Sureva omainen kiinnostuksen kohteena

Mitä omaiset kertovat läheisen ihmisen kuoleman hetkestä ja elämästään tämän jälkeen? Mikä merkitys rituaaleilla on tässä kertomuksessa vai saavatko ne eri ihmisten kertomuksissa erilaisia merkityksiä? Miten surua kuvataan ja mitkä asiat omaisia ovat surussa auttaneet?

Olen hyvin innostunut uudesta, blogin taustalla olevasta tutkimuksestamme, joka pyrkii vastaamaan muun muassa edellä esitettyihin kysymyksiin. Tutustuessani aikaisempaan tutkimukseen surevista omaisista olen huomannut, että moni ihminen kaipaa hautajaisia, joista tunnistaa menetetyn läheisen. Puhutaan myös ”tuunatuista” rituaaleista. Muokkaamalla rituaaleja oman näköisiksi voi niistä tehdä erityisen merkityksellisiä. 

Kiinnostavaa uudessa surututkimuksessa on, että se korostaa läheisen muistamisen tärkeyttä myös hautajaisten jälkeen. Muistaminen on osa suhteen ylläpitämistä edesmenneeseen rakkaaseen ja se on suruprosessin kannalta merkittävää. Surututkimus korostaakin, että surun prosessoimisessa auttaa suhteen ylläpitäminen, ei sen katkaiseminen.

Näistä aikaisemman surututkimuksen näkökulmista kirjoitin lyhyesti Teologia.fi-verkkolehdessä artikkelissa Yhteisöllinen suru perustuu suhteiden ylläpitämiseen. Myös muut lehden artikkelit käsittelevät eri näkökulmista kuolemaa, ja suosittelen myös niiden lukemista! Surevan omaisen näkökulmaa lähden oppimaan lisää Englantiin, Durhamin yliopistoon nyt pääsiäisen jälkeen. Seuraavan kerran kirjoitankin sieltä ja kerron enemmän tutkimusvierailustani.

Terveisin,
Auli Vähäkangas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *