Vakava sairaus muuttaa koko perheen elämän. Huoli ja hätä yhteisen elämän rajallisuudesta täyttää ajatukset. Pelko läheisen kuolemasta tulee todelliseksi. Tässä tilanteessa moni lupaa hoitaa läheisensä loppuun saakka.
Lupauksen antaessaan ei koskaan tiedä, millainen tästä ajasta tulee. Mitä pitemmäksi hoitoaika venyy, sitä vaativammaksi se käy myös hoitavalle perheenjäsenelle.
On selvää tutkimusnäyttöä siitä, että kotona läheistään hoitavat altistuvat itse uupumiselle ja sairastumiselle. Se ei poista sitä, etteikö hoitamista ja huolenpitoa koeta myös arvokkaaksi tehtäväksi, yhteiseksi elämäksi, jonka vielä voi jakaa.
Palvelujärjestelmämme ei välttämättä vielä tunnista läheistään hoitavien ihmisten tuen tarpeita ja auttamiskeinoista kertominenkin voi jäädä tekemättä. On selvää, että kun hoidetaan kotona vakavasti sairasta ja kuolevaa potilasta, perheen tukeminen on osa hoitoa. Tiedon antamista sairauden etenemisestä, oireista, konkreettista neuvomista hoitamisessa, taloudellisista tukimahdollisuuksista ja lepopäivistä hoitotehtävästä. Palvelujärjestelmän lisäksi ystävät ja vapaaehtoiset tukihenkilöt voivat antaa pieniä lepotaukoja, päästää vaikka lenkille, harrastuksiin tai asioimiseen ilman huolta läheisen voinnista.
Tärkeää on myös hoitavan läheisen ymmärrys siitä, että tarjotusta avusta ei pidä kieltäytyä.
Vakava sairaus uuvuuttaa joka tapauksessa, avun saaminen tähän elämänvaiheeseen ei vähennä hoitavan läheisen huolenpidon arvoa, mutta antaa mahdollisuuden itsestä huolehtimiseen, suruun ja elämän uudelleen suuntaamiseen.