Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee, että elämän loppuvaiheenhoito tulisi olla kokonaisvaltaista hoitoa. Kuolevan ihmisen ja hänen omaisensa hoidon tulisi sisältää kivun ja muiden oireiden hoidon sekä fyysiset hoitotoimet. Näiden lisäksi WHO nostaa esille psykososiaalisten ja spirituaalisten (spiritual) näkökulmien varhaisen tunnistamisen, arvioinnin ja hoidon.
Sosiaali- ja terveysministeriölle tehty selvitys suomalaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon minimivaatimuksista jatkaa WHO:n linjaa. Suomalaisessa suosituksessa mainitaan yksilön henkisen ja hengellisen tuen tarve sekä oikeus saada ”vakaumuksen mukaista eksistentiaalista tukea, esimerkiksi sairaalasielunhoidolliset palvelut”. Tämä suositus myös määrittää, että ”jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön pitää hallita perustason hoito mukaan lukien oirehoidon perusteet, huolenpito kuolevasta ja läheisistä sekä psykososiaalisten ja vakaumuksen mukaisten henkisten tarpeiden arviointi”.
Suomalainen suositus itsessään ei määrittele, mitä ovat henkinen, hengellinen ja eksitentiaalinen tuki. Lausunnossa nämä tukimuodot toisaalta rinnastuvat sairaalateologin tehtäviin ja ihmisen henkilökohtaisen vakaumuksen piiriin. Samalla näiden osa-alueiden tulisi olla kiinteä osa jokaisen hoitotyötä tekevän osaamista. Jotta ihminen – kuoleva potilas ja hänen omaisensa – on mahdollista kohdata kokonaisvaltaisesti, olennaista on ymmärtää, miten moninaisista konsepteista puhutaan silloin, kun ”henkinen, hengellinen ja eksistentiaalinen” niputetaan yhteen.
Eurooppalainen saattohoitojärjestö (EAPC) on määritellyt henkisyydelle/spiritualiteetille kolme ulottuvuutta (kirjoittajan suora käännös):
- Eksistentiaaliset kysymykset
Esim. identiteetti, merkitys, kärsimys, kuolema, syyllisyys, häpeä, sovitus, anteeksianto, vapaus ja vastuu, toivo ja epätoivo, rakkaus ja ilo. - Arvoihin perustuvat aikomukset ja asenteet
Kaikki se, mitä yksilö määrittää itselleen kaikkein tärkeimmäksi. Esimerkiksi suhteet omaan itseensä, perheeseen, ystäviin, työhön, erilaisiin asioihin, luontoon, taiteeseen, kulttuuriin, eettisyyteen, moraaliin ja elämään itsessään. - Uskontoon perustuvat aikomukset ja perusteet
Henkilökohtainen vakaumus, uskomukset, rituaalit sekä suhde Jumalaan tai johonkin perimmäiseen (Ultimate).
Kokonaisvaltainen hoito on olennainen osa ikääntyvän, kuolevan sekä omaisen kohtaamista. Syvällinen ymmärrys ihmisen eksistentiaalisista kysymyksistä, arvoista ja vakaumuksesta on olennainen, jotta yksilön elämää ja hyvinvointia voidaan tukea ja ymmärtää myös kuoleman kohtaamisen kysymyksissä.
SOTE -uudistusten keskellä on olennaista muistaa, että jokainen muutos ja päätös liittyy myös tapaan, jolla ihminen voidaan kohdata. Jokainen päätös vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet ja puitteet kohtaamiselle mahdollistetaan tai jätetään mahdollistamatta. Vain ymmärtämällä ihmistä kokonaisena on mahdollista luoda järjestelmä, joka tukee hyvinvointia silloin, kun kuolema on osa elämän todellisuutta.
Tämän kirjoituksen myötä blogi siirtyy osittaiselle kesätauolle ja säännöllinen blogitekstien julkaisu jatkuu elokuun lopulla.
Hyvää kesää!
Lähteet:
Nolan, S., Saltmarsh, P., Legat, C. (2011). Spiritual care in palliative care: working towards an EAPC Task Force.
Saarto, Tiina ja asiantuntijaryhmä (2017). Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestäminen.