Mitä kuolemassa tapahtuu? Tunnista kuoleman merkit

Asetuksessa kuoleman toteamisesta (27/2004) ihminen määritellään kuolleeksi, kun kaikki hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet. Kuulostaa selkeältä ja yksiselitteiseltä. Useimmiten kuolemaa on kuitenkin vaikea palauttaa yksittäiseen hetkeen tai tapahtumaan. Ennemminkin kuolema on prosessi, jossa suurimmalle osalle ihmisistä tapahtuu tiettyjä fyysisiä muutoksia. Terveyskeskuksen vuodeosastoilla haastattelemani hoitajat kuvasivat näitä kuoleman merkkejä yksityiskohtaisesti ja elävästi.

Useimmiten lähestyvä kuolema antaa itsestään ainakin joitain viitteitä.

Kuoleman lähestymisestä kertovat merkit

Usein kuolevan ihmisen toimintakyky heikkenee ja liikkuminen vähenee. Hän on yhä väsyneempi ja jää vähitellen vuoteeseen. Ruokahalu voi heikentyä ja paino tippua. Kasvonpiirteet terävöityvät, kun poskien pyöreys katoaa. Monesti nieleminen vaikeutuu. Viimeisissä vaiheissa nielemisrefleksi voi kadota, jolloin syöminen tai juominen ei enää onnistu.

Usein kuolevan ihmisen tajunnantaso laskee, hän on heikommin vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa ja vaikeammin herätettävissä. Puheisiin voi tulla sekavuutta, ja vähitellen hän vaipuu ikään kuin horrokseen.

Jalat ja kädet viilenevät, kun verenkierto alkaa keskittyä sydämen lähettyville. Raajoihin voi tulla sinipunervia kohtia, lautumia, ja ruumiinlämpö voi nousta korkeaksikin. Hengitys voi muuttua pinnalliseksi ja katkonaiseksi tai olla vaikean ja raskaan kuuloista: rohisevaa, limaista, pulputtavaa ja äänekästä. Viimeisen hengenvedon lähestyessä hengitys kevenee usein entisestään ja tauot siinä pitenevät.

Ruumiilliset muutokset eivät pääty kuoleman hetkeksi kutsumaamme kohtaan kuoleman prosessia. Sen jälkeen esimerkiksi veret pakenevat syviin onteloihin, ihon väri muuttuu valkoiseksi ja ruumiin lämpötila laskee. Kaikki lihakset rentoutuvat, ja ruumis alkaa jäykistyä.

Varovaista tutustumista kuoleman kanssa

Kuoleman prosessi on aina yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Sellaisena siihen liittyy väistämättä myös epävarmuutta. On mahdotonta tietää täysin varmasti, kuoleeko ihminen, miten kuoleman prosessi tarkalleen etenee ja kauanko se kestää.

Kun yksi selviää tietystä sairaudesta, toiselle se on kohtalokas. Joskus kuoleman merkeiksi tulkitut muutokset ovat johtuneet tietystä sairaudesta, tulehduksesta tai lääkityksestä ja ihminen alkaakin oikean avun saatuaan voida paremmin. Myös henkinen tila vaikuttaa: kuolemasta kuultuaan ihminen voi ikään kuin alkaa tehdä kuolemaa mutta myös sinnitellä hengissä, vaikka kuoleman hetki vaikuttaisi olevan käsillä.

Epävarmuudesta huolimatta on lohdullista tietää, että valtaosassa tapauksia kuolema antaa itsestään ainakin joitain viitteitä. Näitä fyysisiä muutoksia on helpompi kestää, kun ymmärtää niiden olevan luonnollinen ja usein väistämätön osa kuolemaa. Silloin on helpompi hyväksyä esimerkiksi viime vaiheitaan elävän läheisen vähitellen hiipuva ruokahalu tai vaikean kuuloinen mutta usein kivuton hengitys.

Kuolemaa tuskin voi koskaan tuntea, mutta sen kanssa voi tehdä tuttavuutta, vaikka varovaistakin. On tärkeää, että saattohoitotyöntekijät myös sanoittavat lähestyvän kuoleman merkkejä kuolevalle ihmiselle ja tämän läheisille. Se auttaa lievittämään kuoleman kohtaamiseen liittyvää epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa. Mitä tutumpi kuolema on, sitä helpompi on sietää sen läheisyyttä.

Lähteet:

Sarivaara, Sofia: Kuoleman rajoilla sairaalassa. Pro gradu -tutkielma, 2016.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kuoleman toteamisesta 27/2004.
Hyvä saattohoito Suomessa. Asiantuntijakuulemiseen perustuvat suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:6.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *