Jokainen meistä on ollut tilanteessa, jossa on tullut loukatuksi. Jokainen meistä on ollut tilanteessa, jossa itse on asettunut loukkaajan asemaan. Loukatuksi tulleelle negatiiviset tunteet muodostavat niin sanotun ”epäoikeudenmukaisuuden kuilun”. Tämä kuilu viittaa moninaiseen kokonaisuuteen, jolla ihminen kokee tulleensa loukatuksi tai rikotuksi tapahtumien hetkellä. Kokemus epäoikeudenmukaisuuden kuilusta vaikuttaa yksilön terveyteen negatiivisesti: yksilön kokemus sekä fyysisestä että mielen sisäisestä terveydestä voi horjua, samoin kokemus ihmissuhteiden ja henkisyyden tasapainosta voi vahingoittua.
Anteeksiannosta hyvinvointia potilaalle ja omaiselle
Vakava sairastuminen saa ihmisen helposti etsimään selitystä sairaudelleen omasta itsestään. Ihmiselle on ominaista pohtia elämäntapojen vaikutusta sairauden puhkeamiseen. Jossittelu saa valtansa ja ihminen miettii, olisiko tilanne toinen, jos olisi hakeutunut lääkäriin aikaisemmin. Näihin hetkiin voi liittyä pettymystä itseen, itsesyytöksiä ja -inhoa. Vakavan sairauden lisäksi ihmisen oma tuomitseva asenne itseään kohtaan aiheuttaa psykososiaalista stressiä ja heikentää elämänlaatua. Jotta haastavassa tilanteessa oleva ihminen pystyy käsittelemään näitä kokemuksia, olisi anteeksiannon teemat tunnistettava myös osana potilaan kohtaamista. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että akuutin hoidon aikana anteeksiannon ulottuvuuksien käsittely tuo potilaalle kokonaisvaltaista helpotusta.
Anteeksiannon olennaisuus ulottuu myös elämän loppuvaiheeseen. Tutkimukset osoittavat, että saattohoidon potilaat ja heidän omaisensa hyötyisivät avoimesta keskustelusta anteeksiannon kysymysten äärellä. Käsittelemättömät ristiriidat lisäävät esimerkiksi potilaan ja omaisen altistumista masennukselle.
Kuolevien potilaiden kyetessä antamaan anteeksi menneitä epäoikeudenmukaisuuksia ja loukatuksi tulemisia, he kokevat vihaisuuden ja katkeruuden tunteiden vähenevän; anteeksiantaminen vahvistaa myös kuolevan potilaan kokemusta toivosta. Omaisen näkökulmasta elämän loppuvaiheen kysymyksiin voi liittyä erilaisia konfliktitilanteita: erimielisyydet voivat liittyä yhtä lailla hoidon ja hoivan kysymyksiin kuin elämän ja asioiden järjestämiseen omaisen kuoleman jälkeen. Suruun ja kuolemaan liittyvät ristiriidat osaltaan vaikeuttavat suremista ja surun käsittelyä.
Anteeksiannon prosessiluonne
Anteeksianto ei aina tapahdu hetkessä – anteeksiannolla voidaan katsoa olevan erilaisia syvyysulottuvuuksia. On emotionaalisesti eri asia, jos päättää antaa anteeksi kuin olla emotionaalisesti tilassa, jossa valmis päästämään irti loukatuksi tulemisesta.
Anteeksianto on ihmisen sisäinen prosessi, joka auttaa haavoittuneeksi tullutta päästämään irti negatiivisista tunteista väärintekijää kohtaan. Prosessina anteeksianto vaikuttaa moninaisesti anteeksiantajaan: anteeksianto vaikuttaa ihmisen ajatuksiin, tunteisiin, motivaatioon sekä käyttäytymiseen. Tällöin anteeksianto näyttäytyy vahvasti tapahtumana ihmisten välillä. Anteeksianto voi vaikuttaa positiivisesti ihmistenvälisiin suhteisiin.
Elämän loppuvaiheen kysymyksissä olennaista olisi, että tunnistamme ihmisellä olevan tarpeen antaa anteeksi ja saada anteeksi. Jo rohkaiseva kommunikaatio kohti anteeksiannon teemoja voi olla olennainen tekijä kohti anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa.
Kirjallisuutta
Saarelainen, Suvi-Maria. (2018). Sovinto ja anteeksianto syöpään sairastuneiden nuorten aikuisten narratiiveissa. Teologia.fi.https://www.teologia.fi/artikkelit/1573-sovinto-ja-anteeksianto-syoepaeaen-sairastuneiden-nuorten-aikuisten-narratiiveissa
Toussaint, Loren, Barry, Michael, Angus, Drew et al. (2017). Self-Forgiveness is Associated with Reduced Psychological Distress in Cancer Patients and Unmatched Caregivers: Hope and Self-Blame as Mediating Mechanisms. Journal of Psychosocial Oncology35(5), 544–560.
Worthington, Everett L. (2014). Forgiveness and Reconciliation. Theory and Application.New York: Routledge.
Worthington, Everett. Kotisivut: http://www.evworthington-forgiveness.com/reach-forgiveness/