Olin keväällä kolme kuukautta vierailevana tutkijana Durhamin yliopistossa Pohjois-Englannissa ja tutustuin sinä aikana isäntäni Douglas Daviesin yhteisölliseen suruteoriaan. Kirjoitinkin tästä jo aikaisemmassa blogissa ja lupasin kertoa myöhemmin vähän lisää.
Daviesin mukaan muistelun rituaalit vaikuttavat yksilöön kokonaisvaltaisesti, huomioiden yksilön kehollisuuden. Siitä syystä rituaalit ovat Daviesin mukaan merkityksellisiä surun kokemuksessa. Erääksi tärkeäksi työkaluksi muistelussa Davies näkee elämäntarinan, jonka kautta sureva työstään menetyksen tarinaa. Davies korostaa muistelun rituaaleja ja identiteettiprosessia, jonka kautta sureva rakentaa uudelleen kiintymyssuhdetta kuolleeseen.
Davies korostaa, että hautajaisrituaalit ja muut kuoleman jälkeiset tapahtumat auttavat kanavoimaan tunteita ja ymmärtämään tunteiden ja muistamisen merkitystä. Näiden kuolemanjälkeisten rituaalien yhteyteen kuuluu se, että sureva kokee menetyksen, haikeuden, kaipauksen ja rakkauden tunteita suhteessa menetettyyn läheiseen. Ne, joille uskonnollinen traditio on osa identiteettiä, näihin tunteisiin liittyy myös toivo elämästä kuoleman jälkeen.
Davies korostaa ihmissuhteiden jatkumista muistelun rituaalien kautta, jossa henkilö sekä rekonstruoi suhdetta menetettyyn läheiseen, että pohtii omaa identiteettiään surun kautta. Daviesin suruteoria korostaa, että sureva yksilö tarvitsee yhteisön tukea menetettyään läheisensä. Yksilön suruprosessiin ja suruprosessin eri vaiheisiin keskittyvä surututkimus ei huomioinut yksilön surun holistisuutta, sitä kuinka se vaikuttaa surevan elämän kaikkiin osa-alueisiin ja kuinka yksilöllinen kokemus suru on. Davies nostaa esiin ihmissuhteiden jatkumisen ja yhteydenpidon kuolleisiin liittyvät positiiviset kokemukset ja tunteet, mutta ei ihmissuhteiden muokkaamisen tai kiinnipitävästä ihmissuhteesta irti päästämisen tarvetta.
Omissa haastatteluissamme olemme nähneet, että osalle haastateltavista perinteiset hautausrituaalit ovat merkittäviä, kun taas toisten tarinoissa näkyy arkipäivän muistelun rituaalien merkitys. Olemme myös huomanneet, että kaikki muistot eivät ole positiivisia vaan myös kipeät muistot ovat osa läheisen menetyksen jälkeistä suruprosessia. Tämä näyttäisi vahvistan myös uusimman tutkimuksen mukaisen ajatuksen, että suru on aina yksilöllistä ja suruprosessia käydään yhdessä muiden kanssa.
Lähteet
Davies, Douglas J.
2011 Emotion, Identity and Religion. Oxford: Oxford University Press.
2017 Death, Ritual and Belief. The Rhetoric of Funerary Rites. 3rd edition. London: Bloomsbury.