Tekijä: Auli M Vähäkangas

Julkaistu

Monikulttuurisuus ja uskontojen moninaisuus ikääntyvien terveydenhuollossa

Suomi monikulttuuristuu muun Euroopan mukana ja meillä ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä eri kulttuurien ja uskontojen kohtaaminen terveydenhuollossa tarkoittaa ikääntyvän väestön kohdalla. Tästä syystä halusimme järjestää aiheesta paneelikeskustelun kansainvälisen konferenssin yhteydessä. Tämä paneeli on avoin myös muille kuin konferenssin osallistujille ja tämä on kutsu juuri sinulle tulla osallistumaan ja keskustelemaan yhdessä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Tilaisuuteen osallistuminen on ilmaista. Paneelin kieli on englanti ja se järjestetään Fabianinkatu 24, 5 kerroksessa perjantaina 30.8 kello 13.30-14.30 (sisään sisäpihan kautta ja sitten hissillä viidenteen kerrokseen). Olet lämpimästi tervetullut!

Paneelissa on kolme pyydettyä puhujaa ja minä toimin paneelin puheenjohtajana. Ensimmäinen panelisti on Mulki Al-Sharmani, joka  on uskontotieteen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.  Hän käyttää puheenvuoron, jossa käsittelee ikääntyviä somaleja Suomessa, Egyptissä ja Pohjois-Amerikassa. Hän herättää meidät pohtimaan seuraavia kysymyksiä:  Miten transnationaalinen elämäntilanne vaikuttaa  somalisiirtolaisiin? Miten islamilaiset opetukset ja kulttuuriset normit vaikuttavat hoitajan ja hoidettavan suhteeseen?

Toisena panelistina on virolaissyntyinen, Suomessa väitellyt Piret Paal, joka tällä hetkellä työskentelee Itävallassa lääketieteellisessä Paracelsus yliopistossa.  Hän korostaa sitä, miten saattohoidossa tulee kunnioittaa jokaista yksilöä erilaisista taustoista huolimatta. Etnisten vähemmistöjen keskuudessa on erilaisia näkemyksiä myös ikääntymisestä, terveydestä ja kuoleman lähestymisestä. Vähemmistöjä ei Paalin mukaan saa kuitenkaan lähestyä stereotypioiden kautta vaan kulttuurinen kompetenssi sisältää aina inhimillisen kohtaamisen taidon.

Kolmantena panelistina toimii ikääntymisen huippuyksikön professori Sirpa Wrede Helsingin yliopistosta. Hänen alustuksensa keskiössä ovat ikääntyneet siirtolaiset, jotka ovat haavoittuvia siirtolaistilanteensa takia. Wrede korostaa sitä, kuinka ikääntyvien siirtolaisten hoivassa tulee aina huomioida heidän transnationaaliset perheyhteytensä. Tämän kautta on mahdollista vähentää näiden vanhusryhmien epätasa-arvoista kohtelua.

Eri kansalaisjärjestöt ja myös julkinen terveydenhuolto toimivat ikääntyvien maahanmuuttajien parissa. Tästä huolimatta tutkimus ja julkinen keskustelu eri taustoista kotoisin olevien suomalaisten näkemyksistä ikääntymiseen ja kuolemaan liittyvistä haasteista on vielä alkutekijöissään. Tule mukaan käynnistämään tätä keskustelua ja kuuntelemaan, mitä asiantuntevilla panelisteillamme on aiheesta sanottavanaan.

Tämän blogin kuva on lomamatkalta Kreikasta ja minulle kuva kertoo lomasta, levosta ja kaikesta kauniista. Samaa se ei välttämättä viestitä Välimeren yli pakolaisena tulleelle ikäihmiselle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julkaistu

Äitienpäivä korostaa sukupolvien ketjua

Olin äitienpäivää edeltävällä viikolla haastattelemassa saattohoitotilanteessa olevaa pariskuntaa. Tuon haastattelun yhteydessä tuli ilmi, että ikääntyvässä perheessä ei ole lapsia. Tukijoukot ovat kuitenkin tiiviit ja pariskunta tuntui tyytyväiseltä siihen, että potilas saa olla elämänsä viime hetket kotona. Seuraavalla viikolla pirautin omaishoitajalle ja kyselin kuulumisia.  Nyt omaishoitajan puhe oli aivan erilaista. Hän oli äitienpäiväviikonlopun aikana pohtinut sitä, kuinka puolison lähestyvän kuoleman jälkeen hän jää niin yksin. Lapsettomuuden kipu oli tullut lähelle, hän sanoitti kuinka paljon helpompaa jo tämä sairastaminen olisi, kun ei tarvitsisi aina hoitaa potilasta yksin. Olisi edes yksi lapsi, joka voisi olla nyt apuna ja joka jäisi hänen seuraksi, kun puoliso pian kuolee.

Olemme tutkineet merkityksellisiä (ihmis)suhteita kuoleman äärellä. Eniten on korostunut puolisoiden väliset suhteet, jotka ovat keskeisiä raskaan saattohoitoprosessin aikana. Toiseksi ovat korostuneet suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin. Näissä tarinoissa suhteessa jälkipolveen on näkynyt myös eron ikävä, vaikka lapsia olisikin ei heillä välttämättä ole aikaa tukea potilasta ja omaista saattohoidon aikana. Ei ainakaan niin paljoa kuin kotona sairastavat toivovat. Olemme myös kuulleet tarinoita kipeistä ihmissuhteista, siitä kuinka joku asia, yllättävän usein raha, on katkaissut suhteen läheiseen ja nyt kuoleman lähestyessä tämä vaivaa.

Näiden edellä kuvaamieni merkityksellisten ihmissuhteiden lisäksi olemme kuunnelleet tarinoita tärkeistä paikoista, siitä kuinka oma koti tai mökki ovat merkityksellisiä elämän viime hetkillä ja myös surun aikana. Näihin paikkoihin on usein liittynyt yhdessäoloa läheisten kanssa, mikä on tehnyt niistä tärkeitä. Mutta kyse ei ole ollut vain ihmissuhteista vaan erityisesti mökkeihin tai vaikkapa rakkaaseen purjehdusharrastukseen on kuulunut myös spirituaalinen luontokokemus. Luontokokemuksen yhteydessä on ollut helppo puhua elämän merkityksestä ja muutenkin perusarvoihin liittyvistä asioista.

Yllättävän vähän näiden kahden vuoden aikana olemme kuulleet suoraa puhetta siitä, mikä merkitys Jumalalla tai korkeammalla voimalla on kuoleman lähestyessä. Haastattelemamme potilaat ja omaiset ovat sanoittaneet tätä useammin kiertoilmaisujen kautta tai osalla heistä kuoleman läheisyys ei näytä herättäneen kysymyksiä spirituaalisuudesta. En silti sanoisi, että spirituaalisuudella ei ole merkitystä kuoleman lähestyessä. Sitä vain sanoitetaan luonnon tai esimerkiksi rituaalien tai vaikkapa musiikin kuuntelun kautta. Osa potilaista ja omaisista sanoittaa sitä kristillisestä viitekehyksestä käsin. Monet heistä viittaavat tässä yhteydessä saamaansa kotikasvatukseen. Sukupolvien ketju näyttää olevan tärkeä myös tässä yhteydessä, menneiden sukupolvien arvot ja esimerkki tuntuvat antavan voimaa kuoleman edessä. Sukupolvien ketju on kuin virtaava vesi yllä olevassa brasilialaisessa vesiputouksessa. Se, miten tämä ketju näkyy kunkin elämässä ja mitä merkityksiä sille annetaan, vaihtelee.

Julkaistu

Satuolentoja vai puhetta ikäihmisten eksistentiaalisen tuen tarpeista?

 

Viime päivinä ikäihmiset ovat olleet median keskiössä huonon hoivan takia. Oikeus hyvään hoitoon ja hoivaan on kaikille ihmisille perusoikeus. Eksistentiaalisen tuen saanti tulisi kuulua ikääntyvän perusoikeuksiin. Opetan parhaillaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kurssia Ikääntyminen, uskonto ja kriisit kollegani Suvi Saarelaisen kanssa. Olemme tuon kurssin aikana opiskelijoiden kanssa pohtineet toistuvasti sitä, miksi ikääntyvän eksistentiaalisen tuen tarvetta tai hänen suhdettaan uskontoon ja/tai spiritualiteettiin ei tunnisteta?

Saman asian nostaa esiin tunnettu vanhuustutkija, psykologian emeritusprofessori Peter G. Coleman brittikollegojensa kanssa kirjoittamassaan kirjassa Belief and Ageing. Coleman kuvaa suhtautumista uskontoon ja spiritualiteetti-keskusteluun olevan samanlaista kuin puhuttaisiin Tuhkimosta. Tällä Coleman tarkoittaa sitä, että suhtautuminen eksistentiaalisiin kysymyksiin nähdään kuin puheena satuolennosta. Hän korostaa, että vaikka eurooppalaisessa kontekstissa perinteinen uskontoihin kuuluminen on vähentynyt ei ikäihmisten tarve elämän merkityksellisyyteen ole yhtään vähentynyt.

Coleman korostaa, että merkityksen etsintä ja eksistentiaalisen tuen tarve ikääntyessä vaihtelee yksilöittäin. Osalla ikääntyneistä nämä tarpeet lisääntyvät täysin uutena ilmiönä, osa taas palaa nuoruutensa uskonnolliseen viitekehykseen. Myös he, jotka eivät näe uskontoa itselleen tärkeäksi, kokevat usein tarvetta etsiä elämän merkityksellisyyttä. Näitä ei-uskonnollisia brittejä kirja käsittelee yhden luvun verran otsikolla elämänhallintaa ilman uskontoa.

Toinen näkökulma, joka ikäihmisten eksistentiaalisen tuen tarpeesta on syytä huomioida, on maahanmuuttajataustaisten ikääntyvien lisääntyvä määrä Suomessa.  Tässä yhteydessä ymmärrys ikääntyvän sprituaalisista ja uskonnollista tarpeista on erityisen tärkeää. Myös meidän kantasuomalaisten on opittava näkemään eri kulttuuritaustoista tulevien ikäihmisten toiveet ja heidän uskonnollisten perinteidensä rikkaus suhteessa elämän ja kuoleman kysymyksiin. Tässä meillä on rutkasti opittavaa Britanniasta, missä uskonnollisten kulttuurien rinnakkaiselo on ollut todellisuutta jo pitkään.  Tästä syystä suosittelen Colemanin kirjan lukemista kaikille teille, jotka olette kiinnostuneita ikäihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tämän päivän Suomessa.

 

Kirjallisuus:

Coleman, Peter G (toim.) 2011.  Belief and Aging: Spiritual pathways in later life. Bristol: The Policy Press.

 

 

Julkaistu

Kehollisuus ja Kokonaisvaltaisuus muistelun rituaaleissa

Olin keväällä kolme kuukautta vierailevana tutkijana Durhamin yliopistossa Pohjois-Englannissa ja tutustuin sinä aikana isäntäni Douglas Daviesin yhteisölliseen suruteoriaan. Kirjoitinkin tästä jo aikaisemmassa blogissa ja lupasin kertoa myöhemmin vähän lisää.

Daviesin mukaan muistelun rituaalit vaikuttavat yksilöön kokonaisvaltaisesti, huomioiden yksilön kehollisuuden. Siitä syystä rituaalit ovat Daviesin mukaan merkityksellisiä surun kokemuksessa. Erääksi tärkeäksi työkaluksi muistelussa Davies näkee elämäntarinan, jonka kautta sureva työstään menetyksen tarinaa. Davies korostaa muistelun rituaaleja ja identiteettiprosessia, jonka kautta sureva rakentaa uudelleen kiintymyssuhdetta kuolleeseen.

Davies korostaa, että hautajaisrituaalit ja muut kuoleman jälkeiset tapahtumat auttavat kanavoimaan tunteita ja ymmärtämään tunteiden ja muistamisen merkitystä. Näiden kuolemanjälkeisten rituaalien yhteyteen kuuluu se, että sureva kokee menetyksen, haikeuden, kaipauksen ja rakkauden tunteita suhteessa menetettyyn läheiseen.  Ne, joille uskonnollinen traditio on osa identiteettiä, näihin tunteisiin liittyy myös toivo elämästä kuoleman jälkeen.

Davies korostaa ihmissuhteiden jatkumista muistelun rituaalien kautta, jossa henkilö sekä rekonstruoi suhdetta menetettyyn läheiseen, että pohtii omaa identiteettiään surun kautta. Daviesin suruteoria korostaa, että sureva yksilö tarvitsee yhteisön tukea menetettyään läheisensä. Yksilön suruprosessiin ja suruprosessin eri vaiheisiin keskittyvä surututkimus ei huomioinut yksilön surun holistisuutta, sitä kuinka se vaikuttaa surevan elämän kaikkiin osa-alueisiin ja kuinka yksilöllinen kokemus suru on. Davies nostaa esiin ihmissuhteiden jatkumisen ja yhteydenpidon kuolleisiin liittyvät positiiviset kokemukset ja tunteet, mutta ei ihmissuhteiden muokkaamisen tai kiinnipitävästä ihmissuhteesta irti päästämisen tarvetta.

Omissa haastatteluissamme olemme nähneet, että osalle haastateltavista perinteiset hautausrituaalit ovat merkittäviä, kun taas toisten tarinoissa näkyy arkipäivän muistelun rituaalien merkitys. Olemme myös huomanneet, että kaikki muistot eivät ole positiivisia vaan myös kipeät muistot ovat osa läheisen menetyksen jälkeistä suruprosessia. Tämä näyttäisi vahvistan myös uusimman tutkimuksen mukaisen ajatuksen, että suru on aina yksilöllistä ja suruprosessia käydään yhdessä muiden kanssa.

Lähteet

Davies, Douglas J.

2011              Emotion, Identity and Religion. Oxford: Oxford University Press.

2017              Death, Ritual and Belief. The Rhetoric of Funerary Rites. 3rd edition. London: Bloomsbury.

Julkaistu

Kesä toi kaipauksen mökille

Jatkoimme kesän aikana haastattelujen tekemistä kotisaattohoitohankkeessamme. Erityisen lämmin kesä näkyi haastattelujen sisällöissä ja saimme kuulla monta tarinaa rakkaasta mökistä. Osalle siirtolapuutarhamökki oli ollut osa elämäntapaa, toisille taas perinteisempi rantamökki oli erityisen rakas paikka.  Useampi leskeksi jäänyt kertoi omien menetystensä tarinaa, johon puolison kuoleman lisäksi liittyi myös tärkeän kesäpaikan menetys joko myynnin takia tai yksinkertaisesti siksi, että huonontunut fyysinen kunto ei enää antanut periksi lähteä sinne. Jatka lukemista ”Kesä toi kaipauksen mökille”

Julkaistu

Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä

Kotona sairastaminen ja myös kotona kuolemaan valmistautuminen on monen ikäihmisen toive.  Kun saattohoitotilanteesta tulee totta, unelma kotona tapahtuvasta kuolemasta ei aina ole yhtä ruusuinen kuin parempien voimien aikana potilas ja omainen ovat ajatelleet. Saattohoito tuo kotiin monenlaiset apuvälineet. Näistä on luonnollisesti apua heikkenevän potilaan hoidossa, mutta ne muuttavat kotia sairaalamaisemmaksi. Tämän lisäksi kotona alkaa vierailla liuta hoitajia ja tarpeen vaatiessa myös lääkäreitä. Taas välttämätöntä hoitojen kannalta, mutta haasteellista omassa kodissaan asuvien potilaan ja hänen omaishoitajanaan toimivan puolison tai muun läheisen kannalta.

Yllä kuvattu elämäntilanne on se, jossa tutkimusryhmämme vierailee kodeissa tai haastattelee potilasta ja/tai omaista muussa hänelle sopivassa tilassa. Jatka lukemista ”Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä”

Julkaistu

Sureva omainen kiinnostuksen kohteena

Mitä omaiset kertovat läheisen ihmisen kuoleman hetkestä ja elämästään tämän jälkeen? Mikä merkitys rituaaleilla on tässä kertomuksessa vai saavatko ne eri ihmisten kertomuksissa erilaisia merkityksiä? Miten surua kuvataan ja mitkä asiat omaisia ovat surussa auttaneet?

Olen hyvin innostunut uudesta, blogin taustalla olevasta tutkimuksestamme, joka pyrkii vastaamaan muun muassa edellä esitettyihin kysymyksiin. Tutustuessani aikaisempaan tutkimukseen surevista omaisista olen huomannut, että moni ihminen kaipaa hautajaisia, joista tunnistaa menetetyn läheisen. Puhutaan myös ”tuunatuista” rituaaleista. Muokkaamalla rituaaleja oman näköisiksi voi niistä tehdä erityisen merkityksellisiä.  Jatka lukemista ”Sureva omainen kiinnostuksen kohteena”