) hukkumaan hakemuksiin, kun terveysväitteistään hylätyn päätöksen saaneet luontaistuotevalmistajat kokeilevat onneaan Fimean rohdosvalmistesäännösten kanssa? On aivan absurdi tilanne, jos EFSA:ssa hylätty valmiste menisikin Fimeassa läpi rohdoksena. Rohdoksia koskeva elintarvike- ja lääkelainsäädäntö harmonisoidaan varmasti jossain vaiheessa, mutta sitä odotellessa valmistajat tulevat varmasti yrittämään väiteasetuksen kiertämistä lääkelainsäädännön kautta.
Väiteasetus määrää myös ammattilaisia
Väiteasetukseen sisältyy itse väitteiden määrittämisen lisäksi myös terveydenhuollon ammattilaisia velvoittava kohta. Artikloissa 11 ja 12 säädetään, että yksittäinen terveydenhuollon tai ravitsemuksen ammattilainen, eikä edes sellaisena esiintyvä näyttelijä, ei saa mainostaa terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Näiden alojen ammattijärjestöt ja yleishyödylliset yhdistykset sen sijaan saavat antaa suosituksia.
Vanhastaan markkinoilla on jo esimerkkinä Sydänmerkki, joka on Evirassa tulkittu ravitsemusväitteeksi, jolle haettiin EFSA:n hyväksyntää. Lainsäätäjä on varmaan ajatellut, että järjestötasolla tuotteiden arvioinnissa käytettäisiin enemmän harkintaa ja huomioon otettaisiin useamman kuin yhden asiantuntijan mielipide. Mainostaja varmaan käyttäisi mielellään tunnettuja asiantuntijoita, koska yleisön olisi helpompi samaistua yhteen tunnettuun ja luottamusta herättävään asiantuntijaan kuin kasvottomaan järjestöön, vaikka analyyttisesti ajatellen suuremman asiantuntijajoukon mielipiteellä olisikin enemmän todellista painoarvoa. Mainokset eivät kuitenkaan pyri vetoamaan logiikkaan vaan tunteisiin.
EU vs. Japani
Tutustuttuamme eurooppalaiseen tapaan määrittää terveysväitteen todenmukaisuus, on mielenkiintoista verrata EFSAan (European Food Safety Authority) tulleita terveysväitehakemuksia ja japanilaisia terveysväitteen saaneita tuotteita. Japanin lainsäädäntö on Euroopan lainsäädäntöä löyhempi, joten terveysvaikutteisia tuotteita on runsaasti tarjolla Japanissa.
Terveysväitteet laillisuuteen riittää pienikin näyttö elintarvikkeen tehosta, kun taas Euroopassa terveysväitelainsäädäntö taas on maailman tiukimpia. Lainsäädännön eroja mielenkiintoisempia ovat kuitenkin kulttuurilliset erot, jotka näkyvät terveysvaikutteisten tuotteiden erilaisena jakautumisena. EFSAan tulleista hakemuksista vajaa kolmannes liittyi ruoansulatuskanavan toimintaan, sen sijaan Japanissa myynnissä olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista myyntivolyymiltään 65 % liittyy suoliston terveyteen. Eurooppalaisista hakemuksista yli neljännes liittyi sydän ja verisuonitauteihin, Japanissa taas alle 4 % tuotteista lupaa vaikuttaa verenpaineeseen tai kolesterolin määrään. Japanilaisten toiseksi yleisin terveysvaikutteinen elintarvikeryhmä on hammasterveyteen liittyvät tuotteet.
Japanilaisille hengityksen hajuttomuus on selvästi tärkeää. Luuston terveydestä taas japanilaiset eivät ole yhtä huolissaan, vain 2 % myydyistä tuotteista lupaa lujia luita. EFSAan hakemuksista sen sijaan 10 % liittyi luuston terveyteen. Eurooppalaiset uskovat japanilaisia enemmän myös ruoan vaikuttavan mielenterveyteen. Eurooppalaisista hakemuksista noin 10% liittyi aiheeseen, kun taas Japanissa tällaiseen ei uskota ilmeisesti ollenkaan.
Vaikka luvut eivät olekaan aivan suoraan vertailukelpoisia (toiset ovat hakemusten määrä ja toiset myynnissä olevien tuotteiden myyntiin perustuvia lukuja), on mielenkiintoista huomata kuinka eri asioita kulttuureissa arvostetaan ja miten eri tavalla funktionaalisiin elintarvikkeisiin liittyvät väitteet hyväksytään.
Väiteasetusta tarvitaan
Funktionaaliset elintarvikkeet ovat selvästi tulleet jäädäkseen markkinoille. Koska väiteasetus on syntynyt elintarviketeollisuuden aloitteesta, on sille selvästi tarvetta. Ehkä taustalla on toivomus siitä, ettei kilpailija saisi ansaittua helposti huijaamalla kuluttajaa? Terveysväitteen hakuprosessi on hyvin byrokraattinen, mutta se toisaalta luultavasti vähentää niin sanottuja turhia hakemuksia.
Kuten EU:n ja Japanin säädösten vertailusta kävi ilmi, on toiminta Euroopassa verrattain tiukkaa. Yrittäjän näkökulmasta varmasti turhauttaa yrittää selviytyä säädösviidakossa, mutta kuluttajalle vaikutukset ovat edulliset. Huijatuksi tulemisen riski vähenee.
Lähteet
EU: Health and consumers, Food, http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/claims/nutrition_claims_en.htm
EU:n väiteasetus, http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/linkki_2lopullinen_vaiteasetus.pdf
Evira, Ravitsemusväitteet, http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/ravitsemusvaitteet/
Evira, Terveysväitteet: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/ravitsemus-_ja_terveysvaitteet/terveysvaitteet/
Wikipedia, Alternative medicine: http://en.wikipedia.org/wiki/Alternative_medicine
Japan Health Food and Nutrition Food Association And GNG Analysis
Heinonen, Marina. 24.9.2012. Ravitsemus- ja terveysväiteasetus -luentomoniste. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos. Helsingin yliopisto
http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/ravitsemustieteen_perusteet/04_etus.shtml
http://umami.fi/ruoka-juoma/news/koululaisten-valipalat/
http://www.sydanmerkki.fi/sydanmerkki_tuotteet/yrityksille/hakeminen/fi_FI/merkin_hakeminen/
http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/rohdosvalmisteet
http://www.ravintolisatiedotus.fi/kasviperaiset-terveysvaittamat (huom. terveystuotealan oma sivusto)
http://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/nutrition.htm
http://ec.europa.eu/health/human-use/herbal-medicines/developments/index_en.htm